Tour de Finlande

Käyty Helsinki, Parainen ja Pori, seuraavaksi Kotkaan.

Jouluvalmistelua

Joulua valmisteltiin tänään perinteisesti: leivoimme serkkujen kanssa* omituisia piparkakkuja (kuten sotainvalidin, sähkörauskun, susuwatarin ja lihavan amerikkalaisen), vaihdoimme lahjoja (ja täti sanoi "tässä on nämä meidän halvat ja huonot lahjat"**, ostimme kuusen ja koetimme tinkiä, paketoimme viimeisiä paketteja käyttäen saksia, jotka eivät leikkaa ja teippiä, joka ei teippaa. Kaikin puolin kivaa. H:kin saapui juuri parahiksi leipomaan. Nyt vielä kissavahtipestiä aamuun asti ja sitten vain joulunviettoa.

Hyvää joulua kaikille!

* Eräiden serkkujen kanssa on leivottu silloin, kun olimme lapsosia, ja leivomme yhä, vaikka olemme jo kaikki aikuisia. Yksi serkunlapsikin on jo mukana. Omituiset piparkakut saivat aikansa joskus vuosia sitten nekin; yhdet parhaista olivat eräät voodoo-piparit, joita piti pistellä neuloilla... ja sitten se H:n telaketjukamelikin oli ihan hieno.

** Yks serkku aikoinaan suuttui kun äitinsä oli ostanut meille saippuita ja sensellaisia joululahjaksi (ne oli meistä jees, mutta poikaserkku ei arvostanut) ja kajautti lahjojenvaihtoon saapuessaan, että tässä meidän halvat ja huonot lahjat.

Sai-raan siistiä

NASA TV näytti Discoveryn laskeutumista mm. pilotin kypäräkameran kautta. En lakkaa hehkuttamasta NASA TV:tä ikinä! Livenä koteihin lähetystä avaruudesta ja sukkulasta.

Nyt hoitokissojen rapsutusta ja sitten viimein unta (jos kissaneidot sallivat).

Perillä

Minä ja mahtava nuhani saavuimme aamupäivällä Helsinkiin. Nyt pitäisi parantua flunssasta jouluksi. Reissu oli osin puuduttava, osin ok - suomalainen juttuseura auttoi paljon. Suomi näyttää taas niin kauniilta! Kallioita, puisia taloja ja havupuita. Vielä tarvittaisiin hieman lisää lunta.

Matkastressi

- essee jätetty
- passi löydetty
- matkaliput printattu
- poppitikku ladattu täyteen

Mitähän muuta pitäisi? H:n kuume nousi taas ja mulla on flunaoireet muuten poissa, mutta tuo kehno korva on taas htin kipiä. No, buranaa matkalaukkuun..

Prkl

H:lla on kaamea fluna ja minulla alkava fluna. Matkustamisesta tullee oikein kamalaa. Pakkasin jo tänään vähän, siltä varalta, että huomenna olen reporanka. (Pakatessa tuli mieleen juttu monen vuoden takaa, mutta kuulemma en saa blogata sitä. Voi harmi, se olisi ollut hauska.)

Nyt yläkerrasta raakutaan vesilasillista. H parka on ihan ääni maassa. Menen hoivaamaan ja käyn samalla itsekin nukkumaan.

Pieniä harmittavia asioita

Pari vuotta sitten istuin ykkösen ratikassa matkalla töistä kotiin ja luin Anna Kareninaa. Takanani istunut hyvin vanha rouva koputti olkapäähän, ja kysyi, mitä luen. Näytin hänelle kirjan, ja hän innostui. Ihmetteli vain, että miten minä "jo tuossa iässä" sellaista luen. Kerroin ikäni, ja rouva hämmentyneenä selitti luulleensa minua vaatetuksen perusteella lapseksi. Juttelimme, ja kävi ilmi, että rouva oli yli yhdeksänkymmentä, matkalla sairaalasta katsomasta miestään, jonka kanssa oli nuorempana matkustellut Neuvostoliitossa Tolstoin ja muiden venäläiskirjailijoiden jalanjäljillä. Hän kyseli opinnoistani, ja minä vastailin. Pysäkkini lähestyessä pakkasin kirjan kassiin, ja rouva kysyi, että "Emmekö voisi mennä kahville jonnekin?"

Ja minä ääliö vastasin, että valitettavasti pitää mennä nyt kotiin.

Enkä edes tiedä miksi. Ihan hyvin olisin voinut mennä Engeliin kahville ja kakunpalalle mielenkiintoisen ihmisen kanssa keskustelemaan. Olin väsynyt, mutta en liian väsynyt.

Jostain syystä harmitus menemättömyydestäni on palaillut mieleen moneen kertaan tapauksen jälkeen.

