Tour de Finlande

Käyty Helsinki, Parainen ja Pori, seuraavaksi Kotkaan.

Jouluvalmistelua

Joulua valmisteltiin tänään perinteisesti: leivoimme serkkujen kanssa* omituisia piparkakkuja (kuten sotainvalidin, sähkörauskun, susuwatarin ja lihavan amerikkalaisen), vaihdoimme lahjoja (ja täti sanoi "tässä on nämä meidän halvat ja huonot lahjat"**, ostimme kuusen ja koetimme tinkiä, paketoimme viimeisiä paketteja käyttäen saksia, jotka eivät leikkaa ja teippiä, joka ei teippaa. Kaikin puolin kivaa. H:kin saapui juuri parahiksi leipomaan. Nyt vielä kissavahtipestiä aamuun asti ja sitten vain joulunviettoa.

Hyvää joulua kaikille!

* Eräiden serkkujen kanssa on leivottu silloin, kun olimme lapsosia, ja leivomme yhä, vaikka olemme jo kaikki aikuisia. Yksi serkunlapsikin on jo mukana. Omituiset piparkakut saivat aikansa joskus vuosia sitten nekin; yhdet parhaista olivat eräät voodoo-piparit, joita piti pistellä neuloilla... ja sitten se H:n telaketjukamelikin oli ihan hieno.

** Yks serkku aikoinaan suuttui kun äitinsä oli ostanut meille saippuita ja sensellaisia joululahjaksi (ne oli meistä jees, mutta poikaserkku ei arvostanut) ja kajautti lahjojenvaihtoon saapuessaan, että tässä meidän halvat ja huonot lahjat.

Sai-raan siistiä

NASA TV näytti Discoveryn laskeutumista mm. pilotin kypäräkameran kautta. En lakkaa hehkuttamasta NASA TV:tä ikinä! Livenä koteihin lähetystä avaruudesta ja sukkulasta.

Nyt hoitokissojen rapsutusta ja sitten viimein unta (jos kissaneidot sallivat).

Perillä

Minä ja mahtava nuhani saavuimme aamupäivällä Helsinkiin. Nyt pitäisi parantua flunssasta jouluksi. Reissu oli osin puuduttava, osin ok - suomalainen juttuseura auttoi paljon. Suomi näyttää taas niin kauniilta! Kallioita, puisia taloja ja havupuita. Vielä tarvittaisiin hieman lisää lunta.

Matkastressi

- essee jätetty
- passi löydetty
- matkaliput printattu
- poppitikku ladattu täyteen

Mitähän muuta pitäisi? H:n kuume nousi taas ja mulla on flunaoireet muuten poissa, mutta tuo kehno korva on taas htin kipiä. No, buranaa matkalaukkuun..

Prkl

H:lla on kaamea fluna ja minulla alkava fluna. Matkustamisesta tullee oikein kamalaa. Pakkasin jo tänään vähän, siltä varalta, että huomenna olen reporanka. (Pakatessa tuli mieleen juttu monen vuoden takaa, mutta kuulemma en saa blogata sitä. Voi harmi, se olisi ollut hauska.)

Nyt yläkerrasta raakutaan vesilasillista. H parka on ihan ääni maassa. Menen hoivaamaan ja käyn samalla itsekin nukkumaan.

Pieniä harmittavia asioita

Pari vuotta sitten istuin ykkösen ratikassa matkalla töistä kotiin ja luin Anna Kareninaa. Takanani istunut hyvin vanha rouva koputti olkapäähän, ja kysyi, mitä luen. Näytin hänelle kirjan, ja hän innostui. Ihmetteli vain, että miten minä "jo tuossa iässä" sellaista luen. Kerroin ikäni, ja rouva hämmentyneenä selitti luulleensa minua vaatetuksen perusteella lapseksi. Juttelimme, ja kävi ilmi, että rouva oli yli yhdeksänkymmentä, matkalla sairaalasta katsomasta miestään, jonka kanssa oli nuorempana matkustellut Neuvostoliitossa Tolstoin ja muiden venäläiskirjailijoiden jalanjäljillä. Hän kyseli opinnoistani, ja minä vastailin. Pysäkkini lähestyessä pakkasin kirjan kassiin, ja rouva kysyi, että "Emmekö voisi mennä kahville jonnekin?"

Ja minä ääliö vastasin, että valitettavasti pitää mennä nyt kotiin.

Enkä edes tiedä miksi. Ihan hyvin olisin voinut mennä Engeliin kahville ja kakunpalalle mielenkiintoisen ihmisen kanssa keskustelemaan. Olin väsynyt, mutta en liian väsynyt.

Jostain syystä harmitus menemättömyydestäni on palaillut mieleen moneen kertaan tapauksen jälkeen.

Hiljaista

Blogimaailmassa on ollut kovin hiljaista viimeiset pari päivää. Minunkin on pitänyt kirjoittaa muunmuassa ikuisuusaiheesta eli Hollannin politiikasta, mutta en ole jaksanut. Uusimmat verdonkit siis vasta myöhemmin. En ole myöskään vielä setvinyt kaikkia Pariisissa otettuja kuvia; niitä ilmestynee enemmän joskus tässä. Tänään innostuin hieman leikkimään makrolla ja HDR:llä:



Pölyinen leluauto pääsi kuvaan.

Päivällä olimme auttamassa muutossa Rijswijkissä. Sitten vielä pizzalla ja ameriikkalaisessa kirjakaupassa, josta onnistuin tänään poistumaan ilman yhtään kirjaa. On väsyttänyt armotta koko päivän.

Tyytyväistä hy(ö)rinää

Esseestä puuttuu enää muutama lause. Kaikki joululahjat on hankittu ja melkein kaikki paketoitu. Veimme yhden paketin jollekin Bilalille. Heman aulassa kerättiin kuusen alle paketteja lastenkodin lapsille. Kuusen oksille oli ripustettu lasten lahjatoiveet. Bilal, 6 vuotta, toivoi värikkäitä ilmapalloja.

Huomenna menemme Rijswijkiin auttamaan muutossa, ylihuomenna voisi ehtiä vielä fotolabraan, tiistaina ohjelmassa pakkausta ja keskiviikkona matkaan. Alkaa vähitellen ketuttaa, että valitsin taas tämän maitse ja meritse -vaihtoehdon. Mutta minkäs teet, myöhäistä katua. Katsoin aikataulusta, että minun pitäisi olla Puttgardenin lautalla joskus aamuyöllä kolmen maissa, lieköhän siellä siihen aikaan edes ruokapaikkaa auki..

Yötyö

Esseessä on jo neljä sivua. Vielä puuttuu hieman.

Blogimaailman hiljaisuutta ihmettelin ja blogilistan toimivuutta epäilin, kunnes joku mainitsi, että on jotkut blogipikkujoulutkin.

Nyt nukkumaan.

Lainauskiertismeemijuttu

Anna Ihmemaassa haastoi minut lainauskiertikseen*, jonka tekeminen viivästyi, koska blogilista oikutteli. Tässä nyt kuitenkin lyhyt tarina omituisesta addiktiosta.

Olin eilen postikonttorissa rentoutumassa. Saatoin jäädä koukkuun. Viikonloppu meni ihan pikakelauksella. Noh, tietääpähän mihin seuraavat pari viikkoa kuluu.

Annan lisäksi tarinassa esiintyvät Piilomajan emäntä, Zepa ja Kriisipuuro.
Ko. blogaajat on nyt siis haastettu. Jos eivät ole tätä ihan äsken viimeksi tehneet.

* Lainauskiertis: Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta
seuraamastasi blogista ja tarinan haasteblogista, ottamalla yksi virke
kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat tekemään oma tarinansa, joilta
lainasit virkkeet, paitsi sitä joka sinut haastoi.

Sähköpostia

Piti hieraista silmiä, kun tuli sähköpostia Sir Arthur C. Clarkelta. Ihmettelyn jälkeen selvisi, että kaikki seti@homea ajavat saivat samanmoisen. Lafka tarvitsee lahjoituksia, ja olettanevat, että Clarken nimi tuo niitä enemmän.

Luin vähän aikaa sitten Clarkea uudelleen. A Fall of Moondust on yhä hyvä, vaikka siitä tuleekin mieleen Poseidon. Eniten pidän kuitenkin Clarken novelleista. The Nine Billion Names of God:in osaisin varmaan yhä ulkoa. Olisipa mukava ehtiä lukea taas jotain fiktiota. Ehkä joulugubbe tuo kirjoja, ja ehkä essee tulee valmiiksi ennen joululomaa ja pääsen hetkeksi viihdyttävien kirjojen pariin..

Lapsuusmuistoista

Kiertää meemi, jossa pitää kertoa ensimmäisistä lapsuusmuistoistaan. Minä muistan Kotkan asuntomme eteisen maton, tai sen, miltä se tuntui. Hämärä muistikuva on myös sedällä ja tädillä hoidossa olosta silloin, kun pikkusisko syntyi.

Nyt luen kirjaa, jossa myöhempi lapsuuteni on tavallaan läsnä. Paavo Arhinmäen Punavihreä sukupolvi kertoo politiikan lisäksi lapsuudesta Länsi-Pasilassa. Paavo asui saman torin toisella laidalla kuin me, ja muistan hänet kaverini isoveljen kaverina. Paavo kirjoittaa beesauksesta (roikuttiin seiskan ratikan perässä ja liirattiin lumessa, kovat jätkät beesasivat väitteiden mukaan Maistraatintorilta Nordenskiöldinkadulle - minä olin liian arka ja järkevä kokeillakseni), työmailla leikkimisestä ja lasivillasohvista (au! muistan tunteen oikein hyvin) ja Gallerian graffiteista.  Olin unohtanut muistavani tuollaisetkin asiat.
 

Pariisi, osa 3

Tähän juttuun ja edelliseenkin tulee vielä kovasti kuvia lisää, kunhan ehdin. Pitää kuitenkin kirjoittaa nyt, koska parin päivän päästä en enää muista tahi jaksa.

Kolmas päivä oli sitten tietenkin aurinkoinen ja hieno. Anna-Jo oli vinkannut monikulttuurisista alueista Pariisissa. Porte d'Ivryn tienoolla olimme jo edelliskäynnillä harhailleetkin, joten tällä kertaa matkustimme muutaman metropysäkinvälin Bellevilleen. Valokuvasimme katuja ja seinätaidetta, ihmettelimme paikan menoa - vähän kuin tietyillä alueilla Rotterdamissa, mutta kuitenkin erilaista, maahanmuuttaja-alueet ovat toki erilaisia eri maissa - ja löysimme todella suuren torin. Tai oikeastaan pitkän, tori oli yhden kadun varrella ja jatkui silmänkantamattomiin. Tungimme itsemme tungokseen ja väistelimme ostelijoita ja kaupustelijoita, jotka huusivat korvaan "Jalla jalla" ja "Allez-y allez-y allez-y". Otimme muutamia kuvia ja ostimme paljon marokkolaisia chilejä.



Torilta poistuttuamme kävelimme Bellevillen pääkatua aikamme. Kävelimme ihan rauhassa, kunnes yksi nuori poika vastaan tullessaan otti pari sivuaskelta ja koetti taklata minut nurin. Sain niin kovan iskun kylkeen ja käsivarteen, että vedet kihosivat silmiin saman tien, ja sitten piti vähän aikaa puhallella. Kaveri käveli lujaa vauhtia pois, enkä saanut selville, mistä oli kysymys. Eräs tilanteen nähnyt mies kävi sanomassa, että olipa kurja juttu, hän on pahoillaan. Kurjalta tuntuikin.

Kävimme metrolla vielä vilkaisemassa Champs-Elyseetä, joka oli yhtä pröyst ja liian iso kuin ennenkin. Oli siellä jouluvalotkin, mutta päivänvalossa ne eivät toki olleet päällä.

Lähdimme hakemaan laukkua hotellilta, juna kun lähtisi jo neljän maissa. Metroilimme Gare du Nordille, ostimme lounasta ja etsimme paikkamme Thalysista. Rotterdamissa satoi vettä.

Pariisi, osa 2

Heräsimme ennen yhdeksää aamulla siihen, että puhelin soi. H vastasi unisena, ja ynisi unisia vastauksia, ja kuulin, että toisessa päässä joku puhui paljon ja pikavauhtia. Kävi ilmi, että respa halusi meidän vaihtavan huonetta, sillä jossain oli vesivuoto. Aloimme miettiä, olimmeko kenties valuttaneet kylpyammeesta vettä lattialle, mutta ei ollut muistikuvaa sellaisesta, ja kaikki näytti huoneessamme aivan kuivalta. No, vaihdoimme kuitenkin. Uusi huone osoittautui sikäli paremmaksi, että siellä kuului wifi (31 eri wifiä, itse asiassa, joista yksi oli hotellin..) Myöhemmin kävi ilmi, että vesivuoto tarkoitti sitä, että sadepäivänä ekan huoneen katosta tulisi vettä. Kannattiko meitä nyt sinne majoittaa sitten alunperinkään? Ehkä toivoivat sateetonta keliä.

Lähdimme kävelemään, ja H jätti strategisesti sateenvarjot turvaan hotellille. Aikamme kastuttuamme lähdimme sitten hotellille hakemaan sateenvarjot.



