3.4.06
Puuh
Kaikilla muilla oli sitten hienot ja isot portfoliot. Kukaan ei ollut ajatellutkaan noudattaa 20 kuvan maksimimäärää, paitsi tietysti minä kiltti suomalainen sääntöihintakertuja, ja opettajat kyselivät, miksi minulla on niin vähän kuvia.
Ensin valokuvapuolen osastonjohtaja, taiteilija Corinne Noordenbos kertoi meille opiskelusta KABK:ssa ja valokuvausosastosta. Pari muutakin opettajaa esittäytyi. Sitten ensimmäisen vuoden opiskelijat kertoivat omia näkemyksiään ja näyttivät pääsykoeportfolionsa sekä nykyiset portfolionsa - vähän kuin "ennen" ja "jälkeen". Sen jälkeen mentiin ryhmissä kiertämään koulua, tsekattiin työpajat, ompelimo, maalausluokat, pimiöt, studiot, kirjasto ja tietysti kanttiini. Päästiin myös seuraamaan hetkeksi työskentelyä graafisen suunnittelun valokuvapuolella. Lopulta palattiin kierrokselta ja alettiin repostella kokelaiden valokuvia, julkisesti, totta kai.
Kuten sanoin, minulla oli aika vähän kuvia, ja nyt kun niitä vertasin muiden töihin, niin aika persoonattomia. Ja sitä minulle yksi kolmesta opettajastakin haastatteluhetkenäni sanoi. Että kuvat ovat teknisesti hyviä ja silmää kyllä on, mutta oma näkemys ei tule esiin. Kauniita kuvia, mutta missäs se tarina on? Eivät nämä vielä kerro mitään. Lisäksi pitäisi tehdä sarjoja, ei vain yksittäisiä läiskäyksiä. Pitäisi tuoda omaa persoonaa esille. Pitäisi karsia tylsät kuvat pois ja tehdä parempia tilalle. Ja pitäisi tehdä tosi tosi tosi paljon enemmän töitä.
No, en nyt odottanutkaan, että olisin tehnyt ihmeempää vaikutusta. Dokumentaarisen otteen sentään olivat sieltä huomaavinaan. Mutta sain paperit pääsykoeilmoittautumista varten ja kutsun saapua kotitehtävien ja paremman portfolion kanssa pääsykokeisiin kesäkuun alussa. Eli pääsin sentään siihen vaiheeseen asti.
Nyt on takki vähän tyhjä, piti pärjätä hollanniksi monta tuntia ja antaa omat työt gurujen julkisen repostelun kohteeksi. On aika rankkaa kuunnella kritiikkiä, kun 40 hyvää valokuvaajaa istuu ympärillä kuuntelemassa. Huomenna mietintäpäivä ja sitten taas töihin. Näkemystä etsimään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
VastaaPoistaOnnea! Kaikkihan on nyt juuri niin kuin pitääkin: pääsit karsinnassa eteenpäin ja sait palautetta. Kärsit vain kokeen jälkeisestä masennuksesta, ja ehkä hollantilaisen suorasukaisuuden aiheuttamasta kultturishokista.
VastaaPoistaTaidat olla ihan oikeassa. Jostain syystä ne negatiiviset palautteenpalat jäävät mieleen paremmin kuin positiiviset.