Vasteloavend, Maastricht

Suihkusaaga, osa 2

(Myöhemmin sitten Maastrichtin kuvia.)



Kuten syksyllä blogasin, meillä oli kaiken maailman ongelmia suihkun ja
varsinkin veden lämpötilan kanssa. Vuokranantaja ja kaasupannufirma
päättivät lopulta vaihtaa koko CV-ketelin eli lämmitysjärjestelmän. Sen
jälkeen ei kuulunut mitään pitkään aikaan, kunnes viime viikolla
ilmoittivat, että tulevat tänään vaihtamaan. Aamulla kahdeksalta saapui
kaksi kaveria + vuokranantaja, ja vanha pannu putkistoineen revittiin
irti. Tästä johtuen kylpyhuoneen seinässä on nyt reikä, josta näkyy
ulos. Kuulemma tekevät siihen "tässä parin viikon sisällä" uuden
seinälevyn, kunhan tämä homma on suoritettu. (Ensi viikon vieraille: se
on ihan pieni reikä, ei tarvitse pelästyä..) Näiden tyyppien pitäisi
saada homma lämpäpannun osalta valmiiksi tänään klo 15-16. Odotamme
jännityksellä.

Delftin karnevaalihumua

Elämä on.

Ehdittiin jo innostua, kun sairasvakuutusyhtiö suostui maksamaan
vuodenvaihteen yllättävät hammaslääkärikulut, mutta sitten tuli
kunnalta postia. 330 euron vero, josta ei olla ikinä edes kuultu.
Muutama viikko sitten tuli jäte- ja patomaksu, joka oli sekin noussut
viime vuoden muutamasta kympistä lähemmäs kolmeasataa euroa. Tuli
mieleen, että jos joku lähettäisi meille virallisen näköisen laskun,
ihan minkä tahansa, varmaan varmuuden vuoksi maksettaisiin se, koska ei
tiedetä ollenkaan, minkälaisia veroja ja maksuja odottaa.

Let's play hockey

Aikoinaan 1995 asuin Haagassa ja kävin lukiota. Suomi pelasi hyvin
MM-kisoissa, ja lopulta luokkakaverit jotenkin päätyivät meille
katsomaan loppuottelua. Selostuksesta en kuullut silloin sanaakaan,
sillä mekkala olohuoneessa oli niin kova. Myöhemmin toki kuulin moneen
kertaan, kuinka Ruotsin puolustus pelattiin kebab-kioskille yms. Peli
sitten loppui ikimuistoisesti 4-1 ja Jari laittoi Porilaisten marssin
soimaan. Lähdettiin kaupungille juhlimaan, ja Helsinki oli aivan täynnä
väkeä. Autot tööttäilivät ja ihmiset hihkuivat, ja tuntemattomat
ihmiset juhlivat keskenään. Mantan patsaalla väki kahlasi.



Tällä kertaa menen katsomaan loppuottelua irlantilaiseen pubiin
Maastrichtissa - toivomme, että saamme pubin ylipuhutuksi, ja näyttävät
sitten Eurosportia, jotta pääsemme pelin yleensä näkemään. Kaverit ovat
muualla, ja kiekkojuhlintaa on turha odottaa. Mutta kyllä silti fiilis
on korkealla. Nyt kun vielä uskaltaisi tosiaan katsoa sen pelin. Miten
tästä taas tulikin niin tärkeää.

Kotitalousihme, osa 2

Penkkiurheilun lomassa on kiva tehdä keittiöhommia, niin voi mennä
jännää matsia piiloon pahoilla hetkillä. Tuli uudelleenkäsiteltyä
ruostunut hiiliteräswokki:

1. Keitin pari desiä etikkaa ja kaadoin ne wokkiin, kallistelin wokkia, annoin olla muutaman minuutin.


2. Hinkkasin teräsvillalla päälliruosteet pois. Etikan ansiosta lähtivät helposti.


3. Pesin wokin miedolla saippualla, kuivasin paperilla ja lopulta kaasuliekillä.


4. Wokkiin jäi vielä ruskeita tahroja reunoille. Laitoin wokin
   täyteen vettä, puristin sitruunan mehun veteen ja kuumensin kiehuvaksi.
   Kaadoin veden pois ja kuivasin wokin kaasuhellalla. Tahrat poistuivat.


