Viikko5

Skrubun viikkoviitonen liittyy kirjoihin, joten onhan se tehtävä.

1. Luetko kirjoja? Jos luet, mistä hankit luettavan: kirjakaupoista,
antikvariaateista, netistä,  kirjastoista. Ehkä saat aina lahjaksi tai
lahjukseksi?
Luen. Koko ajan. En voi nukahtaa lukematta ainakin muutamaa sivua. Junassa ja sporassa on aina kirja kädessä. Luen jotain 80 kirjaa vuodessa, vähemmän kuin ennen. Käyn kirjastossa melkein joka viikko. Ostan kirjoja yhtenään sekä lähikirjakaupoista että netistä. Pengon divareita ja kirpputoreja ja ostelen niiltäkin. Lisäksi luen uudelleen jo omia vanhoja kirjoja. Saan myös merkkipäivinä ja jouluna lahjaksi aina kirjoja.

2. Faktaa vai fantasiaa? Alkukielinen vai käännös? Kovakantinen vai
pokkari? Vai kelpaako ainoastaan ensipainos omistuskirjoituksella?
Sekä faktaa että fantasiaa. Delftissä olen lukenut enemmän fiktiota, koska kirjaston faktavalikoima on kehnompi. Sitä ennen luin lähes pelkästään faktaa pari vuotta. Luen alkukielellä, jos osaan alkukieltä tarpeeksi. Luen mitä tahansa englanniksi ja lisäksi vähän menee myös hollanniksi, ruotsiksi ja ranskaksi. Saksaksi en lue kuin sarjakuvia. Kovakantinen tai pokkari - no ei mitään väliä, paitsi että nykyään koetan hankkia pokkareita, ne kun ovat kevyempiä. Ja pitää joskus muuttaa. Ensipainoksia omistuskirjoituksellakin on kertynyt muutama.. mutta ne nyt ovat sellaisia kuriositeetteja.

3. Onko kirja sinulle tiedontallennusformaatti vai esine. Pitääkö
kirjaa päästä sormeilemaan ja selaamaan vai voiko sen tilata pelkkien
metatietojen tai kritiikin perusteella tai printata netistä?
Kirja on kumpaakin. Ehdottomasti parasta on viettää tunteja Akateemisessa, Waterstonesissa tai ABC:ssä ja selailla uutuuksia ja vanhoja aarteita. Vanhat kirjat ovat esineinä uskomattoman upeita. Mutta kyllä kirjoja voi tilata netistäkin tai vaikka printata, tai jopa lukea läppäriltä - luin läppäriltä Muskettisoturit 20 vuotta myöhemmin, koska sitä ei muualta löytynyt enkä halunnut printata niin pitkää kirjaa.

4. Onko ajatus käytetyn kirjan sormeilemisesta sinulle epämiellyttävä?
Vietkö koskaan omia kirjojasi antikvariaattiin. Onko
antikvariaattikirjan antaminen lahjaksi loukkaus?
No ei todellakaan ole epämiellyttävä! Käytetyt kirjat ovat ihania. Antikvariaattikirja on upea lahja. Tänäkin jouluna sellainen löytyi paketista, ja ilahduin kovasti - todella kaunis kirja, harmi vain, että sen kansipaperi hieman nuhjaantui kuljetuksessa Suomesta. Kannatan kirjojen kierrättämistä seuraaville lukijoille antikvariaattien tai vaikkapa Bookcrossingin kautta. Täytyy silti myöntää, että itse hamstraan kirjoja hyllyyni enkä osaa luopua niistä... Mutta miten joku voi ajatella, että antikvariaattikirja olisi loukkaus?

5. Mitä kirjoja sinulla on juuri nyt kesken? Luetko niitä junassa, sängyssä, sohvalla vai kahvilassa?
Tällä hetkellä on kesken Paul Kennedyn The Rise and Fall of the Great Powers, Philip Caseyn The Fisher Child, Terry Pratchettin Thud! ja Lester Lefkowitzin The Manual of Close-Up Photography. Caseyta ja Pratchettia luen junassa, kylvyssä ja sängyssä, Kennedyä opiskellessa pöydän ääressä ja Lefkowitzia kamera kädessä.

Paha Vista

Älkää siirtykö Vistaan, siirtykää Linuxiin.

Hml

Kävin ensimmäistä kertaa hollantilaisella hammaslääkärillä. Täällä on jostain syystä jokseenkin hankalaa tunkea itsensä lääkärin tai hammaslääkärin potilaaksi, usein vastaanotolta vain ilmoitetaan, että emme ota uusia potilaita, soittakaa muualle. Kävin sitten Suomessa hammaslekurilla ja hoidin asian siten. Nyt kuitenkin oli syytä jo mennä, ja onneksi löytyi läheltä vihdoin praktiikka, joka otti potilaita.

Jännitin jonkun verran. En pelkää hammaslääkäriä toimenpiteiden tai kivun takia. Minulle on tähän mennessä tehty niin paljon erilaisia toimenpiteitä hammaslääkärissä, ettei pahemmin enää hirvitä. On leikattu kaksi viisaudenhammasta ja kiskottu yksi, on poistettu kolme hammasta oikomishoidon yhteydessä, on porattu implanttiruuvi leukaluuhun ja tulehdutettu leikkauskohta niin, että seuranneen hermotulehduksen takia olin puolitoista kuukautta särkylääkkeistä sekaisin ja jatkuvassa kivussa, on isketty puudutusaine "suoneen" siten, että sain adrenaliinitärinäkohtauksen, on oiottu monenmonta vuotta. En usko, että kovinkaan helposti mikään siellä enää hirvittäisi. Mutta se vain jännittää, että mitä sieltä seuraavaksi löytyy.

Tällä kertaa ei kuulemma löytynyt paljon mitään. Reikiä minulla ei ole ollutkaan lapsuuden jälkeen, mutta hammaskiveä kertyy sikana. Ihmekös tuo, kun suussa on vielä oikomiskojeita, joiden takaa on mahdoton putsata täydellisesti. Hammaslääkäri katsoi hampaat läpi, ei sanonut mitään, putsasi hammaskiven pois ja sanoi näkemiin. Ihmettelin, kun ei yhtään sattunut. No, eipä ihme, sillä tyyppi ei putsannut ienrajasta ollenkaan. Siellä se kivi rakentaa itseään yhä. Äsh. Pitäisiköhän sitä nyt sitten vaihtaa hammaslääkäriä (työn ja tuskan takana), odottaa puoli vuotta ja mennä uuteen putsaukseen ja toivoa, ettei ien sillä aikaa tulehdu, vai mennä ärisemään, että mitäs jos tehtäis kunnolla kun kerran aloitetaan. Ainoa vaan, etten nyt enää luota koko setään, kun se ei kerran oma-aloitteisesti tehnyt kunnolla. Ties vaikka siellä olisi reikää ja ongelmaa suu täynnä, mutta tyyppi ei viitsi mainita.

Safkaa

Halusin kokeilla Blogger Betaa (joka ei kai ole enää beta), joten ryhdyin ruokabloggaajaksi. Ans kattoo nyt, miten sujuu ja jaksaa. Neulomaan en sentään ryhdy.

Voi räkä

Hillumisesta seuraa tauti. Pienestä flunssasta kasvoi taas yöllä korvatulehduksen kaltainen tila. Tällä kertaa tosin oikeanpuoleisessa korvassa, ei vasemmassa.

Olimme suunnitelleet retkeä Space Expoon tänään, ja aamulla oli tullut jopa ystävällinen kyytitarjous, mutta taidanpa aivastella kotona ja pestä pyykkiä. Jostain syystä olen muuten kehittänyt fiiliksen, että jokainen viikonloppu ilman retkeä johonkin uuteen lähikaupunkiin tai vastaavaa on hukkaanheitetty. Tuntuu siltä, että pitäisi koko ajan olla näkemässä ja kokemassa. Ettei vain jää mitään näkemättä, jos täältä vaikka joskus pitää muuttaakin.

