Syksy

Sataa vinoon, tuulee, ja lämpötila on jossain 10 asteen kieppeillä.
Oletan, että on siis palattu normaalitilaan hollantilaisessa ilmastossa.



Sairasvakuutusyhtiö lähetti valmiit vakuutuspaperimme. Nimestäni oli
tullut Saarikiski, ja ikääni oli lisätty 10 vuotta. Ei kun uusiksi koko
homma..



Muuten ihan mukavaa ja rauhallista.

No direction home

BBC2 näyttää Martin Scorsesen Dylan-dokumentin No Direction Home
parissa osassa, eka tänään. Ja lisäksi postissa on tulossa liput His
Bobnessin Rotterdamin-keikalle, joka on kuukauden päästä. Olisikohan se
jotain seitsemäs kerta Dylania kuuntelemassa? Se, onko keikka hyvä,
riippuu aina täysin siitä, millä tuulella profeetta sattuu olemaan.
Pidetään peukkuja.



Mitä muuta? Eipä kummempia. Kävin hollannintunnilla. Opeteltiin, mikä
on subjekti ja mikä predikaatti jne. Kaikille kurssilla kieltenopiskelu
ei ole tuttua huttua. Kurdistanilainen kaveri osaa jo aika hyvin, ja
kolumbialainen kaveri taas keskittyy istumaan jalat harallaan ja
flirttailemaan, ei tosin minulle. Espanjalaiset patenttivirkamiehet
tuskailevat vokaalisointujen kanssa. Uusiseelantilainen tyttö ei tykkää
ääntää sanojen loppuja. Indonesialaiset istuvat eturivissä kiltteinä
oppilaina. Ja minä taas kyselen aina, kun ope tiedustelee, että jäikö
jotain epäselväksi.



Morgen ga ik een broodtje eten.

Sunnuntai

Käytiin vanhassa katolisessa kirkossa kuuntelemassa
klavikordikonserttia. Meistä tuli hetkellisesti nähtävyys. Väliajalla
ihmiset kävivät kyselemässä, mistä olemme ja mistä ilmaannuimme. Ehkä
siksi, että olimme noin ainoita alle seitsemänkymppisiä ko.
konsertissa, ja varmaan ainoita ei-katolisiakin. No, ihmiset olivat
kovin ystävällisiä, ja eräs rotterdamilainen vanha rouva esitteli
suomen sanavarastonsa: "Hyvää päivää, kiitos" - kovin erilainen, kuin
hollanninkurssini tsekkitytön suomen sanavarasto: "Kippis, iso karhu".



Täällä alkaa olla syksyn tuntua tänään. Eilen R'damissa oli vielä ihan
kesää. Rotterdam on muuten mielenkiintoinen kaupunki. Se kosautettiin
maan tasalle sodassa, joten se on lähes kokonaan moderni. Käytännössä
R'dam siis näyttää siltä kuin Merihaan ja Itä-Pasilan suunnitelleille
arkkitehdeille olisi annettu vapaat kädet luoda miljoonakaupunki.



Pitäisi opiskella monikkojen muodostumista. Periaatteessa kai monikko
tehdään lykkäämällä sanan loppuun -en. Mutta joissakin tapauksissa
pitää myös lisäillä kirjaimia. Ensin otetaan sana, jaetaan se tavuihin,
lykätään -en perään ja mietitään ääntämistä:



man      ma|nen



Sanassa man on yksi tavu. Jos siihen lykätään perään -en, on uudessa
sanassa kaksi tavua. Niistä ensimmäinen, ma, on avoin tavu, joka siis
loppuu vokaaliin. Tämä tarkoittaisi sitä, että se pitäisi ääntää
pitkänä äänteenä. Se ei kuitenkaan käy, sillä sanan man ainoa tavu on
suljettu tavu, joten sen a äännetään lyhyesti. Monikko pitää
periaatteessa ääntää samalla tavalla kuin yksikkö. Joten: on tehtävä
jotain tuolle monikkomuodolle jotta se saataisiin ääntymään samalla
tavalla. Lisätään siihen n.



man      man|nen



Nyt meillä on kaksitavuinen sana, jonka a äännetään lyhyesti.



