Balkie wil blijven

Balkenende kävin kuningattaren luona ja ilmoitti, että hän haluaa jatkaa vähemmistöhallituksella, koska "tehtävämme Afganistanissa on niin tärkeä" tjsp. Mahdollinen tuki oppositiosta voisi tulla Lijst Pim Fortuynin edustajilta, jotka siis ovat menettäneet kaiken kannatuksensa vuoden 2003 vaalien jälkeen. Seuraavaksi kuningatar keskustelee opposition kanssa, saa nähdä, miten tässä käy. PvdA on sitä mieltä, että vaalit voisi järjestää jo syyskuussa.

Amoxicilline

Kuume jatkuu. Käväisin huisartsilla. Huisarts ei suostunut kirjoittamaan lääkärintodistusta kielitentaattoreille. Hän antoi jonkun brosyyrin, jossa selostetaan, miksi huisartsit eivät suostu nykyisin kirjoittamaan lääkärintodistuksia. No, toivottavasti oma selitys ja kopsu brosyyrista kelpaavat staatsexamenin järjestäjille. Maksoin 90 euroa tentistä ja haluaisin todella käydä samalla rahalla tekemässä tentin sitten joskus kun olen kunnossa.

Huisarts ei ollut sama vanha lääkekielteinen heebo kuin ennen, vaan nuori kiinalainen kaveri. Oli sitä mieltä, että ensin oli virustauti ja nyt on bakteeritauti. 10 päivän kuuri antibiootteja peliin. Ehkä tämä tästä. Kunhan ennen ensi viikon torstaita paranen niin hyvä on. Paitsi että harmittaa, että missaan helteisiä kesäpäiviä, kun en jaksa tehdä mitään. Mutta minkäs teet.

H ja veljensä olivat Scheveningenissä rannalla, palaavat kohta katsomaan jalkapalloa.

Balkie tapaamassa kuningatarta

Pääministeri Balkenende on aamulla mennyt tapaamaan kuningatarta ja pyytämään hallituksensa eroa. Todennäköistä on, että uudet vaalit pidetään kolmen kuukauden sisällä. Jos vaalit pidettäisiin tänään, olisivat tulokset Politieke Barometerin mukaan seuraavanlaiset:

Puolue        Prosenttia äänistä   Paikkoja

CDA             24,3%                     38
PvdA            27,0%                     42
VVD            19,8%                      31
SP                11,1%                      17
LPF               0,6%                        0
GroenLinks   7,1%                      11
D66               2,3%                        3
ChristenUnie 3,0%                        4
SGP              1,8%                        2
Wilders         1,5%                        2

Toisin sanoen CDA on menettämässä, mutta Verdonkin ja Hirsi Alin puolue VVD saisi kolme lisäpaikkaa edellisiin vaaleihin verrattuna. Yllättävää. Työväenpuolue PvdA:n kannatus on nousussa, kuten myös sosialistipuolue SP:n ja Vihreän vasemmiston eli Groen Linksin. Oikean laidan Lijst Pim Fortuyn sen sijaan menettäisi kaikki paikkansa.

(Edit: sori epäsiisti tuloslista, en jaksa taulukoittaa sitä juuri nyt)

Juhuuu!!

Hollannin hallitus eroaa

Edit klo 00:00: Ding dong, the witch is dead..



Kuva: Helsingin Sanomat

Pelkoa ja hämminkiä Den Haagissa

D66 veti tukensa hallitukselta, koska pääministeri Balkenende jatkoi Rita Verdonkin tukemista. Nyt kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Debatti on käynnissä parlamentissa. Periaatteessa hallituksen pitäisi hajota, kun kerran yksi hallituspuolueista on vetänyt tukensa, mutta CDA ja VVD yrittävät taas pelata omilla säännöillä ja lykätä vierailua kuningattaren luona (hallituksen eroa pyytämässä). Elämme jännittäviä aikoja.

D66 withdraws support from coalition: confusion reigns

...it is unclear whether the government has fallen or not...

Slangen

Sain juuri tekstiviestin, jossa kysyttiin, voisinko kuljettaa Suomeen matkatessani Tanskasta pari pythonia mukana. (En voi.)

Aika hiljaista

Meillä kävi viime syksynä vierailulla erittäin sosiaalinen ja puhelias ystävä. Tämä ystävä käytti adjektiivia "hiljainen" negatiivisena määritteenä. Jos oli aika hiljaista, oli aika tylsää. Jos paikka oli hiljainen, oli se ikävä. Saimme jonkinlaisen konfliktin aikaiseksi, muustakin, mutta myös siitä, että ystävä kuvitteli meidän olevan hänelle loukkaantuneita, koska olimme niin hiljaisia. Selitin, että meille normaalitilanne on tällainen: istumme iltaa kotona, kumpikin omassa kohdassaan, luemme kirjoja tai teemme jotain netissä, ja aina välillä vaihdamme sanan tai pari. Sitten illalla nukkumaanmenon aikaan juttelemme hieman enemmän päivän tapahtumista. Tämä on meille mukavaa ja luonnollista.

Sosiaalisen ystäväni kanssa toki juttelen, en pidä mitään mykkäkoulua. Mutta juttelusuoneni ehtyy väkisinkin jonkin verran parin kolmen päivän jälkeen. Normaalielämässä hän ei tätä huomaa, koska tapaamme baari-illan tai muun merkeissä harvakseltaan. Sellaisten iltojen jälkeen minä yleensä poden ns. sosiaalista väsymystä (en tiedä parempaa termiä, mutta kyse on siis siitä, että jos olen ollut erityisen puheliaassa tai osallistumista vaativassa seurassa, pitää minun ladata akkuja itsekseni pari päivää sen jälkeen). Jos en pääse potemaan, muutun varmaan koko ajan hiljalleen hiljaisemmaksi ja varmasti tylsemmäksi.

Iso osa ystävistämme vaikuttaa olevan tämän hiljaisuuden suhteen ainakin osaksi kaltaisiamme. On ystäviä, joiden kanssa on luonnollista viettää aikaa sitenkin, että välillä voi mennä nököttämään yksikseen nurkkaan lukemaan kirjaa. Kukaan ei pahemmin kummeksu, ainakaan ääneen.

Jaa, mistä tämä tuli mieleen? Menetin ääneni, eli nyt minä vain pihisen. Aika hiljaista. Huomenna staatsexamenin sijasta lääkärille.

Verdomme

Ehdin tässä olla yhden päivän toipilaana ja nyt hiipii selvästi jälkitauti tuonne (entiseen?) liimakorvaan, minnepä muualle.

BBC on kiva. Yödokumentti tänään on Sir, No Sir!

Hirsi Ali vs. Verdonk, osa kolme

Lue aiemmat osat täältä ja täältä.

