Ohi on

Ensin hyvät uutiset: kertoivat heti päivän lopussa, ketkä pääsivät ja ketkä eivät.
Sitten huonot uutiset: minä en päässyt.

Koko päivä oli odottamista, odottamista ja odottamista. Yksi ainoa tehtävä tehtiin, ja sekin vain näön vuoksi, koska kukaan ei tainnut edes katsoa sitä. Ei kukaan ollut kovin kiinnostunut kotitehtävistäkään, ainakaan minun tehtäviäni ei kukaan tarkkaan katsonut/lukenut. Unohtivat jossain kohtaa haastatellakin minut, joten jouduin lopussa menemään koputtelemaan, että olisko jollakulla mullekin asiaa. Eipä siinä sitten ollut kovasti aikaa enää puhua, eikä se ope erityisesti haastatteluun panostanutkaan. Olivat sitäkin mieltä, että mä olen vähän vanha.

Surinamilainen kundi, jonka kanssa kävelin asemalle, oli sitä mieltä, että ne ottavat sisään vain hollantilaisia, mutta en mä usko siihenkään. Niillä taitaa vain olla tarkka käsitys siitä mitä hakevat, ja löytävät sen ihmisten töistä yhdellä vilkaisulla, jos se on löytyäkseen.

Kiitos viimehetken kannustuksesta Nikolle & Kirsille ja tietenkin etenkin H:lle, joka uskoo minun kykyihini aina itseäni enemmän. Seuraavan kerran kun saan kuningasidean pyrkiä tekemään jotain luovaa, voisiko joku muistuttaa, että se haihattelu on haihateltu? Kiitos.