Tour de Finland

Suomen kierros lähenee loppuaan. Nähty on Helsinki, Espoo, Parainen, Pori ja Kotka. Nyt ollaan takaisin Helsingissä ja käytetään hyväksi ystävien vieraanvaraisuutta. Viikon alussa koittaa kotimatka. Tänne lähtiessä olin ihan varma, etten kaipaisi takaisin Hollantiin, mutta jotain koti-ikävän kaltaista on alkanut nyt hiipiä. Mukava mennä takaisin Delftiin ja päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Kunhan vain ei olisi niin pitkä reissu edessä..

Sille, joka kyseli bussilippujen hintoja: maksoin edestakaisesta bussimatkasta suunnilleen satasen, siinä on joku promotie eli tarjous hintaa alentamassa. Jos joutuisi täyden hinnan maksamaan niin halvimmat mahdolliset lentoliput ovat toki edullisemmat - jos vain muistaa varata liput ajoissa ja lentopäivät sopivat. Vaan onhan se bussi toki ekologisempi matkustustapa, jos vain hermot & takamus kestävät hitaan matkanteon.

Lumisadetta

Näkymä tuosta ikkunasta on nyt ihan jouluinen, kun Kallion katoille sataa lunta. Huomenna se kuitenkin muuttuu vetiseksi, kuulemma.

Olen tavannut sukulaisia ja kavereita, on ollut ihan mukavaa. Kävin myös palloilemassa kaupungilla ja huomasin, että talvinen Helsingin keskusta ei vieläkään ole erityisen miellyttävä. Olen myös ehtinyt pitkästä aikaa nähdä kännissä toikkaroivia ihmisiä, kun olen tullut myöhään nukkumaan ja joutunut kulkemaan Rautatientorin kautta. Hassua, miten perisuomalainen ördäys pistää silmään, kun on ollut edes näinkin vähän aikaa poissa.

Nyt minulla on tärkeä tehtävä vahtia kissaa huomiseen asti.

Pakkasta

Olisi pitänyt laittaa talvikengät, Suomessa on kylmä. Matka oli suht
rankanpuoleinen, varsinkin siksi, että tulli- ja rajaviranomaiset
suhtautuvat näemmä kovin epäileväisesti Hollannista tuleviin
matkaajiin. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen reissu, vaikken
suoranaisesti voikaan suositella halvimmalla tavalla eli bussilla
matkustamista - Den Haagista Tukholmaan kesti 24 tuntia. Osan matkasta
tulkkasin hollannista ruotsiksi ja takaisin, kun matkaseurana ollut
kurdiperhe halusi keskustella erään göteborgilaisen tytön kanssa, ja
yhteistä kieltä ei löytynyt. Muuten tuli luettua kolme kirjaa,
kuunneltua musiikkia ja nukuttua.



Nyt sitten olen Helsingissä ja tuntuu vähän epätodelliselta. Vaan
tänäänpä päästään leipomaan pipareita ja valmistelemaan joulua.

Matkaan

Eipä tässä varmaankaan ehdi pahemmin blogailla ennen Suomeen lähtöä,
joten seuraava kirjoitus tullee sitten Helsingistä. Laukut on pakattu
ja passi kaivettu esiin.

Ilmoitus äänioikeudesta

Postisetä kantoi tänään kotiin ilmoituksen äänioikeudesta
presidentinvaalissa sekä vihkosen, joka sisältää tiedot
äänestyspaikoista Keski- ja Etelä-Euroopassa. Minun on hankala mieltää,
että Hollanti on usein Suomesta katsoen Keski-Eurooppaa, kun
maantieteellisesti se on selkeästi osa Länsi-Eurooppaa. Mutta joka
tapauksessa, äänestysoikeuslaput löysivät oikeaan paikkaan.

Ei olisi kannattanut...

unohtaa diskettejä vuokra-autoon. Näin varmasti ajattelee se Hollannin
salaisen palvelun agentti, joka unohti diskettinsä autoa
palauttaessaan. Joku auton seuraavista käyttäjistä nimittäin löysi
disketit ja tutustui niiden sisältöön. Minkä jälkeen hän antoi disketit
journalisti Peter De Vriesille.


Disketeillä on huhujen mukaan aikamoisia paljastuksia esimerkiksi
hollantilaisten "sankarin", taannoin murhatun Pim Fortuynin
harrastuksista. Harrastuksiin liittyvät mm. alaikäiset marokkolaiset
pojat. Populistipoliitikko oli tunnettu varsinkin marokkolaisiin
kohdistuneesta maahanmuuttajavastaisuudestaan.

Peter De Vriesiä uhkaa nyt oikeusjuttu salaisen informaation paljastamisesta.


Ja mitä tapahtuikaan Rita Verdonkille, joka jäi kiinni parlamentille
valehtelemisesta Kongoon palautettujen pakolaisten asiassa? Hän sanoi
olevansa pahoillaan, ja saa pysyä ministerinä.

Kurssi 1 käyty

Nederlands voor buitenlanders niveau 1 on nyt käyty. Tai olisi meillä
vielä maanantaina yksi tunti, mutta silloin olen jo Suomessa. Haikeaa,
kurssilla oli kivaa, opin paljon, ja väki oli mukavaa. Veikkaan, että
kakkoskurssilla (joka alkaa tammikuun puolivälissä) on eri naamoja.



On kyllä hyvin mielenkiintoista opiskella uutta kieltä samalla, kun
asuu ko. kielen kotimaassa. Joka viikko huomaa ymmärtävänsä
ympäristöstään hieman enemmän. Se on aika palkitsevaa. Englannin kanssa
muistan joskus lapsena kokeneeni hieman samanlaista fiilistä -
ympäristö kun on Suomessakin täynnä englanninkielistä puhetta ja
tekstiä, varsinkin jos kotona on televisio - mutta muitten kielten
kanssa tämä kokemus jäi puuttumaan. Täällä on mukavaa huomata, että
yhtäkkiä sitä ymmärtääkin kyltit uimahallin seinässä tai otsikot
sanomalehdissä. Tai huomaa tajunneensa, mitä konduktööri kuulutti. Tai
osaavansa kertoa kysyjälle, missä on cafe De Waag.



Nyt pitäisi vielä saada asioita aikaiseksi ennen Suomeen matkaamista.
Pitäisi paketoida muutama joululahja ja pakata kassi, maksaa laskuja ja
palauttaa kirjoja kirjastoon, käydä ostamassa vähän paikallisia
herkkuja viemiseksi. Kivaa mennä Suomeen, mutta matkustaminen ei nyt
jotenkin innosta. Eikä sekään, että sääennusteen mukaan ensi viikolla
Helsingissä on yli 5 astetta pakkasta. Brrr. Joulua ja sukulaisten ja
ystävien näkemistä odotan kyllä kovasti.

Lichtjesavond-loppuraportti

Hauskimmat jutut:

• 2 hyvää kamarikuoroa
• Maria ja Joosef, muutama lammas, pari kiliä, yksi aasi ja oikea kameli
• Varjonäytelty Dickens. Erään talon ikkunat oli peitetty paperilla ja paperin takana varjonäyteltiin A Christmas Carol. Toteutettu tosi hienosti eri värivaloilla yms.
• Gospelkonsertti Oude Kerkissä
• Joulutransut: nosturin nokassa pari karvaista miestä enkelinpuvuissa
• Säkkipilliorkesteri
• Klezmer-bändi
• Beestenmarktin luistinradan tunnelma
• Soihdut Oude Delftissä
• Ilmainen gluhwijn ja erwtensoep (loppuivat nopeasti)

Lichtjesavond-väliraportti

Piti tulla pitämään ruokailutaukoa. Meidän kadunpätkä näyttää tällä hetkellä tältä:



Kadulle on vedetty puusta puuhun narut, joissa pysäköintikieltolaput. Naureskelin päivällä, kun autoilijat kävivät hilaamassa naruja ylemmäs, jotta autonsa mahtuisivat niiden alle. Pilkka taitaa osua parkkeeraajien nilkkaan; noista kanavaan ripustetuista soihduista lentää aika lailla kipinää autojen maalipintoihin.

Marktilla on 20-metrinen joulukuusi ja yhteislaulua, Wijnhavenilla isoviiksinen posetiivari, Brabantse Turfmarktilla big band ja karuselli ja Hippolytuskerkin vierellä rockbändi. Joka paikka on aivan tupaten täynnä väkeä. Olin laulamassa joululauluja Marktilla (suomeksi, hollanniksi en osaa) ja muuten olen vain palloillut ympäriinsä. Kohta takaisin, kunhan saan vähän ruokaa - ravintoloihin ei oikein mahdu, ja gluhwijn menee päähän, jos ei välillä syö jotain.

Lichtjesavond

Huomenna Delftissä vietetään Lichtjesavondia.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tavalliset valot laitetaan pois ja
kaupoissa yms. on kynttilöitä ja soihtuja. On se hyvä, että palomiesten
lakko juuri loppui. Ohjelmassa on lisäksi luistelua Beestenmarktilla,
hiihtoa jossain (10 astetta lämmintä, kannettukaan lumi ei pysyne
kauan), konsertteja, paraateja, joululauluja ja 18-metrisen joulukuusen
kynttilöiden sytyttäminen Marktilla.

Raikasta ilmaa?

Tiedemiehet ovat saaneet aikaiseksi karttoja, joissa näkyvät Euroopan saastuneimmat paikat. Tässäpä yksi:



Tuossa Hollannissa olevan oikein mustan täplän kohdalla asumme me.


Kävimme tänään Haagissa kirjakaupoissa. Paluumatkalla asemalla näimme,
kun miestä elvytettiin junalaiturilla. Hän ei tainnut selvitä. Tosin
emme tiedä, koska emme jääneet pällistelemään kovin pitkäksi aikaa.
Poliisit ja asemavahdit eivät mitenkään hätistelleet ihmisiä katsomasta.

Joulu lähestyy

Meillä on ollut joululahjapaja käynnissä ja askartelemisen ja
näpertelemisen jälkiä on ympäri kämppää, pitäisi siivota. Markkinoilla
oli tänään jopa tavallista ruuhkaisempaa.


Rabobankin mainoksessa on ruotsalainen blondi, joka kertoo, että
ruotsalaiset ovat pitkäikäisiä, koska heillä on sauna. No, pohjoismaa
mikä pohjoismaa, ei se täkäläisille niin tarkkaa ole...

Rita Verdonk Fan Club

Nyt sen toimet ovat päässeet jo Hesariinkin:

Hollanti luovutti Kongoon tietoja turvapaikanhakijoista.



(Tämä on siis se sama täti, jonka vastaisia julisteita nähtiin sunnuntaina Amsterdamissa.)

Biertjes

Käytiin kurssilaisten kera De Klompissa muutamalla olusella. Latinot
kehtasivat pienen neuvottelun jälkeen kysäistä, josko on totta, että
suomalaiset istuvat alasti kuumissa huoneissa.



Opettajamme ei osannut kertoa mitään perinteisistä hollantilaisista
jouluruoista. Monet kuulemma syövät jouluna fondueta. (Keppiä! Pallo
jalkaan ja järveen!)



Uutena vuotena vanhat joulukuuset (joita muuten myydään jo Brabantse
Turfmarktilla) kerätään Nieuwe Plantagelle ja niistä tehdään kokko.
Kaikki ampuvat ilotulitusraketteja, niin paljon, että maa on
uudenvuodenpäivänä punaisena. Ei tosin kuulemma verestä vaan rakettien
kääreistä.



Meidän piti tunnilla keskustella neljän ryhmissä
matkustuskokemuksistamme, ja opettajaa nauratti, kun kaikkien
keskustelut kääntyivät ruokaan - mitä erikoista siellä syötiin, mitä se
maksoi, miltä se maistui. Illalla sitten pubissa mietittiin, että
hollantilaiset eivät kiinnitä niin paljon huomiota ruokaan, kun taas
eteläeurooppalaiset ja jotkut ruokasnobit suomalaiset voisivat
keskustella aterioista vaikka kuinka kauan.

Turisteina

Vieraat lähtivät tänään ja lienevät jo Helsingissä. Olipa mukavaa;
sivuvaikutuksena ääneni on maassa - tuli varmaan puhuttua viitenä
päivänä enemmän kuin edeltävinä viikkoina. Olisivat saaneet kauemminkin
olla.

Sunnuntaina kävimme Amsterdamissa merenkulkumuseossa (hienoja karttoja ja Amsterdam-laivan näköiskappale, johon pääsi sisään) sekä Anne Frankin talossa.
Lisäksi kävelimme hieman keskustassa ja punaisten lyhtyjen alueella.
Sade ajoi meidät ensin yhteen kuppilaan ja sitten toiseen. Lopulta
luovutimme (sade-me 1-0) ja palasimme Delftiin.

Maanantaina
kävimme tutustumassa Rotterdamin keskustaan. Piruankkakauppa oli Eevan
pettymykseksi kiinni. Illalla vietimme Delftissä sinterklaasavondia.


Tiistaina menimme Scheveningeniin ja ihme kyllä aurinko paistoi,
ainakin muutaman hetken. Meri oli hieno ja valo upea. Keräilimme
simpukankuoria. Kävimme vielä palloilemassa Haagissa ja sitten
palasimme Delftiin. Yle näytti netin kautta Linnan juhlia, joten
pääsimme arvostelemaan pari pukua jo heti suorana. Emme kuitenkaan
jääneet sisään istumaan, vaan kävimme syömässä meksikolaista ruokaa ja
sen jälkeen De Klompissa maistelemassa kaakaota ja olutta.


Tänään ehdittiin vielä shoppailla Delftissä juustoa ja kukkasipuleita.
Eeva ja Ville uskaltautuivat Nieuwe Kerkin torniin, Ida ja minä kävimme
vain kirkossa. Prinsenhofin sisäpihalla oli erittäin paikallinen sade.
Lounastimme pannukakkuja Stads Pannekoekhuisissa. Saatoin vielä vieraat
haikeana Schipholiin ja nyt on aika siirtyä takaisin arkeen - pestä
pari koneellista pyykkiä ja lukea huomisen hollanninläksyt.

Kiitoksia vieraille, kylläpä oli mukavaa!

Vieraita

Lauantaina iltapäivällä menen hakemaan Eevan, Idan ja Villen
Schipholista. Hurraa! Vaikka vähän tässä on vielä jännitystä, sillä
Schipholin sivut väittävät, että lento AY845 on peruttu. Finnair ei
moisesta tiennyt mitään. Joten oletettavasti sieltä koneellinen saapuu.



Toivotaanpa hyvää säätä seuraaviksi viideksi päiväksi.

