Thunder!

Onhan ukkonen toki ihan hieno ilmiö, mutta puolitoista viikkoa jokapäiväistä ukonilmaa alkaa käydä jo hermoille. Viime yönä kaksi isoa ukkosta kulki ylitsemme, ja talo tuntui tärähtelevän. Rakeita on tullut nyt monta päivää peräjälkeen. Meillä ei tulvi, mutta joillakin alueilla alkaa olla jo ongelmia. Ukkoset tuntuvat täällä jotenkin hurjemmalta. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että Suomessa asuin turvassa isossa kivitalossa ja täällä kuitenkin pienehkössä talossa, katonrajassa, melkein ukkosen ulottuvissa. Pitää yrittää ajoittaa pyörälenkitkin ukkosettomiin kohtiin, sillä on vaikea löytää reittiä, jolla ei ajoittain olisi maaston korkein kohta.

Civilization 4

Ooooh. Nätti ku sika pienenä ja edellistä laajempi. Lisäksi Leonard Nimoy selostajaäänenä. Mitä muuta voi peliltä vaatia?

Nysv nysv

Nyt on uusi PSU asennettu, uusi näytönohjain asennettu ja vain Civilization 4 asentamatta. Asennuksessa oli pieni nytmenihermotjasenkyllähuomaa-hetki, kun havaitsin, että identtisistä ilmoitetuista ulkomitoista huolimatta powerien muodot olivat sen verran erilaiset, että koppani katto ei nyt mene ihan kunnolla kiinni. Tuossa vanhassa on sellainen lippa, joka ujutetaan katossa olevaan kiskoon. Uuden kanssa kisko taas on vain tiellä.

Powerikaupassa menin sitä paitsi vanhanaikaiseen: hinnastosta valitsemaani tuotetta ei tietenkään ollut hyllyssä eikä varastossa, eikä tietoa, koska sitä taas on saatavilla - aikaisintaan ensi viikon lopulla, ehkä, tai sitten ei - mutta onhan täällä toki tämä kalliimpi malli... En jaksanut säätää, vaan ostin kalliimman mallin, ja nyt poweri on yksi koneen arvokkaimmista osista. Huoks. Jaksaa ärsyttää se, että tietokonekomponenttikauppojen webihinnastoilla ja tavaran todellisella saatavuudella ei ole kovin paljon tekemistä keskenään.

Ei tuo kone kyllä nyt enää hiljainen ole. Zalmanin prosatuulettimen säätäminen pienemmälle oli ennen se, jolla masiinasta sai lähes äänettömän. Nyt säädöllä ei ole enää oikein korvinkuultavaa vaikutusta, kun näytönohjaimen korttituuletin suhisee. Ehkä siihen voisi vaihtaa jonkun zalmaninkaltaisen. Poweri on kyllä aika vaimea yhä.

Serverikomponenttien vaihtaminen on paljon helpompaa, ei usein tarvitse edes ruuvimeisseliä.

Varustelukierre

Sain käsiini vihdoinkin uuden - vaikkakin toki käytetyn - näytönohjaimen, jonka hankkimisesta olen puhunut vain noin kolme ja puoli vuotta. Nyt on sitten GeForce6600GT. En vain voi lykätä sitä koneeseeni, koska yllättäen PSU (Power Supply Unit, rakkaat humanistiystävät) ei olekaan riittävä. Mulla on AOpenin 300W poweri, jossa 12V linja tarjoaa vain 15 ampeeria. Vaikka en näytönohjainlaatikon kylkitekstiä ihan uskokaan (minimi 450W??) niin uskon kuitenkin, ettei tuo AOpen hommasta selviä. 6600GT näyttää pikaisen googletuksen perusteella tarvitsevan 12V linjalta jotan 18 ampeeria, ainakin pahimmillaan.

Huomenna pitää sitten mennä virtalähdekauppaan. Houkuttaa Silentmaxxin 480W. Vaan tiedä sitten, onko kovin järjellistä ostaa superhiljaista PSU:ta, kun pahoin pelkään, että tuon näytönohjaimen oma pikku tuuletin sanoo lujaa viiiiiuuuuuuuuu.

Nykynäytönohjaimet ovat kyllä kummaa roinaa. Tämäkin tarvitsee oman virtaliitännän (on AGP eikä PCI-E). Lämpöäkin varmaan generoi ihan kohtuuttomasti. Toivon, että uusi poweri voisi vähän laskea lämpötilojakin, mutta saa nyt nähdä.

Kaikkea sitä...

kaupasta löytyy.

Lisää uusia puolueita

Vähän aikaa sitten perustettu Een NL vaatii länsimaisen kulttuurin ylivertaisuuden myöntämistä, kuten kirjoitin aiemmin. Hilbrand Nawijnin perustama samanhenkinen Partij voor Nederland taas kohdistaa viestinsä kapeammin. Uuden puolueen vaatimuslistalla on islamilaisen opetuksen kieltäminen, rajoituksia moskeijojen rakentamiseen ja huivikielto.

Yksi hyvä puoli siinä on, että näitä uusia rasistisia äärioikeistopuolueita syntyy kuin sieniä sateella. On nimittäin todennäköistä, että oikean laidan äänisaalis hajautuu marraskuun vaaleissa, eikä yksikään ko. puolueista saa kovin kummoista äänimäärää.

Näin tv-uutisissa jonkun toisenkin uuden puolueen ohjelman, mutta valitettavasti en ehtinyt saada selville, mistä puolueesta oli kyse. Vaatimukset ainakin olivat lyhyitä ja ytimekkäitä: "Vähemmän veroja - lisää rahaa!"

