Muutto

Toivottavasti tata aakkosetonta tekstia kay nyt joku lukemassa, niin saa tietaa kuulumiset - en nimittain aio taalta kirjaston Windows 95:sta todellakaan logata sisaan sahkopostiini. Istun siis Delftin kirjastossa, jossa aukioloajat 14-18 tms paitsi sunnuntaisin. Ei nayta olevan englanninkielista kirjallisuutta hyllyssa.

Mutta nyt sitten updatea. Eli perjantaina 19. paiva oltiin saatu pakkuu valmiiksi. Roudattiin roinaa kotoa sisapihalle pari tuntia. Muuttoauto tuli vahan ennen yhta, ja saatiin vauhdilla kamppeet sisaan. Auttamassa oli paljon jengia, Riina, Janne, Matti, Matti, Kukka, Jerry, Vesku, Jukka ja Niko. Homma sujuikin tosi vauhdilla ja kuorma paasi lahtemaan ihan ajoissa. Mina vilahdin viela hammaslaakariin. Sitten vain vahaksi aikaa haikailemaan tyhjaa asuntoa ja sen jalkeen kuuden junaan kohti Turkua.

Juna oli VR:n nykyiseen tyyliin yli puoli tuntia myohassa perilla kupattuaan jossain Karjaan skuttassa jonkun vian takia. Juoksimme paa kolmantena jalkana ja ehdimme laivaan ihan juuri ja juuri, laivan portit suljettiin heti meidan jalkeen. Laivamatka oli tyypillinen, eli tylsa. H. meni hyttiin nukkumaan yoksi, mutta mina en tykannyt olla autokannen alla ja vaeltelin ympari laivaa koko yon. Olinkin sitten ihan puhki aamulla Tukholmassa. Alkaa varmaan tulla vanhaksi, kun ei enaa jaksa valvoa koko yota ja olla pirtea. Nukuin Malmon junassa muutaman tunnin. Iris tuli Kopikseen vastaan ja mentiin sitten Irikselle kaymaan suihkussa. Illalla lahdettiin puistoon istumaan viinipullon ja valokuvien kera. Olin niin kuitti, etta halusin nukkumaan jo puoli yhdeltatoista, taidettiin siis olla aika tylsia vieraita.

Sunnuntaiaamuna hypattiin sitten bussiin, joka toi meidat Haagiin asti. Bussissa oli kovasti hollantilaista nuorisoa, ja yritin kovasti ymmartaa edes jotain heidan keskustelustaan, siina onnistumatta. Tajusin lahinna moooooooi:n ja leeeeuuk:n, mutta siina se. Kuski selitti poliittisia nakemyksiaan hollanniksi. Maisemat olivat hemmetin tylsia, ainoa kiva osa oli vanha kunnon Puttgardenin lautta.

Saavuimme Haagiin illalla puoli kymmenelta, kun vaihtokuski oli ensin ajanut vaaraan paikkaan ja joutunut palaamaan motarille. Oli jo aivan pimeaa. Napattiin juna Delftiin, josta en siis nahnyt mitaan, kun pimeys oli melkoinen. Oma katu loytyi helposti, ja ovessa oli lappu, jossa kerrottiin, mista saisimme avaimemme. Kavimme sitten noutamassa ne mukavalta naapurilta, jonka nimessa oli kolme kurkkuaannetta. Toivottavasti hanta saa kutsua jollain lempinimella.

Asunto on kylla hieno ja erikoinen. Tosin myos hieman kokolattiamattoon pinttyneen tupakan hajuinen, ainakin ylakerrassa. Pikainen suihku ja sitten nukkumaan.

Maanantaina ehdimme juuri etsia Brabantse Turfmarktin Albert Heijnin, kun muuttokuormakuski jo soitti. En muuten tajua, miksi sanotaan, etta ruoka muka on Hollannissa halvempaa. No ei kylla ole. Sellaisetkin peruselintarvikkeet kuin chilipalot ja valkosipuli maksavat jopa enemman kuin Suomessa. Mika on omituista, koska ne chilit nyt ainakin ovat kotimaista tuotantoa. Olut sen sijaan nayttaa olevan sikahalpaa, kori Heinekenia lahtee kaupasta hintaan 7,50. Mutta kuitenkin: muuttoauton kuski soitti ja oli eksynyt, joten H. lahti opastamaan. Kuski ei suostunut ensin ajamaan laittomasti meidan kadulle, vaan ajoi pitkan matkan paahan, mista tavaroiden roudaus olisi kestanyt varmaan viikon. Lopulta H. ja muuttoavuksi tulleet kolme kaveria - Xuhui, Alek, ja joku kolmas jonka nimea en tieda - saivat kuskin ylipuhuttua. Purku oli yhta tuskaa, kamppamme on kolmannessa kerroksessa ja portaat ovat kapeat. Muuttoauton taakse muodostui autojono, ja ainakin ensimmaisen auton kuljettaja oli kutsumassa poliisia paikalle, joten paatimme purkaa roinat akkia kadulle. Siita sitten kuljeteltiin niita vahan kerrallaan ylakertaan ja toivottiin, ettei kukaan ehdi vieda. Minulta kysyttiin muutamaan kertaan, etta why do you have all this stuff with you. En oikein osannut vastata. Mihin muuallekaan olisimme kaiken omaisuutemme lykanneet? Noilla nuorilla tutkijoilla ainakin tuntuu olevan sellainen ajattelutapa, etta normaali tapa menna tutkijavieraaksi tai postdociksi ulkomaille on asustaa askeettisesti huoneessa, jossa on ehka patja ja tietokone toiden tekemista varten. Ihmettelevat sitten kovasti, kun me otettiin kahden vuoden keikalle kalusteetkin mukaan. Mutta toisaalta mita muuta sita oltaisiin tehty, H:n duuni maksaa kuljetuksen, mutta ei olisi takuulla maksanut 16 kuution varastointia Suomessa.

Roudaus oli kuitenkin sellaista tuskaa, etta tuntuu kaamealta ajatus, etta sen joutuu joskus tekemaan uudestaankin.

Nyt on kamppa sekainen ja taynna pahvilaatikoita. Jotain sentaan on jo paikallaan, nimittain televisio, sohva ja tietokone. :-) Nayttaa silta, etta asunnossamme on joku kaapelitelevisiopaketti, silla meilla on jotain 30-40 eri kanavaa. National Geographic Channel ja Discovery Channel ovat ihan kivoja, mutta jos tuosta alkaa isoja laskuja tippumaan, on varmaan hylattava kanavat. Kun eipa sita oikein kehtaa telkkarikanavista isoja rahoja maksaa. Laitoin jo ruokaakin ihan onnistuneesti, vaikka kaasuhella onkin vahan pelottava.

Laitan kuvia asunnosta, kunhan joskus saadaan koti-internet. Jok.tap. paikka on natti ja tilava, ja jopa suihku on ihan toimiva tapaus, jossa on vahan vedenpainettakin. Meilla on myos kellarikomero ja kayttooikeus puutarhaan, jossa on grilli. Ikkunoista nakyy kattoja, Oude Kerk ja ufon nakoinen moderni kaupungintoimisto. Junat ja kirkonkellot kuuluvat lujaa sisaan, mutta kai siihen tottuu. Kirkonkellot lurittelevat erilaisia biiseja 15 minsan valein. Lisaksi viime yona kuului hilliton biletys, taalla on TU Delftin fuksiaisviikko meneillaan, ja joku osakunta on just meidan ikkunoiden alla. Nukuin silti, ihme kylla.

Kaupunki on kylla alyttoman kaunis ja kiva.