Immigraatioministeri Verdonkin ja "islam-kriitikko" Ayaan Hirsi Alin kiista on päättynyt. Verdonk on ilmoittanut, että Hirsi Ali saa toki pitää Hollannin kansalaisuuden. Ja Hirsi Ali on pyytänyt Verdonkilta anteeksi (!) koko soppaa ja pahoittelee aiheuttamiaan väärinkäsityksiä. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että Verdonk sai korostettua kovan ämmän imagoa ja Hirsi Ali sai paljon julkisuutta aloitukselleen amerikkalaisessa oikean laidan think tankissa. Lisäksi jupakalla toki myytiin monta lehteä niin täällä kuin Atlantin takanakin ("muslimeja pelkäävät raukkalaismaiset eurooppalaiset karkottavat keskuudestaan rohkean vapaustaistelijan" ynnä muuta puppaa, vähän kärjistettynä, mutta vain vähän).

Muuta politiikkaa: Jan Peter Balkenende on suomalaisten kiusana, Verdonk kosiskelee huhujen mukaan äärilaidan Leefbaar-puoluetta ja Maastricht harkitsee uudelleen coffee shopien sijoittamista valtakunnanrajalle.

Hah

Hesarin mukaan kaupunki ryhtyy heinäkuun alusta vähentämään katusoittomölyä, vihdoin. Aikomuksena on rajoittaa vahvistimien käyttöä ja pienentää siten melutasoa. Kuulemma Helsingissä katusoittotaiteensa ja taitonsa väärin ymmärtäneitä on
ollut vain vähän. Musikanttien tilannetaju on aika ajoin kuitenkin
pettänyt lähinnä Kolmen sepän aukiolla. Niinpä - kuinkahan monta kertaa sitä on tullut kiroiltua Kolmen sepän patsaalla tai Stockan kellon alla, kun soittoryhmä "vahvistetut intiaanit" veivaa samaa panhuilusikermää minuutista ja tunnista toiseen. Pahimmillaan mekkala kuului meille Krunaan asti.

Eihän minulla mitään katusoittoa vastaan ole. Mielellään pysähdyn kuuntelemaan, usein annan rahaa, välillä ostan levyn ja joskus pentuna olen soittanut itsekin. Mutta jatkuva samoja tylsiä biisejä toistava hirvittävällä volalla soittava porukka aivan kaupungin keskustassa keskeisellä tapaamispaikalla on jotain liikaa.

Ajankulua

Mihinköhän tämä kesäkuu oikein meni? Jotenkin ei ole ollut yhtään kesäkuumainen olo. Ehkä siksi, että vuodenajat alkavat niin eri aikoihin täällä. Suomessa kesäkuu on ihan oma juttunsa.

Suomesta puheenollen, mun tämänhetkinen Suomi-ikäväni taitaa saada övereitä piirteitä: hihkuin eilen H:lle, että ajattele, ensi viikolla päästään ruotsinlaivallekin! H katsoi minua tyrmistyneenä. Minä mielessäni jo haaveilen, kuinka ostan laivan infosta Iltikset ja painun keularavintolaan lukemaan Matin ja Mervin uusimmista edesottamuksista ja juon Lapin Kultaa. Viereisissä pöydissä aidot fennit uhoavat edellisristeilyjen ryyppykokemuksillaan ja lapsiperheiden kullannuput vänkäävät pallomereen.

Oikeasti ikävöinnin kohteena on kyllä se Suomen kesä. Eli voin sitten seistä laivan kannella ja katsoa tippa silmässä, kun maailman kaunein saaristo lipuu ohi. Ja sitten pääsee mökille! Ja Helsinkiin! Ja Kotkaan! Voi että!

Het kan niet dan meer zijn

sanoi selostaja juuri. S'on nyt maansuru.

Hollannin viimeistely oli surkeaa ja koko peli meni pelleilyksi. Neljä punaista korttia ja valtava kasa keltaisia. Mieluummin olisin katsonut jalkapalloa.

Voetbalmuziek

Tällainen laulu on usein televisiossa vanhojen jalkapallohetkien taustamusiikkina:

Als de dag van toen, hou ik van jou
Misschien oprechter en bewuster trouw
Want toch steeds weer is een dag zonder haar
Een verloren dag met stil verlangen naar
Weer een dag als toen, waarop ze zei:
"jij bent mijn leven, sta aan mijn zij"
en wat, wat er ook gebeuren mag,
ik hou nog meer van jou, toen die dag

Tämän viisun lisäksi kisojen aikana on vihdoin päässyt kuulemaan myös Hollannin kansallislaulun, jota nämä eivät kai kovasti muuten hoilaa. Se on siis Wilhelmus, jossa on 15 säkeistöä. Niistä ensimmäinen (ja joskus kuudes) yleensä lauletaan. Siinä on hämmentävät sanat:

Wilhelmus van Nassouwe
ben ik van Duitsen bloed
den vaderland getrouwe
blijf ik tot in den dood.
Een Prinse van Oranje
ben ik, vrij onverveerd,
den Koning van Hispanje
heb ik altijd geëerd.

Kehno käännökseni:

Nassaun Wilhelmus
Olen, saksalaista verta
Uskollinen isänmaalle
Kunnes kuolen
Oranjen prinssi
Vapaa ja peloton
Espanjan kuningasta
Olen aina kunnioittanut

Eli hollantilaiset kansallislaulua laulaessaan julistavat Espanjan kuninkaan kunniaa.

Superfast

Pitäisi pysytellä paremmin kärryillä. Menin ostamaan lipun Superfastin laivalle Hangosta Rostockiin ja sitten vasta luin, että paatit onkin myyty Tallinkille. Erinäisten kokemusten jälkeen en ole enää Tallinkin laivoilla matkustanut, mutta nyt on kai sitten pakko. Tämä keväinen pätkä Iltiksestä ei ainakaan lisää luottamusta toimintaan:

Satakunta laivamatkustajaa odotti eilisiltana ja viime yönä kuusi
tuntia Hangon satamassa Superfast Ferriesin laivaa. Rostockiin
matkaavan laivan oli määrä lähteä kymmeneltä illalla,
mutta matkustajille kerrottiin, että laiva lähtee vasta kello 04 yöllä.
Laivan myöhästymisen syyksi virkailija kertoi, että virolainen kapteeni
ei vielä tiedä, miten laivalla ajetaan. (Ilta-Sanomat 12.4.2006)

Kotisairaanhoidon tarpeessa

Kävimme juuri kaupassa (oli pakko; ruoka, juoma, buranat ja nenäsuihke loppu) ja meinasimme tuupertua matkalle. Kaupungilla oli toripäivä, väkeä ja turistia kuin pipoa, posetiivit soi ja sorsat tanssaa. Katseltiin menoa kuin usvan läpi, raahautuminen kauppaan asti vei kaiken keskittymiskyvyn.

Nyt on sentään ruokaa, juomaa ja lääkettä, mutta kuka tiskaisi meille yhden astian tai valmistaisi safkan? H:n kuume on noussut yli 38 asteen ja minäkin pysyttelen varmaan samoissa lukemissa, pää on niin täynnä räkää että ajatukset  t a h m a u t u v a t, joka paikkaan sattuu.

