Viikonloppu

Viikonloppu on ollut mukava. Perjantaina päivällä kävin ensin
Scheveningenissä tarkoituksena valokuvata rantaa, mutta silloin oli
niin kova tuuli, etten oikein viitsinyt siellä kauaa kävellä. Meri
tyrskysi kunnolla. Sellaista merta ei Suomessa näe. Sieltä jatkoin
Haagin Chinatowniin shoppailemaan ja löysin vihdoin gheetä ja garam
masalaa. Sekä vaikka mitä muutakin hyvää, halvoilla hinnoilla.



Illalla menimme syömään erään mukavan suomalaispariskunnan kanssa ja
myöhäisillan istuimme heidän kanssaan Locus Publicuksessa juomassa
parit biertjet.



Lauantaina menimme Amsterdamiin ihmettelemään Uitmarktia ja kaupunkia.
Minua hieman ahdisti aivan hillitön ihmismäärä, jengiä oli jopa 'Damin
mittapuulla paljon, ja Damrakia ei voinut kävellä mitenkään. Tosin eipä
se erityisen kiva kuljeskelupaikka ole muutenkaan. Kävimme
vilkaisemassa Uitmarktin kulttuurikojuja ja lähdimme takaisin
Leidsepleinin suuntaan. Harhailtiin pari hetkeä punaisten lyhtyjen
alueella ja väisteltiin pössy- ja kaljapäissään hörhäileviä
brittiporukoita. Seuraavalla kerralla pitää kyllä mennä muulloin kuin
viikonloppuna.



Tänään ollaan rakennettu kirjahyllyjä ja päästy vihdoin purkamaan
kirjalaatikoita. Ilma on muuttunut selvästi lämpimämmäksi, ensi
viikolla pitäisikin ennusteiden mukaan olla helle. Ihan hyvä, mulla on
tähän mennessä ollut sekä ulkona että sisällä varsin vilu.

Kaupungista

Jatkan nyt juttua, kun löysin terassin, joka tarjoaa kaffen lisäksi
ilmaista langatonta nettiä. Olen tässä viime päivinä palloillut pitkin
Delftin keskustaa ja etsinyt ruokakauppoja yms. hyödyllisyyksiä. Halvin
ja paras lähiruokakauppa näyttää olevan C1000. Valikoima parempi kuin
AlbertHeijnissä ja lisäksi se on kai vähän halvempikin. Vaikka aika
paljon ne hinnat ovat Suomen tasolla, paitsi alkoholijuomien ja
huonekasvien osalta. Pari etnistä kauppaa tässä myös on lähistöllä, ja
niistä saanemme ostaa viiden kilon riisisäkkejä. Yrttejä tai gheetä en
ole onnistunut vielä paikallistamaan. Pitäisi kai löytää intialainen
kauppa, vaikka Suomessa ostimme gheen kai jostain syyriamarketista.



Täällä on kovasti pieniä ja kivoja kauppoja, joissa myydään pelejä,
kirjoja ja junarataroinaa. Täytyy olla varovainen, koska noihin kolmeen
osaan törsätä aika rutkasti.



Keskustaa halkovat monet kanavat. Meidän kadun kanava on niistä kai
vanhin. Kadullamme on kahviloita, ravintoloita, kanavaterasseja (siis
sellaisia, jotka kelluvat) ja sitten kai vaan asuntoja. Talot ovat
erittäin vanhoja, suurin osa kai 1500-luvulta. Oman talomme ikää en
vielä tiedä, mutta ainakin seinäpalkeissa olevat valtaisat puutapit ja
naulat näyttävät ikivanhoilta. Kadun päässä on Oude Kerk eli vanha
kirkko, jonka erittäin vino torni näkyy myös ikkunoistamme.



TU Delft sijaitsee uudemmassa osassa kaupunkia ja muistuttaa
tiilibetoniarkkitehtuurinsa takia vähän Otaniemeä. Paikallinen
kongressikeskus näyttää taisteluplaneetta Galacticalta. Hollantilainen
modernimpi arkkitehtuuri on ihan käsittämätöntä.