5. Rasvasin wokin sisäpinnan kokonaan gheellä (kirkastettua voita,
   esim. pähkinäöljykin käy). Kuumensin savuavaksi, annoin jäähtyä, pyyhin
   ylimääräiset rasvat pois. Kuumensin kiehuvaksi, jäähdytin, pyyhin.
   Jatketaan, kunnes paperiin ei enää wokkia pyyhkiessä tule väriä.

Wokki on kuin uusi! Tai ei oikeastaan kuin uusi, mutta kuin käytössä
ollut kunnon wokki. Sitten kun sen pinta on kokonaan mustunut, voi sitä
pitää jo pätevänä pelinä. Siihen mennee vielä aikaa.



Suunnilleen samalla tavalla olen pintakäsitellyt valurautapadan, eli
siis öljyämällä ja polttamalla. Lisäksi laitoin alussa siinä vain suht
kiinteitä ja öljyä tarvitsevia ruokia. Nykyään se selviää jo
sopastakin, kun pintaa on kertynyt. Ja ikinä ei sitten kumpaakaan saa
pestä astianpesuaineella! Pesuvaiheessa vain oikein kuumaa vettä,
tiskisieni ja kuivaus liekillä.

Lekker praten over belangrijke dingen

Fillaroin iltakurssille ja törmäsin karnevaaliin. Koulu oli täynnä
kemuttavia lapsia juhla-asuissa. Minulle yritettiin myydä lippua
(alaovella opettajat joivat Heinekeniä pullosta ja toimivat
lipunmyyjinä), mutta selitin, että olen kurssilainen enkä lapsi. Ketään
meidän porukasta ei näkynyt, ja luokkahuonekin oli lukossa. Viisi
minuuttia alkamisajan jälkeen ope Manon soitti raitiovaunusta ja kertoi
olevansa myöhässä. Bertha ja Kani tulivat paikalle, myöhemmin sitten
myös Marketa ja Manon. Meitä oli kokonaista neljä kurssilaista ja
opettaja. Ei ollut järkeä mennä eteenpäin kielioppiasioissa, joten
laitettiin tuolit rinkiin ja juteltiin hollanniksi koko
puolitoistatuntinen. Oli kauhean mukavaa, vaikka minulla tuntuvatkin
sanat juuttuvan kurkkuun, varsinkin kun piti yhtäkkiä keksiä, miten
konditionaalia käytettiinkään menneessä aikamuodossa. "Ik zou boos zijn
geweest"..? Mutta tosi hyödyllistä, ja tosi hauskaa. Ope osaa hommansa
ja luokan ilmapiiri on vrij gezellig vaikka ei osaisikaan. Minun
pitäisi nyt alkaa ilmoittautua kesän NT2 II -kokeeseen, jonka jälkeen
voin mennä yliopistoon tms., mutta ilmoittautumisohjeiden ja
-materiaalin löytäminen on vähän hemmetin hankalaa. Testaus on jonkun
lafkan hoidossa. Heillä on pdf-muotoinen esite webisivulla, mutta
tiedosto on rikki. Kun lähetin sähköpostia heidän osoitteeseensa,
bounssasi se takaisin, koska osoite ei ole käytössä. Onpa taas hyvin
hoidettu homma.



Muuten on tullut seurattua olympialaisia, jääkiekkoäijät ja
curlingäijät jyräävät, toivottavasti huomennakin. Meillä on kunnon
kisastudio, kun on Eurosport päällä telkkarissa ja NOS:n nettilähetys
päällä koneella, voi seurata kahta lajia yhtä aikaa. Naisten
taitoluistelun voittaja oli yllätys ainakin minulle, olin varma, että
Slutskaya nappaisi kullan, mutta hän haparoikin vapaaohjelmansa. Ja
taisi se Cohenkin kerran kaatua. Kulta Japaniin, heidän ensimmäinen
mitalinsa näissä kisoissa.