Marais oli vähemmän ruuhkainen, ja kävimme lopulta falafeleilläkin. Viereisessä pöydässä pari suomalaista tyttöä puhui kovaan ääneen intiimiasioistaan; eivät varmaan olettaneet, että muita suomalaisia on kuulolla. Falafelien taso oli laskenut ja paikka halusi lakaista meidät ovesta ulos heti, kun viimeinen haukkaus oli pureskeltu.

Lähdimme St. Gervaisin suuntaan. Sitten hengasimme St. Jacquesin monissa sarjakuvakaupoissa ja selailimme uusia ranskalaisia sarjakuvia ja mangakäännöksiä. Huomasin, että olin unohtanut, missä ne pari kiinnostavaa valokuvanäyttelyä olivatkaan, mitkä meidän piti sateen sattuessa käydä katsomassa. No, minkäs teet.

Päädyimme takaisin Shakespeareen ja huomasimme, että siellä oli luentailta. Lukijoina Alexandre Najjar ja Charles Glass. Najjar luki kirjastaan, joka kertoo lapsuudesta Libanonin sisällissodan aikaan, ja Glass taas kirjastaan, joka kertoo Irakin viimeisimmästä sodasta. Glassin näkemisestä olin tosi innostunut, olen lukenut hänen tekstejään Independentistä, Znetistä ja Counterpunchista.



Charles Glass

Itse luennat olivat lyhykäisiä, mutta kysymys-vastaus -osio sitten kestikin. Najjar vastaili välillä hyvin rönsyilevästi sekä omiin kysymyksiinsä että Glassille esitettyihin, ja päätyi aina siihen, että Lähi-idän ongelmien alkupiste on shiioissa. Glass oli kovasti eri mieltä monessa kohdassa, mutta vaikutti olevan kohteliaasti hiljaa. Allokoidun ajan loputtua esiin kannettiin viiniä ja juustoa, ja pääsin vaihtamaan pari sanaa Glassin kanssa ja pyytämään omistuskirjoituksen The Northern Front -kirjaan. Alkaa olla omituinen kokoelma omistuskirjoituksia - edellisen sain YK:n asetarkastusryhmän johtajalta Hans Blixiltä hänen kirjaansa Irakin aseriisunta..



Kirjakaupparuuhkaa

Juuston ja viinin jälkeen oli yhä nälkä, ja olimme jälleen Salmonella alleen vieressä.. Tällä kertaa kiinalaista ruokaa, ihan hyvää, mutta vähän hätäratkaisu. Sade yltyi. Lähdimme metroilemaan Eiffel-tornin suuntaan ja otin kuvia metroasemissa ja metrossa.



Trocaderossa oli niin märkää ja myrskyistä, että meidän lisäksemme paikalla oli varmaan kaksi turistia, ja lisäksi lauma miehiä myymässä välkkyviä muovieiffeleitä, tietenkin. Kävelimme tornin alle ottamaan omituisia kuvia. Sitten ei ollut enää yhtään kivaa, kengät olivat läpimärät, kamera kastunut, oli vilu. Metroilimme takaisin hotelliin ja lämpimään kylpyyn. H lämmitti itseään minibaarikonjakilla. Minä tyydyin juomaan maailman pienimmän pullollisen olutta.

Pariisi, osa 1

Pariisista lähti mukaan 220 digikuvaa ja kaksi rullaa mustavalkoa, lisäilen kuvia, kunhan ehdin käsitellä ne. Ainakin katukuvia on tulossa lisää. Tässä jotain alkua.

Lähdimme sunnuntaiaamuna junalla Pariisiin. Yksi ehdottomasti parhaita puolia täällä asumisessa on se, että junalla pääsee vikkelästi vaikka minne. Nyt olimme vähän yli kolmessa tunnissa perillä Gare du Nordilla, mistä nappasimme RER:n Les Hallesille, ja kävelimme hotellillemme, joka oli Pompidoun putkitalon vieressä.



Veimme kassin hotelliin ja lähdimme palloilemaan Pompidoun ympäri ja sitten Marais'n kaupunginosaan. Olimme aiemmilla reissuillamme Pariisiin tykästyneet Marais'n meininkiin, jossa juutalainen kulttuuri ja homokulttuuri elelevät vieri vieressä. Nyt paikka oli vain tupaten täynnä, joka puolella oli hirveästi ihmisiä, ja suosittu L'As du Falafel oli muuttunut turistinähtävyydeksi. Poistuimme Hotel de Villen suuntaan.



Joku kulmaus Marais'ssa.

Kun viimeksi vietimme aikaa Pariisissa, oli elokuu 2003 ja canicule, ja ihmiset viilentelivät itseään Hotel de Villen suihkulähteissä. Tällä kertaa paikalla oli luistinrata, ja paljon luistelijoita.

Päädyimme Shakespeare and Companyyn ottamaan hurjan paljon kuvia ja selailemaan kirjoja. Kun vietimme joskus kolmisen viikkoa Pariisissa, kävin tuossa kuuluisassa kirjakaupassa vähän väliä. Silloin muutama amerikkalainen resupekkarunoilija asutti yläkertaa, tällä kertaa asukkaita taisi olla vain yksi. Kirjakauppakissa oli entisellään, ja niin George Whitmankin, vaikka jälkimmäinen näytti hieman vanhentuneen. Ostin Robert Fiskin Libanon-kirjan Pity the Nation. Ahdistavaa lukemista jouluksi, tai jotain.



HDR-kuva kirjakaupan ulkopuolelta. Sisätiloissa on kirjojen lisäksi valokuvia ja opettavaisia lauseita:



Yläkerrassa voi oleilla, lukea, yöpyä tai vaihtaa filmiä.



Kirjakaupasta lähdimme syömään, koska nälkä yllätti. Valitettavasti lähistöllä oli vain Salmonella Allee, eli ne lukuisat turisteille suunnatut ruokapaikat vasemmalla rannalla vastapäätä Notre Damea. Löysimme yhden intialaisen ravintolan (jossa olimme käyneet ennenkin, urautumista taas havaittavissa) ja saimme sieltä kohtuuhyvät vegepöperöt. Paikan englanninkielisessä menussa oli tarjolla muunmuassa "fried doug" ja "two brown balls".

Taapersimme hotellille joskus puoli kahdentoista maissa. Sitten kylpyyn ja nukkumaan.

Kuvien näpräystä

Enpä vieläkään jaksa kirjoittaa matkaselostusta - huomenna sitten - mutta esimakuna yksi kuva maailman ihanimman kirjakaupan luota.



Kuvassa on kissa. En huomannut kuvaa ottaessani, että sekin oli vielä siinä. Klikkaamalla suurempia versioita Flickrin puolella kuten tavallista. Tämä ei muuten ole HDR eikä muutenkaan pahemmin käsitelty.

Geslaaaaaaaaagd!!!!

Palasimme Pariisista illalla, pariisinpolkkaa kuvien kera myöhemmin. Mutta sitä ennen: NT2 II-tulokset tulivat.

lezen        582
luisteren   553
schrijven   558
spreken    501

500 pistettä tai enemmän on läpi. Eli minulle saapuu postissa kohtapuoliin hollannin kielen diplomi. Puhuminenkin meni pisteellä läpi! Vaikka itse sanonkin, niin on kohtuullisen kova juttu - ainakin minulle - saada NT2 ekalla läpi vain vuoden asumisen jälkeen. Kemutan loppuvuoden. Ainakin.

Wheee!

Reppuihin on pakattu neljä kameraa, pari muistikorttia, kovasti mustavalkofilmiä ja sadevarusteita. Pariisi odottaa jo!

Euroopan onnellisimmat

Uuden tutkimuksen mukaan kärkitilan Euroopan onnellisimpien ja energisimpien kansojen listalla jakavat Hollanti ja Suomi. Mitä häh? Eikö murheellisten laulujen maa enää ole entisensä?

Pari Nato-aiheista uutista

Nato:n uusi komentaja oli ennen Guantanamon vankileirin johtaja:

Human rights groups have expressed concern over the appointment of NATO's new military chief who was sworn in at the Alliance's military headquarters in Belgium on Thursday.

General Bantz John Craddock, who is taking over from General James Jones as Supreme Commander of all NATO forces, has a long and glittering military career. But there is one major stain on his otherwise impeccable military record - Guantanamo Bay.

General Craddock was previously responsible for the US prison camp which has led to campaign groups Human Rights Watch (HRW) and Amnesty International questioning his suitability for the new post.

Paavo Lipponen varoittelee Nato-allergiasta:

Lipponen sanoi, että pitää huolehtia siitä, että Nato-jäsenyyttä voidaan tulevaisuudessa tarvittaessa harkita.

Olisikohan allergia vielä pahempi, jos tuo ensimmäinen uutinen nostettaisiin esiin tiedotusvälineissä Suomessakin? Toivottavasti.

Lisää joulumeemejä

1. Oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?
Höm. Enköhän minä ole ollut varsin kiltti.

2. Mitä toivot eniten jouluksi?
Tähän pitäisi tietysti vastata, että maailmanrauhaa, mutta olen kyynistynyt ja sanon, että lunta pääkaupunkiseudulle. Tai no, eniten tietysti ihan vain sitä että on rauhallinen joulu omien ihmisten parissa. Ja kissojen.

3. Uskotko Joulupukkiin?
E.

4. Nimeä mieluisin jouluruokasi.
Äidin tekemä maksapatee ja karjalanpaisti (hmmm.. melkein vegelle ehkä vähän oudot valinnat, mutta jos maistaisitte, niin ymmärtäisitte miksi).. laatikotkin on hyviä, varsinkin imelletty perunalaatikko.. lohi.. setsuurileipä.. nälkä hyökkää..

5. Oletko jo aloittanut lahjojen ostelun tai tekemisen?
Melkein kaikki on tehty tahi ostettu.

6. Oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat?
Niin siis.

7.  Mikä on sinun kaunein joululaulusi?
Maa on niin kaunis. Tokana Oi jouluyö.

8. Paras jouluaiheinen leffa?
Lumiukko.

9. Paras joulumuistosi?
Hyvin vaikea sanoa yksittäistä. On paljon mukavia joulumuistoja.

10. Mitä joulussa odotat eniten?
Sitä että pääsee näkemään perheen & sukulaiset.

11. Kerro joulusuunnitelmistasi.
Ensin matkustamme Suomeen. Sitten toivottavasti aatonaattona leivomme pipareita ainakin joidenkin serkkujen kanssa ja näemme muitakin sukulaisia lahjojenvaihdon merkeissä. Aatto mun vanhempien luona, joulupäivän iltana H:n vanhemmille, tapaninpäivänä H:n veljelle, välipäivinä mummolaan, uudeksivuodeksi takaisin Helsinkiin, sit vielä 30-vuotispäivä ja lopulta matka takaisin Hollantiin. Tiukka ohjelma.

12. Ketä haluaisit suudella mistelin alla?
Eivätkö nuo mistelit ole vähän sellainen amerikkalainen juttu? En edes tunnistaisi misteliä. Mutta eipä ole tapana muita kuin puolisoa suukotella.

13. Minkälainen joulukuusi teillä on?
Aito, iso, hieno puu se on yleensä ollut. Haetaan se isän kanssa aatonaattona ja koristellaan vasta jouluaattona. Tänne kotio ei tule puuta, kun ei me olla täällä. Anoppilassa on muovikuusi.

14. Osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?
E.

15. Onko sinulla pikkujouluja tiedossa?
Ei.

16. Muistatko joulua, joka ei olisi ollut valkoinen?
Eteläsuomalaisena aika montakin.

17. Mihin aikaan jouluaattoiltana on oikea aika aloittaa lahjojen avaaminen?
Ensin kuudelta syödään, ja aina suunnitellaan, että syödään pitkään. Mutta sitten kuitenkin ahmitaan kauhealla vauhdilla, koska on nälkä. Sitten istuksitaan ja juodaan kahvia. Lapsena piti ruokapöydästä rynnätä heti lahjojen kimppuun, mutta nykyään menee kyllä myöhemmälle illalle lahjojen avaus.

18. Käykö teillä joulupukki?
Me ei olla enää kohderyhmää..

19. Kuinka monta joulukorttia lähetät?
Kauhistelin just, että niitä on tänä vuonna 30.

20. Joulutoiveesi?
Toivon, että matkat Suomeen menevät hyvin ja jouhevasti ilman hämminkejä ja myöhästymisiä. Ja lisäksi toivon sitä lunta.

Prioriteetteja

Sukkulan uusi lähtöaika on sunnuntaiaamuyöstä 1:47:34 GMT. Tällä kertaa pitää oikeasti jättää väliin, sillä lähdemme sunnuntain aamujunalla Pariisiin. En haluaisi viettää kahta päivää siellä silmät ristissä ja unirytmi sekaisin - muistissa on yksi kummallinen viikonloppu Tallinnassa, joka meni lähinnä hotellihuoneessa nukkuessa, koska olimme vain niin kovin väsyneitä silloisten unirytmiongelmien takia. Päätän siis priorisoida sukkulalennon alemmas ja toivoa, että se pääsee ihan hyvin matkaan ilman meidän kannustustammekin.