Fillareita on joka paikassa ja yleensä ne ovat tosi rupuisia. Joku
uudehko maastopyörä pistäisi täällä silmään ja varmaan tulisi
varastettuakin alta aikayksikön. En ole vielä löytänyt käytettyjen
fillarien kauppaa, mutta tiedän yhden Haagissa, jos täältä ei löydy.
Pitää samalla ostaa vankka vaijerilukko.

Jee, lukijoita!

Jihuu, olipa kivan paljon kommentteja! Talla kertaa istun Delftin teknillisen korkeakoulun kirjastossa aakkosettomalla koneella. Olin auttamassa H:ta tyokoneen linuxin kanssa ja sitten yritettiin tilata meille kaapeli-internettia. Luulen, etta tilaus onnistui ja nettiasentajaseta saapuu perjantaina viikon paasta. Siis luulen, koska en ehtinyt kaantaa koko tilausvahvistusta Babelfishilla viela.

Sofi-numerot ihme kylla irtosivat verotoimistosta odotellessa. Jouduimme matkaamaan Haagiin, koska sofi-numeroiden jako on rajattu vain tietyille toimistoille. Sitten kavi ilmi, ettei meita olekaan kaupungintoimistossa rekisteroity viela ollenkaan Delftin asukkaiksi, joten meidan piti keksia itsellemme valiaikaiset suomalaiset osoitteet. Laitoimme sitten vanhempien osoitteet, eli alkaa hammastyko, jos tulee omituista byrokraattista veropostia Hollannista. Se kaupunkiin rekisteroityminenkin kai sitten onnistuu vasta 5.9., kun asioitamme hoitanut tati tulee lomilta...

Vuokranantaja kavi kylassa. Oli ihan sympaattisen oloinen iakas arkkitehtiseta. Saimme Enecon paperin, josta kavi ilmi asunnon viime vuoden kaasun-, veden- ja sahkonkulutus. Niista laskeskelin, etta ko. valttamattomyyksista voinee odottaa noin 150 euron lisalaskua per kuukausi. Auts.

(Tassa kirjaston koneessa on muuten tarra, jossa lukee "Het gebruik van de pc voor chatten, spelletjes en het bekijken van pornosites is verboden".)

Seuraava byrokratiakuvio on sitten tayttaa sairasvakuutuspaperit ja hankkia laakari. Nyt meilla on molemmilla jonkinmoinen flunssa ja pienta kuumetta, johon ei onneksi laakaria tarvitse, mutta jos joskus jotain kummempaa tulee niin kai se huisarts on ihan kiva juttu. Ne vakuutuspaperitkin vain ovat hollanniksi.

Hankin asemalta alennuskortin, jolla saan 40% alennusta kaikista junamatkoista, paitsi niista, jotka tehdaan arkiaamuisin ennen kello yhdeksaa. Voisin arvata, etta matkustan lahinna kello yhdeksan jalkeen, joten kortista lienee paljon iloa. Delftista Haagiin HollandSpoorille maksoi jotain 1,40. Lauantaina pitaisi menna Amsterdamiin katsomaan Uitmarktia, joka on kulttuurikauden avajaistapahtuma. Performansseja ja konsertteja ja vaikka mita Leidsepleinilla ja Museumpleinilla. Lisaksi pitaisi kayda ravintolassa syomassa muuttoapuporukan kanssa seka viela yksien tanne pian muuttavien suomalaisten kanssa. Eli ohjelmaa on.

Fuksiaisbiletys jatkuu yha ikkunan alla. Kuulimme vuokranantajalta, etta sita on odotettavissa viela ensi viikon loppuun. Namahan ovat taalla pahempia kuin meidan teekkarit.

Arvatkaa muuten, mika on tulitikku hollanniksi? Se on lucifer.

Ainiinjoo: tanaan tuli iso kasa postia, mm. Mummolta kirje. Eli saa kertoa, etta perille tuli. Laitan postia takaisinpain kunhan tassa ehdin.