Hartslagmeter

Ostinpa sykemittarin. Minä kun satun pitämään kaikista vähänkin teknisistä vempaimista, ja ajattelin, että vempaimien yhdistäminen liikuntaan tekee liikunnasta mielekkäämpää. Lisäksi kiinnostaa, liikunko sydämen ja aerobisen kunnon kannalta ollenkaan järkevästi. Jos netin kaavoihin on uskominen, maksimisyke on 220 - ikä (tai sitten 205 - puolet iästä, löysin kummankin kaavan), eli tapauksessani noin 190. 70% - 80% maksimisykkeestä olisi aerobista treeniä. Eli.. 133 - 152 lyöntiä minuutissa. Äskeisellä normaalivauhtisella pyörälenkillä syke huitelikin juuri välimaastossa 130 - 160, eli kai sitten ihan hyvissä lukemissa.

Suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut viime vuosina huomattavasti. Aikuistuttuani olen päässyt liikkumaan omin ehdoin, ja se on tehnyt liikunnasta mukavaa. Ihan lapsena liikkuminen oli vielä itsestäänselvyys. Pyöräilimme, juoksimme, kävelimme, hiihdimme, kiipeilimme, riehuimme - mitä tahansa tenavat nyt tekevät, tiedostamatta asiaa sen kummemmin. Sitten tuli koulu ja koulun liikunnanopetus, ja yhtäkkiä koko hommasta katosi mielekkyys. Liikunta oli joko "yks kaks hyppy, yks kaks hyppy, sitten jumppaa, kiinteytetään niitä pakaralihaksia!" tai "nyt aikoja juoksemaan, hopi hopi" tai "menkää tytöt riviin, niin X ja Y valitsevat joukkueet". Koko ajan piti verrata, kilpailla, laittaa järjestykseen joko liikunnallisuuden tai suosituimmuuden mukaan. Inhosin kilpailemista. Inhosin myös sitä, että joku kovaääninen täti kentän tai salin laidalla arvostelee minun tapaani liikua tai olemustani. ("Tuuli miten sä voit olla noin kömpelö, vaikka olet noin pieni?")

Lukioikäisenä ja vähän sitä myöhemmin vapaaehtoinen liikuntamuotoni olikin lähinnä laahustus portaat alas tupakalle (ei, en tosiaankaan polta enää) tai muutaman korttelin päähän kahvilaan. Vasta myöhemmin olen löytänyt minua oikeasti kiinnostavia liikuntamuotoja, kuten iaidon, kävelyn, pyöräilyn ja ehkä kiipeilyn. Iaido on mietintätauolla, koska siinä minua alkoi ahdistaa vyökokeiden suorittaminen - en halua ottaa kovasti stressiä liikunnastani - ja siksikin, että täältä en vain ole löytänyt miekanheilutteluryhmää. Kävelyssä ja pyöräilyssä on monia hyviä puolia. Voin harrastaa niitä ohjaamattomasti keskenäni, ilman kenenkään kentänlaitahuutoa. Näen samalla uusia paikkoja, tai siirrän itseäni paikasta A paikkaan B (kuntopyöräilyä salilla en todennäköisesti jaksaisi kovin kauan). Pääsen liikkumaan luonnossa.

Seuraavaksi kiinnostaisi aloittaa soutu. Täällähän olosuhteet olisivat erinomaiset, ja soutuseurojakin näyttää riittävän. Ainakin kanavat ovat täynnä soutajia harva se viikonloppu. Pitäisi vain löytää joku taho, jolta lainata vene ja hieman asiantuntemusta.

Starrevaart

Pyöräiltiin Vlietlandiin Starrevaartin lintumajalle. Nähtyjä lajeja: kalatiira, merimetso, tukkasotka, nokikana, monta eri lokkia (sori Visa, en osaa eritellä), lapasorsa, harmaahaikara, töyhtöhyyppä, tukkasotka, rantasipi, sinisorsa, kyhmyjoutsen, merihanhi. Jos siis onnistuimme määrittämisissä. Merimetso oli kiva uusi tuttavuus.

Paluumatkalla olisi mieluusti voinut sataa hieman vähemmän.

Hiiop

Diojakin alkaa valua kehittämöstä kotiinpäin.



Pierre varmistaa, mie kipuan.

Lammaslenkki

Meidän normaali, noin 13 kilometrin pyöräilylenkkimme on nimeltään lammaslenkki, koska se kulkee muutaman lammaslaitumen ohitse. Ensin ajamme Oude Delftiä alas ja käännymme Oostpoortia kohti. Ajamme portista ja ylitämme ison kanavan. Siitä poljemme Ikean ohitse ja käännymme Delftse Houtille. Poljemme kaupungin rajan ulkopuolelle, ja yhtäkkiä olemme hyvällä pyörätiellä keskellä laitumia. Ympärillä on lehmiä, hevosia ja lampaita. Hanhet majailevat lammella, jossa kasvaa kaislaa. Nokikanoilla ja sorsillakin on siellä kotinsa. Haikarat seisovat tarkkaavaisina laitumia reunustavien ojien pientareilla.

Ajamme lehmälaitumen ja hevoslaitumen ohi. Hevoslaitumella on aina pari mustaa oria, joista toisella on valkoinen piirto otsassa, sekä yksi ruskea tamma. Käännymme oikealle risteyksestä ja ajamme seuraavan lammaslaitumen luokse. Siellä laiduntaa lauma, joiden kauloihin on ripustettu numerolaput. Numero kuusi on valkoinen ja zorronaamioinen nuori lammas, numero 14 taas melkein kesy ruskea lammas, joka tulee aina luoksemme aidan viereen, kun saavumme paikalle.