Sosiaalista elämää

Olipa ihan ykkönen naisten ravintolailta Haagissa. Vanhoja kivoja tuttavuuksia, uusia kivoja tuttavuuksia, oikein hyvää ruokaa ja tarpeeksi hiljainen jatkopaikka. Tosin ei se ihan niin hiljainen ollut sen jälkeen kun saavuimme sinne. Ja lisäksi siellä oli oikein söpö hiiri, jota kaikki porukastamme eivät osanneet ihan samalla tavalla arvostaa.

Kotiinkin pääsin viimein, vaikka menikin venailuksi Haag Centraalilla. Mistä lähin yöjunia kulkee vain kerran tunnissa? Toivottavasti Piiliskin pääsi näyttävän autojenvälissäpujotteluohjelmanumeron jälkeen turvallisesti kotioloihin, kuten muutkin..

Ai niin. Piti mainita vielä, että heräsin tänä lauantaina Lemmenlaivan tunnusmusiikkiin. Torvisoittokunta vetäisi ko. biisin jostain syystä ikkunamme alla. En tiedä, pitäisikö asiasta olla huolissaan. Saati siitä, että tunnistan Lemmenlaivan tunnusmusiikin. Karnevaaliaika on joka tapauksessa taas ovella, ja sen huomaa.

Tapahtui tällä viikolla

Sain uskontotieteen esseen väännettyä suhtkoht valmiiksi ja palautettua. Se palannee vielä takaisin loppuhiontaa varten, sillä tämä oli vasta ensimmäisen version palautuspäivä.

Katonkorjaajat kävivät eilen. Meiltä ei sitten tarvinnutkaan vaihtaa kuin yksi hajonnut kattotiili. Ukot hyppelehtivät jonkin aikaa keittiön ikkunastamme ulos ja sisään, koska siitä pääsee kätevimmin katolle. Vuokranantajasetä kertoi viimein talomme rakennusvuoden, joka on 1580.

Löysin makuuhuoneen ikkunanpielen kulmauksesta hometta. Olisikohan tässä syy sairasteluun, varsinkin, kun olen vanhoista jutuista johtuen erittäin homeherkistynyt. Epäilemättä täällä sitä on vähän joka toisessa vanhassa talossa, mutta jotenkin olen uskotellut itselleni, ettei meillä. Kloritea peliin ja tarkkaillaan asiaa.

Unirytmini kääntyi taas päälaelleen. Kirjoittelin esseetä ja luin historian tenttikirjaa parina yönä aamuviiteen, mikä on omiaan kääntämään päivärytmiä. Nyt on pakko keikauttaa se viikonloppuna väkivalloin takaisin, koska maanantaina on aamuhammaslääkäri.

Muistin lähettää Mummolle syntymäpäiväkortin. Serkku ja enon kissa saavat sähköiset versiot.

Vielä edessä tällä viikolla: shoppausta (H:lle housut - kolmet housut ovat puhki ja yhdet tuo kutisti pesukoneessa, joten nyt on mies kohta housuton, jos en saa häntä raahattua kauppohin), opiskelua, ravintolailta naisten kera, toivottavasti päiväretki johonkin sunnuntaina, jos jaksamme.

Pallopää

Ulkoministeri Ben Bot vastikään haastattelussa Brasiliassa:

"We have always been a tolerant country and we are still a very tolerant country simply because it is in the genes of the people. It is the sort of people we are. We are by nature tolerant. What happened here, let's be frank we have at the moment close to 10 percent of the population that is coming from the Arab world: Turks, Moroccans, etc. Basically they are not Dutch. They have become Dutch nationals but they have different genes, so they are less tolerant as far as some elements are concerned."

1. Turkkilaiset eivät ole arabeja.
2. Suuri osa Hollannin marokkolaisista on berbereitä, ei arabeja.
3. Geeneissä? You've got to be kidding me.

Raja

Jos kirjan Raja - kohtaamisia ja ylityksiä kansikuva näyttää tutulta, niin se johtuu vain siitä, että samasta kuvasta on modattu tämä blogipohja.. Kirja, jonka kannessa on ottamani kuva, julkaistiin ennen joulua ja näyttää tältä.

Valokuvatorstai 25.1.

Aiheena on ponnistus, ja minä en pääse vuoriteemastani eroon vieläkään..



Hiiop. Minä itte kuvassa.

Valokuvakritiikkiä

Tää on oikeasti hauska.

Ja vielä hauskempi oikeastaan on tämä. Kyseessä on siis Flickr-ryhmä, jossa on tarkoituksena kritisoida toisten töitä ja ilmaista mielipiteensä, josko ne pitäisi heittää pois tai jättää näkyville.

Olen viime aikoina epäilemättä oppinut ottamaan hyviä Flickr-kuvia. On HDR:ää, tarkennus yleensä kohdallaan, saturaatiota riittää, horisonttikin on suorassa, jos tarvitaan. Mielenkiintoisiksi kuviksi niistä voi tosin sanoa ehkä yhtä tai paria. Vanhan vitsin mukaan suositummuuslistoille pääsee ottamalla "HDR macro kittens" -kuvia, eli makrokuvia kissanpennuista HDR-tekniikalla. Siinäpä ne kaikki Flickr-kliseet, HDR, makroilu ja söpöt kissat.

Ei silleen, että sellaisissa kuvissa olisi mitään vikaa. Ei toki.

Minulle Flickr on ollut tosi kova juttu ja olen saanut paljon ideoita ja oppia. Eniten tekniikkaoppia, mutta pikkuisen ehkä muutakin. Se, mikä kuitenkin huolettaa, on kun huomaan ottavani kuvia Flickriin. Tai Flickriä varten. Tiedän, mikä siellä yleensä menestyy. Mutta ei sen pitäisi olla kuvaamisessa mikään pointti tai tavoite. Eikä teknisesti hyvä kuvakaan saa olla tavoite. Tai korkeintaan välitavoite.

Oma suosikkini omista tällä hetkellä esillä olevista kuvistani on tämä. Tosi rakeinen, eikä muutenkaan teknisesti mitenkään ihmeellinen. Mutta minulle se toimii.

Halpa festari

Rotterdamin filmifestaristapa tulee tänä vuonna halpa keikka. Leffat näyttävät olevan joko omituisia lyhäreitä, arthousen marginaalia tai hongkonglaisia gangsteripätkiä. Jälkimmäisistä kyllä ihan tykkään*, joten saattaa olla, että lisään vielä pari filkkaa ohjelmistoon.

Nyt on valittuna vain Hana yori mo naho, samuraifilkka ilman miekkataisteluita, ja A Hebrew Lesson, leffa maahanmuuttajista Israelissa hepreantunneilla. Muutama kiinnostava palestiinalaisdokkarikin olisi, mutta aina jotenkin keskellä päivää. Ehkä menen silti.

Väliin jää mm. leffa, jossa eriväriset valot vilkahtelevat valkokankaalla 420 minuutin ajan, ja taidepläjäys, jossa 19 eri ihmistä oksentaa kameran edessä. En taida olla tarpeeksi kulturelli nähdäkseni kyseisiä teoksia.

* Varsinkin, jos niissä on pääosassa Tony Leung Chiu Wai...

Ihkaelävä suomalainen

Räkätauti yrittää taas hyökätä kimppuun. Ei voi olla totta. Näemmä elämäämme täällä kuuluu yksi flunssa kuussa. Meillä ei tunnu olevan Hollannin pöpöille lainkaan vastustuskykyä, vieläkään. Syömme vitamiineja, nukumme (yleensä) tarpeeksi, liikumme ulkonakin joskus. Mikä tässä mättää?