Byrokratiaa

Tanaan tiistaina ollaan sitten yritetty hoitaa kaikenlaisia asioita. Mentiin ensin kaupungintoimistoon rekisteroitymaan, mutta se ei sitten onnistunutkaan. Ensin piti ihmetella, oliko se Suomi EU-maa. Sitten minulle sanottiin, etta en voi anoa oleskelulupaa, kun minulla ei ole oleskeluun mitaan syyta, eli ei ole tyopaikkaa eika opiskelupaikkaa. Meinasin jo hermostua. Kyselin sitten, etta eikos laki sano, etta maassa tyoskentelevien EU-kansalaisten puolisot saavat oleskella. Ensin tati sanoi, etta ei kai, mutta sitten huomasi, etta kylla sittenkin. Vaikuttaa silta, etta taalla sanotaan aina ensin varmuuden vuoksi ei.

Sitten kavi niin, etta saimme ajan syyskuun viidennelle paivalle, mihin mennessa taytyy tayttaa kaiken maailman anomuslappuja ja papereita. Tarvitaan viela vuokrasopimus ja lisaksi H:n tyopaikalta joku selvitys. Emme saaneet edes niita tarroja, jotka liimataan passeihin, ja joista kay ilmi, etta olemme laillisesti taalla. Nekin saadaan kuulemma sitten vasta 5.9., vaikka moni tuttu on sellaiset onnistunut saamaan ihan yhdella kaynnilla. Ja tuo aika on noin pitkan ajan paassa siksi, etta silloin tuo tati, jonka kanssa asioimme, on ehtinyt tulla lomalta pois. Eikos sita sitten voi kukaan muu hoitaa? No ei kai sitten. Sen oleskeluluvan ja hollantilaisen henkkarin saa kuulemma aikaisintaan puolen vuoden paasta...

Huomenna ollaan menossa Haagiin verotoimistoon pyytamaan sofi-numeroita, jotka tarvitaan mm. mun pankkitilin avaamiseen, puhelinliittyman hankkimiseen ja siihen, etta H. saa palkkaa. Paha vain, etta yleensa kai tarvitaan se oleskelutarra jotta saa sen sofi-numeron, ja tarra on tulossa vasta 5.9. Prkl. H:n tyopaikka tarvitsee kaikki paperit ja numerot 10.9. mennessa, jotta han voi saada elo- ja syyskuun palkat. Taalla palkanmaksupaiva on jostain syysta 20. paiva. Tuon lisaksi pitaisi huomenna hoitaa mulle pankkitili ja aktivoida H:n nettipankkitunnukset. Jossain kohtaa pitaisi saada hankittua se koti-internetti. Toivottavasti sen saamiseen ei sentaan tarvita kaiken maailman oleskelutarroja.

Tanaan pitaisi viela siirtaa energia- ja vesisoppari meille ja kysella siita tv-kanavapaketista vuokranantajalta. Seka laittaa postilaatikkoon ja ovelle oikea nimi. Postia onkin sentaan jo perille saapunut.

Tassapa tama talta kertaa. Jatkan juttua joskus, kun taas paasen helpohkosti netin aarelle. Laittakaa kommenttia, jos olette lukemassa, niin tiedan, onko siella joku. :-)

Muutto

Toivottavasti tata aakkosetonta tekstia kay nyt joku lukemassa, niin saa tietaa kuulumiset - en nimittain aio taalta kirjaston Windows 95:sta todellakaan logata sisaan sahkopostiini. Istun siis Delftin kirjastossa, jossa aukioloajat 14-18 tms paitsi sunnuntaisin. Ei nayta olevan englanninkielista kirjallisuutta hyllyssa.

Mutta nyt sitten updatea. Eli perjantaina 19. paiva oltiin saatu pakkuu valmiiksi. Roudattiin roinaa kotoa sisapihalle pari tuntia. Muuttoauto tuli vahan ennen yhta, ja saatiin vauhdilla kamppeet sisaan. Auttamassa oli paljon jengia, Riina, Janne, Matti, Matti, Kukka, Jerry, Vesku, Jukka ja Niko. Homma sujuikin tosi vauhdilla ja kuorma paasi lahtemaan ihan ajoissa. Mina vilahdin viela hammaslaakariin. Sitten vain vahaksi aikaa haikailemaan tyhjaa asuntoa ja sen jalkeen kuuden junaan kohti Turkua.

