Ajankulua

Mihinköhän tämä kesäkuu oikein meni? Jotenkin ei ole ollut yhtään kesäkuumainen olo. Ehkä siksi, että vuodenajat alkavat niin eri aikoihin täällä. Suomessa kesäkuu on ihan oma juttunsa.

Suomesta puheenollen, mun tämänhetkinen Suomi-ikäväni taitaa saada övereitä piirteitä: hihkuin eilen H:lle, että ajattele, ensi viikolla päästään ruotsinlaivallekin! H katsoi minua tyrmistyneenä. Minä mielessäni jo haaveilen, kuinka ostan laivan infosta Iltikset ja painun keularavintolaan lukemaan Matin ja Mervin uusimmista edesottamuksista ja juon Lapin Kultaa. Viereisissä pöydissä aidot fennit uhoavat edellisristeilyjen ryyppykokemuksillaan ja lapsiperheiden kullannuput vänkäävät pallomereen.

Oikeasti ikävöinnin kohteena on kyllä se Suomen kesä. Eli voin sitten seistä laivan kannella ja katsoa tippa silmässä, kun maailman kaunein saaristo lipuu ohi. Ja sitten pääsee mökille! Ja Helsinkiin! Ja Kotkaan! Voi että!