Hiljaista

Blogimaailmassa on ollut kovin hiljaista viimeiset pari päivää. Minunkin on pitänyt kirjoittaa muunmuassa ikuisuusaiheesta eli Hollannin politiikasta, mutta en ole jaksanut. Uusimmat verdonkit siis vasta myöhemmin. En ole myöskään vielä setvinyt kaikkia Pariisissa otettuja kuvia; niitä ilmestynee enemmän joskus tässä. Tänään innostuin hieman leikkimään makrolla ja HDR:llä:



Pölyinen leluauto pääsi kuvaan.

Päivällä olimme auttamassa muutossa Rijswijkissä. Sitten vielä pizzalla ja ameriikkalaisessa kirjakaupassa, josta onnistuin tänään poistumaan ilman yhtään kirjaa. On väsyttänyt armotta koko päivän.

Tyytyväistä hy(ö)rinää

Esseestä puuttuu enää muutama lause. Kaikki joululahjat on hankittu ja melkein kaikki paketoitu. Veimme yhden paketin jollekin Bilalille. Heman aulassa kerättiin kuusen alle paketteja lastenkodin lapsille. Kuusen oksille oli ripustettu lasten lahjatoiveet. Bilal, 6 vuotta, toivoi värikkäitä ilmapalloja.

Huomenna menemme Rijswijkiin auttamaan muutossa, ylihuomenna voisi ehtiä vielä fotolabraan, tiistaina ohjelmassa pakkausta ja keskiviikkona matkaan. Alkaa vähitellen ketuttaa, että valitsin taas tämän maitse ja meritse -vaihtoehdon. Mutta minkäs teet, myöhäistä katua. Katsoin aikataulusta, että minun pitäisi olla Puttgardenin lautalla joskus aamuyöllä kolmen maissa, lieköhän siellä siihen aikaan edes ruokapaikkaa auki..

Yötyö

Esseessä on jo neljä sivua. Vielä puuttuu hieman.

Blogimaailman hiljaisuutta ihmettelin ja blogilistan toimivuutta epäilin, kunnes joku mainitsi, että on jotkut blogipikkujoulutkin.

Nyt nukkumaan.

Lainauskiertismeemijuttu

Anna Ihmemaassa haastoi minut lainauskiertikseen*, jonka tekeminen viivästyi, koska blogilista oikutteli. Tässä nyt kuitenkin lyhyt tarina omituisesta addiktiosta.

Olin eilen postikonttorissa rentoutumassa. Saatoin jäädä koukkuun. Viikonloppu meni ihan pikakelauksella. Noh, tietääpähän mihin seuraavat pari viikkoa kuluu.

Annan lisäksi tarinassa esiintyvät Piilomajan emäntä, Zepa ja Kriisipuuro.
Ko. blogaajat on nyt siis haastettu. Jos eivät ole tätä ihan äsken viimeksi tehneet.

* Lainauskiertis: Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta
seuraamastasi blogista ja tarinan haasteblogista, ottamalla yksi virke
kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat tekemään oma tarinansa, joilta
lainasit virkkeet, paitsi sitä joka sinut haastoi.

Sähköpostia

Piti hieraista silmiä, kun tuli sähköpostia Sir Arthur C. Clarkelta. Ihmettelyn jälkeen selvisi, että kaikki seti@homea ajavat saivat samanmoisen. Lafka tarvitsee lahjoituksia, ja olettanevat, että Clarken nimi tuo niitä enemmän.

Luin vähän aikaa sitten Clarkea uudelleen. A Fall of Moondust on yhä hyvä, vaikka siitä tuleekin mieleen Poseidon. Eniten pidän kuitenkin Clarken novelleista. The Nine Billion Names of God:in osaisin varmaan yhä ulkoa. Olisipa mukava ehtiä lukea taas jotain fiktiota. Ehkä joulugubbe tuo kirjoja, ja ehkä essee tulee valmiiksi ennen joululomaa ja pääsen hetkeksi viihdyttävien kirjojen pariin..

Lapsuusmuistoista

Kiertää meemi, jossa pitää kertoa ensimmäisistä lapsuusmuistoistaan. Minä muistan Kotkan asuntomme eteisen maton, tai sen, miltä se tuntui. Hämärä muistikuva on myös sedällä ja tädillä hoidossa olosta silloin, kun pikkusisko syntyi.

Nyt luen kirjaa, jossa myöhempi lapsuuteni on tavallaan läsnä. Paavo Arhinmäen Punavihreä sukupolvi kertoo politiikan lisäksi lapsuudesta Länsi-Pasilassa. Paavo asui saman torin toisella laidalla kuin me, ja muistan hänet kaverini isoveljen kaverina. Paavo kirjoittaa beesauksesta (roikuttiin seiskan ratikan perässä ja liirattiin lumessa, kovat jätkät beesasivat väitteiden mukaan Maistraatintorilta Nordenskiöldinkadulle - minä olin liian arka ja järkevä kokeillakseni), työmailla leikkimisestä ja lasivillasohvista (au! muistan tunteen oikein hyvin) ja Gallerian graffiteista.  Olin unohtanut muistavani tuollaisetkin asiat.
 

