13.11.06
Puhki
Miksiköhän kutsutaan sellaista unettomuutta, joka iskee vain silloin, kun ehdottomasti pitää herätä aikaisin? Olin eilen rättiväsynyt ja haukottelin koko päivän ja illan, mutta yöllä uni ei tullut silmään. Tiesin, että minun pitää nousta kuudelta, ja stressasin taaskin aiheesta koko yön. Sillä seurauksella, että en oikeasti nukahtanut hetkeksikään koko hemmetin yönä. Kuuntelin vain kirkonkelloista, missä kohtaa yötä mennään. Löytyisiköhän tälle vaivalle jotain ratkaisua.
Kuuden jälkeen aamulla poljin viereiseen kaupunkiin hillittömässä sateessa ja tuulessa. Menin vahtimaan paria ennalta tuntematonta tenavaa. Aluksi vierastivat kovasti, mutta vierastus loppui heti, kun muksujen vanhemmat lähtivät paikalta. Lopun ajasta olivat kovin reippaita ja rohkeita. Viisivuotiaan vein kouluun ja kävin esittäytymässä opettajalle, jotta hän uskaltaisi antaa lapsen mukaani sitten iltaäivällä koulusta hakiessa, kolmevuotiaan kanssa rakenneltiin palapelejä ja katsottiin omituisia israelilaisia lastenohjelmia kanavalta nimeltä Baby-TV. Yhtä sohvalle mahdollisesti fataalia vaippaonnettomuutta ja sen jälkipesuja huomioonottamatta kaikki meni ihan ok. Nämäkin tenavat tykkäsivät minusta, mutta selvästikin taaskin pitivät vertaisenaan; mitään auktoriteetin kaltaistakaan ei oikein ollut. Kun jouduin hetkellisesti hieman komentamaan, nauroi kolmevuotias minulle päin naamaa ja sanoi "Mikäs täti se sinä muka olet". Niinpä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
VastaaPoistaJos keksit unettomuushommeliin ratkaisun, kerro ihmeessä! Kärsin samasta. Joka maanantain ja tiistain välisen yön valvon, koska tiistaiaamuna aikaisin pitää ajaa hyvinkin reilut 100 km duuniin kelissä kuin kelissä. Se on vinhaa puuhaa väsyksissä :-/
Välillä olen pakottanut/huijannut itseni nukahtamaan tuollaisissa hyperaktiivisuustilanteissa pitämällä tietoisesti kaikki mitenkään mielenkiintoiset asiat loitolla mielestä. Aina jos mieleen juolahtaa jotain ovelampaa pitää kammeta ajatukset jonnekin harmittomampaan. Vähän sama asia, kuin lukiessa tenttiin tms. kun ei halua käyttää aikaa mihinkään muuhun.
VastaaPoistaAinoa asia, jota saa ajatella ja johon voi ja pitääkin keskittyä on oma hengitys ja sen ääni. Voi hengittää tietoisestikin vähän raskaammin, jos se auttaa. Homman juju taitaa olla siinä, että kyseinen aihe on niin äärettömän tylsä, että alkaa väkisinkin nukuttaa. (Tietty nyt kaikki rientää kommentoimaan, että omasta hengityksestä saa kehiteltyä mitä monipuolisimpia stimulantteja, joiden parissa ei uni tule sitten millään. Eh.)
Patologisissa tilanteissa tuo ei toimi, vaan vaapun keittiöön ja popsi lasin kaakaota, pari banaania tms. ja luen tarpeeksi tylsää kirjaa tunnin tai kaksi. Jossain vaiheessa on kypsä sänkyyn ja saattaa jopa nukahtaa.
Jos ei tule tavaksi niin kerran voi pakkorelata särkylääkkeilläkin. Tai sopivalla etanolihömpsyllä, kunhan ei kokeile niitä samaan aikaan.
Meillä muuten toimii toiseen suuntaan verrattomana unihiekkana mistä tahansa Scientific Americanin artikkelista kertominen. St on välillä tilannutkin multa nukutuspaveluina tarinoita materiaalifyssan tai kosmologian ihanista maailmoista. Toimii laakista, etenkin kun muistaa sopivan intonaation. Onhan se kiva, että toinen on kiinnostunut kuulemaan mielenkiintoisista asioista, mutta käyttötarkoitus hiukan arveluttaa... :-)
Minäkin kärsin tuosta mainitsemastasi ja itse asiassa ylipäätään unettomuudesta. Ja eilen illalla tiesin että on herättävä aikaisin ja pelkäsin etten taaskaan nuku silmällistäkään ja vedän esitelmän pualunessa, mutta löysin ratkaisun: Yuccan Unicode kirja, nukahdin jo puoliltaöin.
VastaaPoistaPerskeles, Yucca & Unicode rules!