Paluumatkalla ajamme kahden ojan välistä ja käännymme seuraamaan metsänreunaa. Päädymme takaisin Delftse Houtille. Ajamme metsän ja pellon väliä, kunnes päädymme Houtin parkkipaikalle. Sitten ison tien ali ja takaisin kaupunkiin. Vrouwenjuttelandin ja Choorstraatin kautta Oude Kerkille, siitä Oude Delftille ja takaisin kotiin.

Touching the Void

Katsoimme juuri DVD:ltä suhteellisen järkyttävän puolidokumentin Touching the Void, joka kertoo Joe Simpsonin ihmepelastumisesta Siula Grandelta. Simpson oli kiipeämässä kahdestaan Simon Yatesin kanssa uutta reittiä, kun onnettomuus kohtasi ja hän katkaisi jalkansa. Yates yritti ensin laskea Simpsonia köyden varassa alas, mutta sitten seurasi toinen onnettomuus. Lopulta Yates päätti katkaista köyden ja pudottaa Simpsonin ensin alas vuorenrinteeltä ja lopulta, pahaksi onneksi, krevassiin. Simpson sinnikkäästi ryömi päiväkausia pois vuorelta perusleiriin ja säilyi hengissä.

Mietin taas kerran, mitä järkeä on vuorikiipeilyssä. Fanitin vähän aikaa Alison Hargreavesia, naista, joka kiipesi yksin ja ilman lisähappea Mount Everestille. Aiemmin tempussa on onnistunut vain legendaarinen Reinhold Messner. Sitten luin Hargreavesista, että hänellä oli mies ja kaksi pientä lasta, ja kiukustuin. Jos joku on yksin maailmassa ja todella haluaa lykätä itsensä erittäin todennäköiseen kuolemaan suuren saavutuksen toiveessa, niin siitä vaan. Mutta pienten lasten vanhempana tuollainen on vain vastuutonta ja itsekästä ja käsittämätöntä.

Alison Hargreaves kuoli vuonna 1995 maailman vaarallisimmalla vuorella K2:lla. Hän oli epäilemättä yksi maailman parhaista vuorikiipeilijöistä, mikä ei varmaankaan lohduttanut hänen lapsiaan, jotka olivat tuolloin kokonaista kuusi- ja neljävuotiaat.

(Olen muuten aivan samaa mieltä myös mieskiipeilijöistä, jotka ottavat suunnattomia riskejä, ja joilla on pieniä lapsia.)

Silloin, kun Chamonixissa menimme opastettuina ihan pieniin vaaroihin, otimme erikoisvakuutukset pariksi päiväksi. Vakuutukset olisivat kattaneet helikopteripelastuksen ja kuljetuksen kotimaan sairaalaan tarvittaessa. Myös pikaiset hautajaiset ja ruumiin etsiminen kuuluivat pakettiin, if need be. Mutta sellainen pykälä taitaa olla joissakin matkavakuutuksissakin. Ei pidä lukea tuollaisia, ei pidä ajatella.

Pojat varokaa..

..tyttöystävänne voi olla uranainen!

Forbes.comissa vastikään julkaistu artikkeli opastaa:

Guys: A word of advice. Marry pretty women or ugly ones. Short ones or
tall ones. Blondes or brunettes. Just, whatever you do, don't marry a
woman with a career.


Why? Because if many social scientists are to be believed, you run
a higher risk of having a rocky marriage. While everyone knows that
marriage can be stressful, recent studies have found professional women
are more likely to get divorced, more likely to cheat, less likely to
have children, and, if they do have kids, they are more likely to be
unhappy about it. A recent study in Social Forces, a research journal,
found that women--even those with a "feminist" outlook--are happier
when their husband is the primary breadwinner.

Pitääpä käydä katsomassa kalenteria. Olikos nyt se 2006 vai 1956?

(Itsehän kannoin kai sitten korteni onnellisen avioliiton kekoon jäämällä virkavapaan kaltaiselle hetikohta häiden jälkeen. :-P )

Väärässä paikassa väärään aikaan

Kävimme illalla Filmhuis Lumenissa katsomassa Winterbottomin elokuvan The Road to Guantanamo. Olipa karmea esimerkki siitä, mitä voi käydä, jos on väärässä paikassa väärään aikaan. Puolidokumentin tavallaan huvittavin kohtaus oli kuulustelu, jossa amerikkalaissotilas tivasi birminghamilaispojalta Guantanamossa, että "Missä on Bin Laden? Kerro missä on Bin Laden?"

Sillä tokihan jokainen "terroristi" tietää.

(Hups, kohta tähän blogiin päästään siis myös hakusanoilla "Missä on Bin Laden"...)

Illalla alkoi ukonilma, joka kiertelikin sitten päällämme ja ympärillämme aamuseitsemään asti. Jyrähteli niin, että talo tuntui tärisevän. Sadetta ei onneksi tullut niin paljoa, että olisi pitänyt laittaa ämpäri tuon yhden ikkunapielen vuotokohdan alle.

Miten blogiini löydetään?

Näemmä käyttämällä seuraavia hakusanoja:

aikuisen korvatulehdus
haag kirpputori
ibm thinkpad 600e käytetyt
valokuvien liimaaminen vinkit
ajopäiväkirja
bakteeritauti
fredi vs jasen
hammaslääkärikulut verotus
hyvää päivää hollanniksi
ihmeneloset


kelluvat lautat


linux usb tikulle 

lomake byrokratia
lomalla pisassa italiassa

Aivan ehdoton lempparini noista on tuo "fredi vs jasen".