Pariisi, osa 3

Tähän juttuun ja edelliseenkin tulee vielä kovasti kuvia lisää, kunhan ehdin. Pitää kuitenkin kirjoittaa nyt, koska parin päivän päästä en enää muista tahi jaksa.

Kolmas päivä oli sitten tietenkin aurinkoinen ja hieno. Anna-Jo oli vinkannut monikulttuurisista alueista Pariisissa. Porte d'Ivryn tienoolla olimme jo edelliskäynnillä harhailleetkin, joten tällä kertaa matkustimme muutaman metropysäkinvälin Bellevilleen. Valokuvasimme katuja ja seinätaidetta, ihmettelimme paikan menoa - vähän kuin tietyillä alueilla Rotterdamissa, mutta kuitenkin erilaista, maahanmuuttaja-alueet ovat toki erilaisia eri maissa - ja löysimme todella suuren torin. Tai oikeastaan pitkän, tori oli yhden kadun varrella ja jatkui silmänkantamattomiin. Tungimme itsemme tungokseen ja väistelimme ostelijoita ja kaupustelijoita, jotka huusivat korvaan "Jalla jalla" ja "Allez-y allez-y allez-y". Otimme muutamia kuvia ja ostimme paljon marokkolaisia chilejä.



Torilta poistuttuamme kävelimme Bellevillen pääkatua aikamme. Kävelimme ihan rauhassa, kunnes yksi nuori poika vastaan tullessaan otti pari sivuaskelta ja koetti taklata minut nurin. Sain niin kovan iskun kylkeen ja käsivarteen, että vedet kihosivat silmiin saman tien, ja sitten piti vähän aikaa puhallella. Kaveri käveli lujaa vauhtia pois, enkä saanut selville, mistä oli kysymys. Eräs tilanteen nähnyt mies kävi sanomassa, että olipa kurja juttu, hän on pahoillaan. Kurjalta tuntuikin.

Kävimme metrolla vielä vilkaisemassa Champs-Elyseetä, joka oli yhtä pröyst ja liian iso kuin ennenkin. Oli siellä jouluvalotkin, mutta päivänvalossa ne eivät toki olleet päällä.

Lähdimme hakemaan laukkua hotellilta, juna kun lähtisi jo neljän maissa. Metroilimme Gare du Nordille, ostimme lounasta ja etsimme paikkamme Thalysista. Rotterdamissa satoi vettä.

Pariisi, osa 2

Heräsimme ennen yhdeksää aamulla siihen, että puhelin soi. H vastasi unisena, ja ynisi unisia vastauksia, ja kuulin, että toisessa päässä joku puhui paljon ja pikavauhtia. Kävi ilmi, että respa halusi meidän vaihtavan huonetta, sillä jossain oli vesivuoto. Aloimme miettiä, olimmeko kenties valuttaneet kylpyammeesta vettä lattialle, mutta ei ollut muistikuvaa sellaisesta, ja kaikki näytti huoneessamme aivan kuivalta. No, vaihdoimme kuitenkin. Uusi huone osoittautui sikäli paremmaksi, että siellä kuului wifi (31 eri wifiä, itse asiassa, joista yksi oli hotellin..) Myöhemmin kävi ilmi, että vesivuoto tarkoitti sitä, että sadepäivänä ekan huoneen katosta tulisi vettä. Kannattiko meitä nyt sinne majoittaa sitten alunperinkään? Ehkä toivoivat sateetonta keliä.

Lähdimme kävelemään, ja H jätti strategisesti sateenvarjot turvaan hotellille. Aikamme kastuttuamme lähdimme sitten hotellille hakemaan sateenvarjot.



Marais oli vähemmän ruuhkainen, ja kävimme lopulta falafeleilläkin. Viereisessä pöydässä pari suomalaista tyttöä puhui kovaan ääneen intiimiasioistaan; eivät varmaan olettaneet, että muita suomalaisia on kuulolla. Falafelien taso oli laskenut ja paikka halusi lakaista meidät ovesta ulos heti, kun viimeinen haukkaus oli pureskeltu.

Lähdimme St. Gervaisin suuntaan. Sitten hengasimme St. Jacquesin monissa sarjakuvakaupoissa ja selailimme uusia ranskalaisia sarjakuvia ja mangakäännöksiä. Huomasin, että olin unohtanut, missä ne pari kiinnostavaa valokuvanäyttelyä olivatkaan, mitkä meidän piti sateen sattuessa käydä katsomassa. No, minkäs teet.

Päädyimme takaisin Shakespeareen ja huomasimme, että siellä oli luentailta. Lukijoina Alexandre Najjar ja Charles Glass. Najjar luki kirjastaan, joka kertoo lapsuudesta Libanonin sisällissodan aikaan, ja Glass taas kirjastaan, joka kertoo Irakin viimeisimmästä sodasta. Glassin näkemisestä olin tosi innostunut, olen lukenut hänen tekstejään Independentistä, Znetistä ja Counterpunchista.