Alussa mainitut karnevaalibileet liittyvät tietenkin siihen, että nyt
on karnevaaliaika. Kaupat on koristeltu vappukoristeilla ja
torvisoittokunnat harjoittelevat jo. Viikonloppuna on sitten
karnevaalin varsinainen alku. Me menemme Maastrichtiin, sillä se on
katolisempi kaupunki, ja siellä karnevaalia juhlitaan kunnolla.
Muutenkin yksi suosikkikaupungeistani. Historialtaan erittäin
mielenkiintoinen, sillä se on roomalaisten perustama ja siis Hollannin
vanhin kaupunki, ja siellä on paljon jäänteitä eri ajoilta. Yksi
mielenkiintoinen seikka on, että Charles de Batz-Castelmore eli D'Artagnan kuoli
Maastrichtissä taistelussa vuonna 1673. Muistaakseni tuosta taistelusta
voi lukea Dumas'n kirjasta Muskettisoturien viimeiset urotyöt. (Niin,
ja vaikka Dumas fiktiota D'Artagnanista kirjoittikin, oli kyseessä
kuitenkin tosiaan ihan oikea muskettisoturi, ja ihan oikea taistelu).
Karnevaalipäiväksi on valitettavasti ennustettu kokonaista kolmea
lämpöastetta, joten täytynee yrittää mahtua Maastrichtin mukaviin
kuppiloihin. Ja jossain se loppuottelukin täytyy nähdä, jos vaikka...

Ruisleipää ja jääkiekkoa

Olin tänään kotitalousihme; laitoin kalakeittoa ja leivoin ruisleipää.
En toki perinteisesti juuren avulla, vaan Myllärin Ruisleipäaineksesta
(tämä ei ole maksettu mainos), jossa on kaikki samassa. Ostin
pussillisen taannoin merimieskirkolta ja piti nyt kokeilla, kun
ruisleipä ikään kuin kuuluu kalakeiton kylkiäisiksi. Ja hyvää tuli!
Ihan oikeanlaisia ruispaloja. Osa menee pakastimeen, mutta iso osa tuli
syötyä heti, kun olivat niin hyviä.



Suomi-USA -välierä menossa ja hirvittää, uskallan katsoa vain välillä.

Skaba?

Täällä tuntuu taas olevan joku "viikon pöyristyttävin lausunto" -kisa
meneillään. Ensin Leefbaar Rotterdamin kunnallisvaaliehdokas Marianne
van den Anker ehdotti, että antillilaisten teiniäitien lapset pitäisi
pakkoabortoida. Sitten ministeri Aart Jan de Geus ehdotti, että
työttömät nuoret ihmiset pitäisi laittaa kurileireille. OK, van den
Anker voittaa tällä kertaa, mutta eiköhän Verdonk kohta lausu jotain ja
vie potin kotiin.

Puoli vuotta

Muutimme Hollantiin tasan kuusi kuukautta sitten. Aika on mennyt
hämmästyttävän nopeasti. Nyt jo tuntuu siltä, että kaksi vuotta täällä
on aika vähän. Tällä hetkellä en pahemmin kaipaa Suomeen. Duunia on
joskus ikävä, ja tietenkin ihmisiä. Samoin jostain syystä Kruunuhakaa.
Mutta muuten ei ole suurta tarvetta tulla kotiin.. vielä.



Jotenkin tämä ulkomaillaolo on osoittautunut kuviteltua helpommaksi.
Alun hankaluudet selvisivät loppujenlopuksi aika nopeasti. Vaikeutta on
tuottanut työn löytäminen, tosin en ole etsinyt kovin kiivaasti, kun ei
ole pakottavaa tarvetta. Opiskelupaikka ensi lukuvuodeksi olisi kyllä
saatava järjestettyä, muuten menee tylsäksi.



