Uusi pää

Kävin kynittävänä, ja nyt on lyhkäinen ja kaikkiin eri suuntiin sojottava tukka. Varsin kiva. Harmi vaan, että puolentoista tunnin kuluttua koko kampaus lässähtää saunassa, ja sitten minun pitäisi osata itse luoda se uudestaan. Kuinkahan monta erilaista tukkamallia sitä onkaan tähän asti ollut. Lapsena minulla oli paksu ja pitkä tukka, oikeinkin pitkä, ja sen harjaaminen oli hankalaa. Koululaisena leikkautin ihan lyhyen poikatukan, ja pojaksi minua luultiinkin. Myöhemmin oli sitten kaikkea epäsiistiä ponnaria, lyhyttä pystäriä, irokeesia, vauhtiraitoja sivuilla.. Kaljua en ole vielä kokeillut, enkä rastoja. Nykyään on sen verran ohut tukka, että pitkä ei enää näytä hyvältä, eikä letistäkään tule hiirenhäntää kummoisempaa.

Tulin tässä yhtenä päivänä ajatelleeksi, miten kumma juttu on monen uskonnon karvakeskeisyys. Eiku ihan tosi. Musliminainen hunnutetaan, jotta hiukset eivät näkyisi. Uskonnollinen muslimimies taas ei saa leikata partaa pois. Ortodoksijuutalainen poika kasvattaa pulisonkikiharat ja mies lisäksi parran. Naisen pää taas ajellaan ennen häitä, ja naimisiin mennessään hän alkaa käyttää peruukkia, jottei kukaan muu kuin oma mies näkisi hänen hiuksiaan. Buddhalaisten munkkien päät ajellaan, ja hindusadhuilla on pitkä tukka ja parta. Rastafareilla on dreadlocksit. Tuleeko muille vielä muita esimerkkejä mieleen?

Siis oikeasti, on vaikea kuvitella, että kaikkivaltias jaksaisi kiinnittää noin paljon huomiota ihmisten karvoihin.