Juhlat hollantilaiseen tapaan

Käytiin Aleksein väitösjuhlassa. Jo väitöstilaisuudessa professori B.
oli pitänyt puheen, jossa muunmuassa mainitsi, ettei Aleksei ollut
tehnyt työtä pariin vuoteen, ja vihjaisi, että ehkäpä tämän vanhemmat
kasvattivat tämän laiskaksi. Aleksein vanhemmat eivät onneksi ymmärrä
englantia, joten eivät loukkaantuneet, vaikka olivatkin paikalla.
Juhlassa sitten vastaavia pieniä ilkeilyjä vilisi juhlapuheissa, ja
juhlakalun piti tietysti ottaa kaikki huumorilla vastaan. Heitettiin
herjaa naissuhteista (kyseinen kaveri on naimisissa, eikä saa vaimoaan
Hollantiin maahanmuuttoviranomaisten penseilyn takia) ja vastaavasta.
Pari ruotsalaista paikalla ollutta vaikutti hämmästyneiltä ja yksi
heistä piti sitten ylitsevuotavan kehupuheen vastapainoksi.



Tuo on yksi sellainen osa hollantilaista kulttuuria, mihin on vaikea
tottua. Ihmisille kettuillaan "ystävällisesti", lahjojen annon
yhteydessä pitää herjata ja juhlapuheet ovat kuin ruusuja, täynnä
pieniä piikkejä. Onneksi minulla ei taida olla pelkoa kohteeksi
joutumisesta.



Prof. B. muisti kysyä hollanninopinnoistani (vastasin, että "het gaat,
maar het is een beetje moeilijk"), ja pari uutta tyyppiä kävi
esittäytymässä. Koetin keskustella ihmisten kanssa, mutta juhlapaikassa
oli musiikki kovalla, ja ihmisillä hankalat aksentit. Ei sitten oikein
onnistunut. Kiinalaisten tuttujen kanssa tuli pari sanaa vaihdettua.