Sunnuntai

Käytiin vanhassa katolisessa kirkossa kuuntelemassa
klavikordikonserttia. Meistä tuli hetkellisesti nähtävyys. Väliajalla
ihmiset kävivät kyselemässä, mistä olemme ja mistä ilmaannuimme. Ehkä
siksi, että olimme noin ainoita alle seitsemänkymppisiä ko.
konsertissa, ja varmaan ainoita ei-katolisiakin. No, ihmiset olivat
kovin ystävällisiä, ja eräs rotterdamilainen vanha rouva esitteli
suomen sanavarastonsa: "Hyvää päivää, kiitos" - kovin erilainen, kuin
hollanninkurssini tsekkitytön suomen sanavarasto: "Kippis, iso karhu".



Täällä alkaa olla syksyn tuntua tänään. Eilen R'damissa oli vielä ihan
kesää. Rotterdam on muuten mielenkiintoinen kaupunki. Se kosautettiin
maan tasalle sodassa, joten se on lähes kokonaan moderni. Käytännössä
R'dam siis näyttää siltä kuin Merihaan ja Itä-Pasilan suunnitelleille
arkkitehdeille olisi annettu vapaat kädet luoda miljoonakaupunki.



Pitäisi opiskella monikkojen muodostumista. Periaatteessa kai monikko
tehdään lykkäämällä sanan loppuun -en. Mutta joissakin tapauksissa
pitää myös lisäillä kirjaimia. Ensin otetaan sana, jaetaan se tavuihin,
lykätään -en perään ja mietitään ääntämistä:



man      ma|nen



Sanassa man on yksi tavu. Jos siihen lykätään perään -en, on uudessa
sanassa kaksi tavua. Niistä ensimmäinen, ma, on avoin tavu, joka siis
loppuu vokaaliin. Tämä tarkoittaisi sitä, että se pitäisi ääntää
pitkänä äänteenä. Se ei kuitenkaan käy, sillä sanan man ainoa tavu on
suljettu tavu, joten sen a äännetään lyhyesti. Monikko pitää
periaatteessa ääntää samalla tavalla kuin yksikkö. Joten: on tehtävä
jotain tuolle monikkomuodolle jotta se saataisiin ääntymään samalla
tavalla. Lisätään siihen n.



man      man|nen



Nyt meillä on kaksitavuinen sana, jonka a äännetään lyhyesti.



Otetaan sitten toinen sana ja tehdään sille samat kuviot:



maan      maa|nen



Nyt meillä on taas kaksitavuinen monikko, jonka ensimmäinen tavu on
avoin, eli päättyy vokaaliin. Koska se on avoin ja päättyy vokaaliin,
se äännettäisiin pitkästi, vaikka siinä ei olisikaan kahta a-kirjainta
peräkkäin. Siksipä toinen a pudotetaan turhana pois:



maan      ma|nen



Lyhyesti sanoen, miehen monikkoon lisätään ännä ja kuun monikko näyttää miehen monikolta.