Hauskaa Wappua!

Hauskaa wappua kaikille! Meiltä jää vietto väliin, H. on flunssassa ja joutuu joka tapauksessa lähtemään huomenna työmatkalle, joten ei viitsitä pahentaa tautia menemällä kylmälle rannalle. Nyt on kyllä ikävä ystäviä Helsingissä; mielellään oltaisiin teidän kanssanne kohottamassa kuoharilasia Mantalla ja sitten Krunassa iltaa istumassa.

Kuningattaren oma päivä

Emme oikein onnistuneet nauttimaan päivästä. Ensin Delftissä oli oikein mukavaa. Harrastelijabändit soittivat kadunkulmissa ja ihmiset möivät vanhoja tavaroitaan kotiensa edessä. Torilla oli lava, ja siellä ohjelmaa - turkkilaisia tansseja, hindumusiikkia jne. Mutta sitten teimme sen virheen, että lähdimme jatkamaan päivää Amsterdamiin. Asemalla tapasimme Alberton ja Zdenkan ystävineen, mutta he liikkuivat niin isossa laumassa, ettemme lyöttäytyneet seuraan. A'damissa meininki oli aivan kuin vappuaattona Espalla iltamyöhällä. Mikä muistutti minua siitä, miksi en moneen vuoteen enää ole ollut vappuaattona liikenteessä Mantan lakituksen jälkeen. Kännisiä ihmisiä, aivan hirveästi roskaa, meteliä, väentungosta, krääsäkojuja. Ei jaksanut. Varmaan olisi ollut mukavampi ihmetellä menoa, jos ei olisi vielä ollut aivan saamarin kylmä, eli jotain kahdeksan astetta ja navakka tuuli.

Kävimme syömässä thairavintolassa ja palasimme takaisin Delftiin. Yritimme vielä jaksaa jatkaa iltaa De Klompissa, mutta mielessä pyöri kotona odottava lämmin suihku ja hyvä kirja. Kai sitä on tulossa vanhaksi, kun ei mitenkään jaksa enää pyöriä kaupungilla bilettämässä. Ensi vuonna jäämme joka tapauksessa Delftiin.

Kunigattarella oli lehtikuvien mukaan jälleen hattu mallia juustokiekko:



Tämä kuva on Volkskrantin sivuilta. Kuningatar on siinä viettämässä päiväänsä Zeewolderissa.

Huomenna vielä suomalaisvappu. Sää ei ehdi siihen mennessä lämmetä, mutta ensi viikon puolivälistä asti luvataan 22-25 astetta. En todella usko ennen kuin näen.

Oho

Arvatkaa kuka soittaa taas arvatkaa keidän kanssa?

Crosby, Stills, Nash & Young To Tour Again

Olisikohan ihan liikaa toivoa Euroopan kiertuetta.

Autottomuus & koninginnedag & wappu

Noin periaatteessa olen ihan tyytyväinen autottomaan elämäntapaan. Aiemmassa asuinpaikassa Helsingin keskustassa ei autoa yleensä tarvinnut, ja täällä oikeastaan vielä vähemmän. Paitsi sitten joskus, kun pitää päästä johonkin hankalaan paikkaan tai kuljettaa jotain painavaa. Eilen piti sekä päästä hankalaan paikkaan että kuljettaa jotain painavaa.

Lähi-Ikeassamme ei ollut enää vierassänkyjä. Aikaisemmat vieraat ovat nukkuneet patjoilla, mutta ensi viikon VIP-vieraille haluttiin paremmat pedit. Omaa sänkyämme tarjoaisimme toki käyttöön, mutta kun sinne pitää kiivetä tikkaita. Eli piti saada vierassängyt. Lähi-Ikean täti osasi kertoa, että Barendrechtin Ikeassa on kahdeksan kappaletta hyllyssä. Lähdimme siis miettimään, missä on Barendrecht.