On muuten aika ärsyttävä juttu tämä unirytmin kääntyminen. Kyse taitaa olla siitä, että kropan omassa vuorokausikellossa on enemmän kuin 24 tuntia. Jotenkin unetus aina siirtyy noin tunnilla eteenpäin, ja kohta ollaankin jo aamussa. Mietin sitäkin, että hämääkö meillä valaistuskäytössä oleva kirkasvalolamppu kroppaa liikaa, mutta toisaalta tämä ongelma on kyllä ollut sekä H:lla että minulla noin aina, jopa aikana ennen kirkasvalolamppua.

Alitajuntani voisi mennä hienovaraisuuskurssille. Pähkäilen yhä, että ikäkriisi vaiko eikö, ja toissayönä näin unta, jossa istuin parikymppisenä kuolleen ystäväni* kanssa pöydän ääressä kuuntelemassa Nuoruustangoa. Aika alleviivaavaa, eikö? Melkein nauratti.

Tänään ohjelmassa opiskelua, joulukorttien postittamista, kaupungilla ravaamista.

* Ei se sama, josta mainitsin Juice-postauksessa - näitähän valitettavasti riittää.
 

Lähtölaskentaa

Meillä valvotaan tänään ja odotetaan sukkula Discoveryn laukaisua. Sää ei näytä hyvältä, lähtömahdollisuudet ovat kai noin 40 prosentissa. Mutta jos onnistaa, niin Space.comin kautta näkee lähdön NASA-TV:stä suorana.

Mukanahan on Pohjoismaiden ensimmäinen astronautti Christer Fuglesang.

Edit klo 3:37: Blah. Scrub. Liikaa pilvisyyttä Kennedyllä.

Hidasta lukemista

Luen nyt viimeisiä sivuja Robert Fiskin järkälekirjasta The War for Civilization - The Conquest of the Middle East. Olen lukenut ko. kirjaa syyskuun loppupuolelta asti, eikä siinä kuitenkaan ole kuin noin 1400 sivua. Hitaus ei johdu vaikealukuisuudesta, vaan siitä, että kirjan sisältö on hyvin rankkaa tavaraa. Fisk kertoo Afganistanin sodista, Algerian sisällissodasta, Irakin ja Iranin sodasta, Palestiinasta, ensimmäisestä Persianlahden sodasta ja uudemmista vaiheista silminnäkijän ja paikallaolijan kertomuksia. Kirja on vienyt tähän mennessä muutaman yön unet. Eniten olen ahdistunut martyrokratiasta Iranissa - Irakin sodan aikaan nuoret pojat tahtoivat äkkiä rintamalle kuolemaan, koska se takaisi marttyyriuden ja pikatien paratiisiin - sekä siitä, mitä kaikkea Lähi-Itä on joutunut länsimaiden taholta kokemaan. Suositeltava lukukokemus. Ihan siksi, että näistä asioista olisi syytä tietää.

Luin välipalaksi Ian Buruman kirjan Murder in Amsterdam. Buruma on hollantilainen, joka asui välistä muualla ja palasi takaisin Theo van Goghin murhan jälkeen. Kirja kertoo tuosta murhasta, mutta varsinkin siitä, miten hollantilainen yhteiskunta siihen (yli)reagoi. Lisäksi Buruma taustoittaa van Goghin, sekä aiemmin murhatun Pim Fortyunin hahmoja. Mahdollisesti ehdin jossain välissä pohtia ja kirjoittaa aiheesta enemmän. Salon.comissa on hyvä kirja-arvostelu (jonka lukeakseen täytyy valitettavasti katsella yksi mainos).

Täällä on muuten nyt sellainen myrsky, että rakeiden aiheuttama meteli kilpailee katon natinan kanssa volyymivoitosta.

Sarjassa ahdistavia lukukokemuksia

Kommenttivastaukset tähän kirjoitukseen. Luettavissa sen kirjoituksen perässä.

Joo. Ei ole kauhean ikävä Suomeen noiden lukemisen jälkeen. Sinne yksikulttuuriseen onnelaan.

Izenäisyyspäivä

Hyvää isänmaallista pönötysjuhlaa itse kullekin säädylle! Paitsi YLE:n sille tyypille, joka on päättänyt, että Linnan juhlat striimataan nettiin vain Windows media -muodossa. Ensin hienonhieno YLE:n avoin arkisto on vain Windows-käyttäjille, ja sitten tämä! Johtuneekohan Jungnerin edellisestä työpaikasta Microsoftilla?

Ei kai auta kuin buutata Windowsiin. Linnan juhlien katsominen netin kautta kun on noin ainoa tapa, jolla ajattelin päivää tällä kertaa juhlistaa.

Illalla on yhden Omarin väikkäribile ja sitä ennen pitää saada valmiiksi kaksi historiankurssin tehtävää.

Edit: Windows buutattu ja siellä ne ny kättelee. Presidentin puku on hieno, ja asiaa on myös se, että puku on uusiokäytössä.

Jessus tota rouva Bryggaren turnyyriä!

Hesari livebloggaa: Kaamea mekko!

Krissen mekko & tukka olivat aikamoinen horrorkokonaisuus.

H sanoo, että pressa näyttää vorlonilta.

Olikohan toi Ville Valo känässä? Tuo kevyen musiikin orkesteri on minun mielestäni aika tylsä. Kissa vieköönkin oli jokseenkin aneeminen.

Zauna

Sauna teki hyvää! Löylyt olivat kunnolliset, ja paikka kuin hyvä mökkisauna. Paitsi että siellä oli toimiva suihku. Varsinainen Rotterdamissa käynnin syy oli kuitenkin fotokaupassa käynti, ja se ei onnistunut - juna jumitti jossain Schiedamissa ja saavuimme 10 minuuttia sulkemisajan jälkeen perille.

Kirkon lähellä olevassa kaupunginosassa on paljon mielenkiintoisia, etnisiä puoteja. Vaan mitähän ihmettä tarkoitti, kun yhden eläinkaupan edessä oli häkillinen ihan tavallisia puluja, ja siinä kiinni kyltti Lekker..?

Ai niin, siitä piti vielä kirjoittaa, että tänään oli sitten Sinterklaas-päivä. Eli hollantilaiset kiltit lapset on nyt lahjottu appelsiineilla ja suklaalla (lue: krääsällä ja krääsällä) ja tuhmat lapset raijattu Espanjaan. Joululahjahässäkkä on siis tämän maan osalta ohi. Tosin kuulemma jotkut lahjovat nykyään sekä sinterklaasina että jouluna.

Uusi pää

Kävin kynittävänä, ja nyt on lyhkäinen ja kaikkiin eri suuntiin sojottava tukka. Varsin kiva. Harmi vaan, että puolentoista tunnin kuluttua koko kampaus lässähtää saunassa, ja sitten minun pitäisi osata itse luoda se uudestaan. Kuinkahan monta erilaista tukkamallia sitä onkaan tähän asti ollut. Lapsena minulla oli paksu ja pitkä tukka, oikeinkin pitkä, ja sen harjaaminen oli hankalaa. Koululaisena leikkautin ihan lyhyen poikatukan, ja pojaksi minua luultiinkin. Myöhemmin oli sitten kaikkea epäsiistiä ponnaria, lyhyttä pystäriä, irokeesia, vauhtiraitoja sivuilla.. Kaljua en ole vielä kokeillut, enkä rastoja. Nykyään on sen verran ohut tukka, että pitkä ei enää näytä hyvältä, eikä letistäkään tule hiirenhäntää kummoisempaa.

Tulin tässä yhtenä päivänä ajatelleeksi, miten kumma juttu on monen uskonnon karvakeskeisyys. Eiku ihan tosi. Musliminainen hunnutetaan, jotta hiukset eivät näkyisi. Uskonnollinen muslimimies taas ei saa leikata partaa pois. Ortodoksijuutalainen poika kasvattaa pulisonkikiharat ja mies lisäksi parran. Naisen pää taas ajellaan ennen häitä, ja naimisiin mennessään hän alkaa käyttää peruukkia, jottei kukaan muu kuin oma mies näkisi hänen hiuksiaan. Buddhalaisten munkkien päät ajellaan, ja hindusadhuilla on pitkä tukka ja parta. Rastafareilla on dreadlocksit. Tuleeko muille vielä muita esimerkkejä mieleen?

Siis oikeasti, on vaikea kuvitella, että kaikkivaltias jaksaisi kiinnittää noin paljon huomiota ihmisten karvoihin.

Adventti5

Skrubun adventtiviitonen kehiin.

1. Onko sinulla joulu- tai adventtikalenteri (millainen)?
Juu! Tein itse, H:lle, ja sitten kätevästi unohdin, mikä kuva on minkäkin luukun takana. Jännitystä siis minullekin! Se on kyllä kalendeeriksi aika hieno, vaikka itse sanonkin. Meillä on aina sellainen kuvallinen, ei mitään skulaata tai krääsää.

2. Jokos on pikkujouluja juhlittu?
No eipä. Oli meillä kavereita glögittämässä, mutta ei mitenkään pikojoulemerkeissä. Ennen oli ainakin kahdet: duunin (vaikka siellä on aikaistuttu jo oktoberfestiksi) ja sitten tyttöjen, ja tänä vuonna en ole töissä eivätkä tytöt asu samassa maassa. Nyyh. En mennyt suomalaispikkujouluihin Amsterdamiin kun en tuntenut ketään ennalta.

3. Mitä mieltä olet itsenäisyyspäivän vastaanotosta presidentin linnassa?
Suomalaista pönötysperinnettä pahim^H^H^Hparhaimmillaan.

4.Ajattelitko katsoa linnan juhlia telkusta (kerro toki miksi), vai
oletko ehkä jopa menossa itse paikan päälle, juhlimaan tai mellakoimaan?
Luotan siihen, että YLE järkkää meille ulkomaaneläville tänäkin vuonna fiidin, ja katson meinikiä Realplayerilla. Kyllähän sitä nyt pitää päästä puvut repostelemaan.

5. Entä onko kaikki joululahjukset jo hankittu? Hämääkö se että yli 300 kauppaa aikoo pitää ovet aattona kiinni?
Melkein kaikki on joko tehty tai hankittu. Eikä hämää yhtään. Jouluaattona voi käydä korkeintaan maitokaupassa ja sekin pitää suorittaa ennen joulurauhan julistusta.

Saunaan!

Meilläpä on huomenna saunavuoro! Viimeksi olemme saunoneet heinäkuussa mun mummolassa, joten onhan tuosta mennyt aikaa. Joulusaunaan asti emme malttaneet odottaa, vaan varasimme merimieskirkolta huomiseksi vuoron, kun on muutenkin asiaa Rotterdamiin.

Sitä ennen käyn kynittävänä. Täytyy jonkun tässä perheessä olla lyhyttukkainen.

Ikäkriisi

Enää kuukausi aikaa olla kakskyt ja risat, tosi isot risat.

IDFAilu ohi

Olimme katsomassa viimeisen festariohjelmaamme kuuluneen dokumentin, kiinalaisen Beijingiin muuttaneista maalaisnuorista kertovan Dancing in the Cityn. Minusta se oli loppujenlopuksi aika puuduttava pätkä, vaikka aihemaa kiinnostaakin. Neljä tyyppiä intoili, kuinka viidessä vuodessa saavat itselleen ainakin Mersun tai tulevat kuuluisiksi. Ja sitten, yllätys yllätys, kaikki ei ollutkaan ihan helppoa, edes isossa kaupungissa.

Valokuviakaan ei tullut otettua kovin paljon, koska satoi vettä vinoon (what else is new!). Jotain pientä kuitenkin. Mokum* oli kiireinen ja turisteja täynnään. Tapasimme kuitenkin ensin leffakauppakissan ja sitten pizzeriakissan. Kumpikin oli kovin silitettävä.

Tässä kuva kotimatkalta, junanvaihto Holland Spoorin asemalla.



* Mokum: toinen nimi Amsterdamille, yhä käytössä, alkujaan jiddishinkielinen sana, joka tarkoittaa suunnilleen paikka, mesta, the kaupunki. Joskus puhutaan myös Mokum A:sta. Vastaavasti Mokum R on Rotterdam ja Mokum D Delft, mutta nämä ovat aika pitkälle unohtuneet, ja nykyään Mokumilla tarkoitetaan vain Amsterdamia. Rotterdamissa ja Delftissä taitaa olla aika vähän juutalaista kulttuuria jäljellä. Synagoga on kyllä tuossa kulman takana.

Joulukuu

Vuosi vroomaa vauhdilla. Joulukuukin alkoi. Tein H:lle tuosta tämänviikkoisesta Amsterdam-kuvasta joulukalenterin. Ensimmäisen luukun takana oli kotieläimemme, eli leppäkerttu.

H sai kollegoiltaan sinterklaas-lahjaksi herätyskellon. Krhm.

Valokuvaajien kaupunki

Kävimme IDFA:ssa katsomassa chileläisen dokumentin Ciudad de los fotografos, joka oli varsin hyvä. Paljon dramaattisia mustavalkoisia still-kuvia Pinochetin ajan mielenosoituksista ja liikehdinnästä. Käännös (englanniksi) oli jumalattoman huono, mikä vei aika paljon huomiota elokuvalta, kun piti lukea tekstitystä ajatuksella ja koettaa vääntää sitä mielessä järkevään muotoon. Lopulta luovutin ja koetin vain ymmärtää espanjaa.