Ihmisiin on tullut tutustuttua paljonkin, tosin ei paikallisiin, vaan
muihin maahanmuuttajiin. Joistakin näistä kaveruuksista kehkeytynee
ajan myötä ihan ystävyyksiäkin.



Kielenoppimisen suhteen minulla ei ollut suuria kuvitelmia, joten
lienen suunnilleen tyytyväinen tämänhetkiseen tasooni. En minä
vieläkään pitkiä keskusteluja hollanniksi käy, mutta ymmärrän jo aika
paljon ympäristöstäni ja pystyn juttelemaan säästä ja kertomaan, miten
löytää Albert Heijniin. Toki toivon, että oppiminen sujuisi vielä
nopeammin.



Kaikenkaikkiaan hyvät kuusi kuukautta. Ja kylläpä ne tosiaan kuluivat vauhdilla.

Huono päivä

Nukuin huonosti. Näpräsin yhden ihan yksinkertaisen skriptin kanssa
pienen ikuisuuden, kunnes huomasin väärässä paikassa olevan newlinen.
Kävin fillarikaupassa (nykyistä pyörää pitää kiristää ja säätää
jokaisen 10 minuutin ajon jälkeen). Siellä myyjä ärtyi minuun, kun
menin omin luvin siirtämään yhtä fillaria, jotta näin sen paremmin.
Yritin sitten kysellä myyjältä (englanniksi, fillarisanasto ei ollut
riittävä), että mitkäs vaihteet tuossa on ja kenen osat jne. ja myyjä
sanoi, että ei hän vaan tiedä, ei aavistusta, ei ole missään esitettä,
jossa lukisi lisätietoja. Koin palvelun huonoksi ja menin pois.


Ruokakaupassa onnistuin maksaessani pudottamaan lompakostani kaikki
pienet muovikortit ympäri kaupan lattiaa. Taaempana jonossa seissyt
setä nauroi ja osoitti sormella. Melkein hukkasin oleskelulupakorttini.


Matkalla kaupasta kotiin ihmettelin hollantilaisia vanhempia. Nyt
tuulee ja lämpötila on ehkä kolmen asteen paikkeilla, on siis todella
kalsa. Vanhemmat viilettävät fillareillaan lapset kyydissä. Lapsilla ei
ole, tietenkään, kypäriä, mutta ei myöskään pipoja eikä lapasia.
Paljaat sinertävät sormet yrittävät pysytellä lämpiminä takinhihoissa.
Itselläni on villapipo, villahanskat, kaulaliina, talvitakki,
aluskerrasto, lämmin paita ja housut. Ehkä en vain ole karaistunut.

Ja Suomen naiset hävisivät pronssin 0-4.

Leiden

Käytiin muutaman tunnin retkellä Leidenissä. Alussa oli kiva ilma, 10
astetta lämmintä, mutta myöhemmin alkoi tuulla ja harmaantua. Kaupunki
oli kovin hiljainen. Täällä kaupat yms ovat kiinni arkisin kuuden
jälkeen ja sunnuntaisin kokonaan, ja osin tästä aiheutuu se, että
kaupunkien keskustatkin ovat varsin kuolleita paikkoja noihin aikoihin.
Ainakin talvella, kun turistit eivät pyöri jaloissa.



Ilta menee sitten penkkiurheillessa, Suomi - Kanada -matsi pitää kaivaa jostain näkyviin.

Lintuinfluenssatilanne

Lelystadista löydetyt kuolleet joutsenet osoittautuivat ei-sairaiksi,
Rotterdamista löytyneiden suhteen tilanne on vielä auki. Hallitus
aloittaa maanantaina kampanjan, jonka tarkoitus on tiedottaa mm.
kuolleiden ja sairaiden lintujen käsittelystä. Puhelinneuvontalinja on
avattu. Eläintarhoissa rokotetaan flamingot ja pingviinit. Uutisissa
sanottiin, että tauti joka tapauksessa levinnee tänne ihan lähiaikoina.