Ja tää on muuten kesän viimeinen viikonloppu jonka vietämme kahden kotona. Olemme onnistuneet ylibuukkaamaan kesän tosi tyylikkäästi. Ensin tuo kesäkuun alkupuoli Italiassa, sitten reissu Suomeen heinäkuussa, ja koko elokuu Ranskassa. En mä toki valita - parempi reissata nyt kun voi ja kun kaikki on edes vähän lähempänä kuin siellä kaukana pohjoisessa - mutta mietin vain, miten tuon kaiken jaksaa. Ja että olisihan sitä Hollannin kesääkin ollut ihan kiva vähän enemmänkin ihmetellä. Toivottavasti kesäkelit jatkuu taas marraskuulle. Tämä kesän ylibuukkaus on varmaan aika suomalainen ilmiö; pitää käyttää tehokkaasti ja täydellisesti ne muutamat viikot kivaa keliä ja valoa. Vähintään kiertää Eurooppa tai rakentaa kesämökki osista uudelleen.

Valokuvatorstai 5

Aiheena oli hedelmä.



Toissakesänä kasvatettu Capsicum annuum lombardo. Käsittelin kuvaa hieman filtterillä nimeltä Van Gogh, ihan kokeeksi.

Me-no-lip-pu

Meilläpä on menoliput Suomeen! Ilmaannumme Turkkuseen 7.7. ja vietämme muutaman päivän laatuaikaa mökillä, minkä jälkeen tunneloidumme Helsinkiin joskus seuraavana keksiviikkona tai torstaina. H:lla on jo paluulippukin, mutta minä vasta säädän. Majoitustarjouksia otetaan vastaan (vinkki vinkki).

Juhannusta, prkl

Ollaan harmiteltu viikkokausia, kun ei päästä Katumalle juhannukseksi. Plan B oli mennä kaveriperheen kanssa tekojärvelle grillaamaan. Mutta nyt näyttää siltä, että vietämme juhannuksen samoin kuin vapun: sängyn pohjalla. Mulla on 38,4 kuumetta, kurkkukipua, nuha, päänsärky ja ripuli (perhaps that was on a need-to-know basis and you didn't need to know, vai?), ja H:lla samat, paitsi kuume vähän alempi ja lisäksi yskä. Kuljetimme siis Italiasta pöpön mukana. Ei kai tämä sentään mikään influenssa enää tähän aikaan vuodesta ole (sitä paitsi minä sairastin sen B:n jo tänä vuonna), että en sitten tiedä mikä. Fluna ja mahatauti ovat tarpeeksi ikäviä yksinäänkin, saati sitten kombinaationa.

Onkohan täällä ulukomailla pikkaisen erilaiset viirukset, vai olemmekohan unohtaneet vastustuskykymme Suomeen? Olemme sairastaneet vuoden aikana enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Ei kiva.

Mä sain kyllä tässä vastikään jotain tavallaan positiivistakin terveysinformaatiota, kun yhdelle viime vuosina kehittyneelle vaivalle tuli nimi: Hortonin neuralgia. Päänsäryistä olen kärsinyt pienen ikäni. Lapsena särki otsaa, teini-iästä eteenpäin sain klassisia migreeneitä auraoireineen (mun aurat on valomatoja, jotka matkustaa näkökentän kulmista keskelle kivoissa rykelmissä) ja nyt niiden vähentyessä olen kuutisen vuotta sitten kehitellyt uudenlaisen säryn. Siinä kipu tulee nopeasti vasemman silmän taakse ja on infernaalinen. Samalla vasemman silmän pupilli muuttuu pienemmäksi ja luomi alkaa ikävästä lerputtaa. Otin kerran kuvia, kun en uskonut peilissä näkyvää kuvaa, ja aika pölöltä tuolloin näytän. Vasen silmä alkaa myös punoittaa, ja siihen ilmestyy punainen verisuonipiste. Nenä menee tukkoon vasemmalta puolelta. Kipu lievittyy aikanaan, nopeammin, jos otan äkkiä kofeiinia ja ibuprofeiinia (H kantaa nykyään automaattisesti kaffekupin ja buranan eteen, kun edes hieroskelen vasenta silmääni). Mutta yleensä kausittaisesti se palaa sitten seuraavana päivänä takaisin. No, nyt säryllä on lekurin mukaan ihan oma nimi, ja minä siis kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on kolmenlaisia päänsärkyjä: tensio- eli jännityspäänsärkyä, klassista migreeniä ja hortonin syndroomaa.  

Tämä meni nyt sivuraiteelle. No, mitäpä siitä - toivotan kaikille erinomaista juhannusta, olisimmepa siellä Suomessa!

Adressi

Minä ainakin allekirjoitin: vetoomus hedelmöityshoitojen rajaamista vastaan.

Ja tästäkin kuulin vasta nyt. En ole ajan hermolla, en.

Aaaaaanvalluuuuuuuh!!!

Hup Holland Hup! Argentiina kumoon! Nyt on kiire pubiin katsomaan peliä.

Valokuvatorstai

Tuolinraajat, aiheena oli "kädet, tassut, raajat"

Kiva olla kotona

Olipa ihana nukkua pitkästä aikaa omassa sängyssä ja käydä omassa suihkussa. Laskin juuri, että olemme koko kesänä varmaan kolme viikkoa kotona, joten pitää nyt nauttia kun voi. Energiayhtiö oli muistanut meitä 300 euron tasauslaskulla poissaollessamme, mikä oli vähän ikävä yllätys. Oletan, että johtuu korkeista lämmityskustannuksista, kevät kun oli kylmä. Tai sitten on tullut käytyä liikaa kuumassa kylvyssä.

Törmäsin Ataan ja Natashaan kaupungilla ja pääsin heti taas puhumaan hollantiakin. Staatsexameniinhan on nyt vain puolitoista viikkoa. Järjestävä taho oli lähettänyt kirjeen, jossa kerrotaan kokeen pitämispaikaksi Rotterdam. Sentään ei siis tarvitse mihinkään Groningeniin tai Eindhoveniin lähteä. Tasoni on kyllä laskenut viime aikoina kuin lehmän häntä, kun ei ole ollut kursseja eikä tapaamisia hollantia puhuvien kanssa. Pitää lukea.

Sen lisäksi pitää katsoa jalkapalloa. Nyt Ruotsi - Englanti, ihan mielenkiintoinen matsi, ja huomenna sitten superjännittävä Hollanti - Argentiina. Se pitää käydä baarissa katsomassa. Sinänsä panos ei ole suuri, että molemmat maat ovat jo varmistaneet jatkopaikkansa, mutta Hollannin tasosta kertoo kyllä paljon se, mihin pystytään Argentiinaa vastaan. Argentiina kun vaikuttaa pelottavan kovalta tänä vuonna. Isot maat Brasilia, Englanti, Italia ja Ranska taas eivät ole oikein vakuuttaneet. Englanti ja Brasilia ovat toki voittaneet, mutta puolivaloilla. Englanti näyttää taas pelaavan pitkiä syöttöjä ja läpijuoksuyrityksiä. Ranska taas on ollut ihan onneton. Saksa on sentään totutun tehokas. H:n työpaikassa eräs katalonialainen kurssikaverini pitää pientä tulosveikkauskilpailua, jonka alkuvaiheessa piti arvata alkusarjan kaikkien otteluiden tulokset. Vielä muutama päivä sitten veikkauksemme olivat kuudennella sijalla koko fyysikkoporukasta, mutta nyt viime päivinä olemme romahtaneet jollekin sijan 20 paikkeille. Näyttää siltä, että nyt alkavan matsin olemme arvanneet päättyvän Englannille 2-1.