Otetaan sitten toinen sana ja tehdään sille samat kuviot:



maan      maa|nen



Nyt meillä on taas kaksitavuinen monikko, jonka ensimmäinen tavu on
avoin, eli päättyy vokaaliin. Koska se on avoin ja päättyy vokaaliin,
se äännettäisiin pitkästi, vaikka siinä ei olisikaan kahta a-kirjainta
peräkkäin. Siksipä toinen a pudotetaan turhana pois:



maan      ma|nen



Lyhyesti sanoen, miehen monikkoon lisätään ännä ja kuun monikko näyttää miehen monikolta.

Lauantai

Delftissä oli kesäkauden viimeinen kirpputori.







Tuli käytyä Rotterdamissa.







Ja koti pitäisi siivota.

Huokaus

Terveysvakuutusyhtiö ilmoitti kirjeitse, ettemme ole reagoineet
lisäselvityspyyntöön koskien vakuutushakemustamme. H. soitti sinne ja
kertoi, että olemme lähettäneet lisäselvitykset jo aikaa sitten. No, ne
lisäselvitykset sitten löytyivät, mutta tyyppi puhelimessa ilmoitti,
että he eivät ole saaneet meiltä edes mitään hakemusta!



Sepä vasta kummallista, kun yhtiö kuitenkin osasi kysyä meiltä
lisätietoja juuri ko. hakemukseen liittyen. Ilman hakemustamme he eivät
olisi koskaan meistä mitään kuulleetkaan...



No, turha kai odottaa, että myöntäisivät hukanneensa meidän paperit.
Täytyy vain täyttää ne kaavakkeet uudelleen, hankkia uudet
lisäselvitykset ja lähettää taas.

Kela on nopea

..ainakin joskus. Nimittäin, me saimme tänään kirjeen, jossa
ilmoitettiin, ettemme ole enää Suomen sosiaaliturvan piirissä, ja
kehotettiin (hyvin käskevästi) palauttamaan kelakortit VÄLITTÖMÄSTI.
Huokaus, nyt olemme sitten hetkellisesti ei-minkään piirissä, kun
vakuutusyhtiö ei ole vielä ottanut meitä täälläkään omikseen.



Muutakin postia tuli, maahanmuuttajavirasto ilmoitti, että on saanut
oleskelulupahakemuksemme. Mukavin posti oli toki Mummolta tullut pitkä
kirje, valokuvien kera.

Rankka viikko

Meillä oli vieras, joten on tullut tehtyä turistiasioita, eli ravattua
Amsterdamissa, Rotterdamissa, Schipholissa ja vaikka missä. Aika
rankkaa, oikeastaan. Säät ovat olleet vaihtelevat, mutta eilen oli
kuitenkin jopa jonkinmoinen rantakeli, ja kävimmekin kävelemässä
Scheveningenissä.



Täällä on jonkinmoinen terroriuhka päällä, mistä johtuen asemilla on
paljon poliiseja. Junat myöhästelevät. En tosin tiedä, johtuuko se
terrorismista, ratatöistä vai jostain muusta. Joka tapauksessa,
täälläkin on käytössä amerikkalaistyylinen terroriuhkatilanteen
porrastus: ei uhkaa, lievä uhka, jonkinmoinen uhka ja suuri uhka tms,
ja nyt ollaan tilanteessa jonkinmoinen uhka. Jos nyt oikein ymmärrän.
Ei täällä meidän pikkukaupungissa tarvitse tuota kovasti murehtia.