Nyt vielä harmittaa, että meni hauska nakitus ohi, kun en uskalla lupautua, jos tämä tästä vaikka pahemmaksi muuttuu. Merimieskirkolta soitettiin, että tarvitsisivat haagilaiseen keskikouluun ihkaelävän suomalaisen torstaiksi. Heillä on siellä joku Euroopan eri maita kuvaava näyttely, ja eri maiden edustajia mukana. Suomalainen joutui perumaan, ja minua pyydettiin korvaajaksi. Olisi ollut kiva mennä edustamaan hollantilapsille prototyyppisuomalaista. Olisivat tästä lähin luulleet, että tyyppisuomalainen on tosi tumma ja pieni.

No, pastori menee sitten ihan itse.

Ei uneta

Ja aamulla pitää herätä ennen seitsemää katsomaan, kun International Space Station matkaa meidän ylitsemme.

Edit 7:19: Siellähän se meni tähtikirkkaassa pakkasyössä. Kirkkaus -1 eli oikein näkyvä. Pitäisiköhän sitä jo mennä nukkumaan, vai vieläkö pakertaisi esseetä? H lähtee työmatkalle johonkin Eindhovenin suuntaan.

Mitä seuraavaksi?

Yksi Hollannin valtakunnallisista kaupallisista tv-kanavista, SBS6, suunnittelee tosi-tv:n ja deittiohjelman välimuotoa, jossa kasvoiltaan epämuodostuneet tai kasvojen kohdalta vammautuneet etsivät kumppaneita. SBS6 on sanonut, että vamman tulee olla vakava, ja esimerkkeinä kanavan edustajat mainitsivat palovammat tai silmättömyyden.

Formaatin on tarkoitus olla suunnilleen samanlainen kuin Boer zoekt vrouw:ssa, eli maajusseissa.

SBS:n edustaja kielsi, että ohjelman olisi tarkoitus olla jonkinlainen freakshow. Hänen mukaansa ohjelmassa on kysymys vammautuneiden auttamisesta.

Sarjan alkuperäinen tuotantonimi on suomeksi Hirviörakkautta.

Westvleteren

Matille ja Suskulle tiedoksi, että Westvletereniä saa taas (tai sai ainakin tänään) Delftin kuppiloista. Kävimme pelaamassa lautapelejä Doerakissa, ja baarihenkilö kertoi, että heiltä oli edustaja käynyt luostarissa hakemassa tuota ihmeolutta. Hinta oli 4,90 blondesta ja 5,90 12:sta. Täytyy sanoa, että 12 oli kyllä maukasta.

Eikö sitä myrskyä ollut jo tarpeeksi?

Viikonlopun piti olla aurinkoinen, mutta tänään on tullut raetta, vettä, vinoa vettä ja vaikka mitä taivaalta. Aamuyöllä katto kolisi tuulessa ja ukkonen riehui ympärillä, salama iski jonnekin ihan lähelle ja täräytti taloa. Mekkala oli melkomoinen ja unet jäivät kovin vähiin. Vaikka kovasti pidänkin asumisesta satoja vuosia vanhan talon ullakkokerroksessa, voisi eristys ulkomaailman ja sisätilan välillä joskus olla parempi. Kun ulkona tuulee lujaa, tuulee sisälläkin. Kun ulkona sataa tarpeeksi lujaa, sataa pikkuisen sisälläkin (no, mutta vain parissa kohdassa...) Kun ukkonen järisee ulkona, tuntuu kuin se olisi ihan korvan juuressa. Asuessamme krunalaisen kivitalon toisessa kerroksessa ei säästä tiennyt paljoa ennen kuin meni ulos.

Kävimme eilen alennusmyynneissä. Tarkoitus oli ostaa H:lle housut puhki menneiden ja kuivausrummussa kutistettujen tilalle. Ei löytynyt, mutta sen sijaan minä ostin kolme suodinta makro-opiskaan. Yhden polarisaatiosuotimen, yhden +2 diopterin ja yhden pehmeäfokuksen, jolla tosin en taida tehdä mitään. Kameraliike myi kaikkea kivaa roinaa parilla hassulla eurolla. Eikö digiväki enää käytä suotimiakaan, tehdäänkö kaikki kuvaa modifioiva jo photarissa?

Unisesta olosta huolimatta olen tänään käyttänyt chilit suihkussa (ei ole enää leppäkerttua kirvoja syömässä, joten pitää huiskuttaa kirvat lehdiltä hittoon), kirjoittanut kaksi sivua esseetä ja lukenut muutaman esseeaiheeseen liittyvän artikkelin. Kehuisin itseäni sunnuntaipäivän tehokäytöstä, jos en muistaisi, että torstai ja perjantai menivät täysin lööbälinjalla.

Säätöä

Vaihdoin Nvidia 6600GT:n alkuperäisen tuulettimen Zalmanin kuparijäähyyn (pöh: paketin mukaan sopii kyllä tuolle näytönohjaimelle, mutta jäähyn mukana tulleet muistisiilet eivät mahdu paikoilleen, kun jäähyn ruuvaa kiinni) ja makroilin hetken.



Minä sitten tykkään piirilevyistä ja komponenteista ja sensellaisesta.

Yökuvia

Kävin myrskyä edeltävänä iltana ottamassa pari yökuvaa kaupungilla.



Katu Marktin takana. Torni on kaupungintalon torni.




Nieuwe Kerkin ovet.

Kyrill

Eilisellä hirmumyrskyllä on myös nimi ja wikipediasivu.

Vuokranantaja oli aamulla katolla kävelyllä (mikä oli hämmentävää, sillä meillä on verhottomia kattoikkunoita, ja liikumme joskus kovin vähissä vaatteissa kotosalla) vaurioita tutkimassa. Silmämääräisesti ulkoapäin katsoessani en minä ainakaan huomannut kummempia. Kaupunki on täynnä oksia, mutta muuten kaikki näyttää olevan aika OK.

Leffaan

Rotterdamin kansainvälisen elokuvafestivaalin ohjelma tuli tänään julki, ja elokuvanäytökset alkavat ensi keskiviikkona. Tarjonta näyttää taas valtavalta, ja minulla taitaakin mennä pari tuntia ihmetellessä ja valikoidessa. Pari suomalaista filkkaakin tuolla taas on (Rock'n'Roll Never Dies ja Miehen työ), mutta en varmaan valitse niitä.

:-(

Kuolonuhreja jo ainakin kaksi, puu on kaatunut auton päälle Edessä. Amsterdamissakin on kai joku autollinen puun alla, mutta heidän kunnostaan ei ole vielä tietoa. Loukkaantuneita riittää.

Tulisi se H nyt pois sieltä töistä.. tai siis, olisi jäänyt sinne tai tullut aiemmin tänne, mutta on nyt matkan varrella kun myräkkä on taas pahana.

Edit: H kotona. Kuulemma meidän katu on osaksi blokattu.

Edit 20:34: Nyt on jo neljä kuolonuhria.

Edit 23:50: Ja viides. Vaan nytpä taitaa myrsky olla meidän osaltamme ohi. Kumman hiljaista yhtäkkiä. Huomenna menemme katsomaan, ovatko kattotiilet vielä paikoillaan, vai koristavatko ne kenties takapihaa.

Paras pysyä kotona

Lähde: Algemeen Dagblad.

Huh

Hieno myrskyhän tämä on, mutta tuntuu omituiselta, kun talo tärisee ja vapisee niin paljon, että astiat helisevät kaapissa. Kuulemma tämä on pahin myrsky vuosiin. Kattotiilet kolisevat niin paljon, etten usko tästä ilman kattovaurioita selviävämme.