Meidän ulko-oven vieressä olevan kanavan sorsat ja joutsenet näyttivät
vielä olevan ihan OK. Samoin kattoräystäässämme asustavat pulut.

Kummallisvaalit

Tuli pari virallista lappua postissa, ja vähän aikaa luettuani kävi
ilmi, että ne ovat äänioikeuslappusemme kunnallisvaaleissa. Vaalit
pidetään 7. maaliskuuta. Lapussa kerrottiin myös, että kuka tahansa
delftiläinen voidaan valtuuttaa äänestämään puolestani, jos en itse
ehdi paikalle. Hassua, että vaalit järjestetään arkipäivänä.



Pitää kai alkaa tutustua tarkemmin GroenLinksin ehdokkaisiin.

Liian hyvää todeksi

YLE:n sivujen kautta pystyi vielä tänään katsomaan suorana
olympialaisia. Tämän takia pääsin näkemään mm. Suomi - Italia -ottelun.
Matsin jälkeen lähetys loppui, ja myöhemmin sivulle tuli teksti, joka
kertoi, että suoria lähetyksiä ei enää tulla lähettämään. Lyhyeen
loppui sekin ilo. Mikähän tässäkin nyt oli syynä? Sekö, että lähetyksiä
pääsi katsomaan tv-luvattomasti ja maksamatta?



Sain deadlinepäivänä pienen juttuni ja valokuvan lähetettyä. Kävin
eilen Rotterdamissa valokuvaamassa, eikä ollut helppoa, joko oli
vähissä akku tai valo. Jengiä oli liikenteessä vähänlaisesti, siis
rotterdamilaismittakaavassa. Illalla olin vielä suomalaisseurassa
ulkona. Tänäänkin pitäisi jaksaa hollannintunnin jälkeen pubiin, tällä
kertaa tsekkiläis-italialaisessa porukassa.

Penkkiurheilua

Meillä oli melkein pari päivää TV ja netti mykkänä, kun kaapeliyhtiöllä
oli joku vika. Sama vika koski kai koko Delftin keskustaa. Ei sitten
katsottu olympialaisia niinä päivinä, mutta onneksi nyt jo toimii.
Yllättäen Hollannin tv näyttää ainakin nyt alussa enemmän jääkiekkoa
kuin Eurosport. Pikaluistelut ovat tietysti täällä tärkein juttu.



Pitäisi lähteä Rotterdamiin ottamaan pari kuvituskuvaa yhteen pieneen
juttuun, jonka deadline on huomenna. Pitäisi myös opiskella hollannin
konjunktiot ja treenata sivulauseen sanajärjestystä.



Ik eet een broodje omdat ik honger heb.



Ze luisterde naar een cassette terwijl hij de boodschappen deed.

In De Klomp

Pedro, Maria, Emppu, mie, H.

Empun blogissa on lisää kivoja kuvia.

Tossut Terschellingistä

Konttilaiva kippasi myrskyssä viitisenkymmentä konttia mereen ja nyt Terschellingin rantaan pohjois-Hollannissa on ajautunut sisältö: tuhansia kenkiä. Siitä vaan valitsemaan.



Ollaan tehty Empun kanssa turistiasioita. Käytiin eilen uudessa ja vanhassa kirkossa sekä Scheveningenissä ja Haagin keskustassa. Tänään palloiltiin kaupungilla ja torilla, kunnes alkoi sataa rakeita. Minä olen selvästikin vielä toipilas, kun olen ihan poikkí pienen kävelyn jälkeen.

Emp kylään

Odotellaan tässä vierasta saapuvaksi - lento Budapestistä oli
puolitoista tuntia myöhässä ja nyt ollaan kohta menossa juna-asemalle
vastaan. Kivaa saada vieraita.