Hollannin intensiivikurssi alkoi eilen. Meitä on 15 opiskelijaa 13 eri
maasta. Opettaja on mukava, mutta komensi minut heti lukemaan ääneen
kirjan ensimmäistä kappaletta. Emme olleet siihen mennessä opetelleet
ääntämistä, joten oli vähän hankalaa. Mutta kyllä se siitä, onneksi
olemme kaikki kurssilla ihan alkutekijöissä, joten ei tarvitse paljoa
nolostuttaa, vaikka meneekin pieleen. Läksyä tuli hirmuisesti, pitää
perehtyä huomenna. Kurssilla huomasi heti, että ei olla suomalaisten
parissa: kaikki halusivat heti puhua ja jutella ja esittäytyä.



Tänään oli budjetinesittelypäivä, johon kuuluu kaikenlaisia
traditioita. Kuningatar matkusti kullatuilla vaunuilla Haagissa, ja
piti puheen. Kuulin asiasta hieman liian myöhään, joten emme olleet
paikalla katsomassa. Sen sijaan kävimme H:n kanssa huisartsilla, eli
lääkärin vastaanotolla esittäytymässä. Täällä terveyssysteemi menee
suunnilleen seuraavasti: Ensin hankitaan sairasvakuutus. Sen voi saada
ziekenfondsin eli yleisen sairasvakuutuksen kautta, jos tulot eivät
ylitä tiettyä rajaa. Meillä hieman ylittävät, joten joudumme ottamaan
yksityisen vakuutuksen. Maksamme vakuutusta yhteensä ehkä jotain 180
euroa kuukaudessa (!), mutta saamme tuon rahan takaisin H:n
työnantajalta neljännesvuosittain.



Sairasvakuutuksen lisäksi pitää hankkiutua jonkun huisartsin eli
kotilääkärin potilaaksi. Lääkäreillä on omia pieniä vastaanottoja
siellä täällä. Meillä oli lista tämän alueen lääkäreistä, jota H.
soitteli läpi. Suurimmalla osalla oli täyttä, mutta yksi suostui
ottamaan lisää potilaita. Sieltä kutsuttiin käymään, jotta voitaisiin
rekisteröityä potilaiksi. Menimme sinne tänään. Vastaanotto näytti
enemmän toimistolta kuin lääkärin vastaanotolta, ja kenelläkään ei
ollut edes valkoista takkia. Meidän ei tarvinnut täyttää yhtään
lomaketta, eikä mitään perustietoja (kuten henkilötunnusta, ikää tai
pituutta/painoa) otettu ylös. Lääkäri kysyi, onko perussairauksia, ja
antoi meille lapun, jossa on ajanvarausnumero. Lisäksi kysyttiin, mitä
apteekkia haluamme käyttää.



Homma siis kai toimii niin, että aika varataan tarvittaessa ja sitten
käydään lääkärillä. Jos tulee lääkemääräyksiä, lääkäri soittaa ne
suoraan valitsemamme apteekkiin. Maksamme lääkärille ja apteekille
rahaa, ja anomme sitten ne rahat kuitteja vastaan takaisin
vakuutusfirmalta. Kokonaisuudessaan siis maksamme kuukausittain
sairasvakuutusyhtiölle ja perimme summan takaisin neljännesvuosittain
H:n työnantajalta, maksamme kahden kuukauden välein lääkärille ja
perimme summan takaisin sairasvakuutusyhtiöltä, ostamme lääkkeet
apteekista ja perimme summan takaisin sairasvakuutusyhtiöltä....
Jotenkin kuvittelisi, että tämänkin voisi vähän helpommin hoitaa, eli
raha voisi kulkea suoraan työnantajalta vakuutusyhtiön kautta lääkärin
taskuun. No, toivottavasti ei sairasteta paljoa.



Ihmiset ovat kovin ystävällisiä täällä. Paikalliset kyselevät kovasti,
kuinka olemme viihtyneet ja tarvitsemmeko apua, jos asioimme jossain.