Leffan loputtua ohjaaja vastaili kysymyksiin, ja hönö hollantilainen festivaalijärjestäjä yritti saada aikaan tappelua. Hän nimittäin kyseli ja intti ja tivasi elokuvantekijältä, että miksi tämä ei ollut vastannut elokuvassaan kysymykseen "miksi", eli miksi oli Pinochetin diktatuuri ja mitkä koko hässäkän taustat olivat. Elokuvantekijä näytti vähän hölmistyneeltä, ja minun teki mieli huutaa salin keskeltä, että a) siitä on tehty N dokumenttia, kirjaa, artikkelia ja b) se nyt vain ei ollut leffan aihe! Elokuva kertoi muutaman valokuvaajan elämästä hankalina vuosina ja siitä, mikä vaikutus valokuvalla mediana oli Chilen poliittisessa tilanteessa. Ei se ollut mikään opetusvideo latinalaisen Amerikan syistä ja seurauksista. Festivaalijärjestäjä ryhtyi lopulta todella omituiseksi ja muunmuassa sanoi mikrofoniin "Why don't you just shut up" kun joku yleisöstä yritti pyytää häntä lopettamaan ja antamaan yleisönkin kysyä jotain. Kaikin puolin todella kummallinen tilanne.

Dokumenttimakuni on muuten muuttunut. Ennen piti olla juuri suuria linjoja, opettavaisia, historiallisia, laajoja. Nykyään pidän eniten ihmiskeskeisistä ja henkilökohtaisista tarinoista. Mikä ei tarkoita, etten pitäisi poliittisista dokumenteista, sillä personal is political. Tässä dokumentissa poliittinen vire oli tietysti sen tapahtumien takia koko ajan läsnä, mutta konfliktin osapuolien aatteita ei alleviivailtu.

H paketoi lahjaa. Heillä on huomenna työpaikalla jokin pikkujoulun kaltainen, jossa siis pitää vaihtaa lahjoja. Lahjojen saajat arvottiin, ja H sai hankalimman - vastaanottajana on iranilainen erittäin uskonnollinen kaveri, joka suhtautuu varsin kitkerästi länsimaiseen hapatukseen. Vaikeinta tässä ei ole lahjan keksiminen, vaan hollantilainen tapa, joka säätää, että lahjan antajan pitää kirjoittaa ilkeähkö runo lahjan vastaanottajasta. Ollapa huomenna kärpäsenä katossa.

Toinen päivä IDFA:ssa

Ilta meni vähän pitkäksi, mutta nousin silti hyvissä ajoin aamulla ja lähdin Amsterdamiin dokumentteilemaan. Päivän elokuva oli Married in America 2, jossa vuonna 2001 naimisiin menneet parit kertoivat, mitä heille nyt kuului. Tykkäsin kovasti! Pidän avioliitoista, varsinkin omastani, mutta muidenkin ovat usein kiinnostavia, ja keskenään kovin erilaisten pariskuntien ihmissuhdepähkäilyä jaksoi katsella ja kuunnella. Pari juttua kyllä rävähti silmille: lähes kaikki dokumentin ihmiset olivat kovasti ylipainoisia, lähes kaikki pariskunnat kävivät kirkossa ja pitivät uskontoa hyvin tärkeänä osana elämää, lähes kaikilla oli vähän hemmetin iso auto.

Huomenna sitten ihan erilainen dokumentti.

Filmin jälkeen kävin linssikeitolla ja palloilin Jordaanissa ja keskustassa ottamassa hieman valokuvia. Amsterdam on megapop. Tällaisen joulukalenterikuvan sain aikaiseksi:



Illalla sain vielä valmiiksi pari opiskelujuttua. Kaikin puolin erinomainen päivä. Kummasti sitä aurinkoinen sää kohottaa mielialaa.

Valokuvatorstai 30.11.

Valokuvatorstain inspiraatiosanat tulevat tällä kertaa Juicelta:

päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä enemmän

Kuva on omakuva.

Tiskin aika

Hyvinhän se meni. Mietin ennalta, pitäisikö lykätä jotain musiikkia, mutta olisi pitänyt muistaa, ettei tarvitse. Juttu alkoi ovella tullessa ja päättyi ovella lähtiessä, keskeytymättä kertaakaan välillä. Eli puhetta ja naurua riitti, ilman ulkoisia ärsykkeitä.

Ruisleipä oli kuulkaa kova sana. Sen herkullisuutta ylistivät ulkomaanelävät vaikka kuinka. Lohikeittokin teki kauppansa, ja karjalanpiirakat. Glögi ja joulutortut myös. Sitten taputeltiin mahoja ja yritettiin lopetella Empun tuoma palinka, onnistumatta. (Emppu, sun täytyy tulla auttamaan meitä tuon pullon kanssa!)

Seuraavan kerran sitten italialais-slovakialainen illallinen heilläpäin.

Illallisstressi

Apua, pitäisi leipoa ruisleipää ja joulutorttuja ja uunittaa karjalanpiirakoita ja keittää kalasoppa.. Ja siivota vielä vähän ja käydä kaupassa. Kumman stressin sitä kehittää itselleen aina tällaisista. Illalla siis tiedossa multikulturaalinen dinner party.

Ruisleipäainespussin kyljessä oleva ohje sanoo puoli pussia kuivahiivaa.. Suomalainen kuivahiivapussi on muistaakseni jotain 12 grammaa, täkäläinen taas seitsemän. Ovatkohan ne kuitenkin saman "vahvuisia"? Laitan ehkä koko pussin...

Postimies toi ison paketin Italiasta. H sanoo irkissä, että sitä ei sitten saa avata. Lienee jotain joulujuonintaa tämä.

HDR

Löysin Flickrin keskusteluista ja kuvista uuden fotojippoilun. Kyseessä on HDRI, eli high dynamic range imaging. Kyseessä on periaatteessa kai yritys tehdä kuvia, jotka ovat dynamiikaltaan aidonoloisia. Useimmat HDR-kuvat ainakin Flickrissä kuitenkin ovat jotain aivan muuta..

Käytännössä homma toimii näin. Otetaan samasta aiheesta kameraa liikuttamatta useita kuvia eri valotuksilla. Tässä on näppärä käyttää kameran omaa auto exposure bracketing -toimintoa, jos sellainen vain löytyy. Sitten yhdistetään nämä kuvat yhdeksi kuvaksi asiaa varten tehdyllä softalla. Lopulta tuunataan tone mapping -toiminnolla kontrastia ja kirkkautta siten, että kuva näyttää monitorillakin kivalta.

Pitihän tuota sitten testata itsekin.



Keittiömme sai poseerata testiotoksia varten. Saa nähdä, kuinka paljon innostun HDR:llä leikkimään - fotoinnostukset menevät nyt tällä hetkellä niin moneen suuntaan, pitäisi ottaa täysin mekaanisella kameralla mustavalkokatukuvia, pitäisi makroilla, pitäisi tehdä kuvankäsittelyä, HDR-kuvia, portrettikuvausta studiovalojen kanssa..

Flickrissä ja muuallakin HDR on toki herättänyt keskustelua. Puristit ovat sitä mieltä, että feikkiä hommaa, eivätkä hyväksy ollenkaan. (Toi on taas niin tota, minulle ja varmasti useimmille muillekin Flickr on paikka, jonne voi tunkea omia kokeiluja ja kuvia, joista itse tykkää. En tarvitse valokuvauspurismipoliisia sinne kertomaan, mikä on "oikeaa" valokuvaamista ja mikä ei. Tästä voisi aasinsilloittaa blogauksen tällä hetkellä pinnalla olevasta aiheesta blogaus ja sen arvostelu, mutta annan sen aiheen muhia vielä hetken aikaa jossain takaseinustalla.)

Varokaa, sukulaiset!

Hesari kirjoittaa, että Palsa on altis eroosiolle.

Eka päivä IDFA:ssa

Junailimme Amsterdamiin ja sporailimme Leidsepleinille noutamaan netitse ostettuja IDFA-lippuja (jokohan R&A:kin myy liput netin kautta eikä tennarin kulmassa..) Saimme liput pahemmin jonottamatta.



Siirryimme viettämään harvinaisen aurinkoista ja sateetonta päivää leffateatterin pimeydessä suurta myrskyä katselemassa. Ohjelmassa oli a Spike Lee joint, dokumentti Katrinan tuhoamasta New Orleansista, When the Levees Broke. Ensimmäinen osa kesti vähän yli kaksi tuntia, toinen osa noin kaksi tuntia. Dokumentti oli ihmiskeskeinen ja ihmisläheinen, vihainen, suorapuheinen, raju, osin karmea. Rakenteesta huomasi, että osat 1 ja 2 oli tarkoitettu esitettäväksi eri päivinä. Peräperään katsottuna kokonaisuudessa oli hieman liikaa toistoa. Mutta hei, ihme meininkiä tuolla Ameriikan ihmemaassa! Kokonainen suuri kaupunki hukkuu, eikä kukaan lähetä ketään viemään ihmisiä pois. Ja vielä yli puoli vuotta katastrofin jälkeen omaiset löytävät ihmisten muumioituneita ruumiita palatessaan kotitaloihinsa. Tällä hetkellä grynderit diilailevat maata, jolta asukkaat ovat lähteneet evakkoon, ja oletus on, että iso osa köyhistä evakoista ei koskaan pääse takaisin kotiin.

Kaupungin jälleenrakentamisesta huolimatta se ei siis tule välttämättä koskaan entiselleen. Wikipedia-artikkeli New Orleansista tietää kertoa seuraavaa:

As of the census of 2000, there were 484,674 people, 188,251 households, and 112,950 families residing in the city. The most recent (2004) population estimate for the city is 462,269.
...
The racial makeup of the city was 67.25% African American, 28.05% White, 0.20% Native American, 2.26% Asian, 0.02% Pacific Islander, 0.93% from other races, and 1.28% from two or more races. 3.06% of the population were Hispanic or Latino of any race.
...
An analysis by Brown University sociologist John R. Logan in January of 2006 suggests that as many as 50% of whites and 80% of blacks displaced by Hurricane Katrina and its aftermath may relocate permanently.

A more recent study by the Louisiana Recovery Authority (LRA) completed in October 2006 estimates that the city is currently about 44% white and 46% black. The LRA concludes that 187,525 people are living in New Orleans compared to 484,674 pre-Katrina.

En tiedä, miltä kaupunki näyttää, jos sinne joskus pääsen takaisin. Mutta sen verran uskallan arvata, ettei se samalta tule näyttämään. Pahimmillaan siitä tulee jonkinlainen toinen Las Vegas, jazz-disneyland, jossa kitschiset Louis Armstrong -nuket heiluvat kulmissa ja turistit ovat vallanneet koko kaupungin French Quarterin lisäksi.

Leffan jälkeen kävimme vielä syömässä Sherpassa. Ei raksia tällä kertaa.

Suomiruokaa, dokumentteja

Kävimme Rotterdamin merimieskirkon joulumyyjäisissä ja matkaan tarttui kaikenlaista..



Erityismaininta hapankorpuille ja hernekeittotölkille! Niitä tuskin kuitenkaan tarjoamme tiistaina, kun meille tulee slovakialais-italialaisia illallisvieraita. Halusivat jotain suomalaista; ehkä tähtitortut ja glögi riittävät.. En oikein tiedä, mikä suomalainen ruoka olisi eksoottinen, jännä, hyvänmakuinen ja helposti valmistettavissa. Sen olen oppinut, että poroa ei kannata tarjota - monelle ulkomaanelävälle se on vähän kuin Bambia söisi.

Olen ihmetyksekseni alkanut pitää Rotterdamista. Vilinä ja monikulttuurisuus ovat pop. Siinä kaupungissa taitaa vain olla korkea tykkäämiskynnys. Vaatii monenmonta visiittiä ennen viihtymistä.

Huomenna IDFA:n dokumentteja katsomaan ensimmäistä kertaa. Olen tainnut unohtaa mainita, että hukkasivat sitten minun paperini, joten en päässytkään vapaaehtoiseksi. Harmittaa aika vietävästi. Ei tullut työkokemusta, uusia tuttavuuksia, ilmaisia dokumentteja ja tyylikästä festaripaitaa. Nyt pitää sitten ostaa liput ja paita ihan itse. Tähän mennessä olen hankkinut liput seuraaviin:

When the Levees Broke. Spike Leen dokumentti Katrinan tuhoamasta New Orleansista. Nawlins on ainoa tuntemani amerikkalainen kaupunki, sekä paikka, josta vieraillessani kovasti pidin, enkä vieläkään oikein tajua, mitä kaikkea hurrikaani ja kehno jälkihoito tuhosivat. Dokumentti varmasti selventää.

Married in America 2. Ensimmäisessä osassa haastateltiin erilaisia amerikkalaispareja vuonna 2001 heidän ollessaan menossa naimisiin, tässä toisessa osassa käydään katsomassa, mitä pareille kuuluu vuonna 2006. Veikkaan ennalta, että ainakin puolet eronneet.

