Satuja, tarinoita, uutisia

Eilen törmäsin parissa seuraamassani blogissa mielenkiintoiseen uutislinkkiin. Kanadalainen oikeistolehti National Post väitti, että Iranin parlamentti on hyväksynyt lain, joka velvoittaa juutalaiset ja kristityt pitämään värikoodattuja merkkejä vaatetuksessaan. Artikkeli oli heti aiheuttanut kohua oikeistoblogosfäärissä, ja olipa Kanadan pääministerikin ehättänyt sanomaan, kuinka kauheasta asiasta on kyse, ja kuinka tämä osoittaa, ettei Iranin voi antaa saada ydinpommia.

Kyse olisi tosiaan ollut kamalasta asiasta, jos artikkeli vain olisi ollut totta. Vuorokauden aikana jutun sisältämät fabrikaatiot ehdittiin kumota monelta taholta. Iranin parlamentin juutalainen jäsen Maurice Motamed ilmaisi tyrmistyksensä, ja kertoi, että kyse on tosiaankin vain käsittämättömästä huhusta. Monet asiantuntijat tyrmäsivät artikkelin "tiedot" täysin. Myöhemmin lehti julkaisi www-sivuillaan tarkennuksen, jossa se peruuttelee kauemmas ankaksi osoittautuneesta uutisesta. Valitettavasti vain muut lehdet, kuten Jerusalem Post, ja tahot, kuten amerikkalainen oikeistoäänitorvi Rush Limbaugh, ovat ennättäneet tarttua juttuun ja levittää sitä. Ja kuten tällaisissa tapauksissa yleensä käy, itse "uutinen" leviää kauas, mutta peruutus ei välttämättä mihinkään. Lyönpä vetoa, että vielä viikkojenkin päästä Iranin natsimainen pukukoodi on yksi niistä syistä, millä tulevan konfliktin välttämättömyyttä perustellaan länsimaissa.

Tällaisista kehittelyistähän on kokemuksia jo vuosien ajalta. Kun USA valmistautui ensimmäiseen Persianlahden sotaansa vuonna 1990, koettiin ongelmaksi, että peruskansalainen ei tiennyt mitään Kuwaitista, eikä ollut kovin kiinnostunut sen puolustamisesta. Siispä palkattiin PR-firma Hill & Knowlton myymään Kuwaitin vapautussotaa kansalaisille. PR-firman onnistuneeseen kampanjaan kuului mediaan ujutettu tarina irakilaisista sotilaista, jotka raakalaismaisesti kiskoivat kuwaitilaisia vauvoja hengityskoneista sairaaloissa. 15-vuotias kuwaitilainen Nayirah kertoi kyynelsilmin, kuinka hän näki omin silmin sotilaiden törkeät teot puolustuskyvyttömiä vauvoja kohtaan. Tarina levisi joka puolelle ja sitä toistettiin uudelleen ja uudelleen. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että tarina oli keksitty, ja Nayirah Kuwaitin kuningasperheen jäsen, joka oli ollut Yhdysvalloissa kauhujen tapahtumahetkillä. Tätä ei kuitenkaan kerrottu laajalti mediassa, ja myöhäistä se olisi ollutkin - kansa saatiin kannattamaan sotaa raakalaisia vastaan, ja kun epäilykset heräsivät, taistelut olivat jo käynnissä.

Saapa nähdä, mitä kaikkea muuta saamme Iranista kuulla tulevina kuukausina.

Lisää:

Antonia Zerbisias: Shame, shame, shame

How PR Sold the War in the Persian Gulf