Mitähän vielä kertoisi. Ai niin, tänään on tiistai, eli roskapäivä.
Kerran viikossa on roskapäivä, jolloin tietyn kadun väki saa viedä
roskat ulos noutoa varten. Meillä se on tiistai, eli voimme viedä
roskat ulos myöhään tiistaina ennen nukkumaanmenoa, ja roskakuskit
noutavat ne sitten keskiviikon varhaisaamuna. Oikeasti ne saisi kai
viedä vasta aamuyöstä, mutta kuka sitä nyt roskien takia haluaa herätä.
Roskalaatikoita ei siis ole, koska ne eivät mahtuisi mihinkään, joten
pussit viedään suoraan kadulle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että viikon
roskat hengaavat jossain meillä aina tiistai-iltaan asti. Laitoimme
kellarikomeroon laatikon roskapusseja varten, jotta niitä ei sentään
tarvitsisi täällä kotona pitää.

Jee, meillä on netti!

Muutaman tunnin aherruksen jälkeen ahkera setä sai meille aikaiseksi
nettiyhteyden. Modeemi on alakerran kaasumittarikaapissa ja sieltä
kulkee vähän hemmetin pitkä eetteripiuha tänne kolmanteen kerrokseen
cv-ketelkaappiin, josta eteisen ja olkkarin läpi koneeseen. Pitänee
ostaa wlan-hubi tms.


Mutta huraa! Nyt olen siis palannut linjoille ja sivistyksen pariin.
Samat sähköpostiosoitteet toimivat kuin ennenkin. Vaan olen kovin
iloinen, jos tännekin joku joskus jotain jaksaa kommentoida.


Leena tuli tiistaina kylään ja keskiviikkona oltiin sitten
Amsterdamissa. Rijksmuseumista oli isoin osa rempassa, joten nähtiin
vain muutama sata taulua. Sitten shoppailtiin mauttomia matkamuistoja
ja harhailtiin. Tänään on sadepäivä, joka on vietetty isoksi osaksi
sisällä. Huomenna Rotterdamiin, toivottavasti keli paranee.

Aamulla pelästyttiin, kun poliisit tulivat kylään. Etsivät edellisiä asukkaita jostain autoasiasta. Hui.

Tässä nyt ekana kuvana otos eilisillalta Amsterdamista.

Delftilainen kilpa-ankka

Lauantaina kiroiltuamme Casemalle menimme keskustaan kiroilemaan
puhelinliittymakauppiaalle, joka ei vielakaan halunnut kaupata meille
liittymia, kun taas puuttui yksi tarvittava paperi. Talla kertaa
tiliote, joka oli kylla otettu nettipankista - piti kelvata, mutta ei
sitten tietenkaan kelvannutkaan. Minulta paloivat hihat sen verran,
etta lahdin kavelylle ja H. jai puhelinkauppaan tasan puoleksitoista
tunniksi setvimaan asiaa.

Ilmassa oli kuitenkin suuren
urheilujuhlan tuntua, silla oli Delftin kumiankkakisojen aika.
Molslaanin kanavan yhden sillan kohdalla oli lahto ja toisen sillan
kohdalla maali. Lahtohetken koittaessa klo 14 kipattiin nosturista
tuhansia kylpyankkoja kanavaan, ja markapukuiset miehet sohivat niita
eteenpain suht seisovassa vedessa. Noin puolen tunnin  h i t a a
n  etenemisen jalkeen voittaja-ankka ylitti maaliviivan.
Palkintona oli matka Pariisin Disneylandiin, oletettavasti ankan
lisaksi myos sen omistajalle. Kuvia seuraa, kunhan saadaan ehka joskus
se netti.

Muokkaus: Tässä kuva kumiankkojen armadasta matkalla kohti maaliviivaa. Veden vihreys johtuu jostain omituisesta levästä.

Jotain hyotya puhelinfirmassa kaynnista sentaan oli, silla saatiin
ostettua prepaid-simmi, jolla soittaa Suomeen suht halvalla. 12 senttia
/ min lankaliittymaan ja 34 senttia / min kannykkaan. (Harmi, etta
lankaliittymat alkavat olla Suomessa harvassa). Paasinkin sitten
juttelemaan puhelimessa mummon, vaarin, aidin ja siskon kanssa. Piristi
kylla tosi paljon, on aikamoinen ikava ihmisia.

