Paastonaika

Maastrichtissa oli sunnuntaina kylmä ja lunta satoi, joten sikälikin
ihan vapuntapainen olo. Ihmiset joivat kaljaa kaduilla serpentiinit
kaulassa. Tosin melkein kaikilla oli myös upea karnevaalipuku, ja me
saimme kommentteja, kun emme olleet pukeutuneet (karnevaalipukuihin,
siis, nakuina olisimme varmaan saaneet toisenlaisia kommentteja).
Puolenpäivän maissa hilattiin iso paperimassasta tehty ämmänkuvatus
torille pystytettyyn tankoon, ja ammuttiin tykinlaukauksia. Siitä lähti
karnevaali käyntiin. Tarkenimme ulkona alkuiltapäivään asti, jolloin
siirryimme Shamrockiin ja saimme baarimikon laittamaan Eurosportin
päälle. Katsoimme Suomen häviötä pubissa kantapeikkojen kanssa. Minä
keskustelin osaksi hollanniksi, osaksi englanniksi urheilusta
humalaisen sedän kanssa. Kantapeikot taputtivat meitä selkään ja
lohduttivat ikävän häviön jälkeen: "tiedämme, miltä teistä tuntuu..
sellaista se on.. ihan kuin me ja Saksa, ensin voitetaan kaikki suuret
ja sitten pitää mennä häviämään isoveljelle.."



Jatkettiin siitä sitten hieman erilaisissa tunnelmissa karnevaalia,
käytiin intialaisessa ravintolassa syömässä (täällä on muuten vaikeaa
löytää kasvisruokaa jopa intialaisista ravintoloista, tämän listalla
oli yksi) ja palattiin kotiin jo hieman aiemmin kuin aiottiin. Piti
raivata kylppäri seuraavan päivän cv-ketelremppaa varten.



CV-ketel muuten vaihdettiin ja toimii nyt kuin unelma. Kämppä pysyy
paremmin lämpimänä, ja mikä parasta, suihkusta tulee tasalämpöistä
vettä.



Delftissä torvisoittokunnat ja karnevaaliasuiset kulkueet jaksoivat
jatkaa humua tiistai-iltaan asti. Tuhkakeskiviikkona palattiin sitten
arkeen, ja nyt pitäisi kai paastota. (Onneksi ei tarvitse).