Melkein kylmä

Lämpötila on nollan vaiheilla, mutta sentään ei sada. Saatiin viimenkin
kurssilaisten kanssa sovittua oluelle menosta ensi viikon torstaina.
Opettaja liittyy seuraan vähän myöhemmin; ehkä puhumme hollantia
paremmin sitten parin oluen jälkeen.


Kurssilaiset ovat ihan hauskaa väkeä, mutta hyvin en ole tutustunut
kehenkään. Johtunee isoksi osaksi siitä, että kaikilla muilla on
omankielisempää seuraa. Espanjalaiset ja portugalilaiset ymmärtävät
toisiaan, iso osa on ollut töissä Ranskassa, puolalaiset ja
tsekkiläiset ymmärtävät toisiaan ja indonesialaiset puhuvat sitä mitä
indonesiassa nyt puhutaankin. Jonkun kuvan olen kuitenkin saanut koko
jengistä. Vieressäni istuva M. on tsekkiläinen tyttö, joka lyö minua
käsivarteen aina kun hänellä on asiaa - kohtapuoleen saanen mustelman.
Hänestä on maailman hassuinta, että tekstikirjassamme on henkilöhahmo
nimeltä Abdelhafid. M:llä on nigerialainen poikaystävä ja hankala
indonesialainen kämppis.



T. ja M. taas ovat indonesialainen pariskunta, joka on muuttanut tänne
vastikään paremman elämän toivossa. Molemmat korkeastikoulutettuja, M.
on asianajaja, mutta täällä heillä on pieni indonesialaisten
ruokatavaroiden tuontiyritys. Tekevät kovasti töitä kuutena päivänä
viikossa 12 tuntia päivässä. Sunnuntaisin he eivät työskentele, sillä
kunnon katoliset menevät sunnuntaina vain kirkkoon.



A. on Italiasta ja Z. tsekistä. He matkustelevat paljon ja puhuvat
keskenään ranskaa. Mukavia ihmisiä, joihin yritän tutustua paremminkin.
Z. on arkkitehti, mutta ei ole saanut koulutustaan vastaavaa työtä
täältä, joten on toimistotöissä Euroopan avaruuskeskuksessa. A. on
tutkija.



F. tulee Ranskasta ja on patentti-insinööri, kuten myös P. Hän on iso
ja rauhallinen, paitsi kun liikenteestä ja nopeusrajoituksista
puhutaan. Hermot F.:ltä vei uusi 80 km nopeusrajoitus. Siinä ei
kuulemma ole yhtään mitään järkeä.
F. ajaa lyhyetkin matkat autolla, mitä ihmettelin ensin, kunnes näin
F.:n auton: uusi upea musta Maserati. Sillä mahtaa olla turhauttavaa
ajella 80 kilometriä tunnissa.



Toinen patentti-insinööri, P., on mukava espanjalainen kaveri, jolla on
ainoana kurssilaisista jo lapsia. (Tosin M. on sitä mieltä, että
minunkin pitäisi kiiruusti niitä hankkia, olenhan vuoden päästä jo 30.
Hollantilainen suorapuheisuus on näemmä tarttunut.)



B. on puolalainen ja toista kertaa kurssilla. Hän vaikuttaa olevan
kärsimätön oppimisen suhteen, mutta silti ei yleensä pysy kärryillä. N.
taas, toinen puolalainen, puhuu todella hyvin ja oppii nopeasti. N.:n
kaveri, A., tulee Kurdistanista ja tuo välillä kavereitaan tunnille
mukaan.



Keitähän sitten vielä? D., italialainen tangoa harrastava mies, jolla
omituinen huumorintaju ja suojeleva asenne kurssin naisia kohtaan. Ja
P., Barcelonasta, fyysikko, nopea oppimaan, mutta paikalla vain ehkä
joka toisella kerralla. Ja T. Portugalista, tutkija hänkin, ei siedä
paikallista talvea, mutta viihtyy kai muuten.


Ylihuomenna meille tulee vihdoin taas vieraita, ollaankin jo
odoteltu. Koetan pitää täällä kaikkia peukkuja että viikonloppu ja
viikon alku olisivat mahdollisimman vähäsateisia. Tiedän, että
todennäköisyys on sateiden puolella, mutta kuitenkin.


Kuninkaallisuutisia: prinsessa Laurentien ja prinssi Constantijn
odottavat kolmatta lasta. Prinsessa Mabel taas haukkui tänään
amerikkalaisia puheessaan AIDS-päivän kunniaksi, ja syystä.

Paha saa palkkansa

Luulen, että hollantilaisia lapsia on huijattu. Kun on kiltti, saa
sinterklaasavondina appelsiineja ja suklaata. Kun on tuhma, sinterklaas
ottaa mukaansa ja vie Espanjaan.


Kaupat ovat täynnä joulukoristeita ja kaupungillakin on jouluvaloja
lähes joka paikassa. Mikä onkin hyvä, koska muuten täällä on tosi
pimeää. Tavallinen katuvalaistus on aika himmeää Helsinkiin verrattuna
ja lumesta ei ole tietoakaan. Kanavat ovat kauniita jouluvalaistuksessa.

Suihkusaaga

Kuten jotkut varmaan muistavat, meiltä hajosi taannoin suihku, tai siis
se suihkupää, josta vesi tulee. Meni jotenkin halki, ja vesi sohotti
kaikkiin ilmansuuntiin. Tämän johdosta meille selvisi mm. se, että
kylpyhuoneen lattia ei ole vesieristetty - vesi meni iloisesti
suihkuverhon yli lattialle, ja lattian läpi naapurimme kattoon, ja
sieltä alas..



No, kokeilimme ensin korjata asiaa helpoimman kautta, ja ostimme
Blokkerista halvan suihkupään. Se toimi muuten ihan hyvin, mutta sen
kautta kulkeva vesi oli jostain syystä kylmää, kun taas vanhasta
suihkupäästä tuli ihan senlämpöistä vettä kun nyt sattui hanasta
säätämään. Pähkäilimme asiaa, jonka jälkeen ilmoitimme asiasta
vuokranantajalle. Hän taas ilmoitti korjausmiehelle, joka parin väärän
hälytyksen ja oharin jälkeen ilmaantuikin paikalle ihmettelemään
tilannetta.



Tällä välin olin tutkinut suihkupäiden eroja, ja huomannut, että
vanhassa oli vedenrajoitin eli vempain, jolla veden virtausta
säästösyistä pienennetään. Uudessa ei ollut. Päättelin tästä, että
uuden kautta vesi ehkä vain kulkee liian lujaa, eikä lämmitin ehdi sitä
lämmittää. Tai jotain. Korjausmies kuitenkin oli sitä mieltä, että
ehdottomasti ei - tuolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, eikä
ongelma ratkea ostamalla parin euron vedenrajoitin uuteen suihkupäähän.
No, ei sitten.



Korjausmies kävi ja vaihtoi osan, ei auttanut. Kävi toisen kerran ja
vaihtoi toisen osan, ei auttanut. Ilmoitti, että miettii asiaa ja tulee
uudelleen. Odoteltiin. Sitten kyllästyin ja kävin ostamassa sen
vedenrajoittimen. Asensin sen paikalleen ja presto: lämmintä vettä
mukavalla paineella, täydellinen suihkuelämys. Huokaisimme tyytyväisinä.



Tällä välin korjausfirma oli kuitenkin ilmaissut vuokranantajallemme,
että vedenlämmittimessämme on paljon kuluneita osia, jotka tulee
vaihtaa, jotta suihku alkaisi toimia kunnolla. Kerroimme
vuokranantajalle, että homma toimii nyt, mutta hän oli sitä mieltä,
että parempi kuitenkin tehdä kuten korjausfirma ehdottaa. Eikä
sielläpäin oikein uskottu tuohon minun ratkaisuuni. Tässä kohtaa olisi
toki pitänyt sanoa kovemmalla äänellä, että "if it ain't broke, don't
fix it", mutta vuokranantajahan tämän asunnon omistaa, ja lisäksi mitä
jos siellä kaasulämmittimessä oikeasti onkin jotain vialla. Parempi
siis päästää korjausmies asian kimppuun.



Korjausmies kävi - taas yhden oharin jälkeen - ja vaihtoi osan. Illalla
suihkussa käydessäni huomasin, että yhtäkkiä veden lämpötila seilaa
koko ajan viileän ja tosi kuuman välillä. Otettiin yhteyttä
korjausmieheen, joka tuli takaisin ja teki säätöjä, eikä ongelma
tietenkään ratkennut. Testailtiin asunnon muita vesihanoja, ja
huomattiin, että kun ennen vain suihkun kanssa oli ollut mitään
ongelmaa veden lämpötilan kanssa, nyt kaikista hanoista tuli lähinnä
randomlämpöistä vettä. Soitettiin firmaan, odotettiin viikko... ja
tänään korjausmies kävi taas, ja ilmoitti, että asialle ei voi mitään,
koko lämmitin on niin vanha, ettei sitä paremmaksi saa. Olimme sitä
mieltä, että äkkiäpä se vanheni, kun kolmisen viikkoa sitten ennen
osien vaihtoa homma toimi täydellisesti. Mutta minkäs teet. Nyt
mietimme, pitäisikö opetella elämään tämän kanssa - ennen kuin joku
vielä "korjaa" suihkun sellaiseksi, että siitä tulee vain jääkylmää
vettä - vai pyytää vuokranantajaa tekemään vielä asialle jotain.



Lopputulos on siis se, että meillä on hankala suihku, vuokranantajalla
on iso lasku, ja täysin toimiva systeemi saatiin korjaustoimenpiteillä
rikki.

Finsekerk

Käytiin merimieskirkolla joulumarkkinoilla. Tuli yhtäkkiä ensimmäistä
kertaa joulutunnelma, kun oli glögiä, piparkakkuja ja suomalaisia
joululauluja. Tosin vielähän tässä on melkein kuukausi jouluun.
Kirkolla oli kuitenkin mukavaa, pienoinen koti-ikäväni sai lievitystä.



Tai oikeastaan kotimaaikävä. Varsinainenkin koti-ikävä on iskenyt, eli
kaipaan vanhaa Krunikan kotiamme. Välillä oikein kunnolla. Kunpa joskus
pääsisimme sinne takaisin. Vaikka tuskin.



Myrsky meni ohi, ja tänään oli jo ihan kiva ilma. Eteläiseen Hollantiin satoi lunta, mutta meille ei tullut yhtään.

Mijn fiets is kapot

Ostin keltaisen Batavukseni käytettynä syyskuussa ja maksoin siitä 125
euroa. Minusta tosi paljon, mutta käytetyt pyörät ovat varsinkin
syksyisin kortilla, ja pyörä vaikutti täysinvarustellulta ja
hyväkuntoiselta.



Syksyn sateiden myötä ilmeni ensimmäinen vika, joka oli onneksi pieni:
dynamo luistaa märällä kelillä, jolloin lamppu ei toimi. No, dynamoita
saa femmalla kaupasta - ja ostinkin sellaisen, kunhan poliisisetä oli
keskustellut kanssani siitä, mitä laki sanoo valotta kulkevista
pyöristä.



Tällä viikolla sitten vasemmanpuoleisen polkimen kampi alkoi ikävästi
lonksua. Kiristämisyrityksiin tarvittiin työkalu, jonka senkin sai
parilla eurolla. Vaan eipä auttanut. Näyttää siltä, että kammen jengat
ovat niinsanotusti entiset, jolloin korjaamiseen tarvitaan uusi kampi.
Ja ehkä uusi poljinakseli. Veikkaisin, että tyyriimpi homma.



No, kamala louskohan tuo pyörä on, ei siitä pääse mihinkään. Painaa
kuin synti - varmaan kaksi kertaa sen, mitä oma maastopyöräni Suomessa
-, on vaihteeton ja kolho. Mutta olisi se nyt tuohon hintaan saanut
pari vuotta kestää ilman ihmeempiä remontteja. Nyt on sitten neljä
vaihtoehtoa:

• korjautan Batavuksen jossain kalliilla


• ostan uuden vastaavan louskon, joka tsägällä leviää sitten helmikuussa


• ostan uuden pyörän ja maksan paljon rahaa


• tuon joulun jälkeen oman fillarini Suomesta tänne ja toivon, ettei sitä varasteta

Hieno sää

Tuulee n. 33 m/s, sataa rähmää ja jääkimpaleita vinoon ja ukkostaa.
Tuossa kelissä pitäisi olla kuravaatteet. Scheveningenissä aallot ovat
varmaan varsin kuvauksellisia, mutta en kyllä taida uskaltautua tuossa
kelissä sinne.



Itäisemmissä osissa on satanut lunta, mutta meillä ei toivoakaan.
Uutisissa sanottiin juuri, että autoja seisoo ruuhkissa satojen
kilometrien matkalla - sitä enempää tänne ei varmaan motaria mahdukaan..

Ik ga op reis en ik neem mee...

een groen boek, een oude fiets, een zwarte agenda, een rode rose, een klein jasje... Tänään opeteltiin adjektiiveja.

Het boek is groen. Ik heb een groen boek. Heb je ook het groene boek?
De tafel is klein. Ik zit aan een kleine tafel. Ik zit niet op de kleine tafel.

Het groene boek is dikker dan het gele boek. Het rode boek is het dikste.
Ursulakerk is ouder dan Maria van Jessekerk. De Oude Kerk is de oudste.

Ulkona tuulee todella kovaa ja sataa vinoon. Sisällä on lämmin ja kylpyvesi on valumassa.
          

Kiireistä

Hiukan on kiireinen viikko meneillään. Normaalien menojen lisäksi eilen
oltiin tapaamassa Jari M. Amsterdamissa ja tultiin takaisin vasta
kahden maissa yöllä. Saatiin tuliaisiksi Presidentti-kahvia ja
reissaria! Kyllä voi ruisleipä maistua hyvältä kolmen kuukauden tauon jälkeen.



Tänään olin Rijswijkissä lastenvahtina, ihania tenavia, mutta kylläpä
niillä onkin tuota energiaa. Piirsimme akvaarioita, rakensimme
junarataa, väritimme lumiukkoja, heittelimme paperilennokeita, leikimme
piilosta, riekuimme reppuselkää ja luimme N kappaletta lastenkirjoja.
Nyt olen aivan puhki. Ja läksyjä pitäisi vielä tehdä jonninmoinen kasa
huomista hollannintuntia varten.

Kylmä!

Yöllä oli varmaan pakkasta, kun lämmitys huristeli päällä suurimman
osan ajasta. Ja aamupäivällä alakerrassa oli kokonaista 16,5 astetta
lämmintä, kun olin säätänyt lämmön pois päältä. Brrr.