La ciudad de los fotografos. Chileläiset valokuvaajat dokumentoimassa ja kaatamassa Pinochetiä.

Dancing in the City. Neljä nuorta kiinalaista muuttaa maalaiskylistä Beijingiin paremman tulevaisuuden toivossa.

Monta muutakin mielenkiintoista tuolla on, kuten vaikka Every Good Marriage Begins with Tears, jossa bangladeshiläissyntyiset lontoolaissisarukset valmistautuvat järjestettyihin avioliittoihinsa, tai 9 Star Hotel, joka kertoo palestiinalaisista duunareista, tai The Megumi Yokota Story, joka kertoo Pohjois-Korean kidnappaamasta japanilaisesta, tai se kuuluisa ja kohuttu Jesus Camp, tai  Cuba, el valor de una Utopia, jossa vanhat kuubalaiset kertovat vallankumouksesta ja nykypäivästä... Aivan liikaa valinnanvaraa ja liian vähän aikaa! Minä en enää osaa mennä katsomaan kolmea elokuvaa päivässä, kuten pahimpina R&A -vuosina, eikä siinä dokumenttien kohdalla ole mitään mieltäkään, niitä kun pitäisi ajatellakin.

ja jonakin aamuna ennen sarastusta

Vai niin. Juicekin on sitten poissa. Kuten varmaan lähes kaikki ikäiseni suomalaiset, olen minäkin kuullut ja kuunnellut Juicea pienen ikäni. Olenhan sitä sukupolvea, jonka koulun musiikinkirjassakin oli Viidennentoista yön sanat. Lapsena emme saaneet ystävän kotona kuunnella yhtä tiettyä levyä, siinä kun oli rumia sanoja - rock and roll and blues and jazz, kiss my ass - ja muistan, kuinka mietimme, että mikä se jumpperi oikein on, mikä Marilynin piti riisua. Vähän isompana kotibileissä soi Juice viimeistään siinä illan laskuhumalaisessa yhteislauluvaiheessa. Selvin päin koetimme harmonisoida Lääninmurhaajaa, mutta kvartetistamme toinen puolikas ei oikein saanut sävelestä kiinni. Vielä myöhemmin erään 18-vuotiaana kuolleen kaverin hautajaisten jälkeen lauloimme 3:30 (tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo. vieläkö meillä on kaljaa?)

Lavalla näin Juicen muutamia kertoja. Muuten vain kerran, Tampereella asemaravintolassa, kovin sairaan näköisenä jo silloin, viitisen vuotta sitten.

Radio Helsinki kuulemma soittaa huomenna kovasti Juicea. Kuuntelisin, jos en olisi koko päivää Amsterdamissa.

Nederkomiikkaa

Kaupan edessä oli hiphopkundi, jolla lakki sopivasti vinossa, iso takki, ja tietysti oikein lököttävät housut. Kundi kantoi koppaa kaljaa. Housut päättivät, että lökötys ei riitä, ja valahtivat hiljalleen nilkkoihin, kun kaveri tosi coolina heitti herjaa kaveriensa kanssa kävellessään pyörälleen.

Ekan kerroksen asunnoissakaan ei ole verhoja edessä. Joskus olisi kuitenkin syytä. Eilen illalla kävelin kadulla, vilkaisin viereeni, ja ikkuna tarjosi suoran näkymän jonkun hollannikkaan toalettiin. Asukas itse istui asioimassa.

Näin meillä..

Valokuvatorstai 23.11.

Valokuvatorstain aiheena on kaamos. Sellaistahan ei täällä hieman etelämpänä ole, mutta pimeyttä kyllä riittää. Tällaisen sain tänään otettua, vaikka skootteripoliisi hieman häiritsikin, kun tahtoi tarkistaa, etten ollut terrrrrroristi. Siitä enemmän aiemmassa blogauksessa.

Epäilyttäviä henkilöitä

Saimme vihdoin aikaiseksi tehdä pienen yökuvauskävelyn Teknilliselle yliopistolle. Kuvailimme tyhjiä taloja ja katuja, kunnes skootteripoliisi kurvasi viereen. Sanoi "hello" ja oli sitten hiljaa. Katsoi meidän kameroitamme. Lopulta kysyi, että olemmeko opiskelijoita TU:lla. Sanoin, että H. on töissä siellä. Kerroin, että olemme vain ottamassa hieman yökuvia. H. näytti työpaikkansa ja selitti osastonsa. Poliisi sanoi, että täytyi käydä tarkistamassa, nykyään kun on vaikka mitä, terrorismia ja sellaista. Minä kysyin, että onko sellainen ihan oikeasti iso huoli täälläkin? Poliisi vastasi, että kyllä, TU:llakin on paljon opiskelijoita vaikka mistä.

Niin kai sitten.

Einduitslag

Tässä sitten parlamenttivaalien lopulliset tulokset.

CDA (Christen-Democratisch Appel) 41 paikkaa
PvdA (Partij van de Arbeid) 32 paikkaa
VVD (Volkspartij voor Vrijheid en Democratie) 22 paikkaa
SP (Sosialistische Partij) 26 paikkaa
Lijst Pim Fortyun 0 paikkaa
GroenLinks 7 paikkaa
D66 (Demcraten 66) 3 paikkaa
CU (Christen Unie) 6 paikkaa
SGP (Staatkundig Gereformeede Partij) 2 paikkaa
PvdD (Partij voor de Dieren) 2 paikkaa
PvdV (Partij voor de Vrijheid) 9 paikkaa

Pieniä mainintoja puolueista:

• ChristenUnieta voitaisiin ehkä verrata meidän kristillisiin, ovat kovin raamatullisia, mutta ehkä tietyissä asioissa kuitenkin meidän kristillisistämme vasemmalla. Megaprotestantteja kuitenkin. Toinen oikein uskonnollinen puolue tuossa listassa on reformoitujen SGP, joka on kuitenkin vielä radikaalimpi. SGP:n mukaan jumala on määrännyt, että nainen ei voi olla päättävässä asemassa - siksipä päästivät naiset jäseniksi vasta 2006, ja silloinkin pakosta. SGP kannattaa myös kuolemanrangaistusta.
• PvdD on eläinten puolue - se, jolla oli se blogissa esiintynyt kiva kissajuliste. H on tyytyväinen, että eläimet saivat kaksi paikkaa parlamenttiin.
• Komealta kuulostava Vapauden puolue on oikeasti Geert Wildersin yhden miehen show, joka siis kalasti rasismilla yhdeksän paikkaa parlamenttiin. Wilders vaahtosi jo yöllä televisiossa, kuinka heitä ei saa sulkea hallitusneuvottelujen ulkopuolelle, kun kerran puoli miljoonaa heitä äänesti. Hän toisti tuon "half miljoen mensen" varmaan tusinan kertaa. Wildersin tunnistaa erittäin blondatusta ja föönatusta tukasta.
• Pim Fortyunin jämäpuolue putosi pois. Ehkä sen vanhat äänestäjät sitten äänestivät Wildersiä. Fortyunilaisethan hajosivat sisäisiin riitoihin ja pirstaloituivat.
• Sosialistipuolueen entinen nimi on Kommunistiese Partij Nederland - Marxistes-Leninistes. Joidenkin analyysien mukaan SP sai ääniä varsinkin niiltä, joita huolettaa terveydenhuoltojärjestelmän yksityistäminen ja taso. Ymmärrettävää.

Hallitusneuvotteluista tulee pitkät ja hankalat, voi kestää monta kuukautta. Blogailen asiasta, kun jotain tapahtuu. Sillä välin blogaan kyllä muustakin, eli politiikasta piittaamattomat, älkää vielä poistako bookmarkkia.

Uitslag referendum

Delftin kaupungin kotisivu tiedottaa:
















Delft stemde woensdag 22 november in het referendum tegen de uitbreiding van
camping Delftse Hout. Maar liefst 64,6% van de stemmers (31.185 Delftenaren) kon
zich niet vinden dat het groen ten koste gaat van een grotere camping. Voor uitbreiding
stemden 17.089 Delftenaren (35,4%). In totaal brachten 48.274 Delftenaren (opkomstpercentage
van 65.3%) hun stem uit tijdens het referendum.

Toisin sanoen, kannattamamme kanta eli EI leirintäalueen laajentamiselle voitti prosentein 64,6 - 35,4.

Tuloksia

Hankalalta näyttää. Tulokset ovat suunnilleen sellaiset, kuin exit polleista pääteltiin. Paitsi että Geert Wildersin ksenofobinen äärioikeistoidiotismi saa yhdeksän paikkaa. SP voittaa isosti, ja siihen olen tyytyväinen. Mukavaa, että vasen laita voittaa, arveluttaa vain, että nämä eivät ole kovin arvoliberaaleja vasureita nämä. Ja minä taas...

CDA pysyy suurimpana puolueena. VVD onneksi hävisi sen verran, ettei mene ihan helpolla hallitukseen. Hallitustunnustelut ovat aivan auki. Mahdollisuuksia:

CDA - PvdA - ChristenUnie?

CDA - PvdA - SP? En usko, CDA jäisi liian pahasti alakynteen.

Muu, mikä?

Kaksijakoiset fiilikset tästä sitten jäi. Ja päällimmäisenä tuntemuksena, että tämä maa on varsin jakautunut, kun ääniä menee paljon sekä ihan vasemmalle laidalle että ihan oikealle laidalle. Onhan se toista kuin meillä Kekkoslovakiassa, jossa kolme suurinta puoluetta ovat olleet jo aikoja hiilikopioita toisistaan..

Exit polls

NOS:n exit pollien mukaan CDA pysyy suurimpana puolueena, PvdA:lla ei mene erityisen hyvin, VVD häviää rutkasti, SP voittaa rutkammin ja valitettavasti yhden miehen rasistipuolueen Wildersin föönattua kuontaloa joutuu katsomaan telkkarista ehkä jatkossakin.

Edit: RTL4:n exit pollit ovatkin ihan erilaisia! Siellä SP:n voitto on paljon suurempi. Kumpienkin tuloksien valossa näyttää kuitenkin aika pahalta pattitilanteelta. Enemmistöön tarvitaan 76 paikkaa, ja mitkään järkeväntuntuiset kombinaatiot eivät ehkä tähän yllä. Mutta kuitenkin näyttää ikävästi siltä, että CDA ja Balkie jatkavat kuvioissa. Nyt täytyy vain toivoa, että äärioikeistoporukat eivät saa mitään vaa'ankieliasemaa.

Äänestetty

Kävimme kunnantalolla äänestämässä kansanäänestyksessä, joka pidetään samaan aikaan vaalien kanssa. Asukasvelvollisuus on siis täytetty, kansalaisvelvollisuutta meillä ei täällä ole.. Äänestyspaikalla oli pitkä jono, joten en kehdannut jäädä tutkailemaan äänestyskonetta pidempään. Proseduuri oli kuitenkin samanlainen kuin kunnallisvaaleissa, eli ensin painettiin nappia ehdokkaan kohdalla ja sitten isoa punaista nappia, sitten kansanäänestysvaihtoehtoa (voor / tegen) ja taas punaista nappia. Sermin takana näkymättömissä ollut setä kertoi, mitä piti seuraavaksi tehdä ("helemaal rechts! dan de rode knop!"). Mikä olikin hyvä, sillä punaista nappia piti painaa voimalla, ja H:n ääni olisi jäänyt rekisteröitymättä, jos setä ei olisi vahtinut, että kaikki tulee suoritetuksi loppuun asti.

Vaalivalvojaiset alkavat kohta televisiossa.

Tässä kuva äänestyskoneesta; kuva ei ole minun, koska en kehdannut jäädä säätämään koneelle, vaan löysin kuvan SP:n Zoetermeerin osaston sivuilta.



Joillakin paikkakunnilla äänestettiin lyijärillä ja lapuilla (kuten oikein olisikin kaikkialla!) sillä tiettyjen äänestyskoneiden turvallisuus osoittautui puutteelliseksi. Kiljuivat salaamatta pitkän matkan päähän langattomasti tietojaan. Minua tässä laitteessamme erityisesti haittasi se, ettei se sylje sisuksistaan minkäänlaista tositetta, jossa näkyisi, kenelle ääni meni.

Vaalit medioissa

Guardian kirjoittaa toiveikkaana, kuinka Hollanti saa rohkeutensa takaisin. BBC:n mukaan hollantilaiset äänestävät hämmentyneinä. Dutchnews kertoo, että klo 14 mennessä 31% on jo käynyt äänestämässä. Volkskrantissa mainitaan, että oppositiojohtaja Wouter Bos joutui palaamaan takaisin kotiin noutamaan äänestyslappuaan.

Lisäilen tähän linkkejä ehtiessäni. Tulosseurantaa ja muuta löytyy myös European Tribunesta.

Lisäys: Independent keskittyy hajanaisiin äärioikeistopuolueisiin. Artikkelissa kerrotaan muunmuassa kuinka Marco Pastors vertaa islaminuskoisten suvaitsemista natsien suvaitsemiseen 30-luvun Saksassa.
Pääartikkelissa kerrotaan, kuinka Hollanti on siirtynyt kauas vapaamielisyydestä ja suvaitsevaisuudesta. Toisin kuin Hesari, Independent on huomannut, että näissäkin vaaleissa iso teema on maahanmuuttajien "sopeuttaminen" ja islam. Lehti ei myöskään jaa Guardianin toiveikkuutta näiden vaalien käännekohta-asemasta Hollannin asenneilmapiirissä.