Taas kotona

Ahkeran matkustuksen jälkeen palasin kotiin juuri. Reitti oli tällä kertaa Firenze - Milano - San Bernardinon tunneli Sveitsissä - Zurich - Basel - Strasbourg - Metz - Luxembourg - Liege - Leuven - Brysseli - Antwerpen - Rotterdam - Delft. Ei, nuo kaikki eivät olleet vaihtoja, vaan Milanosta Rotterdamiin sain istua samassa liikennevälineessä. Puuduttavaa.

Firenzessä oli kuuma, tikahduttavan kuuma. Jotain 35 astetta. Milanossa 29 astetta tuntui ihan viileältä sen jälkeen. Emme tehneet mitään ihmeempiä, katselimme kaupunkia ja kävimme kaksi kertaa syömässä samassa paikassa. Kuumuus vei innostuksen pitempiin kävelyurakoihin. Ihan hyvä, sillä aloin olla melko puhki muutenkin, ja nyt tarvitsen lomaltatoipumisloman.

Pois Napolista

(Kirjoitettu 16.6. klo 23:28)

Heräsimme aamulla Napolissa käheään riitaan; respan poika huusi lähes äänettömälle kähisevälle kaverille, jonka tehtävä hotellissa ei käynyt selväksi. Lähdimme vielä palloilemaan ulos. Löysimme Piazza Garibaldin läheltä marketin, jossa myytiin mitä tahansa. Kuin Viipurin tori, mutta eksoottisempi. Teimme juuri sen, mitä ei pitänyt: kuljimme tärkeimpien omaisuuksien kanssa Napolin huonoimmalla alueella ihmisvilinässä. Ostimme matkaevääksi naksuja ja ripienoa. Palattuamme Garibaldille näimme noppapelin, jossa nopealiikkeinen kaveri piilotti yhtä noppaa johonkin kolmesta alassuin käännetystä kupista. Panoksena oli 50 euroa. Ensimmäisen paikalle osuneen huijari antoi voittaa, mutta seuraavat kerääntyneet menettivät setelinsä. Eräs nainen ei uskonut kerrasta, vaan laittoi peliin toisen rahan. Toinen rouva käveli ohitse, pysähtyi hetkeksi katsomaan, vilkaisi minuun ja elehti erittäin selkeästi, että "onpa siinä signora helposti huijattavissa"; pyöritti silmiään, ravisti sormiaan kasvojen edessä ja lopulta teki rukoilueleen ja sitten kohautti olkapäitä. Minua nauratti.

Napoli ei lopulta onnistunut pelästyttämään. Ehkä siksi, että olemme matkustelleet Venäjälläkin.

Asemalla pakkauduimme junaan, jossa kaupustelijat kulkivat kauppaamassa olutta, vettä, panineja ja mitä vain. Junassa oli myös poliiseja, jotka äkkiä nappasivat yhden kaupustelijoista ulos asemalaiturille. Kiinnostuneena menin katsomaan ikkunasta, ja näin, kun yksi poliisi ensin tönäisi kiinniotettua. Tönäisty otti pari nopeaa askelta pitääkseen tasapainonsa, ja samalla toinen poliisi löi pampulla lujaa niskaan. Kaveri putosi polvilleen, ja neljä poliisia aloitti löylyttämisen nyrkein ja potkuin. Asemalaituri oli täynnä väkeä, mutta kaikki katsoivat huolellisesti muualle. Lopulta poliisit näyttivät kyllästyvän ja jättivät kaverin rauhaan. Ehdin ajatella, että tästä pitäisi kyllä saada valokuva, mutta tajusin sentään jättää kameran kassiin.

Junassa viereeni istui hyvin vanha pappi, varmaankin yhdeksissäkymmenissä. Hän katsoi kiinnostuneena kirjaani (luin Anne Frankin päiväkirjaa hollanniksi), mutta meillä ei ollut yhteistä keskustelukieltä. Poistuessaan Chiusissa hän siunasi meidät, ja osasin sanoa vain "grazie, arrivederci".

Pääsimme Campo di Marten kautta Firenzeen ja löysimme majoituksemme. Kyseessä on tällä kertaa vanha talo jossain Duomon ja Palazzo Vecchion välimaastossa. Täällä asuu kaksi tyttöä, jotka vuokraavat huoneita. Meillä on yksi iso vanha koristeellinen huone, ja lisäksi käyttöoikeus olohuoneeseen, kylpyhuoneeseen, keittiöön ja kattoterassiin, jolta on näkymä Duomolle, Fiesoleen ja vaikka minne. Televisiota tai internetiä ei sentään ole, joten olemme mediattomassa tilassa. Futista voi toki katsoa baarissa, ja blogiin päivitän tämän jälkeenpäin.

Randomhuomioita Napolista:
- kuolinilmoitukset talojen seinissä, monissa Padre Pion kuva
- ihmiset kantavat tuolit ulos kadulle ja istuvat iltaa, mutta niin toisaalta usein Delftissäkin
- kodittomat koirat kulkevat vierellä
- invalidit, jotka nukkuvat pahvinpaloilla asema-aukiolla, rullatuolit taitettuina vieressä
- kerjäävät pikkuhaitaristit
- bling bling: jos Pohjois-Italiassa ollaan tyylikkäitä, niin etelässä ollaan mahdollisimman bling
- vesuvius-tomaatit
- sitruunat Sorrenton sitruunapuissa
- liskot
- romahtamaisillaan olevat talot

Käytiin Firenzessä syömässä Felinen suosittelemassa trattoriassa, ja safka olikin suunnilleen parasta ikinä, ja lisäksi halpaa. Ihmeteltiin kaduilla parveilevia pappeja ja tultiin takaisin huoneelle, jotta huomennakin jaksaa.

Sorrento

(kirjoitettu 15.6. klo 22:12)

Meillä oli tämä päivä vähän auki, olimme ajatelleet Capria tai Ischiaa, mutta emme sitten jaksaneet säätää ja menimme junalla Sorrentoon. Kiva kaupunki, upeita jyrkänteitä rannassa. Paljon brittituristeja. Kävimme "ulkomaalaisten kerholla" syömässä lounaan ja tuntemassa olomme hyvin koloniaaliseksi. ("I am feeling very colonial," lausuttuna yläluokan brittiaksentilla gintonic kädessä).

Onnistuin jotenkin kehittelemään tähänkin päivään rankan osuuden, kun muistin, että olin nähnyt jossain kuvan Sorrenton lähellä olevasta kivasta laguunista, jonka luona on roomalaisia raunioita. Löysimme paikan, mutta sitä ennen piti kävellä pitkään helteessä. Kulkukoirat jolkottelivat mukana silloin tällöin. Laguuni oli hieno kaukaa, mutta läheltä uimakelvoton (täynnä roskaa ja lasinsirua). Menimme bussilla takaisin Sorrenton keskustaan ja päätimme ottaa pikapaatin takaisin Napoliin hitaan lähijunan sijasta. Paatti oli kiva ratkaisu, 35 minuuttia Napolinlahden ylitystä vauhdilla. Upeat tulivuorinäkymät.

