Asunnonetsinnän tuskaa

Ensin lyhyesti perustilanne: olemme tuore aviopari, joka on muuttamassa pariksi vuodeksi Delftiin Hollantiin. Muuton syynä on miehen postdoc-sopimus Delftin teknillisen korkeakoulun
kanssa. Ulkomaille lähtöä olemme suunnitelleet jo vuosia, ja
pitkällisen hakuprosessin jälkeen Henri sai alkukeväästä paikan
Delftistä. Muutto olisi edessä elokuussa, ja käytännön asioita olemme
yrittäneet järjestellä jo muutaman kuukauden ajan. Kunhan olemme muilta
kiireiltämme ehtineet.

Asunnonetsiminen on aikamoinen
prosessi kotimaassakin, saati sitten kun on tarkoitus muuttaa
tuntemattomaan kaupunkiin toiseen maahan. Onneksi saimme heti keväällä
kuulla, että apunamme olisi paikallinen asuntokoordinaattori. Otimmekin
häneen yhteyttä jo huhti-toukokuun kieppeillä, ja hän kertoi meille,
ettei asunnon etsintää kannattaisi tuolloin vielä aloittaa. Niitä
elokuussa vapaina olevia kämppiä kun ei silloin vielä olisi edes
markkinoilla. Annoimme kuitenkin perustiedot siitä, minkälaista kotia
olemme etsimässä: mielellään kaksio, osittain kalustettuna (mikä
tarkoittaa Hollannissa sitä, että jääkaappi, liesi ja lattiamateriaalit
löytyvät), lähellä yliopistoa.

Kesäkuun alussa koordinaattori
sanoi, että alkaa ihan kohta etsiä meille asuntoa. Sen jälkeen tulikin
vain rauhoittelevia vastauksia sähköposteihin: kyllä se asunto löytyy,
ei mitään hätää. Olemme hoputelleet muutaman kerran. Nyt sitten onkin
jo heinäkuu, ja asunto pitäisi olla meillä ensi kuussa. Tähän mennessä
koordinaattori on löytänyt meille yhden potentiaalisen kodin, josta hän
kuulemma EI tiedä seuraavia seikkoja:

• Koko
• Hinta
• Sijainti
• Huonemäärä
• Vuokrasopimuksen pituus
• Kunto
• Lämmitysjärjestelmä

Sen sijaan hän kyllä tietää, että asunto on täysin kalustettu, ja sanoi
kysyvänsä, josko voisimme jättää omat kalusteemme asunnon
vuokraisännälle säilytykseen! No sepä vasta olisikin järkevää:
kuljettaisimme ensin konttikuljetuksella omaisuutemme Hollantiin, jotta
voisimme sitten antaa tavarat jollekin tuntemattomalle henkilölle
pariksi vuodeksi, ja sitten kuljettaa ne takaisin Suomeen.


Turha kai sanoakaan, että alkaa vähitellen jo ahdistaa. Olenkin nyt
kaivellut netistä asunnonvälittäjien sivuja, ja löytänyt joitakin
potentiaalisia vuokrauskohteita. Ongelma vain, että melkein aina kun
soittaa jostakin tällaisesta tapauksesta, kuulee sen menneen vuokralle
ajat sitten. Miksi ihmeessä niitä pitää sitten siellä verkossa yhä
roikottaa?