Telegraaf kertoo, että joillakin äänestyspaikoilla on ollut ongelmia äänestyskoneiden kanssa, mutta äänien hukkaanmenoa ei ole tapahtunut. Kello 16 mennessä lähes puolet äänestäjistä oli käynyt uurnilla. (Minusta hämmästyttävää, ottaen huomioon, että tänään on normaali työpäivä.) Algemeen Dagblad rikkoo vaalisalaisuuden ja kertoo, että pääministeri Balkenende äänesti Maxime Verhagenia.

Mitähän uutisia Hesarissa luetaan?

Hesari kirjoittaa, että

Hollanti menee tänään vaaleihin, joissa ulkoa katsottuna on perin mielenkiintoinen piirre: maahanmuuttajat ja heidän sulauttamisensa yhteiskuntaan eivät ole näkyvä kampanjoinnin aihe.

Jaa niinkö? Täältä katsoen ei ole kyllä ihan tuolta näyttänyt. Todellakaan.

Kommentointi toimii

Kuten huomaatte, ei alempien kirjoitusten lukuisista kommenteista löydy vilkasta keskustelua Hollannin vaaleista, vaan testiviestejä. En viitsi poistaa; jääköön todistuskappaleeksi.

Yle uutisoi, että jopa 40% äänestäjistä ei vielä tiistaina ollut varma kannastaan. Sepä tarkoittaa, että mielipidetiedusteiluitakaan ei kannata ottaa turhan vakavasti. Vielä voi toivoa äänivyöryä, joka kampeaa Balkien tovereineen vallankahvasta.

Kävin fotolabrassa valokuvaamassa viemäriaukon.

Tärkeimmät poliittiset puolueet

European Tribunen hollantilaisjäsen Nomad on kirjoittanut omat näkemyksensä huomisten vaalien tärkeimmistä osanottajista.

Hollannin oikeistopuolueet
Hollannin vasemmistopuolueet

Mainittakoon vielä, että nämä ovat siis Nomadin näkemyksiä - itse en jaa tuota kovin kärjekästä käsitystä Partij voor de dierenistä, esimerkiksi..

Toimisikohan tämä jo?

Blogi näyttää jo aika ehjältä, mutta esimerkiksi kommentoinnin toimimisesta en ole varma. Ilmoitelkaa, jos näette jotain outoa.

Blogivaivojen aikana kotona tapahtunut: eilen meni noin kaikki pieleen, opiskelu takkusi, blogaus ei toiminut, satoi vettä vinoon, harmitti, päätä särki. Lisäksi nyt on kova ikävä ihmisiä, jostain syystä varsinkin siskoa ja tätejä. Pitäisi varmaankin soitella puhelimella. Päätin olla menemättä Luxemburgiin Emppua tapaamaan, kun olisi pitänyt pika-ajoittaa se vaalivalvojaisiltaan. Ja olisi pitänyt löytää hyvin lyhyellä varoitusajalla (tai siis, olisinhan minä voinut hoitaa asian ajoissakin..) halpa hotelli. Luxemburgissa ei oikein ehdi käydä päiväseltään.

Blogivaivojen aikana Hollannissa tapahtunut: kaksi junatörmäystä, toinen Rotterdamissa ja toinen Arnhemissa, kummassakaan ei onneksi kuolonuhreja. Uutisissa kerrottiin myös, että tämä syksy on Hollannin kaikkien aikojen lämpimin. Siltä vaikuttaa; sääennusteen mukaan tämän viikon loppupuolella pitäisi olla 15 astetta, marraskuun lopussa.. Nyt on 10 ja aurinkoista, eli blogaamisen sijasta pitäisi olla ulkona.

Vaalikamppailun viimeiset hetket ovat käynnissä. Joidenkin kyselyjen mukaan Sosialistische Partij on mennyt PvdA:n ohi kannatuksessa nyt viime hetkellä. Toisissa kyselyissä PvdA:lla taas on selvä kaula SP:hen. Kaikissa valitettavasti Balkien CDA on kärjessä. Nyt pitää vain toivoa, että vasemmistopuolueet saavat tarpeeksi ääniä koalitioon - jotkut nimittäin ennustelevat, että CDA kiskoo voittaessaan hallitukseen mukaansa saman vanhan VVD:n ja ChristenUnien. Tämä tarkoittaisi lisävoimia Verdonkille ja äärikristillisille. En edes viitsi kuvitella, mitä kaikkea siitä seuraisi.

Edit: Näemmä blogikommentointi ei vielä toimi ollenkaan kunnolla, vaan herjaa evästeistä. Toivottavasti korjaantuu tässä.

Blogi on rikki

Näyttää siltä, että vuodatuksen tietokantaongelmat jatkuvat. Blogiin on hankala päästä, ja osa kommenteista - sekä omistani että muiden kirjoittamista - on hävinnyt jäljettömiin. Toivottavasti ne tulevat vielä takaisin.

Edit: Tuomas sanoo, että kadonneet kommentit ilmaantuvat takaisin ensi yönä. Mystiset rn-kirjaimet sen sijaan ovat vielä työn alla, tai siis.

Edit2: Kuulemma kummallisin vika on se, kun jonkun kirjoittama blogientry päätyykin jonkun toisen blogiin. Jos täällä siis lukee lähiaikoina jotain aivan kummallista ja kovin outoa, niin se en sit ole minä!

Tahma

Blogaus on tänäänkin sujunut suorastaan kihtisen kilpikonnan vauhdilla. Useimmiten en pääse sivuille ollenkaan, koska kyllästyn puolen minuutin odottelun jälkeen ja surffin muualle. Onneksi ei ole mitään tähdellistä kirjoitettavaakaan. Sen sijaan tähdetöntä: ärsyttää, kun joudun kuvankäsittelyllisistä syistä yhä buuttaamaan Windowsiin. Linuxille ei ole Paint Shop Pro:ta vastaavaa ohjelmaa (gimp ei korvaa, vaikka sitä käytänkin), enkä saanut PSP:tä toimimaan Winen kautta. Printterillemme taas ei löydy kunnon ajureita. Ja filmiskannerikin toimii vain Windowsissa. Äsh. Muuten kun kaikki tarvittavat käyttöjärjestelmälliset piirteet ja näppärät toiminnot ovat siellä linukkeen puolella. Jos joku on saanut PSP:n winetettyä, niin ilmoittakoon!

Ulkona on sadellut ison osan päivästä, joten ulkoilu typistyi taas noin tuntiin. Pari päivää kadoksissa ollut leppäkettu ilmaantui taas chilinlehdelle - taisi nälkä ajaa pors^H^H^Hkertun kotosalle. Hyvä homma, kirvat alkoivatkin jo hyppiä silmille.

Haamuja

Sori haamupäivitykset, tuskailen blogipohjan kanssa. Flickristä linkatut kuvat olivat liian leveitä, ja ryhdyin ratkaisemaan asiaa hankalan kautta, huomaamatta, että kuvalinkkauksessa voi asettaa kuvan leveyden..



Tämän pitäisi nyt olla leveydeltään 470 ja siis sopiva.

Fortuneiden parhaimmistoa

HELP!  MY TYPEWRITER IS BROKEN!
                -- E. E. CUMMINGS

Otsikoiden parhaimmistoa

Muistamisen vaikeudesta

Hollanti sai sitten oman kidutusskandaalinsa. Hollantilaiset joukot ovat tiedotusvälineiden mukaan kiduttaneet kymmeniä irakilaisia vankeja vuonna 2003. Pääministeri Balkenende ja ulkoministeri Bot ovat uutisesta pöyristyksissään, eivätkä kuulemma ole ennen asiasta kuulleet. Puolustusministeriön tiedotuspäällikkö Veen taas sanoo, että hän ei tiedä, josko puolustusministeri Kamp oli asiasta tietoinen. "Tämähän tapahtui kauan sitten eikä sitä kaikkea voi muistaa."

Keilaa ja politiikkaa

Huomasin, että keilaillessa tarvitaan lihaksia, tai ainakin joku syy siihen täytyy olla, että tänään ovat lihakset kipeinä. Tein pari kaatoa ja monta ränniheittoa. Kivaa oli. Illallisruokakin oli erinomaista, söin jotain palestiinalais-libanonilaista alkuruokaa ja kreikkalaista pääruokaa. Illan edetessä meidän pöytämme taisi olla ainoa, jossa ei polteltu vesipiippua.

Puhuimme hetken politiikkaakin, ja olin hieman yllättynyt, kun kahdeksan hengen pöytäseurueestamme vain kolme tiesi Hollannin pääministerin nimen. Sitten muistin taas tajuta, että kaikki eivät voi olla kiinnostuneita samoista asioista kuin minä.

Jatkoille menimme englantilaiseen pubiin, jossa oli kallis olut ja musiikki aivan liian kovalla. En jaksanut kauaa, vaan lähdin hyvissä ajoin kotia kohti. Ainakin niin kuvittelin, mutta raitiovaunut ja bussit olivatkin jo lopettaneet yöltä. Otin sitten taksin Delftiin asti - virhe! hirveän kallista, olisi pitänyt matkustaa Haag Centraalille ja mennä sieltä junalla. Keskustelimme irakilaisen taksikuskin kanssa Irakista, arabian kielestä, Ciscon raudasta, softapalomuureista, maahanmuuttajan alkuvaikeuksista ja Norjasta.

Edit: Ai niin, vielä pubissa ollessani juttelimme elokuvasta Paha maa, joka pyörii nyt elokuvateattereissa Hollannissa. Leffahan on varmasti ihan hieno ja hyvin tehty, ja takuulla vaikuttava, mutta.. Elokuvahan on jaettu episodeihin, joiden nimet ovat työttömyys, viina, kirves, perhe, lumihanki, poliisi. viimeinen erhe. Siinä elokuvassa näyttää olevan ikuinen hyhmäinen marraskuu, ja kaikilla paha olla. Sen elokuvan Suomea minulla ei ole yhtään ikävä. Sen elokuvan Suomesta olen mielelläni 1500 kilometrin päässä. Expattina varaan itselleni oikeuden ajatella vain sitä Suomea, jossa on kesäkuu ja valoisat yöt, tai sitten sitä, jossa joulurauha julistetaan parvekkeelta. Jooko?

Polkka töksää

Vuodatus oli huollossa illan ja yön ja valittelee MySQL-ongelmista nyt yhtenään. Kiskoin wgetillä varmuuden vuoksi backupin blogista kotikoneelle, vaikka kaipa se Tuomas näistä varmistuksia ottaa, ainakin joskus..?

Tulee muuten pölhö olo, kun nysvää esseen parissa tovin, ja sitten huomaa kirjoittaneensa aiheen vierestä. Aloittelijan erhe. Onneksi ei ole palautuspäivä.

Tänään on tiedossa keilaamista ja Lähi-Idän ruokaa suomalaisnaisporukassa. Toivottavasti muutkaan eivät osaa keilata.

Uusia sanoja

Van Dale -sanakirjan uusimmassa painoksessa on 3650 uutta sanaa. Esimerkkejä uusista sanoista ovat breezersletje, tomtommen ja asobak. Breezersletje tarkoittaa breezer-hutsua, eli tyyppiä, joka vaihtaa viunaa sukupuolisiin palveluksiin. Tomtommen taas on sitä, kun suunnistetaan autoillessa satelliittipaikantimen avulla. Asobak on SUV eli sports utility vehicle eli sellainen sairaan iso ja kömpelö bensasyöppö - sana tarkoittaakin epäsosiaalista autoa.

Sanakirja pysyy ajan hermoilla!

Valokuvatorstai 16.11.

Aiheena on valkoinen.

Kuvassa Valkoinen laakso, eli Vallee Blanche.



Tässäpä vielä toinen kuva samasta paikasta.



Jaaha, sinne menivät marginaalit. No, ehkäpä tuon kestää.

Kyllä muuten huomaa, kummassa kamerassa oli UV-suodin linssin edessä! Kovin on sinertävä tuo ylempi, joka on otettu Hasselbladilla. En viitsi kuitenkaan fotoshoppailla skannin sävyjä.

Africa

Fotoklubin klubi-illassa Nanja ja Jelle näyttivät dioja neljältä Afrikan reissulta. Kokonaisuus oli upea, sekä sisällöltään että tekniikaltaan; olivat yhdistäneet kolme projektoria, karttoja ja musiikkia. Olivat käyneet Etelä-Afrikassa, Botswanassa, Namibiassa ja Tansaniassa. Reissukuume alkoi heti tuntua.

Mietin chilintaimien siirtämistä isompiin purkkeihin. Vielä enemmän mietin, miten saan taimet pysymään hengissä joululoman ajan. Pitää laskea kämpän lämpötila jonnekin 14 asteen kieppeille (jos mahdollista, tällä hetkellä ulkonakin on enemmän asteita) ja lykätä kasvit ikkunan kieppeille. Jonkinlainen kastelulankajärjestelmä pitäisi kai myös kehitellä. Tällä kertaa emme voi kantaa kasveja H:n töihin, sillä kaikki muutkin ovat lomalla samaan aikaan, joten ei niitä sielläkään kukaan kastelisi.