8 planeettaa

In my opinion redefining Pluto is goofy.

Uusi puolue

Hollantiin on taas syntynyt uusi puolue. Tällä kertaa ei aivan yhtä kontroversiaali kuin se keväällä kohuttu kolmen hengen pedofiilipuolue, mutta kyllä tästäkin tullaan puhumaan. Lijst Pim Fortuynin raadolle perustettu uusi puolue on nimeltään Eén NL eli Yksi NL (tuo aksentti e:n päällä korostaa sanan merkitystä, eli sitä, että sana tässä yhteydessä tarkoittaa juuri 'yksi' eikä ole vain epämääräinen artikkeli). Perustajat ovat Marco Pastors ja Joost Eerdmans, kumpikin oikeistopopulisteja.

Tärkeä kulmakivi puolueen manifestissa on ilmaus, jonka mukaan jokaisen, joka haluaa asua Hollannissa, pitää hyväksyä, että täällä länsimainen kulttuuri on ykkönen. Eén NL toivoo saavansa 15 paikkaa marraskuun parlamenttivaaleissa.

Haaste

Eufemia on näemmä haastanut minut kirjameemiin jo jonnin aikaa sitten. Katsotaanpa...

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla muutti maailmankuvaani, sai minut kiinnostumaan Suomesta ja sen historiasta ja järkytti minua.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

Minä luen jatkuvasti kirjoja uudelleen ja uudelleen. Mainitaan tässä vaikka Oliver Sacksin The Man Who Mistook His Wife for a Hat tai John Steinbeckin East of Eden. Useimmiten olen varmaan lukenut tuon edellämainitun Pohjantähden - sen luen joka talvi.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Kamala kysymys! Miten sitä pärjäisi yhden kirjan kanssa autiolla saarella, kun keskipituiselle junamatkallekin pitää ottaa kolme! Encyclopaedia Britannica, kaikki osat? Tai ei sentään.. Joku mestarillisten novellien collegekokoelma.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:

En oikein tiedä, miten kirja tai mikään muukaan voisi tehdä minusta hupakon. Uskon olevani erittäin epähupakko. Jos keksin tähän myöhemmin jonkun vastauksen, niin palaan asiaan.

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:

Olen myös hyvin huono puhkeamaan kyyneliin, mutta tippa tuli silmään viimeksi kirjan parissa, kun luin Anna-Leena Härkösen kirjan Loppuunkäsitelty.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:

Sukumme historia.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:

Ei sellaista olekaan. Jos ei sitten se Nizzan vuokrakämpästä löytämäni älytön teos, joka mainosti takakannessaan, että se tuli kylkiäisenä Company-lehden irtonumeron kanssa. Myönnän kuitenkin, että luin kyseisen kirjan maatessani rannalla.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:

Sain juuri loppuun Esko Valtaojan tulevaisuususkoisen kirjan Avoin tie sekä Chris McManusin kirjan Right Hand, Left Hand, joka käsittelee kätisyyttä ja yleensä vasenta ja oikeaa maailmassa ja maailmankaikkeudessa. Valtaoja oli uusintaluku. Seuraavaksi aloitan jotain pientä välipalalukemista (ehkä pätkiä Paul Austerin True Tales of American Lifestä) ja odotan, että Amazon toimittaa minulle tilaamani Joe Simpsonin kirjan Touching the Void.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:

Joachim Festin Albert Speer -elämäkerta on odottanut hyllyssä nyt kohta vuoden, enkä ole jostain syystä saanut siihen tartuttua. Ylitin ehkä kolmannen valtakunnan lukukiintiöni jossain vaiheessa ja nyt pitää pitää taukoa. Pitäisi saada käsiin Robert Fiskin Libanonin historiasta kertova kirja.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:

Selvä. Mistähän löydän vielä bloggaajia, jotka eivät ole tähän vastanneet? Kokeillaan.. Kaura, Ohari, Pare, Hukkajukka, Emppu. Ei paineita, toverit.

Playboys & playgirls

Koulu on kohtsillään alkamassa Ranskassakin, ja Nizzan kauppojen näyteikkunoissa oli asiaankuuluvaa rekvisiittaa. Reppuja, vihkoja, penaaleita, syysvaatteita, suunnilleen samanlaista roinaa kuin Suomessakin. Yhdessä näyteikkunassa olevissä repuissa, penaaleissa ja paidoissa oli Playboy-logo. Siis se pupu, jolla on rusetti kaulassa. Tyttöjen paidoissa luki Playgirl ja poikien paidoissa Playboy 69.

Ne paidat olivat 10-12 -vuotiaiden kokoa.

Kenen mielestä voi olla hyvä idea ostaa lapsille tuollaisia vaatteita? Samalla Ranskassa on alkanut uusi mainoskampanja, jossa varoitetaan lapsia internetin chattipalstojen vaaroista. Kuvissa on lapsiksi naamioituneita miehiä; Superlulu onkin 40-vuotias irstas äijä, ei mikään kiva ja rankka tyttö palstoilta..

Kun minä olin 13, leikin vielä legoilla.

Unohtuneita

Aina jää mielestä asioita, joita piti kirjoittaa. Kun ne sitten tulevat mieleen, eivät ne ole enää mitenkään ajankohtaisia. Pitää laittaa ne blogimuistiin kuitenkin, kun muuten saattavat unohtua.

