Ema datshi!

Ei ole aivastus, vaan Bhutanin kansallisruoka. Kokeilin laittaa sitä (tai oikeastaan versiota siitä, ainekset eivät takuulla ole samanlaiset kuin Bhutanissa) eilen, ja hyvää tuli. Tässä resepti:

250 g isoja vihreitä chilejä (vähensin noin sataan grammaan, oli silti aika tulista)
250 g tanskalaista fetajuustoa (muukin tuorejuusto saattaa sopia, bhutanilaista juustoa ei saa mistään)
sipuli
5 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
korianteria

Suikaloi chilit ja sipulit pitkittäin ja laita ne kiehumaan noin kolmeen desiin vettä. Keitä 10 minuuttia. Lisää paloitellut tomaatit ja murskatut valkosipulit. Keitä pari kolme minuuttia. Lisää juusto. Keitä pari minuuttia. Lisää korianteri, laita kansi päälle, käännä kaasu pois päältä ja anna olla pari minuuttia. Tarjoa paljon riisin kanssa.

Bhutanissa lapsille annetaan pieniä määriä chiliä pienestä asti, jotta tottuvat makuun. Kiltisti chilinsä syöviä kehutaan. Maan omankielinen nimi tarkoittaa Ukkoslohikäärmeen maata - ehkä se tulee siitä, miten väki hönkäilee aterialta noustuaan? Olen ollut kiinnostunut Bhutanista siitä lähtien, kun luin ensimmäisen kerran Jamie Zeppan kirjan Ylitse taivaan ja maan. Kyseessä on melko tavanomainen kertomus siitä, kuinka nuori länsimaalainen matkustaa kauas pois ja löytää itsensä, mutta jostain syystä innostuin kirjasta ja Bhutanista, ja nyt haaveilenkin sinne matkustamisesta. Bhutan ei halua turistikohteeksi, ja jokaisen turistin tulee liikkua vain virallisen oppaan kanssa. Valtiolle pitää maksaa 200 dollaria jokaisesta maassa vietetystä päivästä. Tiettyihin kaupunkeihin ei ulkomaalaisella ole asiaa. Maa on pitkään ollut hyvin eristynyt. Ensimmäiset kunnon tiet rakennettiin vasta 60-luvun jälkeen, televisio sallittiin vuonna 1999, ja internet on tehnyt entreensä vasta äskettäin. Maan lait kieltävät muun kuin kansallispuvun käytön bhutanilaisilta (viikonloppuisin saa pukeutua toisinkin), muovipussit ja vuorikiipeilyn.