Juna oli VR:n nykyiseen tyyliin yli puoli tuntia myohassa perilla kupattuaan jossain Karjaan skuttassa jonkun vian takia. Juoksimme paa kolmantena jalkana ja ehdimme laivaan ihan juuri ja juuri, laivan portit suljettiin heti meidan jalkeen. Laivamatka oli tyypillinen, eli tylsa. H. meni hyttiin nukkumaan yoksi, mutta mina en tykannyt olla autokannen alla ja vaeltelin ympari laivaa koko yon. Olinkin sitten ihan puhki aamulla Tukholmassa. Alkaa varmaan tulla vanhaksi, kun ei enaa jaksa valvoa koko yota ja olla pirtea. Nukuin Malmon junassa muutaman tunnin. Iris tuli Kopikseen vastaan ja mentiin sitten Irikselle kaymaan suihkussa. Illalla lahdettiin puistoon istumaan viinipullon ja valokuvien kera. Olin niin kuitti, etta halusin nukkumaan jo puoli yhdeltatoista, taidettiin siis olla aika tylsia vieraita.

Sunnuntaiaamuna hypattiin sitten bussiin, joka toi meidat Haagiin asti. Bussissa oli kovasti hollantilaista nuorisoa, ja yritin kovasti ymmartaa edes jotain heidan keskustelustaan, siina onnistumatta. Tajusin lahinna moooooooi:n ja leeeeuuk:n, mutta siina se. Kuski selitti poliittisia nakemyksiaan hollanniksi. Maisemat olivat hemmetin tylsia, ainoa kiva osa oli vanha kunnon Puttgardenin lautta.

Saavuimme Haagiin illalla puoli kymmenelta, kun vaihtokuski oli ensin ajanut vaaraan paikkaan ja joutunut palaamaan motarille. Oli jo aivan pimeaa. Napattiin juna Delftiin, josta en siis nahnyt mitaan, kun pimeys oli melkoinen. Oma katu loytyi helposti, ja ovessa oli lappu, jossa kerrottiin, mista saisimme avaimemme. Kavimme sitten noutamassa ne mukavalta naapurilta, jonka nimessa oli kolme kurkkuaannetta. Toivottavasti hanta saa kutsua jollain lempinimella.

Asunto on kylla hieno ja erikoinen. Tosin myos hieman kokolattiamattoon pinttyneen tupakan hajuinen, ainakin ylakerrassa. Pikainen suihku ja sitten nukkumaan.

Maanantaina ehdimme juuri etsia Brabantse Turfmarktin Albert Heijnin, kun muuttokuormakuski jo soitti. En muuten tajua, miksi sanotaan, etta ruoka muka on Hollannissa halvempaa. No ei kylla ole. Sellaisetkin peruselintarvikkeet kuin chilipalot ja valkosipuli maksavat jopa enemman kuin Suomessa. Mika on omituista, koska ne chilit nyt ainakin ovat kotimaista tuotantoa. Olut sen sijaan nayttaa olevan sikahalpaa, kori Heinekenia lahtee kaupasta hintaan 7,50. Mutta kuitenkin: muuttoauton kuski soitti ja oli eksynyt, joten H. lahti opastamaan. Kuski ei suostunut ensin ajamaan laittomasti meidan kadulle, vaan ajoi pitkan matkan paahan, mista tavaroiden roudaus olisi kestanyt varmaan viikon. Lopulta H. ja muuttoavuksi tulleet kolme kaveria - Xuhui, Alek, ja joku kolmas jonka nimea en tieda - saivat kuskin ylipuhuttua. Purku oli yhta tuskaa, kamppamme on kolmannessa kerroksessa ja portaat ovat kapeat. Muuttoauton taakse muodostui autojono, ja ainakin ensimmaisen auton kuljettaja oli kutsumassa poliisia paikalle, joten paatimme purkaa roinat akkia kadulle. Siita sitten kuljeteltiin niita vahan kerrallaan ylakertaan ja toivottiin, ettei kukaan ehdi vieda. Minulta kysyttiin muutamaan kertaan, etta why do you have all this stuff with you. En oikein osannut vastata. Mihin muuallekaan olisimme kaiken omaisuutemme lykanneet? Noilla nuorilla tutkijoilla ainakin tuntuu olevan sellainen ajattelutapa, etta normaali tapa menna tutkijavieraaksi tai postdociksi ulkomaille on asustaa askeettisesti huoneessa, jossa on ehka patja ja tietokone toiden tekemista varten. Ihmettelevat sitten kovasti, kun me otettiin kahden vuoden keikalle kalusteetkin mukaan. Mutta toisaalta mita muuta sita oltaisiin tehty, H:n duuni maksaa kuljetuksen, mutta ei olisi takuulla maksanut 16 kuution varastointia Suomessa.