Se ei ollut edes kovin kaukana, kartalta katsoen. Rotterdamin eteläpuolella, noin 25 kilometriä Delftistä. Webisivun mukaan pitää ottaa juna Barendrechtin asemalle ja sieltä bussi 183 Ikealle. Myöhästyimme siitä junasta, johon oli tarkoitus ehtiä, koska laiturin lippuautomaatti oli rikki (ja junasta ei saa ostaa enää lippua, saa vain sakot). Seuraava juna taas tuli myöhässä, koska jossain Haagin suunnalla oli pikajuna rikki ja raiteentukkeena. Kun lopulta puolen tunnin lähijunailun jälkeen pääsimme Barendrechtiin, oli viimeinen bussi 183 lähtenyt kolme minuuttia aikaisemmin. (Se kulkee vain klo 18:55 asti). Ei auttanut muu kuin joko palata taaksepäin samalla junalla tai kävellä. Meillä ei ollut hyvää karttaa alueesta, mutta tiesimme suunnilleen, missä ilmansuunnassa Ikea on. Kävelimme. Yli tunnin. Lopulta jossain motariliittymän kainalossa paistoi Ikea-logo ja pääsimme perille. Löysimme vierassänkymme (olisi ehkä hieman saattanut harmittaa, jos niitä ei enää olisikaan ollut hyllyssä) ja lähdimme raahaamaan niitä kassan kautta kotiin. Olin onneksi tajunnut, että kävelemällä toiseen suuntaan jonkin matkaa löytää raitiovaunu 25:n pysäkin, jolla pääsee Rotterdamin keskusasemalle. H. raahasi urheana kahta 10 kilon pakettia raitiovaunulle, sitten junaan, ja sitten Delftin asemalta kotiin. Yhteensä tähän reissuun kului noin neljä tuntia. Autolla olisi varmaan mennyt tunti, tai puolitoista.  Pitäisi varmaan liittyä johonkin GreenWheelsin kaltaiseen, että saisi auton tarvittaessa halvalla vuokralle.

Huomenna on kuningattarenpäivä, tai oikeastaan ylihuomenna, mutta sitä vietetään lauantaina tällä kertaa. Eikä kyse ole edes nykyisen kuningattaren syntymäpäivästä, vaan edellisen. Nykyinen kuningatar on syntynyt tammikuussa, ja päätti viisaasti, että kansalaistensa on mukavampi kemuttaa keväällä. Kuningattarenpäivää vietetään juhlimalla ja myymällä vanhaa roinaa. Jokaisella on oikeus laittaa talonsa eteen myyntipaikka (yleensä kai viltti) ja myydä siinä kirpparikamaa. (Minullakin olisi muutamat housut myytävänä - olen yhtäkkiä muuttunut alipainoisesta normaalipainoiseksi, enkä enää mahdu housuihini.) Jengi pukeutuu oransseihin vaatteisiin, ja innokkaimmat kai maalaavat talonkin oransseiksi. Joidenkin suihkulähteiden vesi värjätään. Tänään kuningattarenpäivän aattona juhlinta alkaa jo muutamassa kaupungissa ilmaiskonserteilla ja tapahtumilla. Me taidamme lähteä huomenna katsomaan juhlahumua Amsterdamiin.

Ylihuomenna on sitten vappuaatto, ja mikäli joku paikallinen suomalainen ei vielä tiedä, kokoontuminen on klo 17:45 Scheveningenissä mantereen puolella Kurhausin edessä (Cafe Plazan terde, Gev. Deynootplein 118). Ohjelmassa lakitus ja kuohuviini. Säätiedote lupaa kokonaista yhdeksää astetta lämmintä, mutta näillä näkymin pitäisi sentään olla aurinkoista. On sitä kylmempääkin wappua joskus vietetty.

Muoks klo 22:13: Juhlinta on selvästi alkanut, sillä ikkunamme alla on taas torvisoittokunta. Edellisestä taitaakin olla pari kuukautta.

Een nieuwe fiets

Kyllästyin totaalisesti säätämään tuota käytettyä Batavustani (josta on tähän mennessä rikki poljinvarsi, dynamo, jarrut, takakumi, etukumi sekä takarengas soikeana) ja ostin uuden pyörän, tällä kertaa ihan kaupasta ja käyttämättömänä. Kun ei ollut toivoa saada sitä omaa fillariakaan Suomesta ihan lähiaikoina. Nyt on sitten hybridipyörä, joka kulkee kuin unelma. Voihan sen sitten maastamuuttaessa vaikka myydä. (Tai vaikka pitää.)

Seuraavaksi aletaan tutustua pitempiin pyöräreitteihin. Ja niitähän on Hollanti täynnä.

Muuten olen duunaillut kuvia pääsykokeita varten ja tehnyt hollannin harjoitustehtäviä. Perjantaina olin suomalaisten naisten kanssa syömässä Haagissa ja sitten parin heistä kanssa jatkoilla. Meni vähän myöhään, kömmin taksista joskus neljän aikaan aamulla kotiin. Sellaista ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan.