Charles Glass

Itse luennat olivat lyhykäisiä, mutta kysymys-vastaus -osio sitten kestikin. Najjar vastaili välillä hyvin rönsyilevästi sekä omiin kysymyksiinsä että Glassille esitettyihin, ja päätyi aina siihen, että Lähi-idän ongelmien alkupiste on shiioissa. Glass oli kovasti eri mieltä monessa kohdassa, mutta vaikutti olevan kohteliaasti hiljaa. Allokoidun ajan loputtua esiin kannettiin viiniä ja juustoa, ja pääsin vaihtamaan pari sanaa Glassin kanssa ja pyytämään omistuskirjoituksen The Northern Front -kirjaan. Alkaa olla omituinen kokoelma omistuskirjoituksia - edellisen sain YK:n asetarkastusryhmän johtajalta Hans Blixiltä hänen kirjaansa Irakin aseriisunta..



Kirjakaupparuuhkaa

Juuston ja viinin jälkeen oli yhä nälkä, ja olimme jälleen Salmonella alleen vieressä.. Tällä kertaa kiinalaista ruokaa, ihan hyvää, mutta vähän hätäratkaisu. Sade yltyi. Lähdimme metroilemaan Eiffel-tornin suuntaan ja otin kuvia metroasemissa ja metrossa.



Trocaderossa oli niin märkää ja myrskyistä, että meidän lisäksemme paikalla oli varmaan kaksi turistia, ja lisäksi lauma miehiä myymässä välkkyviä muovieiffeleitä, tietenkin. Kävelimme tornin alle ottamaan omituisia kuvia. Sitten ei ollut enää yhtään kivaa, kengät olivat läpimärät, kamera kastunut, oli vilu. Metroilimme takaisin hotelliin ja lämpimään kylpyyn. H lämmitti itseään minibaarikonjakilla. Minä tyydyin juomaan maailman pienimmän pullollisen olutta.

Pariisi, osa 1

Pariisista lähti mukaan 220 digikuvaa ja kaksi rullaa mustavalkoa, lisäilen kuvia, kunhan ehdin käsitellä ne. Ainakin katukuvia on tulossa lisää. Tässä jotain alkua.

Lähdimme sunnuntaiaamuna junalla Pariisiin. Yksi ehdottomasti parhaita puolia täällä asumisessa on se, että junalla pääsee vikkelästi vaikka minne. Nyt olimme vähän yli kolmessa tunnissa perillä Gare du Nordilla, mistä nappasimme RER:n Les Hallesille, ja kävelimme hotellillemme, joka oli Pompidoun putkitalon vieressä.



Veimme kassin hotelliin ja lähdimme palloilemaan Pompidoun ympäri ja sitten Marais'n kaupunginosaan. Olimme aiemmilla reissuillamme Pariisiin tykästyneet Marais'n meininkiin, jossa juutalainen kulttuuri ja homokulttuuri elelevät vieri vieressä. Nyt paikka oli vain tupaten täynnä, joka puolella oli hirveästi ihmisiä, ja suosittu L'As du Falafel oli muuttunut turistinähtävyydeksi. Poistuimme Hotel de Villen suuntaan.



Joku kulmaus Marais'ssa.

Kun viimeksi vietimme aikaa Pariisissa, oli elokuu 2003 ja canicule, ja ihmiset viilentelivät itseään Hotel de Villen suihkulähteissä. Tällä kertaa paikalla oli luistinrata, ja paljon luistelijoita.

Päädyimme Shakespeare and Companyyn ottamaan hurjan paljon kuvia ja selailemaan kirjoja. Kun vietimme joskus kolmisen viikkoa Pariisissa, kävin tuossa kuuluisassa kirjakaupassa vähän väliä. Silloin muutama amerikkalainen resupekkarunoilija asutti yläkertaa, tällä kertaa asukkaita taisi olla vain yksi. Kirjakauppakissa oli entisellään, ja niin George Whitmankin, vaikka jälkimmäinen näytti hieman vanhentuneen. Ostin Robert Fiskin Libanon-kirjan Pity the Nation. Ahdistavaa lukemista jouluksi, tai jotain.



HDR-kuva kirjakaupan ulkopuolelta. Sisätiloissa on kirjojen lisäksi valokuvia ja opettavaisia lauseita:



Yläkerrassa voi oleilla, lukea, yöpyä tai vaihtaa filmiä.



Kirjakaupasta lähdimme syömään, koska nälkä yllätti. Valitettavasti lähistöllä oli vain Salmonella Allee, eli ne lukuisat turisteille suunnatut ruokapaikat vasemmalla rannalla vastapäätä Notre Damea. Löysimme yhden intialaisen ravintolan (jossa olimme käyneet ennenkin, urautumista taas havaittavissa) ja saimme sieltä kohtuuhyvät vegepöperöt. Paikan englanninkielisessä menussa oli tarjolla muunmuassa "fried doug" ja "two brown balls".

Taapersimme hotellille joskus puoli kahdentoista maissa. Sitten kylpyyn ja nukkumaan.

Kuvien näpräystä

Enpä vieläkään jaksa kirjoittaa matkaselostusta - huomenna sitten - mutta esimakuna yksi kuva maailman ihanimman kirjakaupan luota.