Amsterdamin päärautatieasema on suljettu kattovaurion takia, mutta eipä niitä junia pahemmin kulje muutenkaan. Utrechtissa nostokurki kaatui yliopistorakennuksen päälle. Isoja puita on romahdellut autojen niskaan. Laivoja on merihädässä. Vähän väliä kulkee hälyajoneuvoja.

Kunpa ei tulisi paljoa ihmisvaurioita.

Vaarallisen työn lisää?

H sai työsähköpostia:

Vanwege de harde wind wordt u gewaarschuwd voor gevaarlijke situaties
die vooral rond het gebouw van EWI kunnen ontstaan. Fietsers wordt
geadviseerd af te stappen en net als voetgangers de overzijde
(TNW/CiTG-zijde) van de Mekelweg te kiezen.

Due to extremely powerful gusts of wind, please notice dangerous
situations may occur around the building of EWI (faculty of Electrical
Engineering, Mathematics and Computer Science). People are advised to
step off their bikes and to walk across the street (on the side of the
faculty of Applied Sciences / faculty of Civil Engineering &
Geosciences) of the Mekelweg.

Edit: vielä paranee

Due to extremely powerful gusts of wind, the autohorities have ordered
the immediate closing of the parking lots in front of the faculty of
Civil Engineering and Geosciences (CEG) and the Mekelweg near the
faculty of Electrical Engineering, Mathematics and Computer Science and
CEG.

Valokuvatorstai 18.1.

Pitkästä aikaa ehdin osallistua valokuvatorstaihin. Viikon aihe on miksi.

Miksi kiivetä vuorelle? Koska se on siinä. :-P

Weeralarm

Taas on myrskyvaroitus, huomiseksi luvassa 10 boforin länsimyrskyä. Ai kun tekisi mieli mennä rannalle katsomaan isoja aaltoja. Monta kertaa olen jo suunnitellut, mutta sitten mukavuudenhalu on estänyt - tuossa kelissä ei ole kiva olla ulkona, vaikka mahdollisista fotoista tulisi kuinka näyttäviä. Saa nähdä, miten tällä kertaa.

Olen myös miettinyt, josko lykkäisin chilikasvit ainakin sateettomina päivinä taas katolle. Täällä kun ei ole niille nyt edes liian kylmää. Aiemmin en viitsinyt, kun olisi pitänyt suojella leppäkettua ulko-olosuhteilta, mutta nyt ei tarvitse enää..

Pitäisi tyhjästä nyhjäistyjen blogientryjen sijasta kirjoittaa esseetä.

Randomajatuksia 2

Viime aikoina olen pohtinut, että ennakkosensuroin varmaan noin 60% blogikirjoituksistani siksi, että blogaan omalla nimellä ja omalla naamalla. Joskus se vaivaa. Harkitsin anonyymia rinnakkaisprojektia, mutta totesin, että se ja tämä olisivat varsin helposti yhdistettävissä, jos en sitten kirjoittaisi aivan eri aiheista (ja se olisi vaikeaa ja tylsää). Enkä minä varmaankaan jaksaisi kahden blogin parissa nysvätä. Täytyy siis tyytyä siihen, että ennakkosensuroidut blogikirjoitusaiheeni jupisen ääneen H:lle tai kirjoitan pöytälaatikkoon.

Randomajatuksia

Tämä ei ole koherenttia, vaan vain jonkinlainen muistilappu itselleni, jotta pohtisin pidemmälle (sitten kun on aikaa).

Mutta miksihän monet, joiden mielestä globalisaatio, ts. pääoman ja kaupan vapaa liikkuvuus on aivan ehdoton juttu ja pop, näkevät samaan aikaan aikamoisena peikkona ihmisten vapaan liikkuvuuden? Globalisaatio on nykydogmien mukaan välttämättömyys, eikä vaikkapa tuotannon siirtymistä matalien kustannusten perässä saa ihmetellä - onhan kuulemma itsestäänselvää, että työ menee sinne, missä se on halvinta - mutta auta armias, jos joku työntekijä koettaa parantaa asemaansa muuttamalla sinne, missä liksa on parempi. Sitten kauhistellaan "elintasopakolaisia" tai "sosiaalisia shoppaajia" (puolalaisia, jotka vyöryvät Länsi-Eurooppaan, marokkolaisia, joita on kuulemma otettu tänne ihan liikaa, kaikkia niitä, joilta rajat pitäisi pistää kiinni vähän äkkiä. Me valmiiksi länsimaiset saamme toki muuttaa ihan mihin vain ja mistä syystä vain, ei kauhistelu meitä koske).

On itsestäänselvää, että yritys koettaa päästä mahdollisimman halvalla ja haalia mahdollisimman paljon fyrkkaa. Mutta samalla on paheksuttavaa, että yksilö koettaa tehdä saman. Ainakin, jos se yksilö on väärältä puolelta elintasokuilua kotoisin.

Mitä opin eilen

Tiedättekö ne varoitukset mikropopparipussien kyljessä? Ne, joissa sanotaan, että poppailua tulee vahtia? Ne ovat siinä ihan syystä.

Olihan se ihan jännää katsella, kun mikroaaltouunin sisällä nousee liekki.

Sanattomaksi jättää

Presidentti George W. Bush eilisessä haastattelussa:

"I think the Iraqi people owe the American people a huge debt of gratitude, and I believe most Iraqis express that. I mean, the people understand that we've endured great sacrifice to help them. That's the problem here in America. They wonder whether or not there is a gratitude level that's significant enough in Iraq."

Huolta

Näyttää siltä, että leppäkettumme on nukahtanut joko talviuneen tai ikiuneen. Ainakin se on ollut jo kolme päivää paikallaan. Sen edellinen nukkumisennätys taisi olla pari päivää, joten kohta meillä voi olla suru puserossa. Valitettavasti emme tiedä, miten hyönteisen hengissäolo testataan - tämä on aiemminkin ollut piiiiiitkiä aikoja täysin liikkumatta ja reagoimatta - joten eipä auta kuin odottaa ja katsella.

Lisää papukaijoista

Googlettelin ja selvittelin vähän tätä villipapukaija-asiaa, ja sain selville seuraavat. Kyseessä on kauluskaija, eli psittacula krameri. Holllantilaisen wikipedia-artikkelin mukaan

Ze komen het meest voor rond de grote steden. In het Amsterdamse Vondelpark maar ook in Voorburg vliegen vele exemplaren rond en in Brussel is een populatie van 5000 exemplaren aanwezig. De vogels verspreiden zich ook buiten de steden.

Eli kyseisiä kaijoja löytyy täällä eniten isojen kaupunkien liepeiltä. Vondelparkissa ja Voorburgissa on paljon, ja Brysselissä 5000 yksilön kanta. Linnut leviävät myös kaupunkien ulkopuolella.

In 1974 werden in het Brusselse Melipark een aantal parkieten
losgelaten. De vogels verspreidden zich snel over Brussel, en het
eerste broedgeval buiten het Melipark dateert uit 1975. In 1984 telde
men 250 vogels, in 1988 waren het er al 500 en recent (2005) wordt de
populatie op 7000 (data AVES, België) vogels geschat.

Vuonna 1974 Brysselin Meliparkista pääsi jonkin verran kaijoja vapaaksi. Ne levittäytyivät äkkiä Brysselissä. Vuonna 2005 niitä olikin sitten jo 7000.

Bij een landelijke telling in november 2004 werd de grootste populatie aangetroffen op een slaapplaats in Voorburg, bij Den Haag: 3200 exemplaren. In diverse parken in Amsterdam leefden bij elkaar zo'n 1800 vogels; in Rotterdam werden 300 halsbandparkieten gevonden.