Kuljimme satamasta Napolin keskustan läpi hotellille ja kävimme matkalla shoppaamassa (yksi kassi ja yksi pitkähihainen paita, yht. 10 euroa) ja syömässä (kaksi pizzaa, 25 cl viiniä, 50 cl vissyä, 13 euroa). Katuelämä oli vilkasta. Joka paikassa pikkupojat järjestävät omia maailmanmestaruuskisoja ja tekevät upeita maaleja roskapönttöjen väliin. Goooooooooool! Golgolgolgolgolgooool!

Vesuvius

(Kirjoitettu 14.6. klo 22)

Tänään heräsimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme junalla Ercolano Scavin asemalle, eri vanhan Herculaneumin tienoolle. Sieltä pääsimme minibussiin, joka ajoi meidät noin kilometrin korkeudelle Vesuviuksen rinteelle. Siitä kävelimme ylämäkeä kraaterille asti. Tie oli hyväkuntoinen, mutta irtonainen laavakivi teki kipuamisen rankaksi. Väkeä oli kuin pipoa, myös iso ryhmä suomalaisia.

Itse kraateri oli iso ja uinuva, paitsi että muutamasta kohdasta sentään nousi savu. Jotain rikinkatkuakin olin haistavinani. Näkymä Napolinlahdelle oli upea. Aina välillä tuli mieleen, että jalkojen alla on Euroopan vaarallisin tulivuori, joka vaikuttaa uinuvalta, mutta oikeasti vain vaanii.



Palasimme parin kolmen tunnin päästä Ercolanoon ja jatkoimme sieltä Circumvesuviana-junalla Pompeijiin. Jaksoimme tutkia esiinkaivettua arkeologista ihmettä kolmisen tuntia. Olin luullut, että kyseessä on pieni määrä esiinkaivettuja pylväitä tms., mutta sen sijaan siellä olikin asuinkaupunkini keskustaa suurempi antiikkinen asutus kylpylöineen, bordelleineen ja kauppoineen. Näyttävimmät freskot ja patsaat on viety Napolin kaupunginmuseoon, mutta kyllä paikalla oli silti aika huimaa nähtävää. Vain ihmetytti, miten vapaasti me saimme muinaiskaupungissa kulkea. Vartijoita oli hyvin harvassa, ja väki sai parveilla 2500 vuotta vanhoissa temppeleissä ja käpälöidä niiden aarteita.



Kulkukoirat ja -kissat ahdistavat yhä. Samoin erään hostellimme lähellä olevan eläinkaupan eläinparat, jotka parkuvat pienissä häkeissä. Kun kävin katselemassa lähempää, kaikki, sekä kissanpennut että koiranpennut, tuntuivat anelevan minulta kotiinkuljetusta. Samoin kulkukoirat tulevat luokse ja laskevat pään polvelle, ihan kesyinä. Joku koti on ne kaikki hylännyt. Tekisi mieli viedä jokainen mukana kotiin.

Illalla olimme liian väsyjä lähtemään minnekään. Katsomme jalkapalloa televisiosta ja syömme hotellihuoneeseen tilattua pizzaa. Napolissa pizza tosiaan on maailman parasta.

Napoli

(Kirjoitettu 13.6. klo 23)

Napoli on hämmentävä. Kaoottinen liikenne, jatkuva autontorvien ja vespojen äänimerkkien tööttäys, toisilleen huutavat ihmiset, arabipoppi kaduilla, kulkukoirat, piipittävät kännykät. Joka puolella kauhean paljon ihmisiä, joilla kaikilla on kiire tai asiaa. Liikennevaloja ei noudata kukaan, eli minunkaan ei kannata - ei vihreillä pääse yli yhtään turvallisemmin kuin punaisillakaan. Pitää liikkua määrätietoisesti.

Kaupungin maisemaa hallitsee tulivuori, joka tällä hetkellä on hiljaa, mutta samalla Euroopan vaarallisin ja yksi maailman vaarallisimmista. Vesuviuksen purkautuminen on "myöhässä", ja seuraavasta purkauksesta odotetaankin isoa. Tiedemiehet sanovat, että varoitusaikaa evakuoinnille voi olla 45 minuuttia tai kaksi viikkoa, ja nyt Napolin nähtyäni ymmärrän, miksi jotkut nauroivat suunnitelmalle, jossa koko kaupunki evakuoidaan liikennereittejä pitkin hyvässä järjestyksessä. Tulivuoren lisäksi kaupunki on piittaamatta maanjäristyksistä, niitäkään kun ei ole sattunut vähään aikaan. Viimeisin tuhoisa oli 1980.



Me kuljimme pälyillen hotelliltamme rantaan. Hotelli on halpa ja siis huonolla alueella, tienoo on täynnä jobbareita, diilereitä, tuntihotelleja ja epämääräisyyttä. Rannassa kohoavat kalliit loistohotellit, ja satamassa seisoo Hietaniemessä valmistettu risteilyalus. Söimme rannassa kalaruokaa ja suunnistimme vaikeasti takaisin hotelliin väärällä raitiovaunulla.

Valokuvatorstai

Valokuvatorstain hiukan myöhässä tuleva kuva on otettu eilen illalla ennen lähtöämme Pisasta.



On tuo ainakin pyöreä, ja lisäksi toki vino.

Cinqueterre 2 & muuta

(Tämä on kirjoitettu 12.6.2006 klo 23:49, copypastetan sen blogiin, kunhan löydän hotspotin)

(Kopsattu blogiin Napolissa hotelli Zarassa)

Sunnuntaina lojuttiin Pisassa, lähinnä hotellihuoneen terassilla. Illalla käytiin sentään iltakävelyllä. Nähtiin koditon kaveri, jolla oli tassunsa satuttanut koira. Koiralla oli side käpälässä, ja kundilla lastenvaunut, joissa koira sai olla, kun ei enää voinut kävellä. Koira ontui, ja istahti sitten maahan ja loi katseen isäntäänsä. Tämä nyökkäsi, parkkeerasi vaunut koiran viereen ja nosti koiran vaunuihin. Huolto pelasi.

Maanantaina mentiin taas Cinqueterreen. Junailtiin Riomaggioreen, käveltiin sieltä Manoroloon ja otettiin tuurimoottori (tai siis vuorovene) Vernazzaan. Siellä lojuttiin hetki rannalla ja kastauduttiin viileään Välimereen.

Illalla olimme syömässä trattoriassa, jonka terassille oli tietenkin raahattu televisio Italia-Ghana -matsia varten. Tarjoilijat unohtivat tarjoilun ja tuijottivat peliä, ja toisaalta asiakkaat unohtivat syömisenkin pelin takia. Maalit aiheuttivat tarjoilijoiden tanssia ympäri terassia ja kovan metelin koko kaupungissa. Nytkin vielä autot tööttäävät ja ihmiset puhaltelevat pilleihin.

Kamera oikuttelee. Sanoo Err CF, ensin luulin, että isoin cf-kortti on rikki, mutta sitten kamera sanoi samaa toisen kortin kohdalla. Kumpikin kortti toimii läppärin cf-korttipaikassa aivan hyvin. Takuu mennee ihan kohta umpeen, joten pitänee tehdä asialle hetikohta jotain.

