Takaisin

H. lähti sitten takaisin Delftiin setvimään asuntotilannetta. Tällä
hetkellä sovittuna on huomiseksi jotain viisi tai kuusi asuntonäyttöä,
kaikki saman lafkan kautta. Ja koordinaattoritätikin yrittää tarjota
meille nyt jotain uutta, samasta talosta kuin se aikaisempi kauhistus.


Ostin kirjakaupasta Sean Condonin kirjan My 'Dam Life - Three Years in
Holland. (Sen lisäksi ostin ison hienon kuvakirjan George Malloryn
Everest-retkestä ja matkaoppaan Bhutaniin. Hmmmmm. Taidan harrastaa
järjetöntä sijaistoimintaa.)

Muuttoasioiden säätämisen
lisäksi (sijasta?) ollaan käyty tervehtimässä sukulaisia. Viimeisestä
parista viikosta iso osa on tullut vietettyä iältään keskimäärin
kahdeksankymppisessä seurassa. Tosin meidän suvun seitsemän-,
kahdeksan- ja yhdeksänkymppiset ovat kyllä hemmetin nuorekasta
porukkaa.

Ulkomaille muuttamisen hankalin puoli onkin
minulle se, että tulee nähtyä läheisiä ihmisiä vähemmän. Varsinkin
noita vanhoja, kun heitä ei saa niin helposti houkuteltua kylään
Helsinkiinkään, saati sitten Delftiin.