Suomiruokaa, dokumentteja

Kävimme Rotterdamin merimieskirkon joulumyyjäisissä ja matkaan tarttui kaikenlaista..



Erityismaininta hapankorpuille ja hernekeittotölkille! Niitä tuskin kuitenkaan tarjoamme tiistaina, kun meille tulee slovakialais-italialaisia illallisvieraita. Halusivat jotain suomalaista; ehkä tähtitortut ja glögi riittävät.. En oikein tiedä, mikä suomalainen ruoka olisi eksoottinen, jännä, hyvänmakuinen ja helposti valmistettavissa. Sen olen oppinut, että poroa ei kannata tarjota - monelle ulkomaanelävälle se on vähän kuin Bambia söisi.

Olen ihmetyksekseni alkanut pitää Rotterdamista. Vilinä ja monikulttuurisuus ovat pop. Siinä kaupungissa taitaa vain olla korkea tykkäämiskynnys. Vaatii monenmonta visiittiä ennen viihtymistä.

Huomenna IDFA:n dokumentteja katsomaan ensimmäistä kertaa. Olen tainnut unohtaa mainita, että hukkasivat sitten minun paperini, joten en päässytkään vapaaehtoiseksi. Harmittaa aika vietävästi. Ei tullut työkokemusta, uusia tuttavuuksia, ilmaisia dokumentteja ja tyylikästä festaripaitaa. Nyt pitää sitten ostaa liput ja paita ihan itse. Tähän mennessä olen hankkinut liput seuraaviin:

When the Levees Broke. Spike Leen dokumentti Katrinan tuhoamasta New Orleansista. Nawlins on ainoa tuntemani amerikkalainen kaupunki, sekä paikka, josta vieraillessani kovasti pidin, enkä vieläkään oikein tajua, mitä kaikkea hurrikaani ja kehno jälkihoito tuhosivat. Dokumentti varmasti selventää.

Married in America 2. Ensimmäisessä osassa haastateltiin erilaisia amerikkalaispareja vuonna 2001 heidän ollessaan menossa naimisiin, tässä toisessa osassa käydään katsomassa, mitä pareille kuuluu vuonna 2006. Veikkaan ennalta, että ainakin puolet eronneet.

La ciudad de los fotografos. Chileläiset valokuvaajat dokumentoimassa ja kaatamassa Pinochetiä.

Dancing in the City. Neljä nuorta kiinalaista muuttaa maalaiskylistä Beijingiin paremman tulevaisuuden toivossa.

Monta muutakin mielenkiintoista tuolla on, kuten vaikka Every Good Marriage Begins with Tears, jossa bangladeshiläissyntyiset lontoolaissisarukset valmistautuvat järjestettyihin avioliittoihinsa, tai 9 Star Hotel, joka kertoo palestiinalaisista duunareista, tai The Megumi Yokota Story, joka kertoo Pohjois-Korean kidnappaamasta japanilaisesta, tai se kuuluisa ja kohuttu Jesus Camp, tai  Cuba, el valor de una Utopia, jossa vanhat kuubalaiset kertovat vallankumouksesta ja nykypäivästä... Aivan liikaa valinnanvaraa ja liian vähän aikaa! Minä en enää osaa mennä katsomaan kolmea elokuvaa päivässä, kuten pahimpina R&A -vuosina, eikä siinä dokumenttien kohdalla ole mitään mieltäkään, niitä kun pitäisi ajatellakin.