Aamulla lähtee juna Napoliin. Vähän arveluttaa, meitä kun on varoiteltu ko. kaupungista niin monelta taholta. Mutta kai siitä selvitään.

Cinqueterre

Huristeltiin junalla paikkaan nimeltä Vernazza, joka on yksi Cinqueterren viidestä kylästä. Ihmeteltiin menoa ja kokeiltiin Välimeren lämpötilaa. Paikka oli nätti ja idyllinen ja täynnä amerikkalaisia turisteja. Käveltiin vuoripolkua pari tuntia seuraavaan kylään nimeltä Corniglio. Maisemat olivat upeat ja polku aika hyvässä kunnossa. Olin unohtanut laittaa jalkoihinkin aurinkovoidetta, joten sääret kärähtivät.

Puolivälin jälkeen ohitettiin paikka, jossa asusti kolme huonokuntoista kissaa. Joku oli laittanut niille nukkumapaikan ja ruokaa, mutta se ruoka oli aika vanhaa, eikä kunnollista vettäkään ollut. Kaikki kissat olivat laihoja ja ensin apaattisia. Kun menin juttelemaan niille, ne alkoivat naukua hyvin vaativasti ja kiehnätä jaloissa. Selvästi siis entisiä kotikissoja. Kaadoimme kaiken jäljellä olleen veden kissoille kuppiin, ja ne alkoivatkin heti juoda ahnaasti. Löysin jonkun jättämän raksurasian ja kaadoin toiseen kuppiin murkinaa. Kissoilla oli punkkeja korvissa ja turkissa, yritin saada niitä sormilla pois, kun ei ollut pinsettejäkään. Ei onnistunut, kun taisivat aristaa punkinpuremia liikaa. Tuli ahdistus, kun en tiennyt, miten olisin voinut vielä otusparkoja auttaa. Toivottavasti se, joka toi raksurasian ja teki nukkumapaikan, on kohta tulossa takaisin pitämään eläimistä huolta.

Tänään väsyttää, eilinen oli aika rankka. Mennään kohta katsomaan jonnekin Hollannin futismatsia.

Lucca

Käytiin Luccassa ja siellä näköalatornissa. Nätti kaupunki. Mä kyllä näytän kuvassa tätimäiseltä.

Seinäkirjoituksista päätellen Lucca on täynnä oikeistolaisia ja Pisa taas kommunisteja. Vaatetuskin on pisalaisilla erilaista, jotenkin normaalimpaa, eikä sitä pintamuotia, mitä usein italialaisilla näkee.

Eilen palloilin pitkin Pisaa ja koetin väistellä kaupustelijoita, jotka roikkuivat hihassa kiinni joka kadunkulmassa. Illalla syötiin pienessä pizzeriassa. Sinnekin tuppasi kaupustelijoita ja huono trubaduuri, joka lauloi "O sole mio". Tarjoilijamme lauloi puoliääneen mukana "vaffanculo" ja nolostui sitten, kun minä repesin nauruun - oli varmaan ajatellut, että ei meillä turisteilla ole rumien sanojen sanavarastoa.

Hotellin vieressä on kasvitieteellinen puutarha ja siellä kaunis musta kissa.

Allora, allora

Toskanassa on kaunista ja lämmintä. Ei kuitenkaan liian kuuma, vaan sellaiset sopivat 22-25 astetta. Hotellissa haisee wunderbaumilta tai wc-ankalta, en ole vielä päättänyt kummalta. Muuten ihan ok paikka, paitsi että ei lainkaan äänieristystä; kaikki viereisten huoneiden tapahtumat kuulostavat siltä, kun ne olisivat oman sängyn vieressä. Illalla nukkumaanmennessä kuunneltiin, kuinka saksalainen täti selosti puhelimessa kaikki tähän asti näkemänsä nähtävyydet.

Matka oli rankka, eikä mennyt ihan niin kuin piti. Jouduin reissaamaan Brysselin ja Pariisin kautta sen sijaan, että olisin suunnannut suoraan kaakkoon. Seurana bussissa oli normaali valikoima kurdeja ja afrikkalaisia, sekä lisäksi anorektinen heroin chic -tyylinen italialainen poikapari (sanoivat minulle well hello there kun astuin bussiin ja näyttivät hämmästyneeltä, kun vastasin - näytänköhän nyt sitten taas feminiiniseltä pojalta?). En pahemmin jutellut kenenkään kanssa, vaan luin huonon kirjan (Peter Straubia. Takakannessa luki "the thinking man's Stephen King", mikä muuten lukee monen muunkin kirjailijan kirjojen takakannessa. Kauheaa roskaa.) ja katselin maisemia. Meni tuntikausia ennen kuin pääsimme edes Antwerpeniin, koska jokaisen kaupungin liepeillä oli niin kirottu ruuhka. Antwerpenissä kuski ilmoitti, että bussi kapot, odotetaan korvaavaa. Sitten odoteltiin puolisen tuntia, kunnes kuski ilmoitti, että jatketaan sittenkin samalla bussilla Brysseliin, sillä korvaava bussi juuttui pahasti ruuhkaan.

Brysselissä vaihtui sitten bussi ja kuskit. Uudet kuskit eivät oikein osanneet hommaansa. Olimme Pariisissa pahasti myöhässä ja vielä pahemmaksi tilanne muuttui, koska kuskeilla ei ollut aavistustakaan bussiaseman sijainnista. Harhailimme sitten jossain pohjoisten banlieuden liepeillä ja kuski kävi aina välillä kysymässä epämääräisiltä kadullaseisoskelijoilta tietä.

Pariisista jatkettiin Lyonia kohti, kunnes käännyttiin aamuyöstä kohti Geneveä ja käytiin San Julian en Genevessä ottamassa yksi matkustaja kyytiin. Aamukahvitauko pidettiin Passyn lähellä Mont Blancin vieressä, joten pääsin taas näkemään isoimmat Alpit. Mont Blanc -tunneli on taas avattu rekkaliikenteelle, mikä tarkoittaa sitä, että vuoristotiet ja -tunnelit ovat rekkaa täynnään. Viimeksi kun kävin Chamonixissa, oli rekkaliikenne vielä pannassa, ja kuulemma laakson ilma oli puhtaampaa kuin vuosiin. Nyt liikennettä oli ahdistavan paljon. Saa nähdä, huomaako eron, kun elokuussa menemme sinne pariksi viikoksi vaeltelemaan. Bossonin jäätikkö näytti isommalta kuin ennen, mutta todennäköisesti se johtuu vain siitä etten ennen ole nähnyt sitä alkukesästä. Lunta näkyi ylhäällä vielä paljon.

Italian puolelle matkustettiin sen surullisenkuuluisan Mont Blanc -tunnelin kautta. Minä en erityisemmin tykkää tunneleista, varsinkaan sellaisista, joissa on jo kuollut kasa väkeä, mutta en nyt oikein siinä väsytilassa jaksanut jännittääkään. Huomasin kuitenkin, että tunnelin suuaukolla oli monumentti tunnelipalossa menehtyneille, mikä oli mielestäni vähän outoa - sama kuin lentokentällä check-inin vieressä olisi muistomerkki lento-onnettomuuksissa kuolleille, tai jotain. No, tunnelin turvajärjestelyt näyttivät kuitenkin vakuuttavilta, ja ajelimme läpi hyvässä järjestyksessä. Kesti 10-15 minuuttia.