Tässä tämänhetkinen tilanne. Taimet ovat noin 30 senttiä korkeita. Vasemmassa yläkulmassa kirkasvalolamppu. Hävettävää sähköntuhlausta, mutta toisaalta tuo on olohuoneemme ainoa lamppu.

Puhkimpi

Kiitoksia unensaantivinkeistä. En ole vielä ehtinyt niitä ihmeemmin pähkäillä. Viime yönä nukuin ehkä viitisen tuntia ja olin kovasti väsy tänäänkin. Tenavatkin olivat kränäpäällä, tai ainakin toinen. Oli ehkä tulossa kipeäksi. No, tässä lastenvahdinta tältä erää. Tuli nähtyä hollantilainen koulu ja pikkulasten päiväkerho. Tänäänkään en selvinnyt kuivana kotiin; sade iski kotiintulomatkalla ja loppumatkasta oli jo vaikea nähdä eteensä pyöräillessä.

Eilen muuten polkiessani kotiinpäin näin aika ikävän kaatumisen. Ajoin Delftissä puiston ohi ja katselin puissa istuvia naakkoja. Silmäkulmastani näin, että vastaantuleva pyöräilijä katseli niitä myös. Sitten kuuluikin jo iso rysähdys, ja vastaantullut oli fillarinsa kanssa kyljellään kadussa. Refleksinomaisesti äkkijarrutin ja huusin aivan väärällä kielellä "Oj, är ni OK?" Alkuhämmennyksen jälkeen tajusin vaihtaa kieltä ja autoin kaatunutta rouvaa tarkistamaan vauriot. Rouva OK, pyörä ei. Vaan enpä kyllä tajua, mistä se ruotsi siihen hyppäsi.

Uutisia: huomenna on taas joukkoliikennelakko, tällä kertaa koko Randstadissa. Amsterdamissa aiotaan kaataa puu, josta Anne Frank kirjoitti monesti päiväkirjassaan. Rita Verdonk tahtoo varapääministeriksi seuraavaan hallitukseen (aiheutettuaan nykyisen kaatumisen ja ennenaikaiset vaalit).

Puhki

Miksiköhän kutsutaan sellaista unettomuutta, joka iskee vain silloin, kun ehdottomasti pitää herätä aikaisin? Olin eilen rättiväsynyt ja haukottelin koko päivän ja illan, mutta yöllä uni ei tullut silmään. Tiesin, että minun pitää nousta kuudelta, ja stressasin taaskin aiheesta koko yön. Sillä seurauksella, että en oikeasti nukahtanut hetkeksikään koko hemmetin yönä. Kuuntelin vain kirkonkelloista, missä kohtaa yötä mennään. Löytyisiköhän tälle vaivalle jotain ratkaisua.

Kuuden jälkeen aamulla poljin viereiseen kaupunkiin hillittömässä sateessa ja tuulessa. Menin vahtimaan paria ennalta tuntematonta tenavaa. Aluksi vierastivat kovasti, mutta vierastus loppui heti, kun muksujen vanhemmat lähtivät paikalta. Lopun ajasta olivat kovin reippaita ja rohkeita. Viisivuotiaan vein kouluun ja kävin esittäytymässä opettajalle, jotta hän uskaltaisi antaa lapsen mukaani sitten iltaäivällä koulusta hakiessa, kolmevuotiaan kanssa rakenneltiin palapelejä ja katsottiin omituisia israelilaisia lastenohjelmia kanavalta nimeltä Baby-TV. Yhtä sohvalle mahdollisesti fataalia vaippaonnettomuutta ja sen jälkipesuja huomioonottamatta kaikki meni ihan ok. Nämäkin tenavat tykkäsivät minusta, mutta selvästikin taaskin pitivät vertaisenaan; mitään auktoriteetin kaltaistakaan ei oikein ollut. Kun jouduin hetkellisesti hieman komentamaan, nauroi kolmevuotias minulle päin naamaa ja sanoi "Mikäs täti se sinä muka olet". Niinpä.

Huh

Koskahan sitä viimeksi on tullut neljältä aamulla kotibileistä? Ja pitäisikö siitä yleensäkään blogata? No jaa, kiitoksia isäntäväelle, kivaa oli...

Kuulimme J:ltä ja kumppaneilta, että näytämme portugalilaisilta. Se olikin uusi juttu. J. ja C. kertoivat suuresta matkastaan Rovaniemelle, ja me koetimme olla kovin vaikuttuneita. Ei selvinnyt, mistä eteläeurooppalaisjengi puhuu, kun me eksoottiset pohjoisen oliot emme ole paikalla.

Pieneläin

Meillä on koko syksyn asunut leppäkerttu. Se pitää majaa chilintaimissani, ja käyttää ravintonaan kirvoja. Välillä se katoaa pariksi päiväksi, mutta kömpii sitten jostain takaisin. Toisinaan se leikkii kuollutta ja makaa selällään kukkaruukussa tai lattialla, tuntikausiakin, kunnes se taas kiepahtaa jaloilleen ja lähtee liikenteeseen. Kävelemme hyvin varovasti, jotta emme astuisi sen päälle.



H syöttää välillä leppistä kädestä: ottaa pahaa-aavistamattoman kirvan lehdeltä ja tarjoaa sen aina nälkäiselle leppäkertulle. Leppis nousee takajaloilleen ja nappaa aterian sormenpäästä. Leppiksellämme on ruumiinvamma. Se ei taida enää osata lentää, ja yksi kuudesta jalasta näyttää olevan rikki. Viisi muuta jalkaa kuitenkin toimii oikein hyvin, ja otus juoksee ja hyppii sujuvasti.

Tällaista tämä on, kun eläinrakkailla ihmisillä ei ole lemmikkejä. Niitä tehdään vaikka hyönteisistä.

Hunnuista ja muusta

Eräs kysyi, että miten minä voin naisena kannattaa islamin huntupakkoa.

Enhän minä sitä kannata. Minusta uskonnon ja perinteen määrittämät pakot ovat aika pölöjä, enkä uskonnottomana ole koskaan oikein käsittänyt, miten jollain korkeimmalla olennolla olisi muka kiinnostusta ihmisten pukeutumiseen, syömätapoihin tai muihin trivialiteetteihin. Myöskin pidän ääliömäisenä sitä logiikkaketjua, jonka mukaan naisen on piilotettava itsensä, jotta miehelle ei tulisi synti mieleen.

Mutta vielä enemmän kuin uskonnon ja perinteen määräämiä turhia pakkoja vierastan valtion määräämiä turhia pakkoja. Minusta on vaarallista, jos valtio alkaa sanella, miten ihmiset saavat julkisilla paikoilla pukeutua. En ymmärrä, miten liberaalipuolueen nimellä kulkeva puolue voi ajaa lakia, joka määrittää ihmisten pukeutumista yleisissä tiloissa. Euroopassa on uskonnonvapaus. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, ja toteuttaa uskoaan miten haluaa, niin kauan, kun se ei vahingoita muita. Ei ole valtion asia puuttua siihen, jos joku tahtoo ilmentää uskontoaan pukeutumisessaan.

Tietynlainen ongelma on toki se, että läheskään jokainen hunnutettu nainen ei pidä huntua omasta tahdostaan, vaan perheen painostuksesta. Tätäkään ei kuitenkaan ratkaista kieltämällä hunnussa esiintyminen. Kiellosta seuraisi todennäköisesti vain se, että nämä naiset eivät enää liikkuisi julkisilla paikoilla lainkaan. Jäisivät joko painostuksesta tai omasta tahdostaan neljän seinän sisään. Tämäkö sitten parantaisi tilannetta? Ainakaan valtaväestön ei enää tarvitsisi nähdä näitä erilaisia..

Ehdottomasti eniten tässä huntukeskustelussa minua ärsyttää se, kuinka tekopyhiä ja kaksinaamaisia väitteitä keskustelussa esiintyy. Eihän Verdonk, Wildersistä puhumattakaan, tässä ole islaminuskoisten naisten tasa-arvoisuuden asialla. Oikeasti kyse on siitä, että Hollannin laitaoikeisto haluaa muslimit ja muut erilaiset ulos, ja tätä toteutetaan tekemällä ko. tahojen elämä Hollannissa hankalaksi. Samalla keräillään nationalistisilta ja äärioikeistolaisilta poliittisia irtopisteitä vaaleja varten. Verdonkin kaksinaamaisuudesta on hyviä esimerkkejä. Aiemmin hän oli kovin huolissaan siitä, miten muslimit suhtautuvat homoseksuaaleihin. Taas kun pari iranilaista homoa haki Hollannista turvapaikkaa, Verdonk halusi lähettää heidät takaisin Iraniin, koska hän ei omien sanojensa mukaan ole tietoinen mistään heitä siellä kohtaavasta vaarasta. Verdonkille ja kumppaneille näyttääkin olevan aivan sama, miten eriuskoisille, erirotuisille ja vierasmaalaisille käy - kunhan heitä ei tarvitse katsella Hollannissa.

Lovely Rita, part X

Verdonk on näemmä päässyt suomalaisiinkin tiedotusvälineisiin:

Hollanti kieltämässä kasvot peittävät hunnut

..."Viime
joulukuussa parlamentti hyväksyi äärioikeistolaisen poliitikon Geert
Wilderin esityksen, jonka mukaan kasvot peittävien huntujen käyttö
kiellettäisiin julkisilla paikoilla muun muassa turvallisuussyistä.

Verdonkin
mukaan muslimien käyttämien huntujen tai burkhan kieltäminen saattaa
olla ristiriidassa Hollannin uskonnonvapauslain kanssa. Hän kuitenkin
sanoo, ettei niiden käyttöä pidetä toivottavana."

Saattaa olla ristiriidassa Hollannin uskonnonvapauslain kanssa? Joo, eiköhän, ja toisekseen eikö asiasta vastaavan ministerin pitäisi ehkä tietää
eikä arvailla? Joka tapauksessa tällaisella pelleilyllä VVD yrittää
epätoivoisesti kalastaa oikeistoääniä - vaaleihinhan on enää pari
viikkoa. Vieläkään en ole muuten nähnyt yhtään kasvot peittävää huntua Hollannissa.

Huomenna Verdonk kuulemma kalastelee ääniä yhdessä Amsterdamin suositussa homobaarissa.

Eindhovens Dagbladilla oli loistava kuva Ritasta elementissään:

Tyytyväistä näperrystä

Sain yhden joululahjan aikaiseksi, ja pari muuta on työn alla. Nimimerkillä kerrankin ajoissa liikkeellä. Hyvällä tsägällä niitä ehtii jopa lähettää paketissa Suomeen, niin ei tarvitse kantaa itse. Huonolla tsägällä paketti sitten häviäisi postissa ja kukaan ei saisi mitään.

Huomenna pitäisi pitkästä aikaa harrastaa sosiaalista elämää. Meidät on nimittäin kutsuttu juhliin. Slovakialainen ystäväni Z täyttää vuosia. Luvassa kotibileet mallia OPM, hänen ja italialaisen miehensä luona. En edes muista, koska olisin viimeksi ollut kotibileissä - ehkä uutenavuotena, jos sellaiset lasketaan? Jos sellaisia ei lasketa, niin sitten siitä on vielä pidempi aika. (Sivistyneitä perhevierailuja ei lasketa, vaikka niiden aikana juotaisiinkin punkkua.)

Lisäksi pitää käydä Rotterdamissa vaihtamassa junalippuja. Kuukauden päässä odottaa pieni reissu Pariisin jouluvalojen ääreen. Onnistuin vain sähläämään matkustusajankohdan kanssa, ja liput pitää tosiaan vielä muuttaa.

Murrrr

Sanon vaan, että nykyinen mustesuihkuprintterikauppa on suurta huijausta.

Ostin keväällä Canonin ip5200-printterin, jonka jälkeen olen ollut oikein tyytyväinen. Tekee kauniita ja värikylläisiä kuvia. Nopeuskin on kohdallaan. Pitkä miinus tulee linux-ajurien puutteesta, ja vielä pidempi miinus mustekulutuksesta. Tässä printterissä on viisi eri mustekasettia. Jokaisessa mustekasetissa on pieni smartchip-piiri, joka tarkkailee mm. printtauskertoja. Kun muste alkaa olla jossakin kasetissa vähissä, printteri varoittelee. Kun yhdestäkin kasetista on muste loppu, tyssää printtaus tykkänään.

Maksoin itse printteristä noin sata euroa, mielestäni ihan kohtuullisen summan. Vaan enpä tullut kunnolla ajatelleeksi laitteen käyttökustannuksia. Jokainen tuohon sopiva mustekasetti kun maksaa 15 euroa. Kerrottuna viidellä tuo tekee 75 euroa. Eihän siinä mitään, jos kasetteja tarvitsisi vaihtaa vaikkapa kerran vuodessa tai parissa, mutta minä menen jo kolmannessa setissä puolen vuoden sisään. Eivätkä printtimääräni todellakaan ole erityisen suuria.