Totta, unettomuuden alalajeista tuo lienee yksi viheliäisimmistä. Ehkä sitä vain on jo valmiiksi niin huolestunut siitä, että varmasti saa nukuttua ennen aikaista heräämistä, että huolestuneisuus jää vaivaamaan aivoja, jotka eivät sitten ota sammuakseen. (Samaan tapaan kuin tietokone jää joskus jumittamaan siihen sammumista edeltävään siniseen tilaan "odota, tietokonetta suljetaan...". Minun pinnani kestää ehkä kolme minuuttia, sen jälkeen nappaan läppärin johdon seinästä - voi kun saman voisi tehdä omalle päälleen).
VastaaPoistaVoisin kirjoittaa kirjan unettomuudesta. Ehkäpä joskus omistan sille blogimerkinnän... Toinen aamulla-aikainen-herätys -unettomuuden alalaji on myös se toistuva kummallisuus, että naapurissa on _aina_ bileet ja parhaimillaan myös aamuyön jatkot silloin, kun seuraavana aamuna joutuu heräämään kuudelta töihin?! Mitä ihmeen juhlimassa käyntiä se on, että rymytään jonkun asunnossa yhteen yöllä, jonotetaan baariin tunti, maksetaan 10 euroa + juomat ja tullaan 4:30 takaisin samaisen tyypin asunnolle, kysyy nimim. vanha ja valvova.
Sepe: joo, voisin pyytaa H:ta puhumaan nanofysiikkaa nukkumaan mennessa, mutta kun tyyppi itse nukahtaa useimmiten saman tien, niin ei onnaa..
VastaaPoistaJohannes: :-D
Ohari: unessa fillarointikin on mielenkiintoista, eilen ajoreitilla oli silta auki ja aivot prosessoivat asian vasta kun olin melkein jonkassa.
Sivukuja: toi pc-vertaus on aika osuva. Meilla ei onneksi nykyaan karsita naapuribiletyksesta kuin harvoin, asumme ylimmassa kerroksessa ja naapurista ei kuulu yleensa mitaan. Mutta samalla kadulla on kylla osakunta, jolla on joskus tapana teknottaa aamuviiteen. Fuksiviikolla sen viikon putkeen. Onneksi se on vain se viikko..
Ainakin seuraavia voi kokeilla: Voi yrittää uskotella itselleen, ettei yhden yön valvominen haittaa, sillä seuraavan päivän selviää, vaikka ei saisi unta lainkaan. Unettomuuden hyväksyminen lieventää jännitystilaa, jolloin saattaa vahingossa jopa nukahtaa. Ja jos ei nukahda, niin harmittaa vähemmän. Vaatii melkoista kykyä huijata itseään, mutta tuottaa joskus tuloksia.
VastaaPoistaTai sitten voi kokeilla ns kenguruhoitoa. Eli puolison kylkeen kiinni, kun uni ei tule. Aina, kun alkaa tehdä mieli kääntyillä ahdistuneesti, käydä juomassa jne., puolison tulee lempeästi mutta päättäväisesti pitää kiinni pihtiotteella ja sanoa "Malta nyt" tms. Puolison pitää olla todella kärsivällinen ja hyväuninen, sillä ideana on se, että puolison uni tarttuu - kun on toisessa kiinni, alkaa huomaamattaan hengittää samaan uniseen tahtiin ja rauhoittuu eli nukahtaa. Ei ehkä heti, mutta useimmiten muutaman tunnin sisällä. Täytyy siis olla kärsivällinen eikä hyväunisempi saa antaa periksi. Hänen pitää vaatia, että uneton pysyy kärsivällisesti kainalossa, vaikka uneton kuinka yrittäisi mennä olohuoneeseen lukemaan..
Kaikissa unettomuutta käsittelevissä jutuissa käsketään tekemään jotain muuta, jos ei saa unta. Minua se ei auta, sillä puhelinluettelokin tarjoaa liikaa virikettä. Saan unta vasta sitten, kun saan tyhjennettyä päästäni kaikki huolettavat asiat.
Kammottavinta tuossa kirjan lukemisessani on se, että minun täytyy työnpuolesta ihan *oikeesti* lukea sitä kirjaa...
VastaaPoistaUnettomuudesta yli 20 vuoden ajan kärsineenä voin sanoa ettei siihen ikinä totu, vaikka jotkut väittävätkin päin vastasita. Silloin kun minulla on jopa kuukaudenkin putkia kun saan nukuttua kunnolla olen huomattavan onnellinen, tosin kun sitten unellisen jakson jälkeen tipahtaa unettomuuden maanpinnalle on äkkipyssäys karmaiseva.
Pilleri huuleen ja korvatulpat. Ihan sama onko pilleri rauhoittava, unipilleri vai pelkkä lihasrelaksantti, mutta kemialle ei o vastaanväittämistä. (TAI vois koklaa punaviiniäkin).
VastaaPoistaSikstoiseen, yhden yön valvominen EI tosiaankaan tapa, niin että sillä faktalla voi yrittää kyl rauhoittaa ittensä.