Kuvassa on kissa. En huomannut kuvaa ottaessani, että sekin oli vielä siinä. Klikkaamalla suurempia versioita Flickrin puolella kuten tavallista. Tämä ei muuten ole HDR eikä muutenkaan pahemmin käsitelty.

Geslaaaaaaaaagd!!!!

Palasimme Pariisista illalla, pariisinpolkkaa kuvien kera myöhemmin. Mutta sitä ennen: NT2 II-tulokset tulivat.

lezen        582
luisteren   553
schrijven   558
spreken    501

500 pistettä tai enemmän on läpi. Eli minulle saapuu postissa kohtapuoliin hollannin kielen diplomi. Puhuminenkin meni pisteellä läpi! Vaikka itse sanonkin, niin on kohtuullisen kova juttu - ainakin minulle - saada NT2 ekalla läpi vain vuoden asumisen jälkeen. Kemutan loppuvuoden. Ainakin.

Wheee!

Reppuihin on pakattu neljä kameraa, pari muistikorttia, kovasti mustavalkofilmiä ja sadevarusteita. Pariisi odottaa jo!

Euroopan onnellisimmat

Uuden tutkimuksen mukaan kärkitilan Euroopan onnellisimpien ja energisimpien kansojen listalla jakavat Hollanti ja Suomi. Mitä häh? Eikö murheellisten laulujen maa enää ole entisensä?

Pari Nato-aiheista uutista

Nato:n uusi komentaja oli ennen Guantanamon vankileirin johtaja:

Human rights groups have expressed concern over the appointment of NATO's new military chief who was sworn in at the Alliance's military headquarters in Belgium on Thursday.

General Bantz John Craddock, who is taking over from General James Jones as Supreme Commander of all NATO forces, has a long and glittering military career. But there is one major stain on his otherwise impeccable military record - Guantanamo Bay.

General Craddock was previously responsible for the US prison camp which has led to campaign groups Human Rights Watch (HRW) and Amnesty International questioning his suitability for the new post.

Paavo Lipponen varoittelee Nato-allergiasta:

Lipponen sanoi, että pitää huolehtia siitä, että Nato-jäsenyyttä voidaan tulevaisuudessa tarvittaessa harkita.

Olisikohan allergia vielä pahempi, jos tuo ensimmäinen uutinen nostettaisiin esiin tiedotusvälineissä Suomessakin? Toivottavasti.

Lisää joulumeemejä

1. Oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?
Höm. Enköhän minä ole ollut varsin kiltti.

2. Mitä toivot eniten jouluksi?
Tähän pitäisi tietysti vastata, että maailmanrauhaa, mutta olen kyynistynyt ja sanon, että lunta pääkaupunkiseudulle. Tai no, eniten tietysti ihan vain sitä että on rauhallinen joulu omien ihmisten parissa. Ja kissojen.

3. Uskotko Joulupukkiin?
E.

4. Nimeä mieluisin jouluruokasi.
Äidin tekemä maksapatee ja karjalanpaisti (hmmm.. melkein vegelle ehkä vähän oudot valinnat, mutta jos maistaisitte, niin ymmärtäisitte miksi).. laatikotkin on hyviä, varsinkin imelletty perunalaatikko.. lohi.. setsuurileipä.. nälkä hyökkää..

5. Oletko jo aloittanut lahjojen ostelun tai tekemisen?
Melkein kaikki on tehty tahi ostettu.

6. Oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat?
Niin siis.

7.  Mikä on sinun kaunein joululaulusi?
Maa on niin kaunis. Tokana Oi jouluyö.

8. Paras jouluaiheinen leffa?
Lumiukko.

9. Paras joulumuistosi?
Hyvin vaikea sanoa yksittäistä. On paljon mukavia joulumuistoja.

10. Mitä joulussa odotat eniten?
Sitä että pääsee näkemään perheen & sukulaiset.

11. Kerro joulusuunnitelmistasi.
Ensin matkustamme Suomeen. Sitten toivottavasti aatonaattona leivomme pipareita ainakin joidenkin serkkujen kanssa ja näemme muitakin sukulaisia lahjojenvaihdon merkeissä. Aatto mun vanhempien luona, joulupäivän iltana H:n vanhemmille, tapaninpäivänä H:n veljelle, välipäivinä mummolaan, uudeksivuodeksi takaisin Helsinkiin, sit vielä 30-vuotispäivä ja lopulta matka takaisin Hollantiin. Tiukka ohjelma.

12. Ketä haluaisit suudella mistelin alla?
Eivätkö nuo mistelit ole vähän sellainen amerikkalainen juttu? En edes tunnistaisi misteliä. Mutta eipä ole tapana muita kuin puolisoa suukotella.

13. Minkälainen joulukuusi teillä on?
Aito, iso, hieno puu se on yleensä ollut. Haetaan se isän kanssa aatonaattona ja koristellaan vasta jouluaattona. Tänne kotio ei tule puuta, kun ei me olla täällä. Anoppilassa on muovikuusi.

14. Osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?
E.

15. Onko sinulla pikkujouluja tiedossa?
Ei.

16. Muistatko joulua, joka ei olisi ollut valkoinen?
Eteläsuomalaisena aika montakin.

17. Mihin aikaan jouluaattoiltana on oikea aika aloittaa lahjojen avaaminen?
Ensin kuudelta syödään, ja aina suunnitellaan, että syödään pitkään. Mutta sitten kuitenkin ahmitaan kauhealla vauhdilla, koska on nälkä. Sitten istuksitaan ja juodaan kahvia. Lapsena piti ruokapöydästä rynnätä heti lahjojen kimppuun, mutta nykyään menee kyllä myöhemmälle illalle lahjojen avaus.

18. Käykö teillä joulupukki?
Me ei olla enää kohderyhmää..

19. Kuinka monta joulukorttia lähetät?
Kauhistelin just, että niitä on tänä vuonna 30.

20. Joulutoiveesi?
Toivon, että matkat Suomeen menevät hyvin ja jouhevasti ilman hämminkejä ja myöhästymisiä. Ja lisäksi toivon sitä lunta.

Prioriteetteja

Sukkulan uusi lähtöaika on sunnuntaiaamuyöstä 1:47:34 GMT. Tällä kertaa pitää oikeasti jättää väliin, sillä lähdemme sunnuntain aamujunalla Pariisiin. En haluaisi viettää kahta päivää siellä silmät ristissä ja unirytmi sekaisin - muistissa on yksi kummallinen viikonloppu Tallinnassa, joka meni lähinnä hotellihuoneessa nukkuessa, koska olimme vain niin kovin väsyneitä silloisten unirytmiongelmien takia. Päätän siis priorisoida sukkulalennon alemmas ja toivoa, että se pääsee ihan hyvin matkaan ilman meidän kannustustammekin.

On muuten aika ärsyttävä juttu tämä unirytmin kääntyminen. Kyse taitaa olla siitä, että kropan omassa vuorokausikellossa on enemmän kuin 24 tuntia. Jotenkin unetus aina siirtyy noin tunnilla eteenpäin, ja kohta ollaankin jo aamussa. Mietin sitäkin, että hämääkö meillä valaistuskäytössä oleva kirkasvalolamppu kroppaa liikaa, mutta toisaalta tämä ongelma on kyllä ollut sekä H:lla että minulla noin aina, jopa aikana ennen kirkasvalolamppua.

Alitajuntani voisi mennä hienovaraisuuskurssille. Pähkäilen yhä, että ikäkriisi vaiko eikö, ja toissayönä näin unta, jossa istuin parikymppisenä kuolleen ystäväni* kanssa pöydän ääressä kuuntelemassa Nuoruustangoa. Aika alleviivaavaa, eikö? Melkein nauratti.

Tänään ohjelmassa opiskelua, joulukorttien postittamista, kaupungilla ravaamista.

* Ei se sama, josta mainitsin Juice-postauksessa - näitähän valitettavasti riittää.
 

Lähtölaskentaa

Meillä valvotaan tänään ja odotetaan sukkula Discoveryn laukaisua. Sää ei näytä hyvältä, lähtömahdollisuudet ovat kai noin 40 prosentissa. Mutta jos onnistaa, niin Space.comin kautta näkee lähdön NASA-TV:stä suorana.

Mukanahan on Pohjoismaiden ensimmäinen astronautti Christer Fuglesang.

Edit klo 3:37: Blah. Scrub. Liikaa pilvisyyttä Kennedyllä.

Hidasta lukemista

Luen nyt viimeisiä sivuja Robert Fiskin järkälekirjasta The War for Civilization - The Conquest of the Middle East. Olen lukenut ko. kirjaa syyskuun loppupuolelta asti, eikä siinä kuitenkaan ole kuin noin 1400 sivua. Hitaus ei johdu vaikealukuisuudesta, vaan siitä, että kirjan sisältö on hyvin rankkaa tavaraa. Fisk kertoo Afganistanin sodista, Algerian sisällissodasta, Irakin ja Iranin sodasta, Palestiinasta, ensimmäisestä Persianlahden sodasta ja uudemmista vaiheista silminnäkijän ja paikallaolijan kertomuksia. Kirja on vienyt tähän mennessä muutaman yön unet. Eniten olen ahdistunut martyrokratiasta Iranissa - Irakin sodan aikaan nuoret pojat tahtoivat äkkiä rintamalle kuolemaan, koska se takaisi marttyyriuden ja pikatien paratiisiin - sekä siitä, mitä kaikkea Lähi-Itä on joutunut länsimaiden taholta kokemaan. Suositeltava lukukokemus. Ihan siksi, että näistä asioista olisi syytä tietää.