Hollannissa marraskuun 2004 laskennan mukaan suurin populaatio löytyy tästä läheltä Voorburgista, 3200 kappaletta. Amsterdamissa eri puistoissa on noin 1800 kaijaa, Rotterdamista löytyi 300.

Artikkelissa on muutakin mielenkiintoista muunmuassa kaijojen ekologisesta vaikutuksesta. Lopussa mainitaan myös, että Hollannissa elelee toinenkin kaijalaji, Myiopsitta monachus. Nuo meidän näkemämme olivat kyllä kuvien ja esiintymispaikan perusteella kuitenkin kauluskaijoja.

meh

Aurinkoinen päivä, joka tuli vietettyä lähes kokonaan sisällä. Luin dekkaria (pitikö näiden Mankellien olla hyviä? Joko olen törmännyt kahteen huonoimpaan, tai sitten ne vain yleensäkin ovat juonellisesti reikäisiä ja tekstiltään töksähteleviä. Jälkimmäinen ongelma tosin voi johtua englanninnoksesta. Ruotsalaisten dekkarien lakonisuus muuttuu käännöksessä kömpelyydeksi) ja nyhjäsin sohvassa. Ei jaksa opiskella, ei kirjoittaa, ei blogata, ei ulkoilla. Huomenna on tartuttava seuraavaa esseetä sarvista.

Papegaaien

Fillaroimme eilen Rijswijkiin erään ystävän neljävuotissynttäreille (kiitos vain, hyvät kemut) ja törmäsimme matkalla Hollannin eksoottiseen luontoon. Puussa istui iso vihreä papukaijapariskunta ja mekkaloi. Olin aiemmin kuullut, että Hollannissa on villeinä eleleviä papukaijoja siellä täällä, mutta en ollut koskaan nähnyt.

Klippi viikonlopuksi

Sää on iloinen asia.


Ymppään tähän vielä pikkuviestin mahdollisille blogikommentoijille. Vuodatuksella on jonkinmoisia kapasiteettiongelmia, mikä tarkoittaa, että välillä kommentin läpimeno kestää. Itse olen kuitenkin saanut kommentit menemään läpi odottelemalla vain kärsivällisesti välillä vähän aikaa, välillä sikakauan. Älkää siis lannistuko ainakaan ihan heti.

Outside in the cold distance...

...a wild cat growled.

Hollantiin on palannut villikissa eli metsäkissa, Felis silvestris. Tyyppiä ei ole näkynyt täällä roomalaisaikojen jälkeen, mutta nyt se taas pesii Limburgissa. DutchNewsin mukaan piilokamera on kuvannut kisun joulukuussa.

Myrsky teki odotettua vähemmän vahinkoa, mutta merenpinta nousi oletettua korkeammalle. Oli taas patovahdeilla töitä.

Myrsky tuli kylään

Ensin myrskytuuli hakkasi olkkarin ikkunan auki.  Tungin ikkunan väkisin takaisin kiinni ja peitin huovalla. Sitten vesi alkoi tippua katosta sisälle. Laitoin ämpärin lätäkön kohdalle akuankkatyyliin. Eikä myräkkä kai edes ole ihan luvatunlainen; täällä on nyt vain 25 m/s puuskia.

Kohta pitää uskaltautua ulos. Taitaa olla alkuvuoden hurjin lähikauppareissu tiedossa.

Edit: Blaa. Eihän siellä enää mitään myräkkää ole. Pikkaisen tuulta, siinä kaikki. Olisi varmaan pitänyt mennä rantaan.

Leppäkettu

H otti hienon kuvan leppäkertustamme.

Dekkareita ja myräkkää

Luin Henning Mankellin Palomuurin, tai oikeastaan Firewallin, koska kirja oli valitettavasti englanniksi. Yleensä vältän tietotekniikkaan kytkeytyviä viihdekirjoja kuin ruttoa, koska niissä ei suunnilleen koskaan ole mitään järkeä. Netti- ja bittiasiat olivat kovin mediaseksikkäitä 90-luvun lopulla, ja niitä käsiteltiin monissa kököissä jännäreissä, ja aina tökerösti. Ihmettelinkin, että pitääkö niitä teknisiä asioita yrittää tunkea kirjaan mukaan, jos ei kirjoittaja niistä mitään ymmärrä.

Tämä kirja selvisi aika pitkälle puhtain paperein - Mankell käytti Wallanderin tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä bittiasioista hyvin hyväkseen - mutta töksähti sitten ihan kunnolla. Wallander haastatteli tietoturvaratkaisuihin erikoistunutta järjestelmäkonsulttia, jonka koneelle oli murtauduttu. Siten, että asuntoon oli tultu avaimilla, ja istuttu koneen ääreen murtautumaan. Keskustelu meni suunnilleen näin.

    Wallander: "Mikä on salasanasi?"
    Konsultti: "Cookie."
    Wallander: "Miksi?"
    Konsultti: "Se on lempinimeni"

Ei näin, hyvät ihmiset, ei näin!

Kyllähän homma sitten tuosta kehnoontui vielä oikein urakalla, kun mukaan tuli Pentagonia, maailmanpankkia, pankkiautomaatin kautta laukaistavia superohjelmia ynnä muuta. Ääh. Onko olemassa sellaista jännäriä, jossa tietotekniikka olisi jotenkin järjellisellä tavalla kuvioissa mukana?

Tänne on ennustettu huomiseksi 31 m/s tuulta, jos oikein ymmärsin. Pitäkää peukkuja, että meidän kattotiilemme pysyvät paikallaan. (Ja padot ehjinä, kiitos.)

Tiedettä livenä

Sarjassa sairaan siistiä: Tieteen päivät Helsingissä, livenä myös verkossa. Hei kollegat siellä, jaksakaahan puurtaa! Täällä katsotaan paljon, varsinkin Sputkikin 50-vuotisjuhlaluento.

Omia tärppejäni (huom! Ajat Suomen aikaa, eli miinusta tarpeellinen määrä tunteja, jos olet ulkkari):

Keskiviikko 10.1.

14:45 KLASSISEN JA KVANTTIFYSIIKAN RAJALLA
Puh.joht.: prof. Mikko Paalanen (Teknillinen korkeakoulu, Kylmälaboratorio)
Prof. emer. Stig Stenholm (Kungliga Tekniska Högskolan): Kvanttifysiikan todellisuuskäsite
Prof. Päivi Törmä (Jyväskylän yliopisto): Kvantti-informaation merkitysfysiikalle
Prof. Pertti Hakonen (Teknillinen korkeakoulu, Kylmälaboratorio): Kohti kvanttimittauksia

17:00 MERKKIPÄIVÄLUENTO: Sputnik 50 vuotta
Puh.joht.: prof. Hannu Koskinen (Helsingin yliopisto)
Akateemikko Roald Sagdeev (University of Maryland, Venäjän Tiedeakatemia): Legacy of Sputnik
Prof. Risto Pellinen (Ilmatieteen laitos): Sputnikista suomalaisen avaruustutkimuksen nousuun

Torstai 11.1.

10:00 KIELEN OPPIMINEN JA AIVOT
Puh.joht.: prof. Matti Laine (Åbo Akademi)
Dos., prof. Elisabet Service (Helsingin yliopisto, Dalhousie University,
Halifax & Université de Montréal): Kenellä on hyvä kielipää?
Prof. Riitta Salmelin (Teknillinen korkeakoulu) : Miten oppiminen näkyy aivoissa?
Prof. Matti Laine: Sanat sekaisin  onko kuntoutuksesta apua?