Meemi

Syytän meemiin sortumisesta väsymystä.

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

"Vrijwel nergens is een rustig gebied te vinden."

Kesä?

Lämpötila on noussut mukaviin lukemiin. Takin voi jo jättää kotiin, paitsi iltaisin. Jännitetään viikonloppua; ensin luvattiin jopa 23 astetta mutta nyt sääennustajat korjailevat lukemia alaspäin.

Oli aika hauska kuvauskeikka tänään. Kävin fotaamassa suomalaisia naisia ja lapsia, joilla oli Haagin alueen leikkipiirin kokoontuminen. Huomenna vielä suomalaisia naisia eri ympäristössä, eli tällä kertaa illalla ravintolassa. Jospa siitä saisi jonkinlaista sarjaa. Merimieskirkollakin on vielä sunnuntaina joku tapahtuma, josta voinen räpsiä, jos ei muuten tunnu materiaali riittävän. Fotaamisen lisäksi ajoin jotain 15 kilometriä pyörällä, ja se olisi ollut huomattavasti miellyttävämpää, jos ei fillarini olisi suunnilleen yhtä kevyt kuin kivireki.

Käytiin eilen pitkästä aikaa uimassakin. Olen välttänyt uimahallia, kun en oikein uskalla päästää vettä tuohon huonoon korvaan, mutta nyt ajattelin etten enää jaksa varoa. H. ui vaikka kuinka paljon, minä taas lastenaltaassa yhteensä 15 metriä. Muun ajan kelluskelin ja istuin höyrysaunassa. Oikeaa saunaa alkaa taas olla ikävä.

Keittiöpuutarha

Korianterit käyvät hankaliksi. Meillä on ollut niin vähävaloista, että ovat kasvaneet lähinnä pituutta, ja nyt on sitten monta senttiä pitkiä, honteloita korianterivarsia, joissa on kyllä lehtiäkin, mutta kovin harvassa. Eivät parat jaksa edes pitää itseään pystyssä, vaan ovat rumasti kumossa ja vinossa. Pitäisiköhän niitä sitoa grillitikkuihin kiinni vai antaa vain olla.

H:n basilikat sen sijaan kasvavat ihan hyvin, varsinkin nuo, jotka ovat virastotalon puoleisella ikkunalla. Isoja lehtiä ja hyvä tuoksu. Laventelikin kasvaa jotenkuten, varsi on jo alkanut punertaa (eikö laventeli ole isona puuvartinen?), mutta oreganosta ja timjamista ei taida tulla mitään.

Voisi toisaalta laittaa nyt lisää korianteria tulemaan, kun kelit vihdoinkin näyttävät paranemisen merkkejä (viikonloppuna pitäisi olla 21 astetta ja aurinkoista!). Takapihallekin voisi jotain roudata.

Asterix

De West-Gothen zijn de gothen van het westen; de gothen van het oosten zijn de Oost-Gothen; maar de gothen van het westen wonen in het oosten en de van het oosten in het westen. Begrijp je?

Luxemburg

Tuli vietettyä pääsiäisviikonloppua Luxemburgissa.



Sää ei ollut paras mahdollinen, oli viileää ja ajoittain sateista. Vaan eipä tuo kai ollut parempi kotonakaan. Matkustimme junalla reittiä Delft - Rotterdam - Brysseli - Luxemburg. H. oli ollut jo kovasti pienen loman tarpeessa, ja tarkoitus oli päästä irti arkikuvioista. Sattumalta vain törmäsimme Rotterdamin asemalla H:n työhuonekaveriin, joka oli matkalla samaan paikkaan, ja jopa samaan hotelliin. Sitten satuimmekin viereiseen aamiaispöytään kumpanakin aamuna. Eli se siitä irtiotosta.

