Hunnuista ja muusta

Eräs kysyi, että miten minä voin naisena kannattaa islamin huntupakkoa.

Enhän minä sitä kannata. Minusta uskonnon ja perinteen määrittämät pakot ovat aika pölöjä, enkä uskonnottomana ole koskaan oikein käsittänyt, miten jollain korkeimmalla olennolla olisi muka kiinnostusta ihmisten pukeutumiseen, syömätapoihin tai muihin trivialiteetteihin. Myöskin pidän ääliömäisenä sitä logiikkaketjua, jonka mukaan naisen on piilotettava itsensä, jotta miehelle ei tulisi synti mieleen.

Mutta vielä enemmän kuin uskonnon ja perinteen määräämiä turhia pakkoja vierastan valtion määräämiä turhia pakkoja. Minusta on vaarallista, jos valtio alkaa sanella, miten ihmiset saavat julkisilla paikoilla pukeutua. En ymmärrä, miten liberaalipuolueen nimellä kulkeva puolue voi ajaa lakia, joka määrittää ihmisten pukeutumista yleisissä tiloissa. Euroopassa on uskonnonvapaus. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, ja toteuttaa uskoaan miten haluaa, niin kauan, kun se ei vahingoita muita. Ei ole valtion asia puuttua siihen, jos joku tahtoo ilmentää uskontoaan pukeutumisessaan.

Tietynlainen ongelma on toki se, että läheskään jokainen hunnutettu nainen ei pidä huntua omasta tahdostaan, vaan perheen painostuksesta. Tätäkään ei kuitenkaan ratkaista kieltämällä hunnussa esiintyminen. Kiellosta seuraisi todennäköisesti vain se, että nämä naiset eivät enää liikkuisi julkisilla paikoilla lainkaan. Jäisivät joko painostuksesta tai omasta tahdostaan neljän seinän sisään. Tämäkö sitten parantaisi tilannetta? Ainakaan valtaväestön ei enää tarvitsisi nähdä näitä erilaisia..

Ehdottomasti eniten tässä huntukeskustelussa minua ärsyttää se, kuinka tekopyhiä ja kaksinaamaisia väitteitä keskustelussa esiintyy. Eihän Verdonk, Wildersistä puhumattakaan, tässä ole islaminuskoisten naisten tasa-arvoisuuden asialla. Oikeasti kyse on siitä, että Hollannin laitaoikeisto haluaa muslimit ja muut erilaiset ulos, ja tätä toteutetaan tekemällä ko. tahojen elämä Hollannissa hankalaksi. Samalla keräillään nationalistisilta ja äärioikeistolaisilta poliittisia irtopisteitä vaaleja varten. Verdonkin kaksinaamaisuudesta on hyviä esimerkkejä. Aiemmin hän oli kovin huolissaan siitä, miten muslimit suhtautuvat homoseksuaaleihin. Taas kun pari iranilaista homoa haki Hollannista turvapaikkaa, Verdonk halusi lähettää heidät takaisin Iraniin, koska hän ei omien sanojensa mukaan ole tietoinen mistään heitä siellä kohtaavasta vaarasta. Verdonkille ja kumppaneille näyttääkin olevan aivan sama, miten eriuskoisille, erirotuisille ja vierasmaalaisille käy - kunhan heitä ei tarvitse katsella Hollannissa.