Eikö sitä myrskyä ollut jo tarpeeksi?

Viikonlopun piti olla aurinkoinen, mutta tänään on tullut raetta, vettä, vinoa vettä ja vaikka mitä taivaalta. Aamuyöllä katto kolisi tuulessa ja ukkonen riehui ympärillä, salama iski jonnekin ihan lähelle ja täräytti taloa. Mekkala oli melkomoinen ja unet jäivät kovin vähiin. Vaikka kovasti pidänkin asumisesta satoja vuosia vanhan talon ullakkokerroksessa, voisi eristys ulkomaailman ja sisätilan välillä joskus olla parempi. Kun ulkona tuulee lujaa, tuulee sisälläkin. Kun ulkona sataa tarpeeksi lujaa, sataa pikkuisen sisälläkin (no, mutta vain parissa kohdassa...) Kun ukkonen järisee ulkona, tuntuu kuin se olisi ihan korvan juuressa. Asuessamme krunalaisen kivitalon toisessa kerroksessa ei säästä tiennyt paljoa ennen kuin meni ulos.

Kävimme eilen alennusmyynneissä. Tarkoitus oli ostaa H:lle housut puhki menneiden ja kuivausrummussa kutistettujen tilalle. Ei löytynyt, mutta sen sijaan minä ostin kolme suodinta makro-opiskaan. Yhden polarisaatiosuotimen, yhden +2 diopterin ja yhden pehmeäfokuksen, jolla tosin en taida tehdä mitään. Kameraliike myi kaikkea kivaa roinaa parilla hassulla eurolla. Eikö digiväki enää käytä suotimiakaan, tehdäänkö kaikki kuvaa modifioiva jo photarissa?

Unisesta olosta huolimatta olen tänään käyttänyt chilit suihkussa (ei ole enää leppäkerttua kirvoja syömässä, joten pitää huiskuttaa kirvat lehdiltä hittoon), kirjoittanut kaksi sivua esseetä ja lukenut muutaman esseeaiheeseen liittyvän artikkelin. Kehuisin itseäni sunnuntaipäivän tehokäytöstä, jos en muistaisi, että torstai ja perjantai menivät täysin lööbälinjalla.