Ope kertoi tänään tunnilla, että entisaikaan hollantilaisilla lehmillä
oli passit. Passissa oli kuva lehmästä kummaltakin puolelta. Siihen oli
sitten lehmäpiirtäjä piirtänyt lehmän yksilölliset, mustat läikät.
(Kunnon hollantilainen lehmähän on mustavalkoinen). Kun lehmä piti
tunnistaa, otettiin passi ja mentiin vertaamaan. Korvamerkit
numerokoodeineen pilasivat tämän ja veivät lehmäpiirtäjiltä työt.


Huomenna alkavat olympialaiset. Ostin Haagsche Courantin ihan
olympialiitteen takia, mutta liite oli aika turha. Täynnä pikaluistelua
ja curlingia. Mäkihypystä ei sanottu mitään, yllättäen.

Abraham en Sarah

Pääsin eilen jo tunnille, onneksi. En ollut pudonnut kovin pahasti
kärryiltä, tai ainakaan kärry ei ollut kerennyt kulman taakse. Pitkien
lauseiden sanajärjestyksen kanssa on vähän ongelmia.



Puhuttiin juhlapäivistä. Ope kertoi hollantilaisesta synttärinvietosta
- istutaan ringissä ja juodaan kahvia - ja erityisesti
50-vuotispäivistä. 50 vuotta täyttävää miestä nimitetään Abrahamiksi ja
naista Sarahiksi (miten minä muistan, että Raamatun vastaavat olivat
hieman iäkkäämpiä?) ja lähipiiri saattaa koristella juhlakadun kodin
julkisivun. Lisäksi ohjelmassa on tietysti pikkuilkeitä runoja.



Ennen keskustelua ope kysyi, että kai kaikki ovat jo käyneet
hollantilaisten kavereiden luona juhlissa. Kävi ilmi, että vain yhdellä
on hollantilaisia ystäviä.

SoD-nappi

Olen tässä sairastamisen aikana lukenut loputkin tähän asti ilmestyneet
Harry Potterit (kirjoitin huolimattomat pika-arvostelut lukublogiin).
Loistavaa lukemista kovassa kuumeessa; helppolukuista tekstiä, johon ei
tarvitse paljon keskittyä. Kirjat etenevät tyyliin "ensin tapahtui näin
ja sitten tapahtui noin ja sen jälkeen kävi näin". Lukiessani olen
miettinyt koko Potter-ilmiötä. Ymmärrän kyllä, että oheiskrääsää ja
elokuvia on ilmaantunut, tarinathan on kuin tehty krääsäytymään ja
leffautumaan. Mutta sitä en ihan kuitenkaan tajua, miksi Pottereista on
tullut suosittua lukemista aikuistenkin parissa. Miksi juuri Harry
Potter? Miksi ei Diane Wynne Jonesin noidat tai Susan Cooperin Pimeä
nousee? Kumpikin edellämainituista kirjoittaa huomattavasti J.K.
Rowlingia paremmin, luo uskottavampia maailmoja, sisällyttää
tarinoihinsa syvempiä merkityksiä. Lisäksi SoD-napin tarve ei ole
niinkään jatkuva heidän kirjoissaan.



Mikä sitten on SoD-nappi? SoD tarkoittaa Suspension of Disbelief, eli
käytännössä sitä, että ei anna epäuskottavuuden häiritä elämystä.
Kyseistä nappiahan tarvitsee usein elokuvissa käydessään tai
televisiosarjoja seuratessaan (*köh* Babylon 5 *köh*). Minusta tuntuu,
että lukiessa SoD-nappia on vaikeampi käyttää. Sitä voi aina palata
taaksepäin muutaman sivun ja tarkistaa, että oliko se nyt todellakin
noin. Epäloogisuudet häiritsevät enemmän.