Kävellessämme Grand Balcon Nordia, joka on yksi Chamonixin helpoimmista ja suosituimmista reiteistä, tuli vastaan väkeä kuin pipoa. Ranskassa ollaan kohteliaita ja ystävällisiä, joten jokaista vastaantulijaa on polulla tervehdittävä. Katselin jalkojani ja bonjourasin urakalla vastaantulijoita, kunnes vastatervehdys sai nostamaan katseeni: "PONTSU". Hikinen japanilainen mies karjaisi versionsa ja kiirehti ohi. Perässä tuli pitkä jono muita japanilaisia, jotka kaikki näyttivät siltä, että polku oli heille melkoinen urheilusuoritus, valloitettava reitti, jotain, joka pitää ottaa tosissaan. Vaihdoin tervehdystä japaninkieliseen ja tyytyväiset ohittelijat karjuivat "Konichi-waaaaaaaa!"

Vallee Blanchissa voimat olivat loppua ja sää hieman pelotti. Pierre sanoi, että matkaa on jäljellä vielä tunti. Hoin hiljaa mielessäni, että sen verran nyt jaksaa vaikka housut kintuissa (yksi Vaarini monista sanonnoista) ja kyllä sen sitten jaksoikin, eikä edes tarvinnut laskea housuja.

Eilen junassa brittinainen puhui hyvin yläluokkaisella aksentilla matkapuhelimeen: "Can you believe this? It's completely ridiculous! I am on a train with all these people! It will take me hours to travel! Ridiculous!"

Johnny's Wine Barin ulkopuolella soitti aivan loistava ragtimebändi ja joku laski heille tippirahaa narun päässä olevassa korissa yläkerran parvekkeelta. Terassilla kaksi amerikkalaista nuorta naista setvi ihmissuhteitaan: "And then Josh was like, come on, and I was like, whatever, and he was like, what the fuck is your problem, and I was like..."

Bollywood Cafen Thali Vegetarien oli jumalaista muonaa. Syödessä voi katsella bollyvideoita ja kuunnella hittibiisejä, kuten "Number 1 Punjabi" tai "Chori Chori Chupke Chupke". Jeesuksen gnoccheja en tällä kertaa syönyt Gesussa, vaan kokeilin lasagnea. Ei mitenkään erityisen taivaallista.

Nizzan kommunistit ja libanonilaiset pitivät yhteistä mielenosoitusta oikeuspalatsin edessä. Libanonin liput oli maalattu itse. Palestiinan lippukin oli. Israelilaiset nuoret naiset istuivat tissit paljaina rannalla i-podit korvilla ja polttivat tupakkaa.

Kotona on mukavaa

Olen pessyt pyykkiä ja paistanut kirjoja uunissa. Joku nimittäin pelotteli jossain netin uumenissa, että torakat voivat lykätä munapaketin kirjan väliin ja sitä kautta kulkeutua vaikka minne. Kirjat eivät muuten mene paljon miksikään, vaikka niitä pitäisi 90 asteessa kolme tuntia.

Läheneeköhän tämä kohta jo hätävarjelun liioittelua?

Kaupungilla on juhlivia opiskelijoita ja ooppera. Marktilla esitetään illalla Verdiä. Wijnhavenille taas joku on virittänyt lentopalloverkon ja Koornbeursilla on ulkoilma-DJ. Vähän kuin viime vuonna, mistä muistankin, että olemme nyt viihtyneet täällä jo vuoden. Pitäisi varmaan päivittää Plussat ja Miinukset.

:-/

http://pistehors.com/comments/638_0_1_0_C/

Ten climbers, including a high mountain guide, have been hit by an
avalanche on Mont-Blanc shortly after 1pm today. Two men, both French
nationals resident in the Jura, were killed by the slide. The other
climbers were Swiss nationals, all members of their country’s alpine
club. Two were seriously injured and another two escaped with minor
injuries.

The avalanche occurred at 3,900 meters below the Mont-Blanc du Tacul
(4248m) on the normal route to the summit. Within site of the top
station of the Aiguille du Midi this summit is considered to be one of
the most accessible “4000ers” in the Alps.

Kun me tultiin Vallee Blanche -päivän jälkeen palauttamaan vuokrattuja vuorivarusteita, Stephanie kysyi, josko Pierre oli vienyt meidät Mont-Blanc du Taculille. Ei ollut, koska oli niin pilvistä ettei ollut näkyvyyttä. Muuten ehkä.

"The Death Sport Capital of the World", todellakin.

Loppuvuonna uskaltaudun korkeintaan kirjastoon.

Kotona

Parin junanvaihdon jälkeen saavuimme sateiseen Delftiin. Odotin innolla omaa, rauhallista ja hiljaista kotia, ja unohdin, että tänään alkoi TU:n fuksiviikko. Yötäpäivää biletystä ja KOVAA METELIÄ. No joo, eiköhän siitäkin selvitä.. toivoisin vain, että osakunta ei olisi ihan vieressä.

Vaihteeksi vuoria

Eilen ja tänään olemme ajelleet vuokrasitikalla vuorille (piiiitkästä aikaa!) ja kävelleet vaellusreittejä. Eilen Fontanalban refugeen ja sieltä vielä alueelle, jolla on tuhansia vuosia vanhoja kalliograffiteja. Meille suositeltiin oppaan ottamista, mutta menimme itse. Reitillä ymmärsimme, miksi opas olisi ollut tarpeen. Onnistuimme näkemään ehkä yhden noin kymmenestä kalliopiirroksesta. Ei niitä maallikko löydä.

Oli mukavaa olla taas parin tuhannen metrin korkeudessa.

Tänään ajelimme Cialsin kanjoneille ja kävelimme siellä pienen reitin, ei mitään rankkaa. Polvi kuitenkin päätti taas kipeytyä, pitäisi käyttää sitä tukea.

