Hartslagmeter

Ostinpa sykemittarin. Minä kun satun pitämään kaikista vähänkin teknisistä vempaimista, ja ajattelin, että vempaimien yhdistäminen liikuntaan tekee liikunnasta mielekkäämpää. Lisäksi kiinnostaa, liikunko sydämen ja aerobisen kunnon kannalta ollenkaan järkevästi. Jos netin kaavoihin on uskominen, maksimisyke on 220 - ikä (tai sitten 205 - puolet iästä, löysin kummankin kaavan), eli tapauksessani noin 190. 70% - 80% maksimisykkeestä olisi aerobista treeniä. Eli.. 133 - 152 lyöntiä minuutissa. Äskeisellä normaalivauhtisella pyörälenkillä syke huitelikin juuri välimaastossa 130 - 160, eli kai sitten ihan hyvissä lukemissa.

Suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut viime vuosina huomattavasti. Aikuistuttuani olen päässyt liikkumaan omin ehdoin, ja se on tehnyt liikunnasta mukavaa. Ihan lapsena liikkuminen oli vielä itsestäänselvyys. Pyöräilimme, juoksimme, kävelimme, hiihdimme, kiipeilimme, riehuimme - mitä tahansa tenavat nyt tekevät, tiedostamatta asiaa sen kummemmin. Sitten tuli koulu ja koulun liikunnanopetus, ja yhtäkkiä koko hommasta katosi mielekkyys. Liikunta oli joko "yks kaks hyppy, yks kaks hyppy, sitten jumppaa, kiinteytetään niitä pakaralihaksia!" tai "nyt aikoja juoksemaan, hopi hopi" tai "menkää tytöt riviin, niin X ja Y valitsevat joukkueet". Koko ajan piti verrata, kilpailla, laittaa järjestykseen joko liikunnallisuuden tai suosituimmuuden mukaan. Inhosin kilpailemista. Inhosin myös sitä, että joku kovaääninen täti kentän tai salin laidalla arvostelee minun tapaani liikua tai olemustani. ("Tuuli miten sä voit olla noin kömpelö, vaikka olet noin pieni?")

Lukioikäisenä ja vähän sitä myöhemmin vapaaehtoinen liikuntamuotoni olikin lähinnä laahustus portaat alas tupakalle (ei, en tosiaankaan polta enää) tai muutaman korttelin päähän kahvilaan. Vasta myöhemmin olen löytänyt minua oikeasti kiinnostavia liikuntamuotoja, kuten iaidon, kävelyn, pyöräilyn ja ehkä kiipeilyn. Iaido on mietintätauolla, koska siinä minua alkoi ahdistaa vyökokeiden suorittaminen - en halua ottaa kovasti stressiä liikunnastani - ja siksikin, että täältä en vain ole löytänyt miekanheilutteluryhmää. Kävelyssä ja pyöräilyssä on monia hyviä puolia. Voin harrastaa niitä ohjaamattomasti keskenäni, ilman kenenkään kentänlaitahuutoa. Näen samalla uusia paikkoja, tai siirrän itseäni paikasta A paikkaan B (kuntopyöräilyä salilla en todennäköisesti jaksaisi kovin kauan). Pääsen liikkumaan luonnossa.

Seuraavaksi kiinnostaisi aloittaa soutu. Täällähän olosuhteet olisivat erinomaiset, ja soutuseurojakin näyttää riittävän. Ainakin kanavat ovat täynnä soutajia harva se viikonloppu. Pitäisi vain löytää joku taho, jolta lainata vene ja hieman asiantuntemusta.