Illalla kaytiin lisaksi tivolissa, joka on vallannut Marktin kokonaan.

Sunnuntaina
fillaroin Stanislascollegelle, missa minulla alkaa viikon paasta se
hollannin intensiivikurssi. 10 minuutin matka pyoralla, ei paha.
Kaytiin lisaksi loytamassa uimahalli, mutta ei sitten menty, kun siella
oli nudistipaiva.

Lisaa omituisia ilmioita: satkatupakka on
taalla nimeltaan "shag". Odotan sita, kun joku englanninkielinen
turisti pyytaa AlbertHeijnin kassatytolta, etta "Can I have a shag,
please?"

Ei internetia vielakaan

Eli kuten otsikko kertoo, meilla ei vielakaan ole kotona nettiyhteytta.
Alunperinhan nettifirman piti kytkea yhteys ja tuoda kaapelimodeemi
perjantaina 2. paiva. Istuimme odottamassa kotona klo 12 lahtien, mutta
ketaan ei tullut, eika asiakaspalveluun paassyt lapi. Illalla H. sitten
sai asiakaspalvelun kiinni ja he kertoivat, etta oli ollut joku
"sekaannus". Saataisiin netti 9. paiva perjantaina, sita aiemmin "is
not possible". Lupasivat tulla perjantaina 9. paiva klo 17-22 valilla.


Istuttiin taas odottelemassa koko ilta, vaikka ulkona oli kiva keli ja
torilla tivoli. Eika sielta ketaan tullut, ei myoskaan puhelinsoittoa,
etta kytkentaaika olisi siirtynyt. Ja arvatkaapa, paaseeko
asiakaspalveluun taaskaan lapi. Nyt H. tuossa jonottaa puhelimessa
(viimeksi meni jotain 50 minuuttia maksullista jonoaikaa) ja mina olen
taalla H:n duunissa maksamassa laskuja, vaikka olisi kylla parempiakin
tapoja kayttaa lauantaipaivaa. Prkleen Casema. Kiukuttaa niin paljon
ettei ole tosikaan.

Muuten on mennyt ihan ok. Ostin
kaytetyn keltaisen fillarin, ja nyt opettelen ajamaan liikenteen seassa
ja vaistamaan jalankulkijoita. Sitten voin olla se ainoa taman
kaupungin pyorailija, joka noudattaa liikennesaantoja. Harkitsen myos,
pitaisiko minun olla ainoa Hollannissa kypara paassa pyoraileva.


Torstaina olimme Rotterdamissa japanilaisessa ravintolassa syomassa,
H:n proffa tarjosi. Safka oli hyvaa, paitsi natto-mustekala, josta tuli
uusi inhokkini ruokien joukossa. Kyse on siis kayneesta,
fermentoituneesta papumossosta, joka muistuttaa olomuodoltaan lahinna
sitkeaa limaa. Yok.

Taalla on yha helle. Viime yona ukkosti
tuntikausia, ja olin jo varma, etta helle lahtisi ukkosen myota. Mutta
eipa. Toivottavasti jatkuu viela ainakin viikon, Leena on tulossa
tiistaina ja aiotaan hengata ympari eri kaupunkeja.


Paivitys nettijupakkaan: H. paasi vihdoin puhelimitse lapi Casemalle ja
asiakaspalvelu ei osannut selittaa mitenkaan sita etta eilen ketaan ei
ilmaantunut. Sanoivat, etta voisivat ehka selvittaa asiaa, mutta siina
menee monta paivaa. Ehdottivat, etta voitaisiin taas yrittaa ensi
perjantaina! H. huusi niille puhelimessa, ja koetettiin sitten keksia
kaikkia mahdollisia eri keinoja: me haetaan kaapelimodeemi niilta - "it
is not possible" - asentaja tulee maanantaina - "it is not possible" -
peruutetaan koko tilaus ja tilataan muualta - "it is not possible",
peruutus pitaisi tehda virallisesti kirjallisena ja olemme sitoutuneet
vuoden sopimukseen...