12:30 KIELET KOHTAAVAT
Puh.joht.: prof. Ulla-Maija Kulonen (Helsingin yliopisto)
Prof. Ulla-Maija Kulonen: Kielen elinkaari
Prof. Jouko Lindstedt (Helsingin yliopisto): Balkanin salattu yhtenäisyys ja muita kieliliittoja
Prof. Markku Filppula (Joensuun yliopisto): Suuri hiljaisuus  kun kieli vaikenee

14.45 USKONTOJEN RAJAT
Puheenjohtaja: professori Martti Nissinen (Helsingin yliopisto)
Filosofian tohtori, tutkija Kimmo Ketola (Kirkon tutkimuskeskus): Mitä on synkretismi  Onko puhtaita uskontoja olemassakaan?
Yliopistonlehtori Jyri Komulainen (Helsingin yliopisto): Mikä yhdistää ja erottaa uskontoja?
Filosofian maisteri Sari Kuustola (Helsingin yliopisto): Islamin ja kristinuskon rinnakkaiselo arabimaissa tapaus Syyria
Professori Martti Nissinen: Juutalaisuuden ja monoteismin synty

17:00  TIETOISUUDEN NEUROFILOSOFIA
Puh.joht.: prof. Antti Revonsuo (Skövden yliopisto ja Turun yliopisto)
Prof. Antti Revonsuo: Neurotiede sielunelämää etsimässä
Prof. Harry Scheinin (PET-keskus, Turun yliopisto): Anestesian mysteeri
PsT Sakari Kallio (Skövden yliopisto): PIM  Olet hypnoosissa!

Perjantai 12.1.

10:00 KURKISTETAAN AIVOIHIN
Puh.joht.: prof. Riitta Hari (Teknillinen korkeakoulu)
Prof. Riitta Salmelin (Teknillinen korkeakoulu): Aivot ja kielen ymmärtäminen
LT Simo Vanni (Teknillinen korkeakoulu): Näköjärjestelmän toiminta?
Dos. Nina Forss (Teknillinen korkeakoulu): Onko kipu korvien välissä?
Prof. Synnöve Carlson (Helsingin yliopisto): Muistin kuvantaminen
Prof. Riitta Hari: Aivot vuorovaikutuksessa

Lauantai 13.1.

12.45 SUKUPUOLI - RAJATAPAUKSIA
Puh.joht.: prof. Hanna Kokko (Helsingin yliopisto)
Dos. Aila Tiitinen (Helsingin yliopisto): Syntynyt väärään ruumiiseen - voiko sukupuolta korjata?
Dos. Tuomas Heikkilä (Helsingin yliopisto): Neitsytmarttyyrejä, noitavainoja, dragejä ja muita kuningattaria
Prof. Hanna Kokko: Eläinmaailma ja vaihtuvat sukupuolet

15.15 PÄIVÄN PAINI Sivilisaatioiden yhteentörmäys - väistämätön tosiasia?
Mattotuomari: pääjoht. Raimo Väyrynen (Suomen Akatemia)
Painijat: prof. emer. Seikko Eskola (Tampereen yliopisto) vs. prof. Juha Sihvola (Helsingin yliopisto)

Sunnuntai 14.1.

12.15 VALTIOIDEN SUVERENITEETISTA SIVILISAATIOIDEN SOTAAN
Puh.joht.: dosentti, johtaja Teija Tiilikainen (Helsingin yliopisto)
YTT, yliass. Mika Aaltola (Tampereen yliopisto): Kansainvälisten suhteiden valtarakenteet
Prof. Jaakko Hämeen-Anttila (Helsingin yliopisto): Onko islamista viholliseksi?
Dos. Outi Korhonen (Helsingin yliopisto): Kenen oikeuksia turvataan kansainvälisellä lailla?

15.00 FYSIKAALISEN MAAILMAN RAJOILLA
Puh.joht.: prof. Kari Enqvist (Helsingin yliopisto)
Prof. Kari Enqvist: Mikrokosmoksesta makrokosmokseen  Mitä maailmankaikkeudesta voi odottaa tiedettävän?
Prof. Esko Valtaoja (Turun yliopisto): Kuinka pitkälle ihminen voi levittäytyä avaruuteen.
Tutkija Syksy Räsänen (CERN): Maailmankaikkeuden tuolla puolen  Opastettu kiertokäynti ylimääräisiin ulottuvuuksiin

Näitä kaikkia pääsee katselemaan ja kuuntelemaan ylhäällä olevaa linkkiä klikkaamalla.

Liian lämmintä

On jotain outoa siinä, että voi mennä iltakävelylle ilman takkia tammikuussa. Mutta niin se vain on, lämpötilamittarimme näyttää 14 astetta, ja etelästä puhaltelee kovaa mutta lämpimästi. Maailmankirjat sekaisin. Välipäivinä näin Kotkassa pajunkissoja.

Katsoimme Girl with a Pearl Earringin. Jokseenkin siistiä katsella omia kotikulmia leffassa! Mieleen tuli edelliset kerrat - jossain amerikkalaisessa leffassa Krunan kulmat esittivät Neuvostoliittoa (olisiko ollut Gorkin puisto) ja sitä ennen Uuno Turhapuro juoksi kerran pikkukoulumme ohi Länsi-Pasilassa. Mutta tällä kertaa oli vähän eri fiilis. Leffakin oli paljon parempi kuin oletin, vaikken silti usko tarinan järkevyyteen. Huomasin jipon, josta en etukäteen tiennyt - moni kohtaus oli tehty jonkun hollantilaisen taideteoksen mukaan. Olin tunnistavinani jopa van Goghin potunsyöjät, vaikkei se aikakauteen kuulukaan. Ehkä näin omiani.

Leffan jälkeen piti käydä vilkaisemassa Vermeerin kotikulmia tuossa vieressä. Ulkona on jostain syystä kovastipaljon poliiseja, minkä huomasin jo päivällä. Ei niitä kaupunkipoliiseja, vaan ihan oikeita, isoissa autoissa ja moottoripyörien kanssa. Kadullamme käveli myös kaksi suomea keskenään puhuvaa tyyppiä, kumma juttu.

Brassailua

Kylpykirjatukisysteemi

TJ tilasi kuvia synttärilahjaksi saamastani kylpyammeen lukujärjestelmästä (kaikenhan pitää nykyisin olla järjestelmä; hammasharjamainoksessa puhuttiin hampaidenpuhdistusjärjestelmästä). Tässä pari:





Tuo Book Chair eli päälliosa on kuulemma Stockalta, pöytä juomatelineillä johon se kiinnittyy taas on tehty mittojen mukaan. Toimii!

Ou nou

Timo Koivusalo filmaa kaksi Täällä Pohjantähden alla -elokuvaa.

Alussa oli suo, kuokka ja Pekko aikamiespoika? En halua nähdä, minkälaista patetian ja mauttoman maalaispuskafarssin yhdistelmää tuosta syntyy.

Matkustamisesta

Kävin siis Suomessa tälläkin kertaa maitse ja meritse. Lentämällä matkaamiseen menisi noin kolme tuntia, bussilla ja laivalla yli 40. Rotterdamista kulkee suora Eurolinesin bussilinja Tukholmaan, mikä helpottaa hommaa vaihtoja inhoavalta, mutta eihän se nopea ole. Matkustamalla junalla lisäisi sekä nopeutta että matkamukavuutta huomattavasti, varsinkin, kun voisi viettää yön makuuvaunussa. Bussi oli kuitenkin yksinkertaisuudessaan ja halpuudessaan tämänkinkertainen vaihtoehto.