Huomenna Cannesiin ja ehkä yhdelle pienelle saarelle sen edustalla, ylihuomenna kotiin. Vaihdoimme ensi lauantaille ostetut liput aikaisempaan. Kuumuus ja torakat riittävät jo, nyt tahtoo kotiin.

Valaitakin

Torstaina menimme Sirene-nimisellä paatilla merelle etsimään delfiinejä ja valaita. Veneen nimi toi mieleen Selenen, ja alus näyttikin enemmän Clarken kuubussilta kuin perinteiseltä vesimenopeliltä. Oli aikamoinen eteläaallokko, ja puoli tuntia lähdön jälkeen jengi alkoi ökätä oksennuspusseihin, partaan yli, valkoisille purjehduskengilleen jne.  Varsinainen vomit comet. Meihin ei merenkäynti pahemmin vaikuttanut. Väisteltiin yökkiviä parhaamme mukaan. Yksi brittimies , joka oli nimeltään Horatio, voi pahoin koko matkan alusta loppuun. Ei selvästikään mikään Horatio Hornblower.

Tunnin matkustuksen jälkeen pysähdyimme, ja delfiinit hyppivät ympärillä joka puolella. Näimme jopa delfiinivauvan (kuulostaa CuteOverloadiin sopivalta, eikö?) vanhempineen. Valokuvaan eivät epelit oikein tahtoneet pysähtyä, mutta ehkä joku filmikameraotos onnistui.

Jatkoimme vielä etelään, kunnes päädyimme paikalle, jolla puhalteli kolme sillivalasta. Valtavia otuksia! Siis aivan valtavia! Ja ne oikeasti puhalsivat vettä suihkuna ilmaan. Sietivät meitä lähellään, onneksi: en olisi halunnut nähdä matsia vene vs. 3 kiukkuista valasta.

Villefranche-sur-mer, muunmuassa

Vuokrattiin eilen pyörät ja ajettiin Villefrancheen. Siellä saatiin sumplittua paikat huomisen valaankatseluveneeseen ja loppuaika vietettiin rannalla. Villefranchen ranta on myös pebblejä eikä hiekkaa, kuten Nizzankin, mutta pebblet ovat pieniä.

Poljettiin ruuhka-aikaan sadekuurossa takaisin ja saatiin kokea, että rivieralaiset autokuskit eivät erityisemmin pidä pyöräilijöistä. Paria kansainvälistä käsimerkkiä ja solvausta myöhemmin olimme taas Nizzassa palauttamassa fillareita. Minun pyörästäni oli irrota osia koko matkan ajan.

Alkuillasta paikalliset katoliset kokoontuivat kärräilemään Neitsyt Marian patsasta edestakaisin rannassa.

Illalla Promenadella oli joku paikallista idols-skabaa muistuttava spektaakkeli ja lopuksi ilotulitus.

Johnny's

Olimme eräänä iltana Johnny's Wine Barissa iltasella. Blondi tarjoilija puhui ranskaa amerikkalaisella korostuksella. Paikalle tuli keski-ikäinen, tukevahko mies, joka nojautui nuorta tarjoilijaa kohti ja sanoi "You know, I own this place." Tarjoilija näytti hämmentyneeltä. Mies nojautui vielä lähemmäs ja jatkoi "Yeah, this and several others around the Cote."

Now how's that for a pickup line? Tarjoilija ei näyttänyt kovin vaikuttuneelta.

Myöhemmin herra baarinomistaja meni häätämään loistavan blueskitaristin lavalta, otti kitaran ja esiintyi itse. Ensimmäinen biisi oli kuulemma Led Zeppeliniä, mutta kuulosti epäilyttävästi kissan vatsakivuilta. Päätimme lähteä; kukaan ei kuitenkaan kehtaisi kammeta baarinomistajaa lavalta. Kai se omistaa baareja, jotta pääsee lavalle edes jossain?

Het weer

Hmmmmmm. Meri-Alpeilla sataa ja ukkostaa, merellä taas on korkeita aaltoja (suunnittelimme veneretkeä valaiden luokse) ja kotosalla kuulemma on tulva. Lisäksi IJmuidenissa on ollut pieni pyörremyrsky.

Torakat pitävät yhä bileitä keittiössä ja me koetamme olla mahdollisimman paljon ulkona.

Nice

Nizzassa on lämmintä ja tuulista. Jaksoimme löhötä rannalla yhden päivän ja nyt etsimme jo karttoja ja reittejä Mercantourin luonnonpuistoon. Asuntomme on hyvällä paikalla ja muuten OK, paitsi että se onkin solu: jaamme asuintilamme erittäin monen monijalkaisen ystävän kanssa. Koska ei huvita koko lomaa laulaa La Cucarachaa ja läiskiä seiniä flipflopeilla, harkitsemme aikaisempaa kotiinlähtöä. Minua hirvittää 3 asiaa: 1) että torakka menee nukkuessani korvaan, nenään tai suuhun 2) että torakka menee ruokaani 3) että torakka reippaana hyppää matkalaukkuun ja matkustaa perustamaan uutta koloniaa Hollantiin.

Nizza on entisellään. Vanha kaupunki on kiva mutta likainen, ruoka on hyvää, meri on azuri ja birrabirramies kulkee rannalla kylmälaukun kanssa ("Birra birra birra birraa! Cerveza coca-colaa! Coca normal! Coca vanille! Coca trafiquee! Massage massage! Hello hello! Bye bye bye bye!").

Tänään tuulee niin lujaa, että rannalla on punaiset liput.