Maa oli todella kaunis junan ikkunasta katsottuna. Kumpuilevaa maastoa ja kukkuloita. Purot ja kosket halkoivat maisemaa. Kaupunkikin oli hieno, vanha ja tyylikäs. Yllätyksekseni kaikki tuntuivat puhuvan ranskaa; kuvittelin, että Luxemburgissa puhuttaisiin lähinnä joko letzebuergia tai saksaa. Paikka oli aidosti monikielinen, kyltitkin saattoivat olla millä tahansa noista kolmesta kielestä, mutta siitä ei kukaan tuntunut ottavan stressiä. Suhtautuminen monikielisyyteen oli siis erilainen kuin Suomessa, jossa mittaillaan viivottimella erikielisiä tekstejä kyltissä ja kirjoitetaan sanomalehteen, jos eroja löytyy. Englantia ei tuntunut kukaan puhuvan, eikä hotellin televisiosta löytynyt yhtään englanninkielistä kanavaa. Kiinankielinen kanava kyllä, sekä tietysti espanjan-, italian-, portugalin- jne, mutta englantia ei missään. Oli yllättävän vaikeaa vaihtaa hollannista ranskaan. Hollanninkielisiä sanoja yritti tunkea jatkuvasti esiin.

Kävimme syömässä maailman parasta dhalia nepalilaisessa ravintolassa Rue Strasbourgilla. Parissa kuppilassakin ehdittiin istua ja ikkunashoppailla. Ei mikään halpa maa. Suomalaisia oli liikkellä paljon.

Laitan ehkä lisää kuvia myöhemmin, kunhan jaksan.

Kiekkoa

Tuli katsottua maksullista jääkiekkoa netin kautta, eli HIFK - HPK välierä. Kaikkea sitä nykytekniikka mahdollistaa. Ja hyvä, että tuli kokeiltua nyt, sillä HPK-Ässät -maalaisfinaali ei ihan paljon jaksa kiinnostaa.

Illalla vielä pubiin kurssikamujen kera ja huomenna junalla nelisensataa kilometriä kaakkoon.

Kylmä

Vieläkään ei olla päästy 10 asteen paremmalle puolelle. Eilen fillaroidessa erään nuoren miehen 5-vuotissynttäreille piti laittaa hanskat käteen ja takki kiinni, sillä navakka tuuli ja vihmova sade tekevät ilmasta vielä kylmemmän. Olen kuitenkin varmaan hieman karaistunut; Suomessa ei olisi tullut mieleenkään polkea pyörällä kilometrikaupalla tuossa säässä. Viikonlopuksi pitäisi lämmetä, mutta silloin emme edes ole Hollannissa.

Turistit ovat palanneet Delftiin, mikäli koskaan kunnolla lähtivätkään. Eilen lauma ranskalaisia koululaisia otti innolla kuvia coffee shopista kulman takana. Sisällä istuvat ja polttelevat asiakkaat eivät näyttäneet tyytyväisiltä. Muutama päivä sitten päädyin itse kuviin, kun poljin torin poikki. Lauma eläkeläisiä luuli varmaankin ikuistavansa aitohollantilaisen polkupyöräilijän. Eräs rouva sanoi minulle saksaksi, että voitte sitten tulla valokuvaamaan meitä Muncheniin. Hymyilin, ja olin juuri vastaamassa jotain, kunnes katseeni kohdistui tädin turkkiin. Maailman kammottavin takki - pikkueläinten häntien lisäksi siinä roikkui pieniä tassuja! Nyökkäsin ja poljin pois.

Huomenna on viimeinen cursus twee:n tunti. Maanantaina jo syötiin Berthan tekemää kakkua, ja huomenna on tarkoitus kukittaa opettaja ja mennä tunnin jälkeen pubiin. Saan lainaksi materiaalia NT2-examenia varten. Kurssia tulee kyllä ikävä. Olemme sopineet ydinporukan kanssa, että pyrimme tapaamaan kerran viikossa, mutta saa nähdä, onnistuuko.

Suomen verottajakin lähestyi esitäytetyllä veroilmoituslapulla. Toista tuhatta euroa palautusta tulossa. Niin pitikin, maksoin viime vuonna liikaa veroa, kun en tienannutkaan kuin kahdeksana kuukautena palkkaa.

Kevään merkkejä

Pönttökameraa kannattaa alkaa taas seurailemaan - pöntössä 6 on sinitiaisten pesänrakennus käynnissä. Livekuvassa näkee hyvin, kuinka tiput roudaavat pesäaineksia ja järjestelevät uutta kotia.

Latinaa

Huomasin tänään Amsterdamissa Leidsepleinin lähellä ison hienon mahtipontisen portin, jossa lukee Homo sapiens non urinat in ventum. Hmmmmmmmm.

Vieraat lähtevät aamulla ja palaamme taas normaalihkoon päiväjärjestykseen, hetkeksi. Kevät ei ole vieläkään saapunut; joudun ottamaan taimet katolta sisään öiksi.