Vielä suurempi ongelma on, että tuo smartchip-piiri estää mustekasettien täyttämisen ja muiden valmistajien mustekasettien käytön. Jos alkuperäisen, tyhjentyneen kasetin täyttää, ilmoittaa printteri silti, että kasetti on tyhjä ja kieltäytyy printtaamasta. Tämä siksi, että piiri muistaa printtauskertojen määrän. Piirittömiä kasetteja ei voi lainkaan käyttää, joten vain Canonin valmistamat, törkeän hintaiset kasetit toimivat.

EU:kin on näemmä sanonut tästä asiasta jotain jo vuonna 2002, joten en taida olla ainoa harmittelija. Silti Canonin uusissa malleissa käytetään kai kaikissa smartchipejä. Olisiko jollakulla suositusta valokuvaprintteristä, jonka kanssa ei olisi sidottu yhteen mustepakkaajaan? Linux-toimivuuskin kiinnostaisi.

Senaattikin Demokraateille

Juuri tulleen tiedon mukaan (heh heh) Webb on voittanut Virginiassa, eli senaatissa on demokraattienemmistö. Tätä tosin osasin jo odottaa, Rumsfeldin eroa en.

CNN:llä haastateltiin hetki sitten Yhdysvaltain ensimmäistä muslimiedustajaa. Kannatusjoukot huusivat vaalikemuissa "Allahu Akbar". Jossain voi varmaankin kuulla punaniskojen ratkeavan kiukusta.

Edit: Buhhahhaa. Rummy & Saddam:

Kuuden sanan sf-novelli

Kun kerran muutkin, niin miksen minäkin. Populaari aloitti.

Mikähän tuo on, kysyin taivaalle osoittaen.

Vähän kömpelö tuo instruktiivi tuossa, mutta olkoon.

Vaalivalvonta

Jaksoin kukkua aamukuuteen CNN:n, vaaliblogien ja ircin ääressä. Sitten alkoi pää nuokahdella niin paljon, että oli parempi kömpiä nukkumaan. Edustajainhuoneen varmistumista demokraateille oli kemutettu jo jonkin aikaa ircissä, mutta senaatti taitaa jäädä auki vielä muutamaksi päiväksi. Siellä kun on pari kisaa menossa uudelleenlaskentaan tiukan tilanteen vuoksi. Jos äänimäärissä on alle prosentin ero, seuraa automaattinen uudelleenlaskenta. Virginiaa jännitän eniten; vaikka Jim Webb ei mieleeni olekaan, on hän kuitenkin George "Macaca" Allenia parempi vaihtoehto. (Oikeastihan asialla ei itselleni ole mitään kummempaa merkitystä - en vain jaksa noita öykkäreitä.)

Vaalivalvonnan aikana oli hyvää aikaa päivittää läppäri yumilla Fedora Coren versioon 6. Helposti meni. Kesti vain kovin kauan. Nyt pöytäkone tekee samaa päivitystä.

Hollannista sen verran vaalikamppailu-uutisia, että Verdonkin ja kumppaneiden VVD on pudonnut kannatusluvuissa Sosialistische Partijn taakse neljänneksi. Jee! Tosin CDA on taas suositumpi kuin demarit eli PvdA.

Elections

USA:ssa on tänään vaalit. Täytyy myöntää, että olen seurannut niitä vaaleja varmaan enemmän kuin hollantilaisia, vaikka täällä asunkin. USA:n politiikka on kiinnostanut jo vuosikausia, ja olenkin roikkunut amerikkalaisissa isoissa poliittisissa blogeissa jo pari vuotta. Amerikkalaisissa vaaleissa on paljon viihdearvoakin. Kuka tekee törkeimmän vaalimainoksen? Entä mikä on vaalipäivän törkein temppu, vanha kunnon uhkailu, väärän informaation jakaminen (hukkasin uutistarinan, mutta julisteissa luki "vältä ruuhkaa, äänestä keskiviikkoaamuna"), vai ehkä radion hätäilmoitusjärjestelmän käyttäminen vaalimainontaan?

Itse vaaleissa tuntuu tällä kertaa olevan paljon pelissä, vaikka täältä katsoen amerikkalaiset pääsevätkin valitsemaan vain kahden oikeistolaisen bisnespuolueen välillä. Demokraattikongressi pystyisi mahdollisesti rajoittamaan Bushin jengin toimia. Äänestäjät ovat kyllästyneitä kehnosti sujuvaan Irakin sotaan ja Bushiin yleensä. Saddam Husseinin kuolemantuomiokaan ei tainnut toimia toivotulla tavalla innostajana, vaan toi vain Irakin etualalle vaalikampanjan viime hetkillä.

Ulkoblogistanin Anna tarkkailee tilannetta paikan päällä Teksasissa.

Doka

Pimiö on hollanniksi doka, joten onkohan pimiöily sitten dokailua? Vietimme illan ilfochromien parissa ja saimme tällä kertaa aikaiseksi pelkkää sutta! Odotuset olivat korkealla, sillä teimme kuvia 6x6 -dioista (sellaisia otetaan Oikeilla Kameroilla), mutta jotain oli tällä kertaa pielessä. Vedokset ovat elottomia, värittömiä, sanalla sanoen huonoja. Kurjaa on, että emme tiedä syytä. Suurennuskoneen linssi kehno? Valovuotoa? Kemikaalit vanhenivat supernopeasti? Jotain muuta, mitä? Äsh. Monta purkinpyöritystuntia ihan hukkaan.

Tuomitaan kuolemaan

Pääministeri Balkenende ja ulkoministeri Bot ovat kovasti kehuneet Saddam Husseinin kuolemantuomiota. Ymmärrettävä rikosten suuruuden takia jne. Loppukaneettina sentään muistavat mainita, että Hollanti ei kannata kuolemanrangaistusta. Lausunnoista tulee ikävästi se kuva, että vaikka maa ei kannata kuolemanrangaistusta, tässä tilanteessa se on kuitenkin ihan jees. Toivoisin, että EU vastustaisi kuolemanrangaistusta yhtenä rintamana sen verran tiukasti, ettei diktaattorienkaan hirttotuomioita juhlittaisi.

(Saddam Husseinin kuolemantuomiosta kommentteja blogistanissa: Kemppinen ja Ohari.

Edit: lisätään vielä Riverbend, blogaaja Bagdadista.)

Kuinka jäljittää lammas

Fillarireittimme varrella asustava hilpeä ja kesy lammas nimeltä Numero 14 on kadonnut. Itse asiassa koko lauma on poistunut laitumelta joskus keskiviikon ja perjantain välillä. Nyt meitä huolettaa. Mihin ovatkaan vieneet 14 hienoa lammasta? Kerittäväksi? Toisaalle? Vaiko jonnekin... pahempaan paikkaan? Ajatuskin hyytää!

Ideoita lampaan jäljittämiseksi otetaan vastaan kommenttilaatikossa.

Zaterdag

Viikonloppu sujuu rauhallisissa merkeissä. Kävimme päivällä shoppailemassa. Minä en kestä vaateshoppailua enkä yleensä pidä uusista vaatteista. Olen ollut samanlainen pienestä pitäen. Aikuistuttua vaateshoppaus on käynyt vielä hankalammaksi, kun koko ei ole koskaan kasvanut aikuismittoihin, mutta vaatetyylin tulisi jo olla jotain muuta kuin lapsilla. Muutama vuosi sitten luovutin täysin, ja sen jälkeen olen taas ostanut kaikki harvat uudet vaatteeni lastenosastoilta.

Tänään löysin vihdoin aivan ihanat sammarit! Tummansiniset, levenevillä lahkeilla, täsmälleen oikea pituus (11-vuotiaiden poikien koko) ja istuvatkin vielä. Hinta kokonaista 16 euroa. Jos kaupassa olisi ollut monta kappaletta jäljellä tätä kokoa, olisin varmaan ostanut ne kaikki. Nyt oli vain yhdet. Unelmasammarit. Pidän näitä, kunnes hajoavat pieniksi langanpätkiksi. (Mikä ehkä hinnan huomioonottaen tapahtuu pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin.)

Illalla kävimme vielä uudessa elokuvateatterissa katsomassa Al Goren tähdittämän ilmastonmuutoselokuvan An Inconvenient Truth. Leffan sisällössä ei ollut mitään uutta eurooppalaista mediaa seuraavalle, mutta tehokas pätkä se kyllä oli. Tehty juuri oikealla tavalla suurelle yleisölle. Paljon havainnollistavaa kuvaa ja animaatiota. Tulin leffateatterista kiukkuisena ulos. En itse leffan takia, vaan siksi, että Al Goren näkeminen hätkäyttää miettimään, minkälainen maailma voisi nyt olla, jos Floridassa oltaisiin taannoin laskettu ääniä loppuun asti.

Posti ei ole enää entisensä, osa 2

Vähän aikaa sitten blogasin, että jättiyhtiö TNT Australiasta on ottanut hoitaakseen Hollannin postitehtävät, ja vaihtanut kaikki postilaatikot punaisista oransseiksi. Nyt sain kuulla, että TNT aikoo poistaa jokaisen postilaatikon, joka on päivän päätteeksi vähemmän kuin 25-prosenttisesti täynnä. Kustannustehokkuutta, katsokaas.

Mutta olisikohan ollut tehokkaampaa toteuttaa tällainen "uudistus" samalla kun niitä laatikoita vaihdettiin uusiin?

Jan-Peter vs. Wouter

Eilen illalla RTL-kanavalla näytettiin ainoa pääministerin ja oppositiojohtajan välinen suora vaalidebatti. Studio oli valaistu kuin jokin kisailustudio, ja yleisö huusi, hihkui ja hurrasi. Debatin kesto oli jotain tunti, eikä asioihin minusta menty mitenkään syvälle. CDA-puolueen istuva pääministeri Jan-Peter Balkenende oli oma kaamean tylsä ja puiseva itsensä, ja PvdA:n Wouter Bos veikin voiton kotiin.

Bos syytti Balkieta siitä, että nykyinen hallitus on vaatinut jatkuvia uhrauksia vähäosaisilta samalla, kun korkein tuloluokka on saanut helpotuksia. Balkie yritti kiemurrella, ja Bos iski: nimeä kolme toimenpidettä, jotka ovat vaatineet uhrauksia myös hyvätuloisilta. Balkenende jäi sanattomaksi ja sai lopulta soperrettua, että maksavathan hyvätuloiset euromääräisesti enemmän veroja.

Minua kiinnosti eniten jonkinlainen debatti "terrorin vastaisesta sodasta" ja Hollannin joukoista Irakissa, mutta mitään sellaista ei oikeastaan käyty. Bos otti esiin kansainvälisen oikeuden ja sopimukset, mutta hyvin pian aiheesta siirryttiin seuraavaan. Muutenkin debatti oli varsin kiireinen ja pintapuolinen. Vaikka taitaahan se niin olla, että nämä one-on-one -mätöt on lähinnä tarkoitettu lijsttrekkerien eli ääniharavien välisiksi missikisoiksi. Sellaisessakin kisassa Bos kyllä voittaa mennen tullen.



Vasemmalla Wouter Bos, oikella Jan-Peter Balkenende. Kuva: Radio Netherlands.

Kansanvaltaa

Postilaatikkoon oli ilmestynyt kaksi äänioikeuslappua. Mitä ihmettä? Saatekirjeestä selvisi, että vaikka kyse onkin 22.11. järjestettävästä äänestyksestä, emme kuitenkaan saa äänestää sen päivän parlamenttivaaleissa. Meillä on kuitenkin äänioikeus samassa yhteydessä järjestettävässä Delftin laajuisessa kansanäänestyksessä, jossa äänestetään ulkoilualue Delftse Houtin asemakaavan muutoksesta. Tällä hetkellä Delftse Houtissa on leirintäalue ja ulkoilualue. Leirintäalue on aidattu, ulkoilualue täysin vapaasti kuljettavissa. Leirintäalueella on tila käynyt ahtaaksi, ja se tahtoo siksi laajentua ulkoilualueelle. Tästä saamme lausua mielipiteemme äänestämällä.

Vaikka ymmärrän, että moninaisille ja erilaisille kansanäänestyksille jotkut naureskelevat, on tämä kuitenkin mielestäni hyvä homma. Muutos vaikuttaa delftläisten elämään, joten on oikein, että delftläiset siitä äänestämällä päättävät. Jotenkin tuntuu, että Helsingissä tuollainen päätös tehtäisiin kabinetissa, ja sitten myöhemmin sanottaisiin valittajille, että olette myöhässä liikenteessä - mitäs ette valittaneet silloin, kun kaavamuutos oli esillä Virasto X:n kellarikerroksen kopiokoneen takana olevan huoneen sivukomerossa.

Kävimme valokuvakerhon 30-vuotisjuhlanäyttelyn avajaisissa kaupunginkirjastolla. Meneer Norbart piti puheen, jossa kerrottiin, mitä mikäkin maksoi silloin 30 vuotta sitten. Hollantilaiset ilmiselvästi tykkäävät puhua rahasta. Kuvat olivat aika hienoja. Olisi niitä voinut enemmänkin olla.

Supermarketissa oli kissanruokakeräys. Paikallinen löytökissatalo oli aulassa ottamassa vastaan ruokaa ja hiekkaa. Hyvä idea sekin.