Vallee Blanche

Tänään käveltiin narussa Ranskasta Italiaan Vallee Blanchen ja Glacier du Geantin poikki. Pelottavin hetki oli ihan alussa, kun piti laskeutua laaksoon Aiguille du Midiltä. Olin ajatellut, että se kohta näyttää kuvissa pelottavammalta kuin onkaan, mutta kyllä asia oli toisin. Askeleen levyinen luminen jyrkkä jääkieleke, jonka toisella puolella tuhannen metrin pudotus ja toisellakin varmaan satojen. Polvet löivät loukkua. Laaksoon päästyämme kävely oli alkuun aika helppoa, edelliset olivat tallanneet selkeän polun, jolla pysyttelemällä oli suunnilleen turvassa. Crevasseja oli kuitenkin vähän väliä ja niistä piti harpata yli. Pian näkyvyys putosi noin nollaan, kun pilvet peittivät koko alueen, ja upeiden maisemien sijasta näimme vain polun ja jalkamme. Laskeutumisvaihe meni ihan hyvin reitin matalimpaan kohtaan (n. 3200 m) mutta kun piti nousta ylämäkeä Helbronnerille, tuli jo väsy kylään. Mulla olivat jalat nahattomia eilisestä ja vuokrakengät eivät sopineet tänään yhtään paremmin jalkaan, joten alusta asti joka askel sattui, laastaroinnista huolimatta. Pidettiin vain lyhyitä taukoja, koska sää kävi tosi ikäväksi - mitään ei näkynyt, vain hohtavankirkasta valkoista joka puolella, ja kova tuuli riepotti. Päästiin kuitenkin kunnialla perille, vaikka lopussa pitikin vielä hieman kiipeillä valmiissa köysissä (ja vaaravaroituskylttien yli), ja huomasin, että muutaman kilometrin kävely on tosiaan ihan eri asia 3200-3800 metrissä kuin matalalla. Vuoristotautioireita ei pahemmin ehtinyt tulla, mitä nyt hengästytti ja oksetti välillä. Kuvia myöhemmin, ne on filmikamerassa.

Käveltiin koko homma 3,5 tunnissa, kun opaskirjoissa tuolle on määritetty kunnosta riippuen 4-6 tuntia. Eikä siinä valkoisessa sumussa tosiaan tullut pahemmin pysähdyttyä maisemiakaan katsomaan.

Tehty!! Nyt en edes ajattele mitään urheilullista hetkeen.

Ai niin, Riina kysyi lämpötiloista: no siellä missä ollaan kaksi edellistä päivää vietetty, ovat varusteet olleet seuraavat: lämpöalusvaatteet, eli pitkät kalsarit ja hikoilematon paita, pitkähihainen paita, ohut fleece, paksu fleece (joka otetaan pois kun alkaa hikoiluttaa), anorakki, pipo, kypärä, alussukat, paksut vaellussukat, pitkät veden- ja tuulenpitävät housut, vuoristokengät, jääraudat, kahdet hanskat, jäähakku. Siitä voinee jotain päätellä. Chamonixissa taas on nyt jotain 16 astetta.

Aiguille des Grands Montets

Oppaamme Pierre vei meidät Argentiereen ja sieltä köysiradoilla ylös Grands Montetsille. Puimme valjaat ja jääraudat ja harjoittelimme hetken jäätiköllä. Sitten lähdimme alaspäin jäätiköllä ja kiersimme Aiguille des Grands Montetsia. Pierre oli saanut päähänsä, että meidän olisi jännä kiivetä huipulle ihan kiipeämällä vuorenseinää ylös. Sanon vaan, että ikinä ei ole pelottanut niin paljon, kuin vuorenseinällä reppu selässä ja jalat kolikon kokoisilla askelpaikoilla, jäätikkö 200 metriä alapuolella. Yhdessä kohdassa pelkäsin niin paljon, että aivan kaikki voimat katosivat kropasta, ja kiipeä siinä sitten tärisevillä, voimattomilla raajoilla. Ylös päästiin kuitenkin, eli ensimmäinen vuorikiipeily tuli tehtyä. Mutta oli se kamalaa. Ja nyt ovat raajat mustelmilla, kämmenet nahattomia ja kantapäissä kahden euron kolikkoa suuremmat alueet, joista iho on hinkkautunut. Tällaista tämä nyt on, lomailu.

Huomenna kai sitten vielä Vallee Blanchen kautta Italiaan, eli jäärautakävely jäätikön yli 3800 metrin korkeudessa. Helbronnerista näköalaköysiradalla takaisin. Perjantaina pakataan, ja lauantaina lähdetään rannalle. Seuraavan viikon aion löhötä rantapyyhkeelläni ja lukea kirjaa.

Aiguille du Midi

Tänään pääsimme vihdoin korkealle. Puimme talvivaatteet ylle ja nousimme telepheriqueilla ensin Planille ja sitten 3800 metrin korkeuteen Aiguille du Midille. Planin telepherique sujui jo ihan hyvin, mutta Aiguillen suora nousu ylöspäin hieman hirvitti. Hengasimme eri näköalapaikoilla 3-4 tuntia ja katselimme alppinisteja.



Kaukana näkyi toisaalla Sveitsi ja Matterhorn, toisaalla Italia ja Helbronner. Korkeus ei tehnyt pahaa, mutta olimme ylhäällä vain muutaman tunnin,  joten AMS-oireitakaan ei pahemmin ehtinyt kehittyä. Ehkä siinä ihan pikkuisen akklimatisoitui silti.

Pörröiset linnut kerjäsivät ruokaa turisteilta ja kiipeilijöiltä.