Kohta pitää napata juna Amsterdamiin, ohjelmassa mm. jouluostoksia.

Ai niin, ja Joel: Ik wens je een hele leuke verjaardag!

Onnea Poriin

H:n veljentytär syntyi ihan just äsken.

Sosiaalista elämää

Käytiin päivällä taas Scheveningenin Sea Lifessä katsomassa kaloja
(kuvia tullee myöhemmin) ja tultiin sitten takaisin Delftiin. Tavattiin
Alessia, Mario ja Pasquale Beestenmarktilla ja istuttiin sitten pubissa
pari tuntia. Oli tosi kivaa, italialaisten kanssa kun ei yleensä ole
hiljaista hetkeä. Ainakaan meidän tuntiemien italialaisten. Yhdessä
kohtaa kävi ilmi, että Pasquale on se Oxfordista tullut fyysikko, joka
sai H:n kärkkymän duunipaikan Amsterdamin yliopistosta - pieni maailma.



Vähän oli haikea olo, kun kuulin, että sukulaiset olivat taas olleet
Martin markkinoiden jatkoilla. Toivottavasti joku lähettelee kuvia..

Sinterklaas

Sinterklaas tuli Delftiin, mukanaan armeija Zwarte Pietejä. Lapset
hihkuivat kaduilla ja torilla. Pari eri torvisoittokuntaa kilpaili
liedjejen kanssa ja pikkutyttöjen muodostelmamarssiryhmät esittivät
parastaan.







Minusta tuo hattu näyttää kovin paavilliselta. Paavista puheenollen,
nähtiin tänään Haagissa maailman kitschisin esine: jonkinlainen
pöytäkoriste, jossa valokuva Johannes Paavali II:sta, ja valokuvan
ympärillä neonväreissä välkkyvät säteet, jotka kai kuvasivat
edesmenneen JP:n pyhyyttä. Kuvaus ei oikeastaan todellakaan kerro
tarpeeksi tuon esineen karmeudesta. Ehkä joku saa sen siis vielä
joululahjaksi.



Kumma päivä, törmättiin viiteen eri tuttuun. Ensin neljään Delftissä ja
sitten yhteen vielä Haagissa. Minä kun juuri olin ehtinyt valittaa,
että ei ole sosiaalista elämää eikä tuttuja ihmisiä. Huomenna sitten
vielä Alessia tulee Amsterdamista Delftiin ja käydään ehkä kaljalla.

Äänestäminen presidentinvaaleissa

Suurlähetystön sivuille on ilmestynyt tietoa äänestämisestä tammikuun
presidentinvaaleissa. Laitan nyt tähänkin äänestyspaikat ja -ajat
täällä Alankomaissa:



Haag


Suomen suurlähetystö


Groot Hertoginnelaan 16


2517 EG Den Haag


Ensimmäinen vaali


4.-5.1. klo 9-16 ja 6.-7.1. klo 10-14


Toinen vaali


18.-20.1. klo 9-16 ja 21.1. klo 10-14





Amsterdam


Kunniapääkonsulaatti


Leidsegracht 19


1017 NA Amsterdam


Ensimmäinen vaali


4.1.2006 klo 10-16


Toinen vaali


18.1.2006 klo 10-16





Rotterdam


Suomen merimieskirkko


's-Gravendijkwal 64


3014 EG Rotterdam


Ensimmäinen vaali


5.1.2006 klo 13-18


Toinen vaali


19.1.2006 klo 13-18





Groningen


Hotelli Schimmelpenninckhuys


Oosterstraat 53


9711 NR Groningen


Ensimmäinen vaali


5.1.2006 klo 13-17


Toinen vaali


19.1.2006 klo 13-17




Me varmaan mennään 6.1. Haagiin äänestämään, ja toista kierrosta tuskin tarvitaankaan. :-)

Teipillä korjattu talo

Rankan raesateen jälkeen olohuoneen lattia alkoi kummasti napsua.
Paikallistin lopulta napsunnan portaiden viereen. Siihen oli jo
muodostumassa lammikko. Vettä tippui pieni tippa kerrallaan yläkerran
ikkunan yläpuolelta. Oletettavasti kattotiilien alle on päässyt vettä,
joka nyt vuotaa sisäkaton laudoituksen kautta sisään. Teippasimme
kohdan tiivistysteipillä ja laitoimme alakertaan ämpärin.

Särö Rita Verdonkin ikkunassa

Pari viikkoa sitten uutisissa oli iso kohu: ministeri Rita Verdonkia
kohti oli ammuttu! Siirtolais- ja integraatioasioista vastaavan
ministerin ikkunassa oli särö, joka oli "aivan varmasti" luodin tekemä.
Poliitikot antoivat pöyristyneinä lausuntoja, puhuttiin demokratian
olevan vaarassa, ja nettipalstoilla arvuuteltiin, että minkähänvärinen
tekijä tällä kertaa on kyseessä. Verdonk on erittäin epäsuosittu
maahanmuuttajien parissa, mutta kuulemma varsin suosittu
keskiluokkaisten, valkoihoisten hollantilaisten keskuudessa.



Asiaa pyöriteltiin mediassa muutama päivä, kunnes kävi ilmi, että
poliisin mukaan ikkunassa oleva särö ei todellakaan ole luodinreikä.
Pelkkä tavallinen särö. Jupakka katosi pian otsikoista, mutta viime
päivinä poliisi on poistanut taloista Rita Verdonkia kritisoivia
julisteita. Julisteissa syytetään Verdonkia varsin suorasanaisesti
piittaamattomuudesta taannoisessa Schipholin pakolaissellin palossa,
jossa 11 palautusta odottavaa ulkomaalaista paloi kuoliaaksi.
Suorasanaiset poliittiset julisteet ovat kuitenkin täällä ihan yleinen
ilmiö, ja vaikuttaakin, että Verdonk hengenvaarassa -hysteria on
vaikuttanut poliisin toimiin.



Eikä seuraava poliittisen murhan uhri sitten tainnutkaan olla
oikeistolaispoliitikko, eikä siirtolaisvastainen. Eilen illalla
Nijmegenissä vasemmistolainen paikallispoliitikko ja aktivisti Louis Sévèke sai surmansa, kun tuntematon henkilö ampui häntä kaksi kertaa päähän. Sévèke on kampanjoinut poliisin väärinkäytöksiä vastaan sekä kirjoittanut kohutun artikkelin Hollannin tiedustelupalvelun yhteyksistä  'Hofstadgroep'-terroristiryhmittymään.



Saapa nähdä, mitä tästä kaikesta seuraa.

Mohammed houdt van Jan

Otsikonmukainen juliste oli ilmestynyt luokan seinälle siinä
katolisessa peruskoulussa, jossa iltatuntimme pidetään. Julisteessa on
tumma poika ja vaalea poika halailemassa, ja teksti "Mohammed houdt van
Jan" ja pienemmällä "Goedgekeurd door de ouders".


Yritin hetkellisesti kuvitella suomalaisen peruskoulun seinälle
julisteen, jossa "Mohammed rakastaa Pekkaa" ja "vanhemmat hyväksyvät",
mutta en onnistunut.

Täällä osataan suvaita jopa montaa asiaa yhtaikaa.

Hier betaalt je je gek en krijg je absoluut niets

Ensin disklaimeri: olen tosiaan asunut täällä vasta kolmisen kuukautta,
ja elämänmenosta menee varmaan suurin osa vielä pitkän aikaa yli
hilseen. Lisäksi mainittakoon, että vaikka taas blogaan ongelmista,
viihdyn silti tälläkin hetkellä täällä vinhan hyvin.


Otsikko on Volkskrantin viikonloppuliitteen artikkelista, jossa
haastateltiin Hollannissa asuvia ulkomaalaisia. Samanlaisia artikkeleja
on viime aikoina ilmestynyt muuallakin, varsinkin toki expat-mediassa,
eli ulkkareiden omissa julkaisuissa. Yleisesti ottaen artikkeleissa
puhutaan siitä, kuinka ulkomaalaiset eivät enää viihdy Alankomaissa.
Ongelmiksi muodostuvat todella monimutkainen byrokratia, kehno ja
kallis terveydenhoito, erittäin kallis ja hankalasti järjestyvä
lastenhoito sekä lisäksi oikeiden hollantilaisten asenteet ulkkareita
kohtaan. Ennen piti olla suvaitsevainen, mutta viime vuosina on alkanut
olla oikein sanoa mielipiteensä maahanmuuttajistakin yhtä
suorasukaisesti kuin muistakin asioista. Ja kyllä niitä mielipiteitä
moni sitten saakin kuulla, varsinkin jos ihonväri on muuta kuin
valkoinen.

Itselläni ei ole kuitenkaan ikäviä kokemuksia kuin
byrokratiasta. No, kerran yksi vanha mies mutisi tuohtuneena jotain
'allochtoneneista' eli maahanmuuttajista, kun en osannut vastata
hänelle hollanniksi. Mutta muuten ihmiset vaikuttavat olevan kovin
ystävällisiä, ja virastotalossa jopa tarjottiin kahvia, kun menimme
oleskelulupapapereita täyttämään. Mediassa kuitenkin tuntuu olevan
jatkuvasti juttua hollantilaisten ja ulkkareiden kiristyneistä
väleistä, ja varsinkin terrorismista, ja varsinkin muslimisellaisesta.
En usko, että meitä EU:n sisäisiä varsinaisina ulkkareina pidetäänkään,
joten saamme varmaan paljon anteeksi.

Noihin muihin
artikkelissa mainittuihin asioihin on kuitenkin tullut hieman jo
törmättyä. Tuttavaperheet, joilla on lapsia, ovat aika ongelmissa, kun
lastenhoito on vähän hemmetin kallista. Kouluun mennään jo pienestä
pitäen, mutta kesken koulupäivän käydään kotona syömässä, täällä kun ei
ole kouluruokailua. Onkin yleistä, että nainen on kotona, kun lapset
ovat pieniä. Jostain luin, että lapsiperheistä vain 6% on sellaisia,
joissa molemmat vanhemmat ovat kokopäivätöissä.


Terveydenhoito on kuulemma joskus ollut tosi hyvä. Nykyinen
sairasvakuutussysteemi on aika hankala, ja kallis. Olen kuullut, että
on myös varsin hankalaa saada huisarts eli omalääkäri lähettämään
eteenpäin, vaikka potilaalla olisikin tutkimusta vaativia vaivoja.
Jotkut kuulemma käyvät Ranskassa lääkärissä.

Nuo kaksi
ylläkuvattua ongelmaa koskevat toki sekä hollantilaisia että muita
täällä asuvia. Maahanmuuttajilla vain on yleensä kokemusta muista
maista, joissa tilanne voi olla parempi. Kun tähän lisätään se, että
Hollannissa verotus vaikuttaa olevan varsin kova, ei ole ihme, jos
kansainvälisissä töissä olevat ulkkarit haluavat mieluummin muualle.


Aloinkin ihmetellä, että mihin ne veroeurot täällä oikein menevät.
Julkiseen liikenteeseen varmaan aikamoinen osa, se kun on oikein hyvin
järjestetty. H. kaivoi netistä budjettitietoja, ja siellä pisti silmään
vuosittaiset suuret lisäpanostukset terrorismin vastaiseen taisteluun.
Niinpä tietysti.


Vaan enpä tiedä. Samaan suuntaan ollaan menossa kai koko EU:ssa,
kun julkista sektoria pyritään supistamaan ja palveluja yksityistämään.
Ehkä meillä kohta Suomessakin on uusi uljas terveydenhuoltojärjestelmä,
jossa asiakas saa ihan itse valita, mille yhtiölle maksaa satoja euroja
kuussa - se on sitä yksilönvapautta.

Korkeuskammo

Käytiin eilen Delftin Nieuwe Kerkin tornissa katsomassa maisemia. Ylös
torniin piti kiivetä puisia kierreportaita, jotka natisivat, ja joiden
välistä näki kymmeniä metrejä alaspäin. Hrrr. Ei varmaan mennä sinne
äidin kanssa sitten kun äiti tulee kylään. Näkymät olivat kyllä ihan
hyvät, toisessa suunnassa näkyivät Rotterdamin pilvenpiirtäjät ja
toisessa Haagin. Valokuvata ei vaan voinut kunnolla, sillä kapea
näköalaparveke oli aivan täynnä jengiä, ja minä yritin liimautua
seinään kiinni, jotten lentäisi tuulen mukana kaiteen yli. Pari kuvaa
tuli vain otettua.







Sunnuntain vietimme Schipholin
lentokentällä ilmailuradion ja kameravermeiden kanssa. Valitettavasti
käytössä oli kiitotie 06, joka ei oikein näy panoraamatasanteelle. Piti
ottaa kuvia vain parkkeratuista koneista. Muitakin konebongareita oli
paikalla.

Näin käytämme saunaa

Elokuvaelämys

Käytiin viettämässä ilta ulkona, eli ensin leffaan, sitten pubiin
parille pienelle oluelle ja lopulta patat met -kioskin kautta kotiin.
Leffa oli Flightplan, minusta ihan ok trilleri, H:n mielestä kamalaa
tuubaa. Yllättäen lyhyen leffan keskellä oli väliaika, hollantilaisten
pitää päästä tupakille tunnin kohdalla.


Patat met tarkoittaa ranskanperunoita majoneesin kanssa. Majoneesi on
niin itsestäänselvyys, että sitä ei tarvitse edes mainita. Siksi vain
patat met. Jos haluaa jotain muuta, niin pitää erikseen pyytää, esim.
patat met ketchup.

Tänään hollannintunnilla puhuttiin säästä
ja siitä, milloin on oikeasti kylmä. Minä sanoin, että -25-30 on
oikeasti kylmä, mutta kukaan ei oikein uskonut, että olen sellaista
joskus kokenut. Juttelin sitten indonesialaisten kanssa, ja heillä on
kuulemma pari vuodenaikaa: kuiva kausi ja sadekausi.



Olen ihmetellyt, että miten on jotenkin kotoisa olo hollannintunnilla,
mutta tänään sitten huomasin, että meidän ope on aika saman tyylinen
kuin Outi. Siitä tulee varmaan se mukava fiilis.

Huomenna olen menossa Haagin yliopiston avoimien ovien päivään. Kunhan käyn ihmettelemässä.


Ja matkaliput joululomallekin tuli ostettua. Saavun Suomeen 19.12.
myöhään illalla ja lähden pois 3.1. aikaisin aamulla. H. tulee vasta
23.12. ja lähtee jo 2.1. Kun ei oikein ole niitä lomapäiviä. Taitaa
tulla aika kiireinen ohjelma, mutta koetetaan nyt keretä kaikki..
pitäisi varmaan ainakin neljällä paikkakunnalla käydä (Helsinki, Kotka,
Parainen, Pori).