Luin välipalaksi Ian Buruman kirjan Murder in Amsterdam. Buruma on hollantilainen, joka asui välistä muualla ja palasi takaisin Theo van Goghin murhan jälkeen. Kirja kertoo tuosta murhasta, mutta varsinkin siitä, miten hollantilainen yhteiskunta siihen (yli)reagoi. Lisäksi Buruma taustoittaa van Goghin, sekä aiemmin murhatun Pim Fortyunin hahmoja. Mahdollisesti ehdin jossain välissä pohtia ja kirjoittaa aiheesta enemmän. Salon.comissa on hyvä kirja-arvostelu (jonka lukeakseen täytyy valitettavasti katsella yksi mainos).

Täällä on muuten nyt sellainen myrsky, että rakeiden aiheuttama meteli kilpailee katon natinan kanssa volyymivoitosta.

Sarjassa ahdistavia lukukokemuksia

Kommenttivastaukset tähän kirjoitukseen. Luettavissa sen kirjoituksen perässä.

Joo. Ei ole kauhean ikävä Suomeen noiden lukemisen jälkeen. Sinne yksikulttuuriseen onnelaan.

Izenäisyyspäivä

Hyvää isänmaallista pönötysjuhlaa itse kullekin säädylle! Paitsi YLE:n sille tyypille, joka on päättänyt, että Linnan juhlat striimataan nettiin vain Windows media -muodossa. Ensin hienonhieno YLE:n avoin arkisto on vain Windows-käyttäjille, ja sitten tämä! Johtuneekohan Jungnerin edellisestä työpaikasta Microsoftilla?

Ei kai auta kuin buutata Windowsiin. Linnan juhlien katsominen netin kautta kun on noin ainoa tapa, jolla ajattelin päivää tällä kertaa juhlistaa.

Illalla on yhden Omarin väikkäribile ja sitä ennen pitää saada valmiiksi kaksi historiankurssin tehtävää.

Edit: Windows buutattu ja siellä ne ny kättelee. Presidentin puku on hieno, ja asiaa on myös se, että puku on uusiokäytössä.

Jessus tota rouva Bryggaren turnyyriä!

Hesari livebloggaa: Kaamea mekko!

Krissen mekko & tukka olivat aikamoinen horrorkokonaisuus.

H sanoo, että pressa näyttää vorlonilta.

Olikohan toi Ville Valo känässä? Tuo kevyen musiikin orkesteri on minun mielestäni aika tylsä. Kissa vieköönkin oli jokseenkin aneeminen.

Zauna

Sauna teki hyvää! Löylyt olivat kunnolliset, ja paikka kuin hyvä mökkisauna. Paitsi että siellä oli toimiva suihku. Varsinainen Rotterdamissa käynnin syy oli kuitenkin fotokaupassa käynti, ja se ei onnistunut - juna jumitti jossain Schiedamissa ja saavuimme 10 minuuttia sulkemisajan jälkeen perille.

Kirkon lähellä olevassa kaupunginosassa on paljon mielenkiintoisia, etnisiä puoteja. Vaan mitähän ihmettä tarkoitti, kun yhden eläinkaupan edessä oli häkillinen ihan tavallisia puluja, ja siinä kiinni kyltti Lekker..?

Ai niin, siitä piti vielä kirjoittaa, että tänään oli sitten Sinterklaas-päivä. Eli hollantilaiset kiltit lapset on nyt lahjottu appelsiineilla ja suklaalla (lue: krääsällä ja krääsällä) ja tuhmat lapset raijattu Espanjaan. Joululahjahässäkkä on siis tämän maan osalta ohi. Tosin kuulemma jotkut lahjovat nykyään sekä sinterklaasina että jouluna.

Uusi pää

Kävin kynittävänä, ja nyt on lyhkäinen ja kaikkiin eri suuntiin sojottava tukka. Varsin kiva. Harmi vaan, että puolentoista tunnin kuluttua koko kampaus lässähtää saunassa, ja sitten minun pitäisi osata itse luoda se uudestaan. Kuinkahan monta erilaista tukkamallia sitä onkaan tähän asti ollut. Lapsena minulla oli paksu ja pitkä tukka, oikeinkin pitkä, ja sen harjaaminen oli hankalaa. Koululaisena leikkautin ihan lyhyen poikatukan, ja pojaksi minua luultiinkin. Myöhemmin oli sitten kaikkea epäsiistiä ponnaria, lyhyttä pystäriä, irokeesia, vauhtiraitoja sivuilla.. Kaljua en ole vielä kokeillut, enkä rastoja. Nykyään on sen verran ohut tukka, että pitkä ei enää näytä hyvältä, eikä letistäkään tule hiirenhäntää kummoisempaa.

Tulin tässä yhtenä päivänä ajatelleeksi, miten kumma juttu on monen uskonnon karvakeskeisyys. Eiku ihan tosi. Musliminainen hunnutetaan, jotta hiukset eivät näkyisi. Uskonnollinen muslimimies taas ei saa leikata partaa pois. Ortodoksijuutalainen poika kasvattaa pulisonkikiharat ja mies lisäksi parran. Naisen pää taas ajellaan ennen häitä, ja naimisiin mennessään hän alkaa käyttää peruukkia, jottei kukaan muu kuin oma mies näkisi hänen hiuksiaan. Buddhalaisten munkkien päät ajellaan, ja hindusadhuilla on pitkä tukka ja parta. Rastafareilla on dreadlocksit. Tuleeko muille vielä muita esimerkkejä mieleen?