Rowlingin juonikehitelmien epäjatkuvuuksia selitetään näemmä usein
sillä, että hänen kirjansa ovat lastenkirjoja. Minusta se on huono
selitys. Mitä se edes oikeastaan tarkoittaa? Että lapsille
kirjoitettaessa ei tarvitse olla niin huolellinen? Että lapset ovat
liian tyhmiä havaitakseen räikeitä epäloogisuuksia? Enpä tiedä, minusta
tuntuu, että annan järjettömyydet anteeksi helpommin nyt lähes
kolmekymppisenä kuin esimerkiksi 12-vuotiaana. Veikkaan, että tuolloin
jotkut kirjojen älyttömyydet olisivat saaneet minut tuolloin hyvin
kiukkuiseksi - "kuvitteleeko se, että me lukijat ei tajuta mitään?"



Tämä blogientry oli sijaistoiminto, jonka tarkoituksena oli väistää
hollanninläksyjä. Pitäisi kirjoittaa hollanniksi aine, jossa ideana on
vastata kontakti-ilmoitukseen.

Langattomia ongelmia

Ei joku viitsisi kertoa, miten saa WEP:n toimimaan, kun kortti on
Intersil PRISM2, ajuri orinocon (Fedora Core 3), firmis Lucent/Agere
8.10. Routteri joku noname. Liikenne kulkee, kunnes WEPin laittaa
päälle. Ei väliä, onko 64bit vai 128bit. Ja keyt ovat kyllä samat.

Tällaisten pikkujuttujen kanssa kun aloittaa näpräämään niin yhtäkkiä huomaa, että kuluikin taas tunteja.


Muokkaus: ...ja sitten googlettaa ja löytää kasan hollanninkielisiä
sivuja, joilla sanotaan, että tuon routterin kanssa WEP ei toimi vaikka
pitäisi. No, palautetaan..

Mökkihöperyys

Tänään on kyllä lähdettävä jo liikkeelle, vaikka tauti ei olekaan ohi. Eihän sitä jaksa kahta viikkoa neljän seinän sisällä. Ulkona on 10 astetta lämmintä ja torvisoittokunta (ei taaskaan mitään havaintoa, miksi). Pitäisi lukea kovasti hollantia, kun jäi viikon tunnit väliin, ja käydä Ikeassa. (Pitäisi korvata vuotava ilmapatja jollakin paremmalla ratkaisulla ennen Empun vierailua).

Uusi Galactica

Starbuck on tyttö!

It has to be a virus

Soitin lääkärille neljältä ja lääkäri ei ollut paikalla. Soitti
kuitenkin takaisin äsken ja suostui yrittämään englanniksi. Oli hieman
kommunikaatiovaikeuksia, lääkäri ei ymmärtänyt sanaa sinus ja minä
sitten selittämään, että "the areas behind the nose which get stuffy
and sometimes infected" jne..



No, joka tapauksessa, lekuri oli sitä mieltä että korvassa on vain
jumittunutta limaa jossain ja turhaan tässä mitään lääkkeitä syömään,
koska it has to be a virus. Puhelimella diagnosoitua virustautia siis
yhä sairastan, yhdeksättä päivää.



Kuulemma jos ensi viikon puolivälin jälkeen olen yhä kipeä, niin joku voi ehkä vilkaista sitä korvaa.



Lupaan, etten enää vingu Suomen terveydenhoitojärjestelmää. Sehän on ihan hyvä.

Sananvapaus

Pari hollantilaista sanomalehteä ryntäsi "sananvapauden" barrikadeille
ja julkaisi Jyllands-Postenin kohua herättäneet Muhammed-pilakuvat. Nyt
sitä ollaan taas polleana edistämässä länsimaisia arvoja.



Minusta koko kohu on varsin epäilyttävä. Tietysti on hölmöä vaatia,
että Tanskan hallitus panisi vapaan lehdistön aisoihin. Ei Tanskassa,
kuten ei muuallakaan EU:ssa (paitsi nyt Italiassa, mutta se nyt onkin
toinen juttu) lehdistö ole hallituksen kontrollissa. On myös toki
kamalaa, että nyt eurooppalaiset Gazassa ja muualla ovat vaarassa,
koska fanaatikot ovat saaneet kohusta tuulta purjeisiinsa.