Hiljaiseloa

Ei ole tullut mieleen mitään blogattavaa, joten olen ollut hiljaa. Sekä
hollanninopinnot että uimaopinnot junnaavat hieman paikoillaan. Olen
vieläkin tosi hidas tuottamaan puhetta ja ymmärtämään, mitä ihmiset
minulle nopeasti sanovat. Sunnuntaina olin yhdessä kaupassa ja
kaupanmyyjä sanoi minulle "Mooi jas". En osannut vastata mitään,
vaan hymyilin typerästi ja poistuin kaupasta. Ulkopuolella sitten aivot
alkoivat toimia ja käänsivät lauseen: "nätti takki". Olisi varmaan
pitänyt sanoa, että kiitos.



Hollannintunnillakin minä olen varmaan ihan kärkipäässä
kirjoittamisessa ja kieliopissa, mutta puhun hitaammin kuin muut. He
tekevät kyllä virheitä, mutta uskaltavat pälättää silti, ja saavat ihan
ymmärrettäviä lauseita aikaiseksi sillä aikaa, kun minä sanon "öö.."



Ehkä tässä on taas joku mentaliteettiero eteläeurooppalaisten ja hitaiden pohjoismaalaisten välillä.



Uintikaan ei ole edistynyt, koetan opetella olemaan veden alla siten,
ettei mene nenä ja kurkku täyteen vettä. Nämä asiat ovat takuulla
itsestäänselvyyksiä kaikille lapsosena uimaan oppineille, mutta minun
täytyy oikeasti ajatella, että mitenkäs se pää nyt paineistettaisiin
siten, ettei vesi pääse nokkaan. Hengityksen pidättäminen kun ei kai
ole hyvä idea, vaan pitäisi uloshengittää hiljalleen veteen.
Rohkeuttakin puuttuu vielä.



Muuten olen tässä koettanut ottaa selville, voinko mahdollisesti pyrkiä
opiskelemaan (siis muutakin kuin hollantia) tammikuusta, vai tuleeko se
meille liian kalliiksi. Saa nyt nähdä.



Maamille tiedoksi, että kukkasipuleita on myynnissä kojukaupalla
torilla joka torstai ja lauantai. Koskas ne pitääkään laittaa maahan?

Supermarketin hienouksia

Viina-automaatti.

Mentaliteettiero

Pitäisi oikeasti onnistua vääntämään itsensä ei-pohjoismaiseen
elämänmenoon. Mutta kun on kovin tottunut siihen, että sovituista
kellonajoista pidetään edes suunnilleen kiinni ja hinta on sitä mitä
kauppias sanoo sen olevan. Se, että asioiden odottaa toimivan noin
täälläkin, aiheuttaa verenpaineen kohoamista ja kireyttä
niskalihaksissa. Kun asiat eivät useinkaan niin toimi.



Ei olla vielä saatu selville, mistä hyvästä maksetaan se ylimääräinen
100 euroa/kk sairasvakuutuksen mukana. CV-ketel-korjaajamiehen piti
tulla aamulla kymmenen ja yhdentoista välillä. Kolmelta soitettiin ja
kysyttiin, että mitäs ny, ei ole näkynyt - kuulemma on niin kiireistä,
ettei mitenkään ehdi meillä käydä, joten jospa sitten ehkä huomenna klo
13-14...



Mitenhän sitä tottuisi asumaan sellaisessa eteläisessä maassa, jossa on
vielä huomattavasti enemmän vallalla manana-mentaliteetti? Toisaalta,
siellä asuessa ei ehkä olisi niin suurta tarvetta lämpimälle
suihkuvedelle.



Sori, että blogi on ajoittain kovin valituspainotteinen.

Sotkua

Ehdin jo aiemmassa
kirjoituksessa kertoa, mitä kaikkea säätöä meillä on ollut
sairasvakuutuksen kanssa, ja iloita, että nyt kaikki on viimein
kunnossa. Vaan eipä, veloittivat tässä syyskuun ja lokakuun summat
samassa, ja nappasivat parisataa enemmän kuin piti. Eli nyt jostain
syystä ovat päättäneet veloittaa meiltä yhteensä kolmesataa euroa
kuussa sairasvakuutuksesta, vaikka papereissa mainittu hinta on vähän
alle 200. H. yrittää taas selvitellä asiaa.


Edit: Aaargh! Kyseinen satanen on joku "legal amount" joka ihan
tosissaan tulee vielä tuohon parinsadan vakuutusmaksun päälle! Eivät
kertoneet tarkempaa selitystä. Voi per*e.


CV-ketelkorjausmies kävi aamulla ja tulee huomenna uudelleen,
minkä jälkeen suihkustamme toivottavasti tulee taas lämmintä vettä...

Lokakuun viimeinen viikonloppu, 21 astetta lämmintä

Omituinen sää. Lämmintä ja aurinkoista. Eilen oltiin Groningenista
kyläilemässä olevan suomalaisperheen kanssa Scheveningenissä keräämässä
näkinkenkiä ja tsekkaamassa Sea Life. Oli kuulemma melkein samanlainen
kuin Linnanmäellä.


Tänään ajeltiin fillareilla (t-paidat päällä) Elsenburger Bosiin ja
katseltiin ankkoja, hevosia, poneja ja lampaita. Aurinko paistoi ja oli
kuuma. Paikalliset eivät ole vielä totelleet uusia sääntöjä ja
laittaneet harrastuskanoja (hobbykippen) sisätiloihin. Siellä ne
kuopsuttivat kuten ennenkin ja kukko kiekui. Ulkoiltiin aikamme ja
poljettiin sitten Rijswijkiin In De Bogaardin kauppakeskukseen
shoppaamaan. Ostin uimalasit ja alennusmyynnistä uimapuvun.


On kyllä outoa käydä meressä kahlailemassa ja ajella fillarilla
t-paidassa loka-marraskuun vaihteessa. Talvea ei ole yhtään ikävä.





Elsenburger Bosin ruskaa

Tangled up in blue

Rotterdam, The Netherlands
Ahoy'
October 28, 2005

1. Maggie's Farm
2. Tonight I'll Be Staying Here With You
3. Watching The River Flow
4. Lay, Lady, Lay
5. Stuck Inside Of Mobile With The Memphis Blues Again
6. Blind Willie McTell
7. I'll Be Your Baby Tonight
8. Ballad Of A Thin Man
9. I Don't Believe You (She Acts Like We Never Have Met)
10. Love Sick
11. Tangled Up In Blue (acoustic)
12. Down Along The Cove
13. Chimes Of Freedom
14. Highway 61 Revisited

(encore)

15.  Like A Rolling Stone
16.  All Along The Watchtower



Muokkaus: Keikka oli varsin hyvä, tosin suht samanlainen kuin
aikaisemmatkin näkemäni. Tämä oli siis viides tai kuudes Bob Dylanin
konsertti, jonka pääsin kuulemaan. Saavuimme melkein myöhässä, Maggie's
Farmin alkutahdit jäivät kuulematta. Syynä ruuhkainen Rotterdamin
Erasmuslijn ja Ahoy'n tarkka turvatarkastus.



Dylan ei soittanut kitaraa keikalla lainkaan, ja kuten setlististä
näkee, uusimmalta levyltä ei ollut yhtään biisiä. Ehdoton kohokohta oli
Tangled Up in Blue, joka jostain syystä tuntuu yhä sopivan Dylanin
äänelle, toisin kuin moni muu vanhoista biiseistä. H. piti eniten Lay
Lady Lay:sta.



Hollantilainen konserttiyleisö on noin 10 kertaa äänekkäämpää kuin
suomalainen. Lisäksi oli hämmentävää nähdä, kuinka yleisö poltteli
pilveä keskellä katsomoa. Ei meillä vaan kukaan sytyttäisi edes
marlboroa keskellä Hartwall-Areenaa.



Matkalla keikalle junassa eräs erittäin pitkä mies kysyi meiltä, josko
olemme menossa Dylania katsomaan. Vastasimme myöntävästi, ja olimme
hämmästyneitä siitä, että sen näkee päältä. Keikkapaikalla sitten
huomasin, että aika monella muullakin oli vakosamettitakki, farkut ja
intianbasaaripaita.

Beatrix

Kuningatar Beatrix kävi Delftissä.



Mitäs sanotte tuosta hatusta?

Utrecht ohi

Nyt on se kurssi käyty. Kyllä kannatti, vaikka matkustamisessa menikin
aikaa. Kurssi oli hyvätasoinen ja mielenkiintoinen, ja opettajat tosi
hyviä tyyppejä. Todella näkivät vaivaa meidän takiamme. Eli jos joskus
tulee tilanne, että saatat päätyä kurssille Utrechtin yliopiston James
Boswell -instituuttiin, niin voin kyllä sanoa, että tuskin menee
hukkaan.


Tänään opin muutaman kirosanan, mutta niitä en viitsi tähän kirjoittaa.
Muita yllättäviä sanoja kuitenkin tuli kurssilla vastaan. Esimerkiksi de mazzel, joka on amsterdamilainen tapa sanoa hei hei. Se tulee jiddishin kautta onnittelusta mazel tov, ja
on jäänyt kaupungin puheenparteen. Venetsialainen kurssilainen
mainitsi, että heidän puheenparressaan tuo kuulostaa suunnilleen
samalta kuin "I will kill you", joten se ei ehkä jäähyväistervehdyksenä
ole kaikkialla optimaalinen...

Puolalainen kurssilainen taas mainitsi, että goedemorgenin alkuosa (joka pitää ääntää goeie, kukaan ei sano goede) kuulostaa samalta kuin puolan termi miesten elimille.


Parikin opettajaa on selittänyt, miksi lijk-loppuiset sanat äännetään
eri tavalla kuin muut ijk-sanat. Normaalistihan ij äännetään äi,
esimerkiksi rijbewijs (ajokortti) äännetään suunnilleen räibeväis. Mutta lijk-loppuisissa sanoissa näin ei tehdä, vaan esimerkiksi natuurlijk äännetäänkin osapuilleen natyyrlök. Tämä kuulemma siksi, että sana lijk tarkoittaa kuollutta ruumista, ja sitä ei siksi ole kiva sanoa.

Esimerkkejä lijk-loppuisista sanoista:

• natuurlijk
• duidelijk
• moeilijk
• hartlijk
• wonderlijk

Niitähän on siis paljon.

Muita oppimiani asioita: imperfekti, perfekti, sivulauseen sanajärjestys.

    Het is belangrijk dat ik Nederlands leer want ik woon nu in Nederland.
    Het is belangrijk dat ik Nederlands leer omdat ik nu in Nederland woon.

Want ja omdat ovat suunnilleen synonyymeja, mutta vain omdat aloittaa sivulauseen. Sivulauseessa verbit viskotaan loppuun.

Perfekti muodostetaan apuverbin kera näin:

    hebben/zijn  - ge + stam + d/t


Se, tuleeko verbin loppuun d vai t, tarkistetaan taas soft ketchupista.
Toki on iso kasa epäsäännöllisiä verbejä, jotka taipuvat toisin, esim.

    vertrekken   is vertrokken


Se, käytetäänkö hebbeniä vai zijniä, riippuu siitä, mistä on kyse.
Hebbeniä käytetään yleensä. Zijniä käytetään, mikäli kyse on muutosta
tai suuntaa ilmaisevasta asiasta. Lisäksi zijniä käytetään, jos
perfektimuotoon tungettava verbi on zijn. Joskus saman verbin kanssa
käytetään toista ja joskus toista. Esimerkiksi "Pyöräilin eilen
Rijswijkiin":

    Ik ben gisteren naar Rijswijk gefietst.

Tässä käytettiin zijn-apuverbiä, sillä kyseessä on jonnekin suuntautunut pyöräily. Mutta: "Pyöräilin eilen Rijswijkissä":

    Ik heb gisteren in Rijswijk gefietst.

Päätän raporttini tältä erää tähän.

Onnea kaikille Eduardin syntymäpäivän kunniaksi

Hollannissa tosiaan tehdään numero syntymäpäivistä. Kun jollakulla on synttärit, saavat onnitteluja sankarin lisäksi hänen perheensä ja ystävänsä. Sankarille lauletaan "Lang zal hij leven" (sävelmä on sama kuin ruotsalaisten "Ja må han leva"-laulussa). Sitten istutaan ringissä ja syödään keksi. Yksi keksi.

Syntymäpäivien muistamisessa auttaa syntymäpäiväkalenteri, joka aidossa hollantilaisessa kodissa on vessanovessa. Sisäpuolella. Voi sitten asioidessaan tarkistaa, kenellä tuttavapiiristä on seuraavaksi synttärit.

Utrechtin kurssilla Eduard täytti tänään 25 vuotta, mistä syystä saimme kaikki onnitteluja toisiltamme.

Kävimme ekan opettajamme Sandran kanssa baarissa (hän joutui odottamaan meitä siellä 20 minuuttia, koska amerikkalainen kaveri jäi suustaan kiinni ja eksyi). Toka opettajamme toi meille kielenääntämislevyjä. Kolmas taas antoi taas esimerkin hollantilaisesta suorapuheisuudesta: "And just that you know, I am not fat, I'm pr?gnant".

Ruuhkajunissa matkustaminen alkaa ottaa pannuun. Ei tahdo mahtua hengittämään. Kerääntyneet tiskit harmittavat myös. Olin tosin eilen kotityölakossa solidaarisuudesta islantilaisia naisia kohtaan.

Op donderdagmorgen om tien uur ga ik te voet naar het station van Delft want de koningin komt daar met de Zilvertrein en ik wil haar zien.

Pöh

Unettomuus sukkaa. Aamulla kun kello löi seitsemän ja olisi pitänyt
herätä, en ollut vielä edes nukahtanut. Pyörin kyllä sängyssä
puolestayöstä. Inhottavaa. Tällaista ei olekaan pitkään aikaan
sattunut. Kehitin siitä yliväsymyksestä ja unenpuutteesta sitten
sellaisen päänsäryn, että Utrecht jäi tältä päivältä väliin. Sain
aamupäivällä nukuttua nelisen tuntia ja nyt pitäisi jaksaa iltakurssi
kahvin ja buranan voimalla. Pöh pöh pöh. Ja minä kun olisin tosiaan
halunnut oppia ääntämään g:n puheterapeutin avulla.

Täällä sataa vinoon ja tuulee. Pitäisi varmaan hankkia kuravaatteet talvipyöräilyä varten.