Roudaus oli kuitenkin sellaista tuskaa, etta tuntuu kaamealta ajatus, etta sen joutuu joskus tekemaan uudestaankin.

Nyt on kamppa sekainen ja taynna pahvilaatikoita. Jotain sentaan on jo paikallaan, nimittain televisio, sohva ja tietokone. :-) Nayttaa silta, etta asunnossamme on joku kaapelitelevisiopaketti, silla meilla on jotain 30-40 eri kanavaa. National Geographic Channel ja Discovery Channel ovat ihan kivoja, mutta jos tuosta alkaa isoja laskuja tippumaan, on varmaan hylattava kanavat. Kun eipa sita oikein kehtaa telkkarikanavista isoja rahoja maksaa. Laitoin jo ruokaakin ihan onnistuneesti, vaikka kaasuhella onkin vahan pelottava.

Laitan kuvia asunnosta, kunhan joskus saadaan koti-internet. Jok.tap. paikka on natti ja tilava, ja jopa suihku on ihan toimiva tapaus, jossa on vahan vedenpainettakin. Meilla on myos kellarikomero ja kayttooikeus puutarhaan, jossa on grilli. Ikkunoista nakyy kattoja, Oude Kerk ja ufon nakoinen moderni kaupungintoimisto. Junat ja kirkonkellot kuuluvat lujaa sisaan, mutta kai siihen tottuu. Kirkonkellot lurittelevat erilaisia biiseja 15 minsan valein. Lisaksi viime yona kuului hilliton biletys, taalla on TU Delftin fuksiaisviikko meneillaan, ja joku osakunta on just meidan ikkunoiden alla. Nukuin silti, ihme kylla.

Kaupunki on kylla alyttoman kaunis ja kiva.

Pakkuupaniikki, osa 2

Pakkuu alkaa kyllä olla loppuvaiheissaan, mutta hankalaa on silti.
Alussa sitä teki selkeitä laatikoita, joissa sisältönä "kirjoja",
"vaatteita", "astioita", mutta nyt loppuvaiheessa alkaa ilmaantua isoja
bokseja, joissa lukee päällä "skälää".



Kirjoitin fiksuna isoon osaan laatikoista kohdehuoneen suomeksi, kunnes
muistin, että muutossa avustava Xuhui tuskin ymmärtää, mitä tarkoittaa
vaikkapa olohuone.



Muuten on mennyt ihan ok, vaikka tosi rankkaa tämä on. Apua on saatu.
Riina kävi purkamassa lundiaa, ja Kari sekä Ida ja Ville roudasivat
tavaraa Pasilaan säilöön. Jari M. otti kasveja hoitoon ja Jari O. haki
64-kamat. Huomenna pitää pakata kaikki ylimääräroina johonkin ja
yrittää arvioida kuutiomäärä. Meillä on diili 15 kuutiosta, mutta
kuulemma ei haittaa, vaikka se ylittyisi viidelläkin. Minä en osaa
ollenkaan arvioida, kuinka monta kuutiota omaisuutemme on. Jossain
sanottiin, että ison kaksion roinamäärä lienee noin 20 kuutiota, mutta
toisaalta isossa kaksiossa ei välttämättä yleensä ole ihan tätä määrää
tilaavieviä kirjoja.

Pakkuupaniikki

Miten hemmetissä meille on kertynyt näin paljon roinaa, ja miten ikinä
saamme sen kaiken tungettua pahvilaatikoihin ennen perjantaita? Apua.

Viikko aikaa

Enpä ole vieläkään saanut aikaiseksi mitään merkittävää
pakkausrintamalla. Tosin ymmärrettävästi, sillä esimerkiksi eilen olin
töissä puoli yhteen yöllä.