Heti Courmayeurin eli Italian puolella jouduimme ensimmäiseen varsinaiseen passitarkastukseen, joka sitten kestikin kolmisen tuntia. Tässä kohtaa olimme kolme tai neljä tuntia aikataulusta jäljessä, joten tiesin, että missaan jatkoyhteyden Milanosta. Tekstasin H:lle, että tarvitsen tiedot Torinosta lähtevistä junista, ja sain aikataulutietoja takaisin. Näppärää. Pääsimme lopulta kiiltävänappisten ja koreaunivormuisten italialaisten rajavartijoiden kynsistä ja huristelimme alas kohti Aostan laaksoa ja Torinoa. Tiet olivat välillä hurjia, korkeita vuoristoreittejä, joiden kummallakin puolella oli sata metriä tyhjää pudotusta. Bussikuski ei tuntunut kovasti piittaavan nopeusrajoituksista, ja oltiinhan tosiaan aikataulusta myöhässä.

Torinoon saavuttuani olin jo niin väsynyt, että oli oikeasti vaikea pitää silmiä auki. Lisäksi jossain jyskytti kahvittomuuspäänsärky. Pureskelin buranan (ei ollut vettä) ja lähdin kyselemään, missä rautatieasema mahtaisi sijaita. Kysyin kahvilassa nuorelta myyjältä, koska ajattelin, että nuoriso ehkä puhuu englantia tai ranskaa, mutta eikä mitä.. Kaivoin sitten jostain muistilokerosta palasia italiaa, tyyliin "Stazioni centrale.. treni.. ferro.. öö .. ferroviare" ja huidoin kovasti, jolloin pojan ilme kirkastui, ja hän selitti pari minuuttia nopeaa italiaa huitoen vielä enemmän. Valitettavasti vain en ymmärtänyt siitä mitään. Peräännyin hyvässä järjestyksessä hokien "grazie, grazie" ja päätin kokeilla lähistön bussipysäkkiä. Bussi numero 9 pysähtyi, kuski sanoi si, kun kyselin stazioni treniä, mutta sitten tyssäsi, kun yritin maksaa. Tyrkytin rahaa, ja kuski sanoi jotain tabac jotain. Vähän aikaa jo ajattelin, että se haluaa minun maksavan tupakalla, mutta sitten muistin, että italiassa liput ostetaan etukäteen tupakkikaupasta tai lehtikioskista. Levittelin käsiäni ja otin tyhmä turisti -ilmeen ja menin peremmälle bussiin. Kuski tuhahti, mutta lähti ajamaan.

Hyppäsin ulos asemannäköisen kohdalla, löysin lipputiskin, ostin lipun Pisaan ja kävelin kahvilaan. Kulautin tuplaespresson tiskillä ja etsin oikean junan. Maisemat matkalla olivat taas upeat, kun mentiin Välimeren rantaa pitkin Genovasta eteenpäin. Pisassa H oli asemalla vastassa.

Nyt sitten ollaan Pisassa ja ihmetellään. Kaupunki on keskikokoinen, ei vielä ihan täynnä turisteja, mutta kyllä niitä silti riittää. Olen unohtanut paljon Italiasta, mm. sen hankalan tavan, jolla ostetaan kahvilassa kahvia. Käydään ensin maksamassa ja saadaan siitä kuitti, joka sitten annetaan toiselle tyypille, joka repäisee kuitin ja tekee kahvin. Sillä tavalla ostettu kahvi pitää kulauttaa tiskin ääressä, sillä hintaan ei sisälly pöydässä istumista. H:lla on vielä tänään luentoja, joten palloilen itsekseni ympäriinsä. Lähipäivinä on tarkoitus käydä rannalla heittämässä talviturkki (kai se lasketaan, vaikka se heitettäisiin Välimereen?), käväistä Sienassa ja ehkä Luccassa, ja hengata. Tiistaina lähdetään junalla Napoliin.

Pakattu on

Päätin, että kaikki matkatavarat saavat luvan mahtua siniseen putkikassiin ja reppuun. Eihän Italiaan mitään lämpimiä vaatteita tarvitse, eihän? Huomenna iltapäivällä siis matkaan, reittiä Belgia - Luxemburg - Ranska - Italia. Olin hölmönä ostanut lipun Milanoon asti ja sieltä eteenpäin Genovan kautta Pisaan, vaikka olisin voinut vaihtaa myös Torinossa. Mutta samapa tuo, ei siitä tule kuin kolmisen tuntia lisää..

Kiva päästä reissuun! Otin paljon matkalukemista kassiin, eli toivottavasti vierustoveri on joko hiljainen tai kirjaa kiinnostavampi.

Muoks: Vau, päivämäärä on sitten 6.6.6. Onkohan tästä jossain kohu?

Pinkster, schpinkster

Mikä piru on pinkster ja miksi se sotkee minun päiväjärjestystäni? Ehdin kauppaan juuri kun se sulki oven nenäni edestä:

- We zijn gesloten!
- Gesloten? Maar.. het is pas zes uur?
- Ja, tweede pinksterdag!

Mikään muukaan ei ollut auki, paitsi pieni etninen kulman takana. Sieltä ei oikein saa kuin olutta, Turki Colaa ja halalburgeria, ja hintalaput on aina sijoitettu tarkasti viimeisen myyntipäivän päälle. Oli siellä sentään tonnikalaa, josta pitänee nyt sitten vääntää illallinen ja aamiainen.

Tein Lamalle oharit

Minun piti tänään viettää päivä Belgiassa ja käydä kuuntelemassa Hänen Pyhyytensä Dalai Laman luento Antwerpenissä, mutta sen sijaan parantelen yöllisestä päänsärystä jäänyttä pöhnäistä oloa. Vihloi kummasti takaraivossa koko yön ja minä en saanut nukuttua sitten yhtään, ja sitten olikin jo aamu. Ei mitään järkeä lähteä tällaisena liikenteeseen, varsinkin kun huomenna pitää lähteä reissuun.

Onkohan migreenini muuttamassa muotoaan, vai olikohan tuo särky vain ohikulkumatkalla. Mun migreeni on nykyään aina vasemman silmän takana, mutta tämä oli/on tosiaan ylhäällä ihan pään takaosassa, ihan pienellä alueella. Menee ja tulee. Pitäisi varmaan olla tarkkailematta sitä, niin se unohtuisi, tai jotain.

Pitäisi pakata, huomenna edessä matkustusta.

Tästäkin on varmaan joskus hyötyä

Legoraamattu

löytyy täältä. Ei, en minäkään tiedä, mistä tuossa oikeasti on kyse.

Kuninkaallisia uutisia

Kuningatar Beatrixin kuudes lapsenlapsi on sitten nimeltään Leonore. Kyseessä on siis prinssi Constantijnin lapsi, jonka koko nimi on Leonore Marie Irene Enrica Gravin van Oranje-Nassau, Jonkvrouw van Amsberg. Jo on pientä nimellä paiskattu.