Ei voi uskoa, etta tuollaista lafkaa onkaan. Nyt on taas sovittu uusi
aika, talla kertaa ensi torstaiksi. Ennen sita "it is not possible".
Lyodaanko vetoa, ilmaantuuko ketaan silloinkaan?

Byrokratiaa, osa N

Ihan ensin: blogi ei toki ole salainen. En vain ole pahemmin paassyt sahkopostiini, mista olisin voinut osoitetta jaella. Mutta saa toki laittaa tutuille eteenpain..

Oltiin tanaan taas kunnantalolla jattamassa oleskelulupa-anomuksia ja rekisteroitymassa. Siina meni pieni ikuisuus, mutta virkailija Desiree oli mukava ja tarjosi meille kahvia ja oli muutenkin kovin ystavallinen. Paperia tarvittiin jos jonkinmoista:

• passit


• vuokrasopimus


• syntymatodistus (tai siis sita vastaava virkatodistus)


• todistus, etta olemme avioliitossa (eli taas virkatodistus)


• selvitys H:n tyopaikalta

Lopulta saimme kuitenkin hienot tarrat passiin ja olemme nyt sitten rekisteroityneet Delftin asukkaiksi. Varsinaiset oleskeluluvat tulevat maaliskuussa (!) postissa, jos anomukset hyvaksytaan.

Taalla helle jatkuu, oltiin eilenkin Scheveningenissa ja mina vietin erinaisia tunteja kahlaillen ja keraten simpukankuoria. Ison vadin kokoinen sininen meduusa oli ajautunut rantaan, ja pikkulapset kavivat sita ihmettelemassa. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Viikonloppuna kaytiin myos Haagin Chinatownissa taas ostoksilla. Tuli mm. ostettua paljon tuotteita, joiden tuotemerkki on "Cock". Oli siina kookosmaitopurkissakin pieni kukon kuva...

Tanaan olin tosi turisti ja kavin seka Nieuwe Kerkissa etta Oude Kerkissa. Lonely Planetin Alankomaat-opaskirja on muuten tosi syvalta, siina on mm. Delftin kohdalla kuva Nieuwe Kerkista kuvatekstilla "Oude Kerk". Mutta pahempaa on, etta siina annetaan vaaraa informaatiota strippenkaartin oikeaoppisesta kaytosta, ja sepa voi johtaa ongelmiin, jos tulee tarkastaja.

Mutta kuitenkin. Kavin kummassakin kirkossa. Tuohon uudempaan on kuopattu Hollannin kuninkaalliset Vilhelm Oranialaisesta lahtien ja vanhemmassa taas on leposijan saanut Vermeer. Vilhelm Oranialainen murhattiin meidan kadulla (muutaman talon paassa) 10. heinakuuta 1584. Luodinreiat ovat yha esilla. Kirkot olivat varsin koristelemattomia eli kai sitten tosi protestanttisia.

Eipa tassa kai muuta. Paitsi etta pitaa asian vieresta sanoa, etta hyva kun tuli aikoinaan kaytya New Orleansissa. Nyt sitakaan ei enaa ole. 

Viela

Ai niin joo: tuparit on heti kun joku lupaa niihin tulla. :-) Vierashuone tuolla onkin jo valmis...



Suomen Big Brotherista vaadin selostusta ja valiaikatietoja. Taalla on vain Het Blok ja Terra Incognita.

Flunssa

Ei ole ollut kiireinen viikko vaan flunssainen. Maanantaina sairastuin
ja perjantaina tokenin. Oli paakoppa taynna rakaa ja kuume sahasi
edestakaisin. Ja oli kuulkaa tylsaa,
normaalisti flunssassa roikun netissa ja puhun paljon puhelimessa,
mutta nyt ei voinut tehda sitakaan. Makasin sohvassa ja katsoin
Discovery Channelia.



