ja jonakin aamuna ennen sarastusta

Vai niin. Juicekin on sitten poissa. Kuten varmaan lähes kaikki ikäiseni suomalaiset, olen minäkin kuullut ja kuunnellut Juicea pienen ikäni. Olenhan sitä sukupolvea, jonka koulun musiikinkirjassakin oli Viidennentoista yön sanat. Lapsena emme saaneet ystävän kotona kuunnella yhtä tiettyä levyä, siinä kun oli rumia sanoja - rock and roll and blues and jazz, kiss my ass - ja muistan, kuinka mietimme, että mikä se jumpperi oikein on, mikä Marilynin piti riisua. Vähän isompana kotibileissä soi Juice viimeistään siinä illan laskuhumalaisessa yhteislauluvaiheessa. Selvin päin koetimme harmonisoida Lääninmurhaajaa, mutta kvartetistamme toinen puolikas ei oikein saanut sävelestä kiinni. Vielä myöhemmin erään 18-vuotiaana kuolleen kaverin hautajaisten jälkeen lauloimme 3:30 (tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo. vieläkö meillä on kaljaa?)

Lavalla näin Juicen muutamia kertoja. Muuten vain kerran, Tampereella asemaravintolassa, kovin sairaan näköisenä jo silloin, viitisen vuotta sitten.

Radio Helsinki kuulemma soittaa huomenna kovasti Juicea. Kuuntelisin, jos en olisi koko päivää Amsterdamissa.