Niinjoo, ja enolle myöhästyneet synt.päiv.onnittelut, unohdin tekstata..

Viikonloppu

Perjantaina Utrechtin kurssilla puheterapeutti opetti meitä ääntämään
hollantia. Meille homma oli helppoa, sillä kävimme läpi vasta vokaaleja
ja diftongeja. Eteläeurooppalaisille ja aasialaisille diftongit
vaikuttivat tuottavan vaikeuksia. Keksin huvikseni diftongisanoja
suomeksi: käyttöjärjestelmäpäivitys, hyötykuorma, höynähtänyt,
hääyöaie. Wojciechin mielestä suomi kuulostaa espanjalta, mutta on
vaikeaa kuin kiina.



Emme jääneetkään Utrechtiin illalla, sillä satoi, ja muutkin halusivat
kotiin. Paitsi Steve, joka jäi etsimään pubia. Me matkasimme junalla
Delftiin ja ehdimme vielä illalla uimaan. En jaksanut kovasti treenata,
lähinnä kelluskelin ja harjoittelin potkuja.



Lauantaina olimme Rijswijkissä kyläilemässä, oli mukavaa puhua suomea
ja istua iltaa. Meni vähän myöhään, poljimme kotiin vasta keskiyön
tienoolla.



Sunnuntaina kävimme tutustumassa yhteen Delftin nähtävyyksistä eli
reptilienpark Serpoon. Paikka on siis vanha varastomainen rakennus,
jonne on tehty käärme- ja matelijanäyttely. Siellä oli monenlaisia
myrkkykäärmeitä, alligaattoreita, krokotiilejä, varaaneja, liskoja,
kilpikonnia ja bonuksena valtavia lintuhämähäkkejä.



Nyt on vielä kasa läksyjä tehtävänä. Saapa nähdä, miten selviän
huomisesta: ohjelmassa 2 tuntia matkustusta Utrechtiin, 6 tuntia
hollanninluentoja, 2 tuntia matkustusta takaisin Delftiin, fillarilla
Stanislascollegelle ja 1,5 tuntia lisää hollanninluentoa. Voi olla
hiukka väsy olo illalla.

Utrecht

Aloitimme H:n työnantajan kustantaman viiden päivän hollannin
tehokurssin tänään. Huomasimme, että viikosta tulee rasittava; matka
Utrechtin yliopistokampukselle kestää ovelta ovelle kaksi tuntia, eli
tässä tulee matkailtua joka päivä neljä tuntia pahimpiin
ruuhka-aikoihin. Väsyttää. Varsinkin siksi, että kuulostelin kuudelta
aamulla vielä kirkonkelloja, kun en saanut unta, ja puoli kahdeksalta
piti nousta.



Kurssi on ihan ok, vaikka kaikki tohtorivaiheessa olevat
kanssaopiskelijat ovatkin 80-luvulta, ja opettajakin vuosimallia 79.
Tunnemme H:n kanssa itsemme kävyiksi. Meitä on taas vaikka kuinka
monesta maasta. Huomenna ollaan menossa porukalla kurssipäivän jälkeen
tutustumaan Utrechtiin ja mahdollisesti johonkin sen pubeista.



Junamatkan maisemat olivat ihan mukavia, lättänää maastoa, lehmiä,
lampaita, hevosia, lehmiä, lampaita, hevosia, pari vuohta, lisää
lehmiä... Mihin ne kaikki mahtuvat talveksi?

Herfstvakantie

Minullapa on syysloma hollanninkurssista. Loman aikana pitäisi tosin
tehdä aika paljon läksyjä ja kirjoittaa ensimmäinen kotiaine. Se onkin
hieman haastavaa kolmensadan sanan sanavarastolla. Kuulemma
hollantilaiset lapsukaiset osaavat noin tuhat sanaa kouluun mennessään,
eli me olemme sitten aika pienen ihmisen tasolla.


Käytiin eilen läheisessä luonnonpuistossa katsomassa hevosia, lehmiä,
lampaita ja kanoja (joiden pitäisi kyllä olla kopeissaan eikä ulkona
saamassa kaikenmaailman lintuinfluenssoja). Keli oli vielä kiva, mutta
selvästi kylmempi. Ja tänään sitten oli jo tosi vilu, jotain 12
astetta. Hyvä aika harjoitella kimchiä talven varalle.

Sairasvakuutusyhtiö sai vihdoin säädettyä asiat kuntoon. Ei siihen tarvittukaan kuin muutama kierros:

• lähetimme paperit, mitään ei kuulunut
• pyydettiin lisätietoja "viitaten lähettämäänne hakemukseen"
• lähetimme lisätiedot
• odotimme kolmisen viikkoa
• soitimme perään, väittivät, että lisätiedot eivät ole saapuneet
• seuraavana päivänä sanoivat, että lisätiedot löytyivät, mutta itse hakemusta emme ole kuulemma koskaan lähettäneet
• lähetimme uuden hakemuksen
• saimme vakuutuspäätöksen, jossa oli väärin nimet, molempien syntymäajat ja hinnat
• soitimme perään, lupasivat korjata
• saimme uudet paperit samoilla virheillä
• soitimme perään, sanoivat, että korjaus oli hävinnyt jonnekin, lupasivat korjata
• korjasivat kaiken muun, paitsi jättivät väärän hinnan paikalleen
• soitimme perään, lupasivat korjata..
• ja viimein saimme oikeanhintaiset ja oikeille nimille osoitetut vakuutukset

Nyt kaikki on sitten kunnossa ja saamme maksaa parisataa euroa kuussa siitä ilosta, että olemme sairasvakuutettuja.

Zwemmen 2

Tämän päivän opitut: 1 minuutti kelluntaa, 7 metriä koiraa, 6 metriä
selkää, 6 metriä sammakkoa. Ongelmana on nyt se, etten oikein osaa
koordinoida tuota hengittämistä ja räpiköimistä. Kellunnassa opin
uloshengittämään suun kautta ja ottamaan saman tien keuhkot täyteen
ilmaa, ja selkäuinnissakin se sujuu jotenkuten. Mutta nuo muut
uintimatkat ovat noin lyhyitä siksi, että pidätän hengitystä koko ajan.

Kumma maailma

Onneksi päätettiin mennä vasta huomenna Haagiin ostoksille. Hesarin mukaan siellä
on iso operaatio käynnissä ja telkkauutisissa näkyi eristetty Binnenhof
ja sanottiin, että laukauksia on kuulunut keskusta-alueella. Huomenna
silti mennään, pitää ostaa Chinatownista riisisäkki. Ja meitähän ei
terroristit pelottele... kai?

Eilen opeteltiin kurssilla jo imperfekti. Perussääntö menee näin: otetaan verbin juuri eli stam:


wonen   kanta saadaan selville poistamalla -en, eli won|en =
kanta on woon (muistetaan, että kirjoitussäännön mukaan sanan
ääntämisen täytyy pysyä samana kun se taipuu, ja tässä "won"
lausuttaisiin lyhyesti, toisin kuin "wonen", joten lisätään o.)

Lisätään -te tai -de, jos kyse on yksikön imperfektistä, ja -ten tai -den, jos kyse on monikon imperfektistä. Eli:

ik woonde               wij woonden
jij woonde               jullie woonden
hij/zij woonde         zij woonden


Ja miten sitten saadaan selville, lisätäänkö sanaan -te vai -de?
Katsotaan, onko sanan juuren viimeinen konsonantti mukana sanoissa
"stop ketchup". Jos on, lisätään -te tai -ten, muussa tapauksessa -de
tai -den. Eli otetaan vielä toinen esimerkkisana:

luisteren   luister|en =  kanta on luister

ik luisterde               wij luisterden
jij luisterde               jullie luisterden
hij/zij luisterde         zij luisterden


Pöhköksi tämä menee sitten, jos sanan kanta loppuu kirjaimeen d tai t,
jolloin pitää silti lisätä toinenkin d tai t. Tämä sotii
kirjoitussääntöjä vastaan, mutta open mukaan imperfektisääntö on
vahvempi kuin kirjoitussääntö, joten tässä tappelussa se voittaa.

wachten   wacht|en = kanta on wacht

ik wachtte               wij wachtten
jij wachtte               jullie wachtten
hij/zij wachtte         zij wachtten

Käytännössä mitään eroa ei kuule siinä, sanooko me odotamme vai me odotimme, eli wij wachten vai wij wachtten.

Lämmintä

Viikonloppuna ja nyt alkuviikosta on ollut lämmintä. Parikymmentä
astetta ja varsin aurinkoista. Lauantaina oltiin auttamassa H:n
työkaverin muutossa. Lisäksi käytiin ihmettelemässä paikallista Ikeaa,
joka osoittautui aivan samanlaiseksi kuin mikä tahansa muukin Ikea.
Sieltä olisi saanut skandinaavisia elintarvikkeita, kuten lihapullia ja
suolasilliä.


Sunnuntaina käytiin Haagse Bosissa katsomassa söpöjä pikku bambeja,
jotka innostuivat - höm - touhuamaan yleisöä saatuaan. En tiedä,
kehtaanko laittaa kuvaa.

Opettelin epäsäännöllisten verbien taivutuksia ja koetin päntätä sanastoa.

Zwemmen

Vieläkään ei ole energiaa uudelleenkirjoittaa kapeaa ja ohutta
näkemystäni Hollannin politiikasta, joten ne, jotka ovat kiinnostuneita
Hollannista eivätkä meistä, voivat surffata jonnekin muualle ja palata
myöhemmin. :-)



Täällä ei ole tapahtunut kummempia. Sää palasi mukavaksi, päivisin on
ollut sellaiset 18-20 astetta parhaimmillaan ja öisin sitten sumuista.
Käytiin testaamassa uimahallia keskiviikkona ja tänään. En ollutkaan
käynyt uimahallissa varmaan 15 vuoteen. Oli oikein mukavaa,
keskiviikkoinen käynti meni lähinnä veteen totuttelussa (tiedoksi
niille, jotka eivät valmiiksi tiedä: en osaa yhtään uida ja olen aika
arka vedessä) ja kelluntalaudan kanssa polskutellessa, ja
höyrysaunassakin tuli käytyä. Uimahallissamme on myös oikea sauna,
jonne maksaa 13,50, ja jonka kuvalliset käyttöohjeet otin hallilta
mukaan. Pitää kyllä skannata ne ja laittaa tänne, niistä irtoaa hupia.



Tänään sitten onnistuin jo räpiköimään kolmisen metriä jotain koiran kaltaista ja kellumaan hieman. Olen tästä oikein ylpeä.



Hulluilla päivillä on kuulemma ensi viikolla tarjous Amsterdamin
lennoista, mikä toivottavasti avittaa ihmisiä tulemaan tänne kylään.



Kiitoksia Mikkelin Villelle puistolinkistä! Toivotaan, että sunnuntaina
on vielä kiva ilma, niin päästään sinne katselemaan. Jo tässä haluaa
vähän jotain luontoa etäisesti muistuttavaa nähdäkin. Kateellisena luen
kuvauksia ihmisten sienimetsäreissuista. Ei täällä vaan...

Saamari

Kirjoitin juuri hemmetin pitkän jutun, jossa selvitin Hollannin
poliittista systeemiä, hallitusta ja puolueita, ja sitten selain
kippasi nurin ja koko juttu katosi. Enpä ihan heti jaksa kirjoittaa
sitä uudestaan. Ehkä myöhemmin tällä viikolla, nyt kiukuttelen.

Antwerpen

Käytiin lauantaina ulkomailla ostamassa suklaata. Antwerpen oli kiva ja
kaunis ja jotenkin paljon eteläisempi (siis muutenkin, kuin
maantieteellisesti) kuin mikään Hollannin kaupunki. Paitsi nyt ehkä
Maastricht. Syötiin pastaravintolan terassilla ja ihmeteltiin
hasidijuutalaisten kaupunginosaa.



Tänään oltiin auttamassa eräitä suomalaisia muutossa. Muuttokuorman
kuskiäijät olivat Keski-Suomesta ja kiroilivat kovasti. Tuli kotoisa
olo, kun kuuli kunnon suomalaista äijäilyä, ja vielä murteella.



Ostettiin uusi suihkun suutin, siis se, mistä veden pitäisi tulla a)
paineella b) lämpimänä. Jostain syystä nyt kun uusi suutin on
paikallaan, ei vesi enää pysy lämpimänä, vaan muuttuu kylmäksi.
Vanhalla (vuotavalla) suuttimella ongelmaa ei esiinny. Minen nyt ihan
ymmärrä. Ainoa selitys, mikä tulee mieleen, on että uudesta suuttimesta
vesi virtaa sellaisella vauhdilla, ettei cv-ketelin kaasuliekki ehdi
lämmittää sitä. Vaan enpä kyllä ennen tiennyt, että suutin mitenkään
ratkaisisi sitä, millä nopeudella vettä putkistosta tunkee? Jos
yleisössä on LVI-asiantuntijoita, saa antaa vihjeen.

Syksy

Sataa vinoon, tuulee, ja lämpötila on jossain 10 asteen kieppeillä.
Oletan, että on siis palattu normaalitilaan hollantilaisessa ilmastossa.



Sairasvakuutusyhtiö lähetti valmiit vakuutuspaperimme. Nimestäni oli
tullut Saarikiski, ja ikääni oli lisätty 10 vuotta. Ei kun uusiksi koko
homma..



Muuten ihan mukavaa ja rauhallista.

No direction home

BBC2 näyttää Martin Scorsesen Dylan-dokumentin No Direction Home
parissa osassa, eka tänään. Ja lisäksi postissa on tulossa liput His
Bobnessin Rotterdamin-keikalle, joka on kuukauden päästä. Olisikohan se
jotain seitsemäs kerta Dylania kuuntelemassa? Se, onko keikka hyvä,
riippuu aina täysin siitä, millä tuulella profeetta sattuu olemaan.
Pidetään peukkuja.



Mitä muuta? Eipä kummempia. Kävin hollannintunnilla. Opeteltiin, mikä
on subjekti ja mikä predikaatti jne. Kaikille kurssilla kieltenopiskelu
ei ole tuttua huttua. Kurdistanilainen kaveri osaa jo aika hyvin, ja
kolumbialainen kaveri taas keskittyy istumaan jalat harallaan ja
flirttailemaan, ei tosin minulle. Espanjalaiset patenttivirkamiehet
tuskailevat vokaalisointujen kanssa. Uusiseelantilainen tyttö ei tykkää
ääntää sanojen loppuja. Indonesialaiset istuvat eturivissä kiltteinä
oppilaina. Ja minä taas kyselen aina, kun ope tiedustelee, että jäikö
jotain epäselväksi.