Kotinettiyhteytta tuli sitten odotettua kuin kuuta nousevaa, turhaan.
Perjantaina ei asentajaa kuulunut, ja jonotettuaan jotain tunnin
puhelimessa H. sai kuulla, etta oli ollut tietokatkos tms. eika
nettiasentaja ollut meista tietoinenkaan. Kuulemma ihan varmasti ensi
perjantaina sitten tulee. Oltaisiin toki haluttu se aiemmin, mutta
"it's not possible, it's not possible". Voihan per*e. (Ja toi *:n alla
oleva kirjain ei sitten ole ainakaan h).



Flunssan lisaksi ei ole tapahtunut paljon. Paitsi etta olen sentaan
saanut pankkitilin avattua (siina meni vain kaksi kayntia pankissa ja
45 minuuttia), tosin sekin oli vahan hankalaa. Mulla kun nyt ei ole
mitaan tuloja tai tyopaikkaa, niin olen hieman epailyttava henkilo.



Silla aikaa, kun olin kipeana, palasi kesa Hollantiin. Lampotilat ovat
olleet jopa lahella 30 astetta. Nyt on jo viileampaa, mutta ihan ok.
Tanaan lahdimme aamupaivalla kotoa, ja yllattaen katu olikin muuttunut
hevoskarrykisaradaksi, keskusta kirpputoriksi ja tori
petankkiareenaksi. Samalla keskiaikaisen kirkon kellot soittivat
Ob-la-di Ob-la-da. Oli hieman surrealistinen olo. Kyse nayttaa olevan
jostain kotiseututapahtumasta, jossa esitellaan aluetta ja maaseutua ja
tuotteita, ja samaan on tietysti ympatty kirppis (kuten moneen
muuhunkin juttuun, esim. kuningattaren syntymapaivaan). Kivaa! Se
jatkuu viela huomenna.



Fukseja koetellaan yha. Maanantaina havainnoin, kun kloppiparat
ylittivat Koornmarktin kanavaa narusta roikkuen. Piti odottaa
kuudenteen poikaan asti ennen kuin tapahtui putoaminen, asiaankuuluvin
aplodein.



Olen yrittanyt tassa myos hoitaa paria perusasiaa kuntoon, eli hankkia
puhelinliittymaa ja polkupyoraa. Kannykkaliittymat vaan ovat taalla
aivan harskin kalliita, siis kaikin tavoin. Itse puhelin on kallis,
perusmaksu on kallis ja puhelutkin ovat raavittoman kalliita (miltas
kuulostaa esim. 0,45 e/min kotimaassa ja 1,35 e/min Suomeen). Vaikuttaa
silta, etta tahan finskiliittyman rinnalle ei kannattaisi edes hankkia
paikallista luuria, jos sita paikallista puhelinnumeroa ei vaadittaisi
vahan joka paikassa. Fillarijuttu taas on taalla ihan erilainen kuin
Suomessa. Kaikilla on pyora, ja joka pyora on kamalammassa kunnossa
kuin paljon mikaan pyora siella. Puhkiruostuneesta jopokopiosta saa
maksaa 75 euroa. Pitaisi varmaan laittaa ilmoitus jonnekin.



Mitahan muuta? Ai niin, kirpputoreilla myydaan halvalla lokerikkoja,
siis juuri niita oikeita lokerikkoja. Jotkut teista ainakin tietavat,
mita tarkoitan. Sellainen samantapainen kuin minulla maksoi seitsemisen
euroa. Ja sitten lisaksi (tata ei pitaisi kertoa, koska aiti ei tule
meille ikina kylaan jos kuulee) meilla on vaaksiaisinvaasio, isoja
pitkajalkaisia vaaksiaisia rapyttelee pitkin kamppaa.



Lisaa taas kunhan netin aarelle paasen. Nyt istun pimeassa TU Delftin
rakennuksessa eli H:n duunissa, toivottavasti paastaan taalta uloskin
laukaisematta halytysta. :-)