Pois Napolista

(Kirjoitettu 16.6. klo 23:28)

Heräsimme aamulla Napolissa käheään riitaan; respan poika huusi lähes äänettömälle kähisevälle kaverille, jonka tehtävä hotellissa ei käynyt selväksi. Lähdimme vielä palloilemaan ulos. Löysimme Piazza Garibaldin läheltä marketin, jossa myytiin mitä tahansa. Kuin Viipurin tori, mutta eksoottisempi. Teimme juuri sen, mitä ei pitänyt: kuljimme tärkeimpien omaisuuksien kanssa Napolin huonoimmalla alueella ihmisvilinässä. Ostimme matkaevääksi naksuja ja ripienoa. Palattuamme Garibaldille näimme noppapelin, jossa nopealiikkeinen kaveri piilotti yhtä noppaa johonkin kolmesta alassuin käännetystä kupista. Panoksena oli 50 euroa. Ensimmäisen paikalle osuneen huijari antoi voittaa, mutta seuraavat kerääntyneet menettivät setelinsä. Eräs nainen ei uskonut kerrasta, vaan laittoi peliin toisen rahan. Toinen rouva käveli ohitse, pysähtyi hetkeksi katsomaan, vilkaisi minuun ja elehti erittäin selkeästi, että "onpa siinä signora helposti huijattavissa"; pyöritti silmiään, ravisti sormiaan kasvojen edessä ja lopulta teki rukoilueleen ja sitten kohautti olkapäitä. Minua nauratti.

Napoli ei lopulta onnistunut pelästyttämään. Ehkä siksi, että olemme matkustelleet Venäjälläkin.

Asemalla pakkauduimme junaan, jossa kaupustelijat kulkivat kauppaamassa olutta, vettä, panineja ja mitä vain. Junassa oli myös poliiseja, jotka äkkiä nappasivat yhden kaupustelijoista ulos asemalaiturille. Kiinnostuneena menin katsomaan ikkunasta, ja näin, kun yksi poliisi ensin tönäisi kiinniotettua. Tönäisty otti pari nopeaa askelta pitääkseen tasapainonsa, ja samalla toinen poliisi löi pampulla lujaa niskaan. Kaveri putosi polvilleen, ja neljä poliisia aloitti löylyttämisen nyrkein ja potkuin. Asemalaituri oli täynnä väkeä, mutta kaikki katsoivat huolellisesti muualle. Lopulta poliisit näyttivät kyllästyvän ja jättivät kaverin rauhaan. Ehdin ajatella, että tästä pitäisi kyllä saada valokuva, mutta tajusin sentään jättää kameran kassiin.

Junassa viereeni istui hyvin vanha pappi, varmaankin yhdeksissäkymmenissä. Hän katsoi kiinnostuneena kirjaani (luin Anne Frankin päiväkirjaa hollanniksi), mutta meillä ei ollut yhteistä keskustelukieltä. Poistuessaan Chiusissa hän siunasi meidät, ja osasin sanoa vain "grazie, arrivederci".

Pääsimme Campo di Marten kautta Firenzeen ja löysimme majoituksemme. Kyseessä on tällä kertaa vanha talo jossain Duomon ja Palazzo Vecchion välimaastossa. Täällä asuu kaksi tyttöä, jotka vuokraavat huoneita. Meillä on yksi iso vanha koristeellinen huone, ja lisäksi käyttöoikeus olohuoneeseen, kylpyhuoneeseen, keittiöön ja kattoterassiin, jolta on näkymä Duomolle, Fiesoleen ja vaikka minne. Televisiota tai internetiä ei sentään ole, joten olemme mediattomassa tilassa. Futista voi toki katsoa baarissa, ja blogiin päivitän tämän jälkeenpäin.

Randomhuomioita Napolista:
- kuolinilmoitukset talojen seinissä, monissa Padre Pion kuva
- ihmiset kantavat tuolit ulos kadulle ja istuvat iltaa, mutta niin toisaalta usein Delftissäkin
- kodittomat koirat kulkevat vierellä
- invalidit, jotka nukkuvat pahvinpaloilla asema-aukiolla, rullatuolit taitettuina vieressä
- kerjäävät pikkuhaitaristit
- bling bling: jos Pohjois-Italiassa ollaan tyylikkäitä, niin etelässä ollaan mahdollisimman bling
- vesuvius-tomaatit
- sitruunat Sorrenton sitruunapuissa
- liskot
- romahtamaisillaan olevat talot

Käytiin Firenzessä syömässä Felinen suosittelemassa trattoriassa, ja safka olikin suunnilleen parasta ikinä, ja lisäksi halpaa. Ihmeteltiin kaduilla parveilevia pappeja ja tultiin takaisin huoneelle, jotta huomennakin jaksaa.