Morgen ga ik een broodtje eten.

Sunnuntai

Käytiin vanhassa katolisessa kirkossa kuuntelemassa
klavikordikonserttia. Meistä tuli hetkellisesti nähtävyys. Väliajalla
ihmiset kävivät kyselemässä, mistä olemme ja mistä ilmaannuimme. Ehkä
siksi, että olimme noin ainoita alle seitsemänkymppisiä ko.
konsertissa, ja varmaan ainoita ei-katolisiakin. No, ihmiset olivat
kovin ystävällisiä, ja eräs rotterdamilainen vanha rouva esitteli
suomen sanavarastonsa: "Hyvää päivää, kiitos" - kovin erilainen, kuin
hollanninkurssini tsekkitytön suomen sanavarasto: "Kippis, iso karhu".



Täällä alkaa olla syksyn tuntua tänään. Eilen R'damissa oli vielä ihan
kesää. Rotterdam on muuten mielenkiintoinen kaupunki. Se kosautettiin
maan tasalle sodassa, joten se on lähes kokonaan moderni. Käytännössä
R'dam siis näyttää siltä kuin Merihaan ja Itä-Pasilan suunnitelleille
arkkitehdeille olisi annettu vapaat kädet luoda miljoonakaupunki.



Pitäisi opiskella monikkojen muodostumista. Periaatteessa kai monikko
tehdään lykkäämällä sanan loppuun -en. Mutta joissakin tapauksissa
pitää myös lisäillä kirjaimia. Ensin otetaan sana, jaetaan se tavuihin,
lykätään -en perään ja mietitään ääntämistä:



man      ma|nen



Sanassa man on yksi tavu. Jos siihen lykätään perään -en, on uudessa
sanassa kaksi tavua. Niistä ensimmäinen, ma, on avoin tavu, joka siis
loppuu vokaaliin. Tämä tarkoittaisi sitä, että se pitäisi ääntää
pitkänä äänteenä. Se ei kuitenkaan käy, sillä sanan man ainoa tavu on
suljettu tavu, joten sen a äännetään lyhyesti. Monikko pitää
periaatteessa ääntää samalla tavalla kuin yksikkö. Joten: on tehtävä
jotain tuolle monikkomuodolle jotta se saataisiin ääntymään samalla
tavalla. Lisätään siihen n.



man      man|nen



Nyt meillä on kaksitavuinen sana, jonka a äännetään lyhyesti.



Otetaan sitten toinen sana ja tehdään sille samat kuviot:



maan      maa|nen



Nyt meillä on taas kaksitavuinen monikko, jonka ensimmäinen tavu on
avoin, eli päättyy vokaaliin. Koska se on avoin ja päättyy vokaaliin,
se äännettäisiin pitkästi, vaikka siinä ei olisikaan kahta a-kirjainta
peräkkäin. Siksipä toinen a pudotetaan turhana pois:



maan      ma|nen



Lyhyesti sanoen, miehen monikkoon lisätään ännä ja kuun monikko näyttää miehen monikolta.

Lauantai

Delftissä oli kesäkauden viimeinen kirpputori.







Tuli käytyä Rotterdamissa.







Ja koti pitäisi siivota.

Huokaus

Terveysvakuutusyhtiö ilmoitti kirjeitse, ettemme ole reagoineet
lisäselvityspyyntöön koskien vakuutushakemustamme. H. soitti sinne ja
kertoi, että olemme lähettäneet lisäselvitykset jo aikaa sitten. No, ne
lisäselvitykset sitten löytyivät, mutta tyyppi puhelimessa ilmoitti,
että he eivät ole saaneet meiltä edes mitään hakemusta!



Sepä vasta kummallista, kun yhtiö kuitenkin osasi kysyä meiltä
lisätietoja juuri ko. hakemukseen liittyen. Ilman hakemustamme he eivät
olisi koskaan meistä mitään kuulleetkaan...



No, turha kai odottaa, että myöntäisivät hukanneensa meidän paperit.
Täytyy vain täyttää ne kaavakkeet uudelleen, hankkia uudet
lisäselvitykset ja lähettää taas.

Kela on nopea

..ainakin joskus. Nimittäin, me saimme tänään kirjeen, jossa
ilmoitettiin, ettemme ole enää Suomen sosiaaliturvan piirissä, ja
kehotettiin (hyvin käskevästi) palauttamaan kelakortit VÄLITTÖMÄSTI.
Huokaus, nyt olemme sitten hetkellisesti ei-minkään piirissä, kun
vakuutusyhtiö ei ole vielä ottanut meitä täälläkään omikseen.



Muutakin postia tuli, maahanmuuttajavirasto ilmoitti, että on saanut
oleskelulupahakemuksemme. Mukavin posti oli toki Mummolta tullut pitkä
kirje, valokuvien kera.

Rankka viikko

Meillä oli vieras, joten on tullut tehtyä turistiasioita, eli ravattua
Amsterdamissa, Rotterdamissa, Schipholissa ja vaikka missä. Aika
rankkaa, oikeastaan. Säät ovat olleet vaihtelevat, mutta eilen oli
kuitenkin jopa jonkinmoinen rantakeli, ja kävimmekin kävelemässä
Scheveningenissä.



Täällä on jonkinmoinen terroriuhka päällä, mistä johtuen asemilla on
paljon poliiseja. Junat myöhästelevät. En tosin tiedä, johtuuko se
terrorismista, ratatöistä vai jostain muusta. Joka tapauksessa,
täälläkin on käytössä amerikkalaistyylinen terroriuhkatilanteen
porrastus: ei uhkaa, lievä uhka, jonkinmoinen uhka ja suuri uhka tms,
ja nyt ollaan tilanteessa jonkinmoinen uhka. Jos nyt oikein ymmärrän.
Ei täällä meidän pikkukaupungissa tarvitse tuota kovasti murehtia.



Hollannin intensiivikurssi alkoi eilen. Meitä on 15 opiskelijaa 13 eri
maasta. Opettaja on mukava, mutta komensi minut heti lukemaan ääneen
kirjan ensimmäistä kappaletta. Emme olleet siihen mennessä opetelleet
ääntämistä, joten oli vähän hankalaa. Mutta kyllä se siitä, onneksi
olemme kaikki kurssilla ihan alkutekijöissä, joten ei tarvitse paljoa
nolostuttaa, vaikka meneekin pieleen. Läksyä tuli hirmuisesti, pitää
perehtyä huomenna. Kurssilla huomasi heti, että ei olla suomalaisten
parissa: kaikki halusivat heti puhua ja jutella ja esittäytyä.



Tänään oli budjetinesittelypäivä, johon kuuluu kaikenlaisia
traditioita. Kuningatar matkusti kullatuilla vaunuilla Haagissa, ja
piti puheen. Kuulin asiasta hieman liian myöhään, joten emme olleet
paikalla katsomassa. Sen sijaan kävimme H:n kanssa huisartsilla, eli
lääkärin vastaanotolla esittäytymässä. Täällä terveyssysteemi menee
suunnilleen seuraavasti: Ensin hankitaan sairasvakuutus. Sen voi saada
ziekenfondsin eli yleisen sairasvakuutuksen kautta, jos tulot eivät
ylitä tiettyä rajaa. Meillä hieman ylittävät, joten joudumme ottamaan
yksityisen vakuutuksen. Maksamme vakuutusta yhteensä ehkä jotain 180
euroa kuukaudessa (!), mutta saamme tuon rahan takaisin H:n
työnantajalta neljännesvuosittain.



Sairasvakuutuksen lisäksi pitää hankkiutua jonkun huisartsin eli
kotilääkärin potilaaksi. Lääkäreillä on omia pieniä vastaanottoja
siellä täällä. Meillä oli lista tämän alueen lääkäreistä, jota H.
soitteli läpi. Suurimmalla osalla oli täyttä, mutta yksi suostui
ottamaan lisää potilaita. Sieltä kutsuttiin käymään, jotta voitaisiin
rekisteröityä potilaiksi. Menimme sinne tänään. Vastaanotto näytti
enemmän toimistolta kuin lääkärin vastaanotolta, ja kenelläkään ei
ollut edes valkoista takkia. Meidän ei tarvinnut täyttää yhtään
lomaketta, eikä mitään perustietoja (kuten henkilötunnusta, ikää tai
pituutta/painoa) otettu ylös. Lääkäri kysyi, onko perussairauksia, ja
antoi meille lapun, jossa on ajanvarausnumero. Lisäksi kysyttiin, mitä
apteekkia haluamme käyttää.



Homma siis kai toimii niin, että aika varataan tarvittaessa ja sitten
käydään lääkärillä. Jos tulee lääkemääräyksiä, lääkäri soittaa ne
suoraan valitsemamme apteekkiin. Maksamme lääkärille ja apteekille
rahaa, ja anomme sitten ne rahat kuitteja vastaan takaisin
vakuutusfirmalta. Kokonaisuudessaan siis maksamme kuukausittain
sairasvakuutusyhtiölle ja perimme summan takaisin neljännesvuosittain
H:n työnantajalta, maksamme kahden kuukauden välein lääkärille ja
perimme summan takaisin sairasvakuutusyhtiöltä, ostamme lääkkeet
apteekista ja perimme summan takaisin sairasvakuutusyhtiöltä....
Jotenkin kuvittelisi, että tämänkin voisi vähän helpommin hoitaa, eli
raha voisi kulkea suoraan työnantajalta vakuutusyhtiön kautta lääkärin
taskuun. No, toivottavasti ei sairasteta paljoa.



Ihmiset ovat kovin ystävällisiä täällä. Paikalliset kyselevät kovasti,
kuinka olemme viihtyneet ja tarvitsemmeko apua, jos asioimme jossain.



Mitähän vielä kertoisi. Ai niin, tänään on tiistai, eli roskapäivä.
Kerran viikossa on roskapäivä, jolloin tietyn kadun väki saa viedä
roskat ulos noutoa varten. Meillä se on tiistai, eli voimme viedä
roskat ulos myöhään tiistaina ennen nukkumaanmenoa, ja roskakuskit
noutavat ne sitten keskiviikon varhaisaamuna. Oikeasti ne saisi kai
viedä vasta aamuyöstä, mutta kuka sitä nyt roskien takia haluaa herätä.
Roskalaatikoita ei siis ole, koska ne eivät mahtuisi mihinkään, joten
pussit viedään suoraan kadulle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että viikon
roskat hengaavat jossain meillä aina tiistai-iltaan asti. Laitoimme
kellarikomeroon laatikon roskapusseja varten, jotta niitä ei sentään
tarvitsisi täällä kotona pitää.

Jee, meillä on netti!

Muutaman tunnin aherruksen jälkeen ahkera setä sai meille aikaiseksi
nettiyhteyden. Modeemi on alakerran kaasumittarikaapissa ja sieltä
kulkee vähän hemmetin pitkä eetteripiuha tänne kolmanteen kerrokseen
cv-ketelkaappiin, josta eteisen ja olkkarin läpi koneeseen. Pitänee
ostaa wlan-hubi tms.


Mutta huraa! Nyt olen siis palannut linjoille ja sivistyksen pariin.
Samat sähköpostiosoitteet toimivat kuin ennenkin. Vaan olen kovin
iloinen, jos tännekin joku joskus jotain jaksaa kommentoida.


Leena tuli tiistaina kylään ja keskiviikkona oltiin sitten
Amsterdamissa. Rijksmuseumista oli isoin osa rempassa, joten nähtiin
vain muutama sata taulua. Sitten shoppailtiin mauttomia matkamuistoja
ja harhailtiin. Tänään on sadepäivä, joka on vietetty isoksi osaksi
sisällä. Huomenna Rotterdamiin, toivottavasti keli paranee.

Aamulla pelästyttiin, kun poliisit tulivat kylään. Etsivät edellisiä asukkaita jostain autoasiasta. Hui.

Tässä nyt ekana kuvana otos eilisillalta Amsterdamista.

Delftilainen kilpa-ankka

Lauantaina kiroiltuamme Casemalle menimme keskustaan kiroilemaan
puhelinliittymakauppiaalle, joka ei vielakaan halunnut kaupata meille
liittymia, kun taas puuttui yksi tarvittava paperi. Talla kertaa
tiliote, joka oli kylla otettu nettipankista - piti kelvata, mutta ei
sitten tietenkaan kelvannutkaan. Minulta paloivat hihat sen verran,
etta lahdin kavelylle ja H. jai puhelinkauppaan tasan puoleksitoista
tunniksi setvimaan asiaa.

Ilmassa oli kuitenkin suuren
urheilujuhlan tuntua, silla oli Delftin kumiankkakisojen aika.
Molslaanin kanavan yhden sillan kohdalla oli lahto ja toisen sillan
kohdalla maali. Lahtohetken koittaessa klo 14 kipattiin nosturista
tuhansia kylpyankkoja kanavaan, ja markapukuiset miehet sohivat niita
eteenpain suht seisovassa vedessa. Noin puolen tunnin  h i t a a
n  etenemisen jalkeen voittaja-ankka ylitti maaliviivan.
Palkintona oli matka Pariisin Disneylandiin, oletettavasti ankan
lisaksi myos sen omistajalle. Kuvia seuraa, kunhan saadaan ehka joskus
se netti.

Muokkaus: Tässä kuva kumiankkojen armadasta matkalla kohti maaliviivaa. Veden vihreys johtuu jostain omituisesta levästä.

Jotain hyotya puhelinfirmassa kaynnista sentaan oli, silla saatiin
ostettua prepaid-simmi, jolla soittaa Suomeen suht halvalla. 12 senttia
/ min lankaliittymaan ja 34 senttia / min kannykkaan. (Harmi, etta
lankaliittymat alkavat olla Suomessa harvassa). Paasinkin sitten
juttelemaan puhelimessa mummon, vaarin, aidin ja siskon kanssa. Piristi
kylla tosi paljon, on aikamoinen ikava ihmisia.

Illalla kaytiin lisaksi tivolissa, joka on vallannut Marktin kokonaan.

Sunnuntaina
fillaroin Stanislascollegelle, missa minulla alkaa viikon paasta se
hollannin intensiivikurssi. 10 minuutin matka pyoralla, ei paha.
Kaytiin lisaksi loytamassa uimahalli, mutta ei sitten menty, kun siella
oli nudistipaiva.

Lisaa omituisia ilmioita: satkatupakka on
taalla nimeltaan "shag". Odotan sita, kun joku englanninkielinen
turisti pyytaa AlbertHeijnin kassatytolta, etta "Can I have a shag,
please?"