Olen taas lueskellut töiden ohessa expattifoorumeita, ja törmännyt
pariin kolmeen kertaan erääseen samaan väärinkäsitykseen. Nimittäin
siihen, että ulkomaille muuttaminen automaagisesti kohentaisi
suomalaisen eliön elintasoa. Käsityshän juontaa muista
väärinkäsityksistä, joita muiden muassa media ja Veronmaksajien
keskusliitto innokkaasti julistavat: siitä, että Suomessa koulutettujen
ihmisten palkkataso olisi jokseenkin maailman surkein, ja siitä, että
Suomen verokarhu olisi kaikkia muita karhuja julmempi.



Hyvä esimerkki tällaisesta käsityksestä oli kirjoituksessa, jossa joku
kyseli, että kuinka paljon pienempi tuloverotus Hollannissa onkaan kuin
Suomessa, sekä kuinka halvempaa eläminen. Ei siis kysytty, onko
eläminen halvempaa ja verot matalammat, vaan että kuinka paljon.
Kirjoittaja vaikutti yllättyvän, kun hänelle vastattiin, että

• verotus on sama tai korkeampi


• asumiskustannukset ovat paljon suuremmat


• työmatkakustannukset ovat yleensä suuremmat


• palkat ovat pienemmät ja ylitöitä joutuu tekemään "ilmaiseksi"


• sairasvakuutuksesta saattaa tulla satasen lisäkulu per kuukausi

Epäilemättä joissakin Euroopan maissa tilanne tosiaan on se, että
tuurilla palkkaa tulee enemmän kuin Suomessa ja verottaja vie siitä
vähemmän. Mutta mitä enemmän asiaa on nyt parin vuoden aikana
tutkaillut, sitä paremmin huomaa, kuinka uskomaton harhaluulo tuo
"Suomi on Euroopan kallein ja tasapäistävin maa" onkaan.



Kyllä tämä meitäkin mietityttää. H. tulee saamaan Hollannissa pienempää
palkkaa kuin Suomessa, ja minulla ei ainakaan aluksi ole työpaikkaa
ollenkaan. Asumiskulut sen sijaan hieman nousevat. Toisin sanoen,
tulomme laskevat alle puoleen ja menomme kasvavat. Kaipa tämä pitää
ajatella niin, että tästä kokemuksesta on oltava valmis maksamaan.

Vuokrasopimus on tehty

Nyt olemme vihdoinkin saaneet käsiimme Oude Delftin asunnon
vuokrasopimuspaperit ja maksaneet takuun ja elokuun vuokran, joten
voinen jo uskaltautua kirjoittamaan asunnosta. Se on siis vanhan
kanavakadun varrella ja toisessa kerroksessa. Tosin käsittääkseni
asuntoon kuljetaan sisäpihan kautta.


Asunnossa on kolme huonetta ja kaksi kerrosta. Tai siis,
makuuhuoneeseen kuljetaan kapeiden portaiden kautta. Keittiö on
olohuoneen nurkassa avokeittiömäisesti, ja siellä on kaasuhella, liesi
ja jääkaappi-pakastinyhdistelmä. Kylpyhuone on upeassa kunnossa ja
siellä on amme ja pesukone.

Näkymät ovat avarat kai kahteen tai kolmeen suuntaan, Oude Kerk näkyy ikkunasta. Asunnossa on kivoja kattopalkkeja ja vinoja seiniä. Luulen, että tulen viihtymään siellä oikein hyvin.

Pakkaaminen pitäisi aloittaa

Nyt kun matkaliput ja muuttokuljetus on järjestetty, pitäisi kai sitten
aloittaa pakkaaminen. Keittiön nurkassa on kasapäin pahvilaatikoita, ja
lisää tulee duunista vielä ensi viikolla. Niiden riittävyyttä ei oikein
osaa arvioida, ennen kuin on aloitettu. Ainoa vaan, että nyt kun koti
on siisti ja kiva, ei sitä millään viitsisi täyttää seuraaviksi 12
päiväksi pahvilaatikoilla. On aika haikea olo siitä, että emme taida
päästä takaisin tähän asuntoon enää ikinä. Pakkaamisen aloittaminen
tarkoittanee sitä, että asia pitää myöntää. Tämä paikka on ollut kyllä
kaikkein eniten koti mitä minulla on tähän mennessä ollut, ainakin
aikuisiältä.