Edit: niin ne taimet. Korianteria, basilikaa, timjamia ja laventelia. Piti nyt varmuuden vuoksi selventää.

Schoonouders

Appivanhemmat ovat hollanniksi schoonouders, appi schoonvader ja anoppi schoonmoeder. Schoon tarkoittaa puhdasta. Mikähän tässäkin on takana? Eivätkö ne omat vanhemmat sitten ole puhtaita, vai mistä on kyse? En ole saanut selville.

Joka tapauksessa, pitää tästä kohta lähteä Schipholiin appea ja anoppia vastaan. Edessä siis pari päivää kotiseututurismia.

Edit: appivanhemmat tulivat, mutta laukkunsa jäi Helsinkiin. Saapa nähdä, ehtiikö kassi tämän viikonloppumatkan aikana perille.

Nimiongelma?

Keskustelin erään slovakialaisen kaverin kanssa työnsaantihankaluuksista, ja hän kertoi, että oli joskus eräältä työnantajalta kuullut, että itäeurooppalaiselta kuulostavien henkilöiden työhakemukset menevät usein suoraan roskiin. Tämä koski sellaisten henkilöiden hakemuksia, joiden nimet loppuivat esimerkiksi -ov, -ova tai -ski.

Hmmm.

Olisikohan kannattanut vain pitää se turvallinen -en-loppuinen tyttönimi.. -En-loppuisia hollantilaisiakin nimiä kun on maa täynnä.

(Eipä silti, kyllä minä tästä nimestäni pidän, eikä kaduta yhtään.)

Her gebruik van er

Cursus 2 lähenee loppuaan, on enää kaksi luentoa jäljellä. Kieliopin hankalinta kohtaa opiskellaan, eli er-sanan käyttöä. Er on monikäyttöinen sana, jolla ei ole suoraa käännöstä. Sitä käytetään ainakin viidellä eri tavalla:

1. Verwijzen naar plaats, esim Woon je al lang in Delft? Ja, ik ben er namelijk geboren. Tässä er viittaa Delftiin.
2. Verwijzen: er + prepositie, esim Waar zouden mijn handschoenen toch kunnen zijn? Volgens mij zit je erop. Tässä er viittaa hanskoihin ja on yhdistetty prepositioon op.
3. Verwijzen: er + telwoord, esim. Heb jij kinderen? Ja, ik heb er drie. Tässä er viittaa lapsiin, eli "minulla on niitä kolme".
4. Er in combinatie met een onbepaald subject, esim Is er nog melk? Tämä toimii hieman kuten englannissa there: "is there any milk?"
5. Er in een passieve zin zonder subject, esim. Werd er nog gedanst? Tämä kääntyisi suunnilleen "tanssittiinko?"

Ensi viikon torstaina on kurssi kakkosen viimeinen kerta, ja sen jälkeen olemme omillamme syyskuuhun asti. Vasta silloin alkaa kurssi kolme. Mietin, josko menisin jatkamaan Mondriaanin tunneille, vai luotanko siihen, että saan itseopiskeltua tarpeeksi jämptisti ennen NT2 II -koetta. Opettaja on vakuuttunut, että pystyn kyllä siihen, mutta itse en ole niinkään varma. Saan onneksi materiaalia lainaksi. Yksi mahdollisuus on myös perustaa pieni ryhmä ja palkata yksityisopettaja (tämä on houkutteleva vaihtoehto joillekin, sillä Mondriaanin kurssit vaativat kunnossa olevat paperit..) Valitettavasti vain kiva ja hyvä opettajamme siirtyy kirjakauppa Huyserin johtajaksi ja lopettaa opetushommat. Lupasi tosin käydä meidän kanssamme välillä kaffella tai oluella juttelemassa hollanniksi.

Kovo

Asensin toissaviikolla käyttämättä olleelle uudehkolle Maxtorin 80-gigaiselle Fedora Core 5:n, kun piti päästä uudella linuxilla leikkimään. Virittelin pari päivää innoissani ympäristöä mieleiseksi, ja sitten logeja lukiessani huomasin, että smartd herjaa kovalevyn virheistä. En hevillä uskonut, vaan ajoin korpulta Maxtorin oman diagnostiikan, ja se kehoitti vaihtamaan levyn nyt tai heti. No, johan se levy vuoden vanha olikin..