Täällä alkavat talot ja kadut hiljalleen verhoutua oranssiin jalkapallon kunniaksi. Meilläkin on kaupasta saatu hup Holland hup -lippu seinällä. Saa nähdä, minkälaiseen hurmokseen maa joutuu, jos Hollanti pärjää hyvin. Saati sitten, mitä seuraa, jos käy huonosti. Muistan vuodelta 1998, että karsiutumista seurasi mellakointi ja yleinen riehunta.

Uusi pää

Kävin vihdoin kampaajalla (paikassa, jonka nimi on Kinki, ja jossa soi ikivanha Cure ja Clash). Nyt on sitten lyhyt tukka. Kampaaja kysyi, haluaisinko monsteritukan, kun kuuli minun olevan Suomesta. Yritin ottaa hiuksista kuvaa, mutta jostain syystä näytän tänään valokuvassa kummalliselta, joten siitä ei tullut mitään. H näkee sit keskiviikkona.

Kävin myös uudistuneessa kirjastossa palauttamassa ja lainaamassa. Ovat vihdoinkin saaneet kirjaston lähemmäs nykyaikaa; netitse voi varata, katsoa lainauksia ja jatkaa lainausaikaa. Tosin tuo jatkaminen maksaa euron. Mutta eipä se kirjastokaan ilmainen ole.

Huomasin, että vuodatuksessa on nykyään kommenttispammifiltteri. Äidin lyhyt kommentti oli jostain kumman syystä jumittanut filtteriin, eikä tullut näkyviin ennen kuin hyväksyin sen. Äiti on siis järjestelmän mielestä spämmeri.

Ohi on

Ensin hyvät uutiset: kertoivat heti päivän lopussa, ketkä pääsivät ja ketkä eivät.
Sitten huonot uutiset: minä en päässyt.

Koko päivä oli odottamista, odottamista ja odottamista. Yksi ainoa tehtävä tehtiin, ja sekin vain näön vuoksi, koska kukaan ei tainnut edes katsoa sitä. Ei kukaan ollut kovin kiinnostunut kotitehtävistäkään, ainakaan minun tehtäviäni ei kukaan tarkkaan katsonut/lukenut. Unohtivat jossain kohtaa haastatellakin minut, joten jouduin lopussa menemään koputtelemaan, että olisko jollakulla mullekin asiaa. Eipä siinä sitten ollut kovasti aikaa enää puhua, eikä se ope erityisesti haastatteluun panostanutkaan. Olivat sitäkin mieltä, että mä olen vähän vanha.

Surinamilainen kundi, jonka kanssa kävelin asemalle, oli sitä mieltä, että ne ottavat sisään vain hollantilaisia, mutta en mä usko siihenkään. Niillä taitaa vain olla tarkka käsitys siitä mitä hakevat, ja löytävät sen ihmisten töistä yhdellä vilkaisulla, jos se on löytyäkseen.

Kiitos viimehetken kannustuksesta Nikolle & Kirsille ja tietenkin etenkin H:lle, joka uskoo minun kykyihini aina itseäni enemmän. Seuraavan kerran kun saan kuningasidean pyrkiä tekemään jotain luovaa, voisiko joku muistuttaa, että se haihattelu on haihateltu? Kiitos.

Puuuuuuh

Äsken päätin, että folio 1 ja huisopdrachtfolio ovat nyt valmiit, en enää koske niihin, paitsi aamulla kun kannan ne akatemialle. En ole ihan tyytyväinen niihin (ja yhteen kohtaan huisopdrachteissa olen aika epätyytyväinenkin), mutta ei tässä enää ehdi asiaa korjata. Joten olkoon noin. Pääasioihin, eli folion sisältöön ja kuvasarjaan olen tyytyväinen ja se saa riittää.

H kertoi, että posteriputki oli saapunut lentokentälle (tosin ilman korkkiaan).

Mä olen tosi puhki. Onneksi tämä pyrkiminen on joka tapauksessa huomenillalla ohi, käy siinä sitten miten tahansa.

Välttäkää tätä lentoyhtiötä

Piti tulla vielä julkidokumentoimaan, että Alitalia sukkaa. H soitti äsken Pisasta. Jatkolento Milanosta Pisaan oli siis peruttu, ja matkustajat sullottiin koneen lähtöajan jälkeen bussiin, jolla matka Pisaan kesti viitisen tuntia. Kuljettaja ei suostunut ajamaan Pisan keskustaan, vaan jätti kyytiläiset Pisan suljetulle lentokentälle aamuyöllä. Kenttä oli siis todellakin kiinni, eli mihinkään ei päässyt, eikä takseja ollut paikalla. Kuski ei myöskään osannut kertoa taksin tilausnumeroa.

Lopulta joku samassa koneessa ollut soitti kaverinsa hakemaan, ja H pääsi onneksi samalla kyydillä lähemmäs keskustaa. Sieltä löytyi sitten hotelli, josta pääsi soittamaan taksin, jolla pääsi vihdoin omalle hotellille. Senkään respa ei toki ollut enää kolmen jälkeen aamuyöllä auki, joten piti taas soitella ennen kuin pääsi huoneeseen. Check-in ei kuulemma onnistunut enää tähän aikaan, joten huone vaihtunee vielä huomenna.

Lisäksi matkalaukku oli tosiaan matkalla hajonnut, sekä posteriputki kadonnut jonnekin Milanoon. H sanoi nähneensä, kun putkea purettiin lentokoneesta, mutta sen jälkeen kukaan ei kuulemma etsimisenkään jälkeen tiennyt, missä se voisi olla. Huomenna H joutuu siis ensin heräämään alle neljän tunnin yöunien jälkeen, lähtemään konfeilmoittautumiseen enne kahdeksaa, ja käyttämään sitten lounastauon matkustamiseen Pisan lentokentälle kyselemään posterin perään. Onneksi posterisessiot eivät ole ihan heti.

Myötäketuttaa tuo säätö niin paljon että piti yöblogata tuo. Nyt nukkumaan.

Rutte

Olin niin keskittyneenä näperrykseeni, että unohdin kokonaan suunnitelmani katsoa VVD:n johtajavalinta suorana lähetyksenä. Vasta äsken muistin vilkaista, kuka voitti. Jee - voittaja on ei-Verdonk, eli Mark Rutte! Ruttelle 51%, Verdonkille 46% ja Jelleke Veenendaalille 3% äänistä.

On taas torstai

Valokuvatorstain tämänkertainen aihe on minun.



Monella tapaa aika ajankohtainen minun juttuni.

Puhki

Olin ajatellut, että teen loput viimeistelyt noin neljässä tunnissa. Mutta eikä mitä, olen nyt nysvännyt 9 tuntia, ja huomiseksikin jää vielä tekemistä. Lisäksi en ole kaikkiin kotitehtävätoteutuksiin ihan tyytyväinen, saati sitten tosiaankaan varma siitä, että olen ymmärtänyt tehtävänannon. Vaan kunhan nyt edes saisi näprättyä valmiiksi. Nyt olen rättipoikkipuhki, tarvitsen mehua ja popcornia.