Aiguille des Grands Montets

Oppaamme Pierre vei meidät Argentiereen ja sieltä köysiradoilla ylös Grands Montetsille. Puimme valjaat ja jääraudat ja harjoittelimme hetken jäätiköllä. Sitten lähdimme alaspäin jäätiköllä ja kiersimme Aiguille des Grands Montetsia. Pierre oli saanut päähänsä, että meidän olisi jännä kiivetä huipulle ihan kiipeämällä vuorenseinää ylös. Sanon vaan, että ikinä ei ole pelottanut niin paljon, kuin vuorenseinällä reppu selässä ja jalat kolikon kokoisilla askelpaikoilla, jäätikkö 200 metriä alapuolella. Yhdessä kohdassa pelkäsin niin paljon, että aivan kaikki voimat katosivat kropasta, ja kiipeä siinä sitten tärisevillä, voimattomilla raajoilla. Ylös päästiin kuitenkin, eli ensimmäinen vuorikiipeily tuli tehtyä. Mutta oli se kamalaa. Ja nyt ovat raajat mustelmilla, kämmenet nahattomia ja kantapäissä kahden euron kolikkoa suuremmat alueet, joista iho on hinkkautunut. Tällaista tämä nyt on, lomailu.

Huomenna kai sitten vielä Vallee Blanchen kautta Italiaan, eli jäärautakävely jäätikön yli 3800 metrin korkeudessa. Helbronnerista näköalaköysiradalla takaisin. Perjantaina pakataan, ja lauantaina lähdetään rannalle. Seuraavan viikon aion löhötä rantapyyhkeelläni ja lukea kirjaa.