Lähdin Haagista bussilla 20.12. Valtasin takapenkin toisen kulman. Seurana takapenkillä oli yksi ihminen, joka ensimmäisessä passintarkastuksessa osoittautui suomalaiseksi. Aloimme jutella, ja juttua riittikin sitten suunnilleen Saloon asti. Osan ajasta saimme pitää takapenkin itsellämme, ja koska olimme kumpikin suhtkoht pienikokoisia naisihmisiä, saimme soviteltua sinne ihan OK nukkumatilan. Saksan rajalla edessämme istunut kaveri poistettiin bussista, kun hän ei suostunut näyttämään passiaan. Tai lähinnä kaveri koetti esittää kuuromykkää ja viittilöi kummallisesti rajamiehille. Oli kuitenkin aiemmin osannut kertoa matkaavansa Hampuriin. Shengeninkin aikana passeja kysytään aika usein, varsinkin Hollannista tulevissa busseissa. Paluumatkalla passia ei kysytty kertaakaan.

Juutuimme hetkeksi Amsterdamiin, kun kokematon ja todella hermostunut kuski sekoili keskustassa. Aiemmin kuski oli rähjännyt matkustajille ja mm. kieltänyt "ylimääräiset" matkalaukut. Väitti, että Eurolinesillä saa olla vain yksi matkalaukku + käsimatkatavara. Oikeasti sääntö puhuu kahdesta matkalaukusta, mutta minkäs teet, kun kuski huutaa eikä usko. Parikin tyyppiä jätti sitten pakaaseja jälkeensä.. Amsterdamin jälkeen juutuimme seuraavaksi ruuhkaan jossain Flevolandissa. Hollanti jäi illan hämärtyessä taakse. Bussi käväisi Bremenissä ja Oldenburgissa ja jatkoi matkaansa Hampuriin.

Puttgardenin lautalle saavuimme aamuyöllä ja vietimme 45 minuuttia taxfreessä ja kahvilassa. Aika hiljaista siihen aikaan. Sain vihdoin kahvia. Kahviaddiktioni on hieman lievempi nykyään, mutta kaksi mukillista on vuorokaudessa kipattava, muuten iskee armoton päänsärky. Ruokaan eettisesti ja filosofisesti suhtautunut matkakumppanini katsoi minua ehkä hieman säälivästi, kun kiskoin kahvia ja rouskutin laivan pahanmakuisia ranskalaisia.

Puttgardenin lautan lisäksi paatti ajoi Köpiksenkin jälkeen lautalle. Ennen reitti kulki Öresundin sillan ja Malmön kautta, nyt Helsingorin lautan ja Helsingborgin kautta. Lautta toi muistoja mieleen 10 vuoden takaisista Tanskan reissuista. Matka kestää 20 minuuttia, mutta silti paatilla on taxfree ja jopa parfyymimyymälä. Sekä tietysti ravintola. Pallomerta en löytänyt.

Ruotsin läpi jurnutettiin hissukseen. Pysähdyimme Jönköpingin kieppeillä upealle paikalle kaffelle. Näin pitkästä aikaa kallioita ja järviä. Ruotsi näytti kovin kauniilta. Tukholmassa hengasimme pari tuntia Cityterminalenissa ja lähdimme sitten laivalle. Minulla oli naispaikka A-hytissä varattuna (merenkäynnin varalta haluan ikkunallisen hytin; tuppaa tulemaan ontto olo, jos laiva keikkuu kovin enkä näe ulos). Matkatoveri sai varattua paikan myös itselleen. Sain hänet houkuteltua saunomaan, porealtaalle ja vielä ravintolaankin, missä koetimme selvittää, mistä annoksen jättikatkaravut olivat kotoisin. Tarjoilija sanoi, että "Ei ne varmaan tosta Itämerestä ole".

Hytissäni oli lisäkseni kolme naista. Yhden kanssa juttelin monikielisesti, eli hän puhui minulle ruotsia ja minä hänelle suomea, tulimme kumpikin ymmärretyiksi. Yksi ei sanonut mitään. Yksi, se jakkupukuisin ja siistein, tuli kolmelta yöllä ördäämään ja mekkaloimaan: "missä v*ussa on mun tyyny, voi saatanahelvetti". Merenkäyntiä ei ollut, kuten ei Tukholma - Turku -reitillä yleensäkään, ja sain jopa hieman nukutuksi. Aamulla junaan Turussa ja sitten olinkin yllättäen jo perillä. Kaikki sujui muuten oikein hyvin, mutta koputtelemassa ollut flunssa äityi matkan aikana ikäväksi, mikä ei ole valvomisen ynnä muun rasituksen takia mitenkään ihmeellistä. Oli kyllä kivaa, kun oli seuraa.

Paluumatka oli sitten tylsempi. Olin päättänyt matkustaa tällä kertaa laivalla Helsingistä, pitkästä aikaa. Osaksi siksi, että VR ei ole enää entisensä, ja rantaradallakin tuntuu olevan myöhästymisiä sun muita hankaluuksia yhtenään. Päätin siis varmuuden vuoksi hypätä laivaan jo Helsingissä. Satamassa jonotti kauhea kasa teinejä ja valmiiksi pohjia ottaneita henkilöitä. Alkoi arveluttaa. Olin myös lukenut kovan tuulen varoituksia, ja tiesin, että tämän paatin reitti kulkisi saariston suojan sijasta Utön ulkopuolelta. Roudasin rinkan hyttiini, jossa oli jälleen ikkuna ja kolme hyttitoveria. Menin palloilemaan pitkin laivaa. Istahdin penkille miettimään, mitä seuraavaksi, enkä ehtinyt ottaa edes poppitikkua ja kirjaa "älä häiritse" -rekvisiitaksi, kun ensimmäinen tapaus yritti lyöttäytyä seuraan. Hän kertoi olevansa Habib Marokosta ja osaavansa hierontaa, jota voisi demonstroida hytissään. Minä kerroin olevani Tuuli Hollannista ja mainitsin lähes parimetrisen aviomieheni osaavan japanilaisia itsepuolustuslajeja, joita voisi demonstroida satamassa. (Tästä hätävale oli vain se, että H olisi ollut tulossa Tukholmaan asti vastaan).

Lähdin kävelylle, koska halusin päästä tuosta takiaisesta eroon, ja törmäsin heti tuttuun. Eräs samassa talossa työskennellyt henkilö ja hänen kaksi kaveriaan olivat jonottamassa ravintolaan. Söimme lopulta yhdessä. Sitten kävimme taxfreessä ihmettelemässä, he jatkoivat jonnekin ja minä menin laivabaariin. Kävin infossa kysymässä säätilannetta ja sain vastaukseksi, että "kyllä tässä tullaan kuule kohtuullisesti keinumaan, tuuli on lounaasta ja 17 metriä". Oivoi. Päätin mennä oluelle. Luin dekkaria itsekseni savuttomassa pöydässä, kun seuraan ilmestyi risteilyllä ollut pariskunta, jonka seurassa sitten istuskelin muutaman tunnin. Puhuimme lähinnä eläimistä. Hiljalleen laiva alkoikin keinua, kunnes lopulta henkilökunnallakin oli pystyssäpysymisvaikeuksia. Minusta hankalinta oli rullaus. Otin askeleen, mutta laivan keula päätti painua aallokkoon askeleen aikana, ja jalka ei kohdannut lattiaa siinä, missä oletti. (Ei, tämä ei johtunut juomasta, ik was geen lazarus.)

Hangon jälkeen keli kävi todella ikäväksi. Laiva tuntui keinuvan kaikissa mahdollisissa suunnissa ja paljon. Menin sitten yrittämään nukkumista, kun en muutakaan keksinyt, mutta jouduin kytkemään itseni yläpetiin, kun olisin muuten pudonnut sängystä. Hirveä väsy aiheutti kuitenkin nukahtamisen, ja havahduin joskus myöhemmin siihen, että keinuminen oli loppunut. Vilkaisin ikkunasta ja näin Maarianhaminan sataman.