Asunnonkatsojat kävivät sitten torstaina. Ensimmäinen tyyppi sanoi
heti, että liian pieni. Toiset olivat pariskunta, ja vaikuttivat ihan
innostuneilta. Tykkäsivät jopa punaisesta keittiöstä. He
oma-aloitteisesti lupasivat ilmoittaa perjantaina, ovatko
kiinnostuneita vuokraamaan asunnon vai eivät, "jotta ei sitten tarvitse
ihmetellä". No, ei sieltä mitään kuitenkaan kuulunut. Mitä tästä voimme
päätellä? Että Kepu pettää aina.



H.:lla on tänään vapaapäivä, oli menossa Leipzigiin kaupunkia
katselemaan. Minä taas suuntaan kohta vanhemmille syömään ja sitten
katselemaan MM-kisahumua. Helsinki on nyt ihan parhaimmillaan, puunattu
ja siisti ja iloinen. Ja ihan täynnä väkeä.

Matkaliput ostettu

Matkaliput on nyt sitten hankittu, ja saimme jonkinlaista reissunpoikastakin reitille. Eli homma toimii näin:



Helsinki - Turku - Tukholma - Kööpenhamina - Hampuri - Haag - Delft



Helsingistä Turkuun yölaivalla, kerrankin on jopa hytti, kun ei itse
tarvitse maksaa. Tukholmasta Köpikseen X2000-junalla. Köpiksessä
vietetään yksi ilta ja yö Iriksen vieraina, mikä on erityisen mukavaa,
kun ei olla taas melkein vuoteen nähty. Aamulla sitten Eurolinesin
bussilla Hampurin kautta Haagiin. Tuolle välille osuu vielä Rödby -
Puttgarden -lautta. Halvaksikin tämä reitti sitten loppujenlopuksi
tuli, kun Ruotsin rautateillä oli joku supersaver-alennus, mutta kuten
sanottu, ei itse makseta.



Perjantaina 19.8. tulee rekka noutamaan muuttokuormaa. Itse lähdemme
klo 18 junassa. Sunnuntaina klo 21:30 maissa olemme perillä Delftissä,
ja kuorma saapuu maanantaiaamupäivänä.

Huima stressi

Huh. Pitäisi järjestää hirveä määrä asioita töissä, muutossa, kotona ja
muualla. Olen yrittänyt hankkia meille matkalippuja Hollantiin.
Tarkoitus oli nyt sitten mennä Superfastilla Hangosta Saksaan, mutta
paatti on täynnä. Nyt mietimme, koetammeko vielä jollain laiva + juna
-yhdistelmällä - saataisiinpa vähän matkan tuntuakin tähän - vai
joudutaanko menemään tylsästi (ja pelottavasti) lentokoneella. Jos
niitäkään lippuja nyt on saatavana.



Tämän lisäksi olen säätänyt nykyisen asunnon vuokrauksen kanssa.
Huomenna on tulossa pari tyyppiä illalla katsomaan (mikä tarkoittaa,
että minun täytyy vihdoinkin siivota), ja perjantaina kai
asunnonvälittäjäfirman tyyppi, jolle vuokranantajamme oli soittanut.
Tosin sovin asiasta hänen kanssaan niin unisena aamulla puhelimessa,
etten enää ole varma, että mitä me oikein sovimmekaan.



Töissä olen yrittänyt kirjoitella dokumentaatiota seuraajalle.
Dokumentaatio on tällä hetkellä 11 sivua aikamoista tajunnanvirtaa.
Sitten pitäisi vielä siirtää kännykkäliittymä omiin nimiin, siivota
pöytä ja tietokoneet ja jaella kirjat ja kansiot eri tahoille. Ensi
viikolla on vielä yksi iltakatko, joka pitää hoitaa.



H.:lla vaikuttaa olevan rankka ohjelma siellä Saksassa, luentoja
aamuyhdeksästä iltaviiteen. Olemme päässeet setvimään asioita ircissä,
mikä on hyvä, sillä muuten puhelinlaskusta tulisi melkoinen.