Iltapäivällä kävimme vuokraamassa varusteet parin seuraavan päivän haasteita varten. Nyt on jääraudat, jäähakut, alppikengät. Kiipeilyhousut ja talvivarusteet löytyvät itseltä, köysi ja valjaat tulevat oppaalta. Aamulla klo 8:30 kohti Grand Montetsia ja sen lähistön jäätiköitä. 3300 m. Vähän pelottaa.

Signal Forbes

Päätimme kävellä Montenversistä Signal Forbesin kautta Plan de l'Aiguillelle. Pysähdyimme usein valokuvaamaan, joten ei ollut rankkaa. Jossain kohtaa helikopteri kävi poimimassa jonkun polun vierestä. Planilla kävimme vielä syrjemmässä katsomassa parin murmelin mönkimistä ja joimme kahvit.

Sade on vihdoin loppunut.

Lac Blanc

7.8. klo 8:19

Toissapäivänä oli niin sateista, ettemme menneet mihinkään. Palloilimme kaupungilla. Eilen lähdimme aamuvarhaisella Les Praziin ja sieltä telekabiinilla La Flegereen. Kävelimme kivistä polkua puolitoista tuntia ja tulimme Lac Blancille, joka oli nimestään huolimatta turkoosi. Idyllinen refuge uhkaavassa ympäristössä tarjosi meille kulholliset kahvia. Idylli katosi nopeasti, kun aamu eteni ja paikka täyttyi muista ihmisistä. Voisivatkohan varsinkin italialaiset vanhemmat opettaa lapsilleen, että sopivaa käytöstä villieläinten läheisyydessä tai muutenkin luonnossa ei ole kirkuminen ja kivien heittely? Näimme yhden murmelin ja yhden ibexin (mikä lieneekään suomeksi), mutta muut eläimet karttoivat alueen ymmärrettävästi kaukaa. Pitää myös ihmetellä yhtä brittiperhettä, joka saapui paikalle aamupäivällä. Vanhemmilla oli ihan säänkestävät vaatteet päällä, mutta tyttö kannettiin paikalle vaaleanpunaisessa minihameessa. Eipä siinä muuta ongelmaa, mutta kun Lac Blancilla on vielä lunta ja lämpötila korkeintaan viisi astetta.

Kävelimme takaisin La Flegereen samaa reittiä (olisimme voineet kävellä myös L'Indexiin, mutta polku oli kartassa merkitty huonoksi) ja tulimme alas. Alamäkikävely sujui huomattavan hitaasti, koska olin unohtanut polvitukeni kämpille. Muuten retki ei ollut fyysisesti rasittava (no ei varmaan, kun kaikki ne kersatkin sinne iloisina kirmasivat). Kastuimme vasta loppupäivästä.

Tänään joko Plan de l'Aiguille tai Chalet les Pyramides, emme ole vielä päättäneet, ja ihan kohta pitäisi lähteä.

Sumuisten vuorten sauvakävelijät

Eilen ja tänään on satanut vähän kuin Esterin per*eestä. Aamusta yöhön. Lämpötilakin ruhtinaalliset 11 astetta laaksossa, huomattavasti kylmempää korkeammalla. Eilen pestiin pyykit ja lähdettiin käymään Montenversissä, mutta siellä tuli räntää eikä päästy yhtään kävelemään. Illalla yritettiin kuunnella luentoa ja katsoa leffaa Reinhold Messnerin Everest-valloituksesta (ilman lisähappea, Messner siis). Tänään ajateltiin että satakoon prkl ja käveltiin Les Houchesista Merletiin + sieltä Chamonixiin. Merletin eläinpuiston eläimet pysyivät hyvin piilossa sumussa ja pilvissä. Me kastuimme ja kävelimme ehkä 15 - 20 km seitsemän asteen lämpötilassa sateessa 600 m korkeuseroilla. Tulipahan tehtyä.

Jessus näitä säitä. Jos haluaisin seitsemää astetta ja sadetta, voisin varata matkan Suomeen lokakuussa.

Plan de l'Aiguille

Noustiin telekabiinilla 2300 metrin korkeuteen ja käveltiin kevyesti, lähinnä oleiltiin. Korkeus vaikutti hengästyttämällä, mitä en muista ennen noin matalalla kokeneeni. Oli ensin lämmin, sitten pilvien saavuttua 7 astetta. Telekabiinin lähettyvillä liikkui kiipeilijöitä ja mountain-babeja (jälkimmäiset: huolella kammattuja ja meikattuja typsyjä, joilla on hyvin kalliit vaelluskengät ja hyvin tiukat farkut, joissa lienee vaikea ottaa tavallisiakaan askelia). Päivän kuvassa telekabiini kipuaa Aiguille du Midille Plan de l'Aiguillelta, takana Mont Blanc.



Sääennusteen mukaan koko loppuviikon sataa. No, onhan meillä aika monta vuotta ollut onnea lomasäiden suhteen, joten kai nyt on sitten epäonnen aika.

Sadepäivä

Jos tästä päivästä olisi tilannekuva, siinä olisi minä parvekkeella kirja yhdessä kädessä ja Kronenbourg toisessa. Aamulla herättiin seitsemältä huomaamaan, että laakso oli sumussa ja vuoret pilvessä. Sateli. Ei sitten lähdetty istumaan korkealle, vaan jäätiin lepäämään kämpille. Ihan hyvä ratkaisu, jalat sanoivat.

H kävi neuvottelemassa alppioppaiden ja varustevuokraamon kanssa ensi viikon mahdollisuuksista. Saa nyt nähdä, niin paljon riippuu säästä.