Ei internetia vielakaan

Eli kuten otsikko kertoo, meilla ei vielakaan ole kotona nettiyhteytta.
Alunperinhan nettifirman piti kytkea yhteys ja tuoda kaapelimodeemi
perjantaina 2. paiva. Istuimme odottamassa kotona klo 12 lahtien, mutta
ketaan ei tullut, eika asiakaspalveluun paassyt lapi. Illalla H. sitten
sai asiakaspalvelun kiinni ja he kertoivat, etta oli ollut joku
"sekaannus". Saataisiin netti 9. paiva perjantaina, sita aiemmin "is
not possible". Lupasivat tulla perjantaina 9. paiva klo 17-22 valilla.


Istuttiin taas odottelemassa koko ilta, vaikka ulkona oli kiva keli ja
torilla tivoli. Eika sielta ketaan tullut, ei myoskaan puhelinsoittoa,
etta kytkentaaika olisi siirtynyt. Ja arvatkaapa, paaseeko
asiakaspalveluun taaskaan lapi. Nyt H. tuossa jonottaa puhelimessa
(viimeksi meni jotain 50 minuuttia maksullista jonoaikaa) ja mina olen
taalla H:n duunissa maksamassa laskuja, vaikka olisi kylla parempiakin
tapoja kayttaa lauantaipaivaa. Prkleen Casema. Kiukuttaa niin paljon
ettei ole tosikaan.

Muuten on mennyt ihan ok. Ostin
kaytetyn keltaisen fillarin, ja nyt opettelen ajamaan liikenteen seassa
ja vaistamaan jalankulkijoita. Sitten voin olla se ainoa taman
kaupungin pyorailija, joka noudattaa liikennesaantoja. Harkitsen myos,
pitaisiko minun olla ainoa Hollannissa kypara paassa pyoraileva.


Torstaina olimme Rotterdamissa japanilaisessa ravintolassa syomassa,
H:n proffa tarjosi. Safka oli hyvaa, paitsi natto-mustekala, josta tuli
uusi inhokkini ruokien joukossa. Kyse on siis kayneesta,
fermentoituneesta papumossosta, joka muistuttaa olomuodoltaan lahinna
sitkeaa limaa. Yok.

Taalla on yha helle. Viime yona ukkosti
tuntikausia, ja olin jo varma, etta helle lahtisi ukkosen myota. Mutta
eipa. Toivottavasti jatkuu viela ainakin viikon, Leena on tulossa
tiistaina ja aiotaan hengata ympari eri kaupunkeja.


Paivitys nettijupakkaan: H. paasi vihdoin puhelimitse lapi Casemalle ja
asiakaspalvelu ei osannut selittaa mitenkaan sita etta eilen ketaan ei
ilmaantunut. Sanoivat, etta voisivat ehka selvittaa asiaa, mutta siina
menee monta paivaa. Ehdottivat, etta voitaisiin taas yrittaa ensi
perjantaina! H. huusi niille puhelimessa, ja koetettiin sitten keksia
kaikkia mahdollisia eri keinoja: me haetaan kaapelimodeemi niilta - "it
is not possible" - asentaja tulee maanantaina - "it is not possible" -
peruutetaan koko tilaus ja tilataan muualta - "it is not possible",
peruutus pitaisi tehda virallisesti kirjallisena ja olemme sitoutuneet
vuoden sopimukseen...



Ei voi uskoa, etta tuollaista lafkaa onkaan. Nyt on taas sovittu uusi
aika, talla kertaa ensi torstaiksi. Ennen sita "it is not possible".
Lyodaanko vetoa, ilmaantuuko ketaan silloinkaan?

Byrokratiaa, osa N

Ihan ensin: blogi ei toki ole salainen. En vain ole pahemmin paassyt sahkopostiini, mista olisin voinut osoitetta jaella. Mutta saa toki laittaa tutuille eteenpain..

Oltiin tanaan taas kunnantalolla jattamassa oleskelulupa-anomuksia ja rekisteroitymassa. Siina meni pieni ikuisuus, mutta virkailija Desiree oli mukava ja tarjosi meille kahvia ja oli muutenkin kovin ystavallinen. Paperia tarvittiin jos jonkinmoista:

• passit


• vuokrasopimus


• syntymatodistus (tai siis sita vastaava virkatodistus)


• todistus, etta olemme avioliitossa (eli taas virkatodistus)


• selvitys H:n tyopaikalta

Lopulta saimme kuitenkin hienot tarrat passiin ja olemme nyt sitten rekisteroityneet Delftin asukkaiksi. Varsinaiset oleskeluluvat tulevat maaliskuussa (!) postissa, jos anomukset hyvaksytaan.

Taalla helle jatkuu, oltiin eilenkin Scheveningenissa ja mina vietin erinaisia tunteja kahlaillen ja keraten simpukankuoria. Ison vadin kokoinen sininen meduusa oli ajautunut rantaan, ja pikkulapset kavivat sita ihmettelemassa. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Viikonloppuna kaytiin myos Haagin Chinatownissa taas ostoksilla. Tuli mm. ostettua paljon tuotteita, joiden tuotemerkki on "Cock". Oli siina kookosmaitopurkissakin pieni kukon kuva...

Tanaan olin tosi turisti ja kavin seka Nieuwe Kerkissa etta Oude Kerkissa. Lonely Planetin Alankomaat-opaskirja on muuten tosi syvalta, siina on mm. Delftin kohdalla kuva Nieuwe Kerkista kuvatekstilla "Oude Kerk". Mutta pahempaa on, etta siina annetaan vaaraa informaatiota strippenkaartin oikeaoppisesta kaytosta, ja sepa voi johtaa ongelmiin, jos tulee tarkastaja.

Mutta kuitenkin. Kavin kummassakin kirkossa. Tuohon uudempaan on kuopattu Hollannin kuninkaalliset Vilhelm Oranialaisesta lahtien ja vanhemmassa taas on leposijan saanut Vermeer. Vilhelm Oranialainen murhattiin meidan kadulla (muutaman talon paassa) 10. heinakuuta 1584. Luodinreiat ovat yha esilla. Kirkot olivat varsin koristelemattomia eli kai sitten tosi protestanttisia.

Eipa tassa kai muuta. Paitsi etta pitaa asian vieresta sanoa, etta hyva kun tuli aikoinaan kaytya New Orleansissa. Nyt sitakaan ei enaa ole. 

Viela

Ai niin joo: tuparit on heti kun joku lupaa niihin tulla. :-) Vierashuone tuolla onkin jo valmis...



Suomen Big Brotherista vaadin selostusta ja valiaikatietoja. Taalla on vain Het Blok ja Terra Incognita.

Flunssa

Ei ole ollut kiireinen viikko vaan flunssainen. Maanantaina sairastuin
ja perjantaina tokenin. Oli paakoppa taynna rakaa ja kuume sahasi
edestakaisin. Ja oli kuulkaa tylsaa,
normaalisti flunssassa roikun netissa ja puhun paljon puhelimessa,
mutta nyt ei voinut tehda sitakaan. Makasin sohvassa ja katsoin
Discovery Channelia.



Kotinettiyhteytta tuli sitten odotettua kuin kuuta nousevaa, turhaan.
Perjantaina ei asentajaa kuulunut, ja jonotettuaan jotain tunnin
puhelimessa H. sai kuulla, etta oli ollut tietokatkos tms. eika
nettiasentaja ollut meista tietoinenkaan. Kuulemma ihan varmasti ensi
perjantaina sitten tulee. Oltaisiin toki haluttu se aiemmin, mutta
"it's not possible, it's not possible". Voihan per*e. (Ja toi *:n alla
oleva kirjain ei sitten ole ainakaan h).



Flunssan lisaksi ei ole tapahtunut paljon. Paitsi etta olen sentaan
saanut pankkitilin avattua (siina meni vain kaksi kayntia pankissa ja
45 minuuttia), tosin sekin oli vahan hankalaa. Mulla kun nyt ei ole
mitaan tuloja tai tyopaikkaa, niin olen hieman epailyttava henkilo.



Silla aikaa, kun olin kipeana, palasi kesa Hollantiin. Lampotilat ovat
olleet jopa lahella 30 astetta. Nyt on jo viileampaa, mutta ihan ok.
Tanaan lahdimme aamupaivalla kotoa, ja yllattaen katu olikin muuttunut
hevoskarrykisaradaksi, keskusta kirpputoriksi ja tori
petankkiareenaksi. Samalla keskiaikaisen kirkon kellot soittivat
Ob-la-di Ob-la-da. Oli hieman surrealistinen olo. Kyse nayttaa olevan
jostain kotiseututapahtumasta, jossa esitellaan aluetta ja maaseutua ja
tuotteita, ja samaan on tietysti ympatty kirppis (kuten moneen
muuhunkin juttuun, esim. kuningattaren syntymapaivaan). Kivaa! Se
jatkuu viela huomenna.



Fukseja koetellaan yha. Maanantaina havainnoin, kun kloppiparat
ylittivat Koornmarktin kanavaa narusta roikkuen. Piti odottaa
kuudenteen poikaan asti ennen kuin tapahtui putoaminen, asiaankuuluvin
aplodein.



Olen yrittanyt tassa myos hoitaa paria perusasiaa kuntoon, eli hankkia
puhelinliittymaa ja polkupyoraa. Kannykkaliittymat vaan ovat taalla
aivan harskin kalliita, siis kaikin tavoin. Itse puhelin on kallis,
perusmaksu on kallis ja puhelutkin ovat raavittoman kalliita (miltas
kuulostaa esim. 0,45 e/min kotimaassa ja 1,35 e/min Suomeen). Vaikuttaa
silta, etta tahan finskiliittyman rinnalle ei kannattaisi edes hankkia
paikallista luuria, jos sita paikallista puhelinnumeroa ei vaadittaisi
vahan joka paikassa. Fillarijuttu taas on taalla ihan erilainen kuin
Suomessa. Kaikilla on pyora, ja joka pyora on kamalammassa kunnossa
kuin paljon mikaan pyora siella. Puhkiruostuneesta jopokopiosta saa
maksaa 75 euroa. Pitaisi varmaan laittaa ilmoitus jonnekin.



Mitahan muuta? Ai niin, kirpputoreilla myydaan halvalla lokerikkoja,
siis juuri niita oikeita lokerikkoja. Jotkut teista ainakin tietavat,
mita tarkoitan. Sellainen samantapainen kuin minulla maksoi seitsemisen
euroa. Ja sitten lisaksi (tata ei pitaisi kertoa, koska aiti ei tule
meille ikina kylaan jos kuulee) meilla on vaaksiaisinvaasio, isoja
pitkajalkaisia vaaksiaisia rapyttelee pitkin kamppaa.



Lisaa taas kunhan netin aarelle paasen. Nyt istun pimeassa TU Delftin
rakennuksessa eli H:n duunissa, toivottavasti paastaan taalta uloskin
laukaisematta halytysta. :-)

Viikonloppu

Viikonloppu on ollut mukava. Perjantaina päivällä kävin ensin
Scheveningenissä tarkoituksena valokuvata rantaa, mutta silloin oli
niin kova tuuli, etten oikein viitsinyt siellä kauaa kävellä. Meri
tyrskysi kunnolla. Sellaista merta ei Suomessa näe. Sieltä jatkoin
Haagin Chinatowniin shoppailemaan ja löysin vihdoin gheetä ja garam
masalaa. Sekä vaikka mitä muutakin hyvää, halvoilla hinnoilla.



Illalla menimme syömään erään mukavan suomalaispariskunnan kanssa ja
myöhäisillan istuimme heidän kanssaan Locus Publicuksessa juomassa
parit biertjet.



Lauantaina menimme Amsterdamiin ihmettelemään Uitmarktia ja kaupunkia.
Minua hieman ahdisti aivan hillitön ihmismäärä, jengiä oli jopa 'Damin
mittapuulla paljon, ja Damrakia ei voinut kävellä mitenkään. Tosin eipä
se erityisen kiva kuljeskelupaikka ole muutenkaan. Kävimme
vilkaisemassa Uitmarktin kulttuurikojuja ja lähdimme takaisin
Leidsepleinin suuntaan. Harhailtiin pari hetkeä punaisten lyhtyjen
alueella ja väisteltiin pössy- ja kaljapäissään hörhäileviä
brittiporukoita. Seuraavalla kerralla pitää kyllä mennä muulloin kuin
viikonloppuna.



Tänään ollaan rakennettu kirjahyllyjä ja päästy vihdoin purkamaan
kirjalaatikoita. Ilma on muuttunut selvästi lämpimämmäksi, ensi
viikolla pitäisikin ennusteiden mukaan olla helle. Ihan hyvä, mulla on
tähän mennessä ollut sekä ulkona että sisällä varsin vilu.

Kaupungista

Jatkan nyt juttua, kun löysin terassin, joka tarjoaa kaffen lisäksi
ilmaista langatonta nettiä. Olen tässä viime päivinä palloillut pitkin
Delftin keskustaa ja etsinyt ruokakauppoja yms. hyödyllisyyksiä. Halvin
ja paras lähiruokakauppa näyttää olevan C1000. Valikoima parempi kuin
AlbertHeijnissä ja lisäksi se on kai vähän halvempikin. Vaikka aika
paljon ne hinnat ovat Suomen tasolla, paitsi alkoholijuomien ja
huonekasvien osalta. Pari etnistä kauppaa tässä myös on lähistöllä, ja
niistä saanemme ostaa viiden kilon riisisäkkejä. Yrttejä tai gheetä en
ole onnistunut vielä paikallistamaan. Pitäisi kai löytää intialainen
kauppa, vaikka Suomessa ostimme gheen kai jostain syyriamarketista.



Täällä on kovasti pieniä ja kivoja kauppoja, joissa myydään pelejä,
kirjoja ja junarataroinaa. Täytyy olla varovainen, koska noihin kolmeen
osaan törsätä aika rutkasti.



Keskustaa halkovat monet kanavat. Meidän kadun kanava on niistä kai
vanhin. Kadullamme on kahviloita, ravintoloita, kanavaterasseja (siis
sellaisia, jotka kelluvat) ja sitten kai vaan asuntoja. Talot ovat
erittäin vanhoja, suurin osa kai 1500-luvulta. Oman talomme ikää en
vielä tiedä, mutta ainakin seinäpalkeissa olevat valtaisat puutapit ja
naulat näyttävät ikivanhoilta. Kadun päässä on Oude Kerk eli vanha
kirkko, jonka erittäin vino torni näkyy myös ikkunoistamme.



TU Delft sijaitsee uudemmassa osassa kaupunkia ja muistuttaa
tiilibetoniarkkitehtuurinsa takia vähän Otaniemeä. Paikallinen
kongressikeskus näyttää taisteluplaneetta Galacticalta. Hollantilainen
modernimpi arkkitehtuuri on ihan käsittämätöntä.