Mutta on myös epärehellistä väittää, että koko sopassa on kyse
sananvapaudesta. Sananvapaus olisi uhattuna, jos Jyllands-Posten
joutuisi lähettämään pilakuvat ennakkotarkastukseen ja olisi vaara,
että se ei niitä saisi julkaista. Sananvapaus sinänsä ei ole missään
EU-maassakaan absoluuttinen; se ei tarkoita, että mitä tahansa saisi
sanoa, seurauksista välittämättä. Jos Saksassa tai Itävallassa sanoo
julkisesti epäilevänsä holokaustia, voi joutua vankilaan. Jos missä
tahansa maassa julkisesti herjaa toista ihmistä, voi saada sakkoja.
Eikä jumalaakaan saa joka paikassa mennä pilkkaamaan.



Jyllands-Posten teki päätöksen puhaltaa liekkeihin julkaisemalla hyvin
loukkaavia pilakuvia. On syytä miettiä, olisiko samanlaisia kuvia
julkaistu, jos niissä olisi ollut päähenkilönä Muhammedin sijaan Jeesus
tai Mooses. Tai karikatyyrimuslimin sijasta karikatyyrijuutalainen.
Tanskassa, kuten Hollannissakin, on ilmapiiri tällä hetkellä sellainen,
että maiden muslimivähemmistöistä tehdään otsikoissa ja poliitikkojen
puheissa valtaisaa ongelmaa. Puhutaan integraatiosta ja samalla
kaivetaan isoa kuilua valtaväestön ja vähemmistön väliin.
Epäluuloisuuden ilmapiirissä Jyllands-Posten on varmastikin saanut
pilapiirroskohulla myyntilukunsa nousuun. Nyt tarvitaankin enää joku
tasapainoton fanaatikko aseen kanssa ja uusi väärinkäsitetyn
sananvapauden marttyyri on valmis, Theo van Goghin tyyliin.

Hankalaa

On se kumma, kun sairasvakuutuksista maksetaan lähemmäs 300 kuussa ja
silti on hankala päästä lääkärille. Puhuin aamulla taas puhelimessa
assistentin kanssa. Sekään ei alkanut hyvin: "Goedemorgen, spreekt u
Engels?" "Nee." Siinähän sitten kuvailtiin oireita korvassa ja muualla
hollanniksi, ja kärsimätön assistentti toisessa päässä korjasi
ääntämystä. Sain selitettyä, että flunssa, kahdeksan päivää jatkunut,
korva kipeä, paljon nuhaa, kuumetta. Täti käski minun soittaa neljältä
uudelleen ja sanoi, että voin sitten kertoa samat lääkärille, ja
lääkäri sitten soittaa apteekkiin reseptin. Kuulemma ei ole
tarpeellista NÄHDÄ sitä kipeätä korvaa.



No. Toivottavasti lääkäri suostuu puhumaan englantia. Asennekysymys;
selitettyäni huonolla hollannillani kaikki asiat assistentille ja hänen
kerrottua informaationsa minulle, hän toisti osan erinomaisella
englannilla, jota hän ei kuitenkaan suostunut itse tilanteessa puhumaan.



Mitenhän sanotaan tukkoinen korva joka ei kuule ihan hyvin?



Omituista tässä mahdollisessa korvatulehduksessa ja muissa
viimeaikaisissa korvaoireissani on se, että vaikka kuulen tukossa
olevassa korvassa sydämenlyönnit, minua vuodesta 1992 asti vaivannut
tinnitus on kadonnut. En ymmärrä, miten se on mahdollista. Aikanaan,
kun sitä tutkittiin, ei löydetty varsinaista syytä, ja sanottiin, että
minun pitää varautua siihen, ettei se lähde ikinä. Nyt sitten 14 vuoden
jälkeen ininä on hävinnyt johonkin. Ehkä se tulee takaisin, kunhan
korvani paranee.