Maxtorin sivuilta löytyi takuuntsekkausjärjestelmä, johon syötettiin kovon ensin sarjanumero. Sitten vain osoitetiedot ja diagnostiikkaohjelman antama virhekoodi perään, ja jossain tehtaalla Saksassa pakattiin uusi levy pakettiin ja lähetettiin meille. Se saapui tänään, ja onkin yllättäen 160-gigainen. Toivottavasti jaksaa sinnitellä vähän kauemmin kuin vuoden.

Puuh

Kaikilla muilla oli sitten hienot ja isot portfoliot. Kukaan ei ollut ajatellutkaan noudattaa 20 kuvan maksimimäärää, paitsi tietysti minä kiltti suomalainen sääntöihintakertuja, ja opettajat kyselivät, miksi minulla on niin vähän kuvia.

Ensin valokuvapuolen osastonjohtaja, taiteilija Corinne Noordenbos kertoi meille opiskelusta KABK:ssa ja valokuvausosastosta. Pari muutakin opettajaa esittäytyi. Sitten ensimmäisen vuoden opiskelijat kertoivat omia näkemyksiään ja näyttivät pääsykoeportfolionsa sekä nykyiset portfolionsa - vähän kuin "ennen" ja "jälkeen". Sen jälkeen mentiin ryhmissä kiertämään koulua, tsekattiin työpajat, ompelimo, maalausluokat, pimiöt, studiot, kirjasto ja tietysti kanttiini. Päästiin myös seuraamaan hetkeksi työskentelyä graafisen suunnittelun valokuvapuolella. Lopulta palattiin kierrokselta ja alettiin repostella kokelaiden valokuvia, julkisesti, totta kai.

Kuten sanoin, minulla oli aika vähän kuvia, ja nyt kun niitä vertasin muiden töihin, niin aika persoonattomia. Ja sitä minulle yksi kolmesta opettajastakin haastatteluhetkenäni sanoi. Että kuvat ovat teknisesti hyviä ja silmää kyllä on, mutta oma näkemys ei tule esiin. Kauniita kuvia, mutta missäs se tarina on? Eivät nämä vielä kerro mitään. Lisäksi pitäisi tehdä sarjoja, ei vain yksittäisiä läiskäyksiä. Pitäisi tuoda omaa persoonaa esille. Pitäisi karsia tylsät kuvat pois ja tehdä parempia tilalle. Ja pitäisi tehdä tosi tosi tosi paljon enemmän töitä.

No, en nyt odottanutkaan, että olisin tehnyt ihmeempää vaikutusta. Dokumentaarisen otteen sentään olivat sieltä huomaavinaan. Mutta sain paperit pääsykoeilmoittautumista varten ja kutsun saapua kotitehtävien ja paremman portfolion kanssa pääsykokeisiin kesäkuun alussa. Eli pääsin sentään siihen vaiheeseen asti.

Nyt on takki vähän tyhjä, piti pärjätä hollanniksi monta tuntia ja antaa omat työt gurujen julkisen repostelun kohteeksi. On aika rankkaa kuunnella kritiikkiä, kun 40 hyvää valokuvaajaa istuu ympärillä kuuntelemassa. Huomenna mietintäpäivä ja sitten taas töihin. Näkemystä etsimään.

Kuvatuskia

Vähän työntäyteinen viikonloppu. Huomenna klo 12 pitää olla taideakatemialla portfolion kanssa, ja se portfolio piti tietysti ensin saada kuntoon. Valitseminen on vaikeaa, muutamasta tuhannesta kuvasta pitää löytää 20 oleellisinta. Ja kun omia töitä on tullut katsottua niin paljon, ei enää edes oikein osaa nähdä, mikä niissä nyt olikaan hyvää tai erilaista. Niihin on jo niin tottunut.

Jos tuosta huomisesta selviän, joutunen vielä haastatteluihin, ja jos niistäkin pääsen kunnialla läpi, saan osallistua pääsykokeisiin. Karsinta on kova. Tietenkin. Jännittää.

Oltiin torstaina viihteellä parin hollanninkurssilaisen ja heidän ystäviensä kanssa. Vastapainoksi tuli sitten istuttua perjantai-iltana neljä tuntia kirkossa pääsiäisevankeliumin parissa. Kyseessä Bachin Matteus-passio. Solistit olivat erinomaisia, kuoro vähän vaisu, ja orkesteri välillä hieman epäterävä. Gambistista tykkäsin. Nyt kun vielä pääsisi kuuntelemaan Pergolesin Stabat Materin tänä pääsiäisenä.