Fillareita on joka paikassa ja yleensä ne ovat tosi rupuisia. Joku
uudehko maastopyörä pistäisi täällä silmään ja varmaan tulisi
varastettuakin alta aikayksikön. En ole vielä löytänyt käytettyjen
fillarien kauppaa, mutta tiedän yhden Haagissa, jos täältä ei löydy.
Pitää samalla ostaa vankka vaijerilukko.

Jee, lukijoita!

Jihuu, olipa kivan paljon kommentteja! Talla kertaa istun Delftin teknillisen korkeakoulun kirjastossa aakkosettomalla koneella. Olin auttamassa H:ta tyokoneen linuxin kanssa ja sitten yritettiin tilata meille kaapeli-internettia. Luulen, etta tilaus onnistui ja nettiasentajaseta saapuu perjantaina viikon paasta. Siis luulen, koska en ehtinyt kaantaa koko tilausvahvistusta Babelfishilla viela.

Sofi-numerot ihme kylla irtosivat verotoimistosta odotellessa. Jouduimme matkaamaan Haagiin, koska sofi-numeroiden jako on rajattu vain tietyille toimistoille. Sitten kavi ilmi, ettei meita olekaan kaupungintoimistossa rekisteroity viela ollenkaan Delftin asukkaiksi, joten meidan piti keksia itsellemme valiaikaiset suomalaiset osoitteet. Laitoimme sitten vanhempien osoitteet, eli alkaa hammastyko, jos tulee omituista byrokraattista veropostia Hollannista. Se kaupunkiin rekisteroityminenkin kai sitten onnistuu vasta 5.9., kun asioitamme hoitanut tati tulee lomilta...

Vuokranantaja kavi kylassa. Oli ihan sympaattisen oloinen iakas arkkitehtiseta. Saimme Enecon paperin, josta kavi ilmi asunnon viime vuoden kaasun-, veden- ja sahkonkulutus. Niista laskeskelin, etta ko. valttamattomyyksista voinee odottaa noin 150 euron lisalaskua per kuukausi. Auts.

(Tassa kirjaston koneessa on muuten tarra, jossa lukee "Het gebruik van de pc voor chatten, spelletjes en het bekijken van pornosites is verboden".)

Seuraava byrokratiakuvio on sitten tayttaa sairasvakuutuspaperit ja hankkia laakari. Nyt meilla on molemmilla jonkinmoinen flunssa ja pienta kuumetta, johon ei onneksi laakaria tarvitse, mutta jos joskus jotain kummempaa tulee niin kai se huisarts on ihan kiva juttu. Ne vakuutuspaperitkin vain ovat hollanniksi.

Hankin asemalta alennuskortin, jolla saan 40% alennusta kaikista junamatkoista, paitsi niista, jotka tehdaan arkiaamuisin ennen kello yhdeksaa. Voisin arvata, etta matkustan lahinna kello yhdeksan jalkeen, joten kortista lienee paljon iloa. Delftista Haagiin HollandSpoorille maksoi jotain 1,40. Lauantaina pitaisi menna Amsterdamiin katsomaan Uitmarktia, joka on kulttuurikauden avajaistapahtuma. Performansseja ja konsertteja ja vaikka mita Leidsepleinilla ja Museumpleinilla. Lisaksi pitaisi kayda ravintolassa syomassa muuttoapuporukan kanssa seka viela yksien tanne pian muuttavien suomalaisten kanssa. Eli ohjelmaa on.

Fuksiaisbiletys jatkuu yha ikkunan alla. Kuulimme vuokranantajalta, etta sita on odotettavissa viela ensi viikon loppuun. Namahan ovat taalla pahempia kuin meidan teekkarit.

Arvatkaa muuten, mika on tulitikku hollanniksi? Se on lucifer.

Ainiinjoo: tanaan tuli iso kasa postia, mm. Mummolta kirje. Eli saa kertoa, etta perille tuli. Laitan postia takaisinpain kunhan tassa ehdin.

Byrokratiaa

Tanaan tiistaina ollaan sitten yritetty hoitaa kaikenlaisia asioita. Mentiin ensin kaupungintoimistoon rekisteroitymaan, mutta se ei sitten onnistunutkaan. Ensin piti ihmetella, oliko se Suomi EU-maa. Sitten minulle sanottiin, etta en voi anoa oleskelulupaa, kun minulla ei ole oleskeluun mitaan syyta, eli ei ole tyopaikkaa eika opiskelupaikkaa. Meinasin jo hermostua. Kyselin sitten, etta eikos laki sano, etta maassa tyoskentelevien EU-kansalaisten puolisot saavat oleskella. Ensin tati sanoi, etta ei kai, mutta sitten huomasi, etta kylla sittenkin. Vaikuttaa silta, etta taalla sanotaan aina ensin varmuuden vuoksi ei.

Sitten kavi niin, etta saimme ajan syyskuun viidennelle paivalle, mihin mennessa taytyy tayttaa kaiken maailman anomuslappuja ja papereita. Tarvitaan viela vuokrasopimus ja lisaksi H:n tyopaikalta joku selvitys. Emme saaneet edes niita tarroja, jotka liimataan passeihin, ja joista kay ilmi, etta olemme laillisesti taalla. Nekin saadaan kuulemma sitten vasta 5.9., vaikka moni tuttu on sellaiset onnistunut saamaan ihan yhdella kaynnilla. Ja tuo aika on noin pitkan ajan paassa siksi, etta silloin tuo tati, jonka kanssa asioimme, on ehtinyt tulla lomalta pois. Eikos sita sitten voi kukaan muu hoitaa? No ei kai sitten. Sen oleskeluluvan ja hollantilaisen henkkarin saa kuulemma aikaisintaan puolen vuoden paasta...

Huomenna ollaan menossa Haagiin verotoimistoon pyytamaan sofi-numeroita, jotka tarvitaan mm. mun pankkitilin avaamiseen, puhelinliittyman hankkimiseen ja siihen, etta H. saa palkkaa. Paha vain, etta yleensa kai tarvitaan se oleskelutarra jotta saa sen sofi-numeron, ja tarra on tulossa vasta 5.9. Prkl. H:n tyopaikka tarvitsee kaikki paperit ja numerot 10.9. mennessa, jotta han voi saada elo- ja syyskuun palkat. Taalla palkanmaksupaiva on jostain syysta 20. paiva. Tuon lisaksi pitaisi huomenna hoitaa mulle pankkitili ja aktivoida H:n nettipankkitunnukset. Jossain kohtaa pitaisi saada hankittua se koti-internetti. Toivottavasti sen saamiseen ei sentaan tarvita kaiken maailman oleskelutarroja.

Tanaan pitaisi viela siirtaa energia- ja vesisoppari meille ja kysella siita tv-kanavapaketista vuokranantajalta. Seka laittaa postilaatikkoon ja ovelle oikea nimi. Postia onkin sentaan jo perille saapunut.

Tassapa tama talta kertaa. Jatkan juttua joskus, kun taas paasen helpohkosti netin aarelle. Laittakaa kommenttia, jos olette lukemassa, niin tiedan, onko siella joku. :-)

Muutto

Toivottavasti tata aakkosetonta tekstia kay nyt joku lukemassa, niin saa tietaa kuulumiset - en nimittain aio taalta kirjaston Windows 95:sta todellakaan logata sisaan sahkopostiini. Istun siis Delftin kirjastossa, jossa aukioloajat 14-18 tms paitsi sunnuntaisin. Ei nayta olevan englanninkielista kirjallisuutta hyllyssa.

Mutta nyt sitten updatea. Eli perjantaina 19. paiva oltiin saatu pakkuu valmiiksi. Roudattiin roinaa kotoa sisapihalle pari tuntia. Muuttoauto tuli vahan ennen yhta, ja saatiin vauhdilla kamppeet sisaan. Auttamassa oli paljon jengia, Riina, Janne, Matti, Matti, Kukka, Jerry, Vesku, Jukka ja Niko. Homma sujuikin tosi vauhdilla ja kuorma paasi lahtemaan ihan ajoissa. Mina vilahdin viela hammaslaakariin. Sitten vain vahaksi aikaa haikailemaan tyhjaa asuntoa ja sen jalkeen kuuden junaan kohti Turkua.

Juna oli VR:n nykyiseen tyyliin yli puoli tuntia myohassa perilla kupattuaan jossain Karjaan skuttassa jonkun vian takia. Juoksimme paa kolmantena jalkana ja ehdimme laivaan ihan juuri ja juuri, laivan portit suljettiin heti meidan jalkeen. Laivamatka oli tyypillinen, eli tylsa. H. meni hyttiin nukkumaan yoksi, mutta mina en tykannyt olla autokannen alla ja vaeltelin ympari laivaa koko yon. Olinkin sitten ihan puhki aamulla Tukholmassa. Alkaa varmaan tulla vanhaksi, kun ei enaa jaksa valvoa koko yota ja olla pirtea. Nukuin Malmon junassa muutaman tunnin. Iris tuli Kopikseen vastaan ja mentiin sitten Irikselle kaymaan suihkussa. Illalla lahdettiin puistoon istumaan viinipullon ja valokuvien kera. Olin niin kuitti, etta halusin nukkumaan jo puoli yhdeltatoista, taidettiin siis olla aika tylsia vieraita.

Sunnuntaiaamuna hypattiin sitten bussiin, joka toi meidat Haagiin asti. Bussissa oli kovasti hollantilaista nuorisoa, ja yritin kovasti ymmartaa edes jotain heidan keskustelustaan, siina onnistumatta. Tajusin lahinna moooooooi:n ja leeeeuuk:n, mutta siina se. Kuski selitti poliittisia nakemyksiaan hollanniksi. Maisemat olivat hemmetin tylsia, ainoa kiva osa oli vanha kunnon Puttgardenin lautta.

Saavuimme Haagiin illalla puoli kymmenelta, kun vaihtokuski oli ensin ajanut vaaraan paikkaan ja joutunut palaamaan motarille. Oli jo aivan pimeaa. Napattiin juna Delftiin, josta en siis nahnyt mitaan, kun pimeys oli melkoinen. Oma katu loytyi helposti, ja ovessa oli lappu, jossa kerrottiin, mista saisimme avaimemme. Kavimme sitten noutamassa ne mukavalta naapurilta, jonka nimessa oli kolme kurkkuaannetta. Toivottavasti hanta saa kutsua jollain lempinimella.

Asunto on kylla hieno ja erikoinen. Tosin myos hieman kokolattiamattoon pinttyneen tupakan hajuinen, ainakin ylakerrassa. Pikainen suihku ja sitten nukkumaan.

Maanantaina ehdimme juuri etsia Brabantse Turfmarktin Albert Heijnin, kun muuttokuormakuski jo soitti. En muuten tajua, miksi sanotaan, etta ruoka muka on Hollannissa halvempaa. No ei kylla ole. Sellaisetkin peruselintarvikkeet kuin chilipalot ja valkosipuli maksavat jopa enemman kuin Suomessa. Mika on omituista, koska ne chilit nyt ainakin ovat kotimaista tuotantoa. Olut sen sijaan nayttaa olevan sikahalpaa, kori Heinekenia lahtee kaupasta hintaan 7,50. Mutta kuitenkin: muuttoauton kuski soitti ja oli eksynyt, joten H. lahti opastamaan. Kuski ei suostunut ensin ajamaan laittomasti meidan kadulle, vaan ajoi pitkan matkan paahan, mista tavaroiden roudaus olisi kestanyt varmaan viikon. Lopulta H. ja muuttoavuksi tulleet kolme kaveria - Xuhui, Alek, ja joku kolmas jonka nimea en tieda - saivat kuskin ylipuhuttua. Purku oli yhta tuskaa, kamppamme on kolmannessa kerroksessa ja portaat ovat kapeat. Muuttoauton taakse muodostui autojono, ja ainakin ensimmaisen auton kuljettaja oli kutsumassa poliisia paikalle, joten paatimme purkaa roinat akkia kadulle. Siita sitten kuljeteltiin niita vahan kerrallaan ylakertaan ja toivottiin, ettei kukaan ehdi vieda. Minulta kysyttiin muutamaan kertaan, etta why do you have all this stuff with you. En oikein osannut vastata. Mihin muuallekaan olisimme kaiken omaisuutemme lykanneet? Noilla nuorilla tutkijoilla ainakin tuntuu olevan sellainen ajattelutapa, etta normaali tapa menna tutkijavieraaksi tai postdociksi ulkomaille on asustaa askeettisesti huoneessa, jossa on ehka patja ja tietokone toiden tekemista varten. Ihmettelevat sitten kovasti, kun me otettiin kahden vuoden keikalle kalusteetkin mukaan. Mutta toisaalta mita muuta sita oltaisiin tehty, H:n duuni maksaa kuljetuksen, mutta ei olisi takuulla maksanut 16 kuution varastointia Suomessa.

Roudaus oli kuitenkin sellaista tuskaa, etta tuntuu kaamealta ajatus, etta sen joutuu joskus tekemaan uudestaankin.

Nyt on kamppa sekainen ja taynna pahvilaatikoita. Jotain sentaan on jo paikallaan, nimittain televisio, sohva ja tietokone. :-) Nayttaa silta, etta asunnossamme on joku kaapelitelevisiopaketti, silla meilla on jotain 30-40 eri kanavaa. National Geographic Channel ja Discovery Channel ovat ihan kivoja, mutta jos tuosta alkaa isoja laskuja tippumaan, on varmaan hylattava kanavat. Kun eipa sita oikein kehtaa telkkarikanavista isoja rahoja maksaa. Laitoin jo ruokaakin ihan onnistuneesti, vaikka kaasuhella onkin vahan pelottava.

Laitan kuvia asunnosta, kunhan joskus saadaan koti-internet. Jok.tap. paikka on natti ja tilava, ja jopa suihku on ihan toimiva tapaus, jossa on vahan vedenpainettakin. Meilla on myos kellarikomero ja kayttooikeus puutarhaan, jossa on grilli. Ikkunoista nakyy kattoja, Oude Kerk ja ufon nakoinen moderni kaupungintoimisto. Junat ja kirkonkellot kuuluvat lujaa sisaan, mutta kai siihen tottuu. Kirkonkellot lurittelevat erilaisia biiseja 15 minsan valein. Lisaksi viime yona kuului hilliton biletys, taalla on TU Delftin fuksiaisviikko meneillaan, ja joku osakunta on just meidan ikkunoiden alla. Nukuin silti, ihme kylla.

Kaupunki on kylla alyttoman kaunis ja kiva.