Tukholmaan tultuani tuntui siltä, että koko kaupunki keinuu. Mainittakoon, että vielä nytkin tuntuu keinuttavan. Tasapainoelimillä vaikuttaa kestävän hetkisen aikaa toipumisessa.

Bussi lähti ajallaan kohti kotia. Tällä kertaa ei löytynyt juttukavereita, muut tuntuivat puhuvan lähinnä turkkia. Yksi perhe osasi myös hieman hollantia, joten vaihdoimme ajoittain muutaman sanan. Lautat olivat nekin kovin keinuvaisia, mutta matka-aika sentään lyhyt. Hampurista kyytiin tuli suurperhe, jonka lapsoset pitivät kiljahtelukilpailua noin koko yön. Sen ja kuskin soittaman Abban kootut -levyn takia olin kovasti tyytyväinen poppitikkuuni. Kotiteollisuus tai Bob Dylan toimivat paljon paremmin matkamusiikkina. PJ:tä en jostain syystä bussissa jaksanut, vaikka sitäkin tuli tungettua tikkuun ennen reissua.

Amsterdamiin tullessa istuimme hetken jos toisenkin 15 kilometrin pituisessa fileessä eli ruuhkassa. Bussi oli kuitenkin ajallaan perillä Haagissa ja siellä vastassa H. Kotona odotti hyvä ruoka, lämmin kylpy, kaksi kukkakimppua ja oma sänky.

Gratis openbaar vervoer

Kaupungissamme on tänä vuonna ilmainen joukkoliikenne lauantaipäivisin ruuhkaisimpaan aikaan, eli kello 11-18. Huippujuttu! Ihmiset eivät punkea väkisin autoillaan keskustan liepeille, vaan hyppäävät sporaan tai bussiin. Busseissa oli kuulemma eilen ollut väkeä, kun systeemi oli ensimmäistä päivää käytössä.

Kävimme ostamassa alennusmyynneistä mikroaaltouunin eli hollantilaisittain magnetronin. Vanha kun metelöi ja kipinöi huolestuttavasti.

Pitäisi kirjoittaa hauskat sattumukset matkalta, mutta jaksan ajatella reissua vasta myöhemmin.

2006

Ei minua kukaan kai ole mihinkään haastanut, mutta meemeillään nyt. Jos sillä vaikka saisi blogausinnon taas käyntiin.

Mitä sellaista teit vuonna 2006, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Kiipesin vuorelle. Ylitin jäätikön. Pidin esitelmän hollanniksi. Matkustin bussilla Italiaan.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En muista lupauksia tehneeni, en taida tänäkään vuonna..

Synnyttikö kukaan läheisesi?
Juu! Rakkaille ystäville syntyi kesällä ihana pienhenkilö.

Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

Missä maissa kävit?
Suomessa, Luxemburgissa, Belgiassa, Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa, Italiassa, Sveitsissä, Ranskassa.

Mitä sellaista haluaisit vuonna 2007, jota puuttui vuodesta 2006?
Hollantilaisia ystäviä.

Mitkä vuoden 2006 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Olen nykyään niin kehno päivämäärissä, ettei ilman kalenteria muistu mieleen tärkeätkään.

Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Hollannin NT2 II -diplomi.

Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En päässyt opiskelemaan valokuvausta.

Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Ihan tavallisista flunssista kärsin yhtenään, lisäksi korvassa oli liimakorva muutaman kuukauden ja polvi suuttui minulle vuorilla.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Fillari tai makro-teleopiska kameraan.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokaan ja reissaamiseen.

Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Valokuvauksesta! Kevään pettymyksen jälkeen kamera oli jonkin aikaa hyllyssä, kunnes innostuin Flickrin ansiosta taas ja sitten intouduin takaisin pimiöönkin.

Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
Shakiran Hips Don't Lie. Sori. Mutta kun se soi kesällä joka paikassa.

Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Varmaan vähän onnellisempi, vaikka onnellinen olin jo 2006.

b) laihempi vai lihavampi?
Kiloja on kyllä tullut muutama lisää.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Hiukkasen köyhempi ehkä.

Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Liikkuneeni ja nähneeni vielä enemmän lähiseutuja.

Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Kotona nyhjääminen meni joskus vähän överiksi.

Kuinka vietit joulua?
Ensin omien porukoiden luona, sitten miehen porukoiden luona. Suomessapa siis.

Rakastuitko vuonna 2006?
E.

Kuinka monta yhden yön juttua?
Ei yhtään.

Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Ei tullut oikein seurattua televisio-ohjelmia aktiivisesti. NOS Journaal?

Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En minä yleensäkään ihmisiä vihaa. Mutta ministeri Rajamäki aiheuttaa puistatuksia.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ehkä Robert Fiskin The Great War for Civilization.

Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
En löytänyt pahemmin uutta, en etsinytkään. Meillä on kuunneltu lähinnä pelkästään klassista vuonna 2006. H innostui renessanssimusiikista.

Mitä halusit ja sait?
Hollannin kielidiplomin. Uuden fillarin.

Mitä halusit muttet saanut?
Lunta jouluksi.

Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Good Night & Good Luck.

Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Vuoden 2006 syntymäpäivänä täytin 29 ja matkustin Suomesta kohti Hollantia yksinäni. Sitä merkkipäivää ei siis tullut pahemmin huomioitua. Vuoden 2007 syntymäpäivä olikin jo paljon hauskempi.

Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Jos olisin päässyt opiskelemaan valokuvausta. Tai voihan se olla, että olisin pettynyt koko hommaan. Mahdotonta tietää.

Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2006?
Öh? Pukeudun tummiin sammareihin ja pitkähihaisiin peruspaitoihin, kuten aina ennenkin.

Mikä piti sinut järjissäsi?
Ei ollut järjenmeno uhkana, mutta jos olisi, niin eiköhän H pitäisi huolta ettei järki karkaa..

Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Suomen presidentinvaalit ja Hollannin hallitussotkut.

Ketä ikävöit?
Sukulaisia ja ystäviä Suomessa.

Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Se aiemmin mainittu vuonna 2006 syntynyt pienhenkilö.

Kotona

Kirjoitin jo äsken, että olen saapunut kotosalle parin päivän intensiivisen matkustamisen jälkeen. Blogientry kuitenkin katosi, kun menin laittamaan pesukoneen sähköjohdon seinään ja samalla koko kämpästä katosivat sähköt. H löysi alhaalta jonkun kytkimen, joka oli napsahtanut nollaan. Nyt on taas virtaa.

Kotona odotteli leppäkertun lisäksi kasa synttärilahjoja, vielä niiden upeiden lisäksi, jotka sain kolmas päivä! Täällä oli muunmuassa H:n ideoima ja appiukon toteuttama kirjatuki kylvyssä lukemista varten, juomatelineosalla varustettuna. Täytyy testata illalla. Paljon muuta en aio sitten tehdäkään. Ehkä katsomme kotiinpaluun kunniaksi Delft-leffan Tyttö ja helmikorvakoru, jota emme ole vielä nähneet.

Kiva olla taas kotona.

Kotiin

Kiitoksia kaikenlaisesta muistamisesta eilisenä merkkipäivänä! Hilpeää oli. Nyt on aika lastata reppu selkään ja lähteä kohti laivarantaa.

Vuosi on uusi

Onnellista uutta vuotta Blogistaniin! Vuosi vaihtui ja reissukin lähenee loppuaan. Olemme nauttineet ihmisten vieraanvaraisuudesta taas Helsingissä Kotkan jälkeen. Ylihuomenna koittaa kotiinlähtö ja sitä ennen joudun täyttämään 30. Tänään vielä kakskyt ja risat, viimeistä päivää.

Pieni koti-ikävä alkaa jo tuntua. Voi kun vain saisi täältä ihmiset sinne mukaan.