Siis oikeasti, on vaikea kuvitella, että kaikkivaltias jaksaisi kiinnittää noin paljon huomiota ihmisten karvoihin.

Adventti5

Skrubun adventtiviitonen kehiin.

1. Onko sinulla joulu- tai adventtikalenteri (millainen)?
Juu! Tein itse, H:lle, ja sitten kätevästi unohdin, mikä kuva on minkäkin luukun takana. Jännitystä siis minullekin! Se on kyllä kalendeeriksi aika hieno, vaikka itse sanonkin. Meillä on aina sellainen kuvallinen, ei mitään skulaata tai krääsää.

2. Jokos on pikkujouluja juhlittu?
No eipä. Oli meillä kavereita glögittämässä, mutta ei mitenkään pikojoulemerkeissä. Ennen oli ainakin kahdet: duunin (vaikka siellä on aikaistuttu jo oktoberfestiksi) ja sitten tyttöjen, ja tänä vuonna en ole töissä eivätkä tytöt asu samassa maassa. Nyyh. En mennyt suomalaispikkujouluihin Amsterdamiin kun en tuntenut ketään ennalta.

3. Mitä mieltä olet itsenäisyyspäivän vastaanotosta presidentin linnassa?
Suomalaista pönötysperinnettä pahim^H^H^Hparhaimmillaan.

4.Ajattelitko katsoa linnan juhlia telkusta (kerro toki miksi), vai
oletko ehkä jopa menossa itse paikan päälle, juhlimaan tai mellakoimaan?
Luotan siihen, että YLE järkkää meille ulkomaaneläville tänäkin vuonna fiidin, ja katson meinikiä Realplayerilla. Kyllähän sitä nyt pitää päästä puvut repostelemaan.

5. Entä onko kaikki joululahjukset jo hankittu? Hämääkö se että yli 300 kauppaa aikoo pitää ovet aattona kiinni?
Melkein kaikki on joko tehty tai hankittu. Eikä hämää yhtään. Jouluaattona voi käydä korkeintaan maitokaupassa ja sekin pitää suorittaa ennen joulurauhan julistusta.

Saunaan!

Meilläpä on huomenna saunavuoro! Viimeksi olemme saunoneet heinäkuussa mun mummolassa, joten onhan tuosta mennyt aikaa. Joulusaunaan asti emme malttaneet odottaa, vaan varasimme merimieskirkolta huomiseksi vuoron, kun on muutenkin asiaa Rotterdamiin.

Sitä ennen käyn kynittävänä. Täytyy jonkun tässä perheessä olla lyhyttukkainen.

Ikäkriisi

Enää kuukausi aikaa olla kakskyt ja risat, tosi isot risat.

IDFAilu ohi

Olimme katsomassa viimeisen festariohjelmaamme kuuluneen dokumentin, kiinalaisen Beijingiin muuttaneista maalaisnuorista kertovan Dancing in the Cityn. Minusta se oli loppujenlopuksi aika puuduttava pätkä, vaikka aihemaa kiinnostaakin. Neljä tyyppiä intoili, kuinka viidessä vuodessa saavat itselleen ainakin Mersun tai tulevat kuuluisiksi. Ja sitten, yllätys yllätys, kaikki ei ollutkaan ihan helppoa, edes isossa kaupungissa.

Valokuviakaan ei tullut otettua kovin paljon, koska satoi vettä vinoon (what else is new!). Jotain pientä kuitenkin. Mokum* oli kiireinen ja turisteja täynnään. Tapasimme kuitenkin ensin leffakauppakissan ja sitten pizzeriakissan. Kumpikin oli kovin silitettävä.

Tässä kuva kotimatkalta, junanvaihto Holland Spoorin asemalla.



* Mokum: toinen nimi Amsterdamille, yhä käytössä, alkujaan jiddishinkielinen sana, joka tarkoittaa suunnilleen paikka, mesta, the kaupunki. Joskus puhutaan myös Mokum A:sta. Vastaavasti Mokum R on Rotterdam ja Mokum D Delft, mutta nämä ovat aika pitkälle unohtuneet, ja nykyään Mokumilla tarkoitetaan vain Amsterdamia. Rotterdamissa ja Delftissä taitaa olla aika vähän juutalaista kulttuuria jäljellä. Synagoga on kyllä tuossa kulman takana.

Joulukuu

Vuosi vroomaa vauhdilla. Joulukuukin alkoi. Tein H:lle tuosta tämänviikkoisesta Amsterdam-kuvasta joulukalenterin. Ensimmäisen luukun takana oli kotieläimemme, eli leppäkerttu.

H sai kollegoiltaan sinterklaas-lahjaksi herätyskellon. Krhm.