Hml

Kävin ensimmäistä kertaa hollantilaisella hammaslääkärillä. Täällä on jostain syystä jokseenkin hankalaa tunkea itsensä lääkärin tai hammaslääkärin potilaaksi, usein vastaanotolta vain ilmoitetaan, että emme ota uusia potilaita, soittakaa muualle. Kävin sitten Suomessa hammaslekurilla ja hoidin asian siten. Nyt kuitenkin oli syytä jo mennä, ja onneksi löytyi läheltä vihdoin praktiikka, joka otti potilaita.

Jännitin jonkun verran. En pelkää hammaslääkäriä toimenpiteiden tai kivun takia. Minulle on tähän mennessä tehty niin paljon erilaisia toimenpiteitä hammaslääkärissä, ettei pahemmin enää hirvitä. On leikattu kaksi viisaudenhammasta ja kiskottu yksi, on poistettu kolme hammasta oikomishoidon yhteydessä, on porattu implanttiruuvi leukaluuhun ja tulehdutettu leikkauskohta niin, että seuranneen hermotulehduksen takia olin puolitoista kuukautta särkylääkkeistä sekaisin ja jatkuvassa kivussa, on isketty puudutusaine "suoneen" siten, että sain adrenaliinitärinäkohtauksen, on oiottu monenmonta vuotta. En usko, että kovinkaan helposti mikään siellä enää hirvittäisi. Mutta se vain jännittää, että mitä sieltä seuraavaksi löytyy.

Tällä kertaa ei kuulemma löytynyt paljon mitään. Reikiä minulla ei ole ollutkaan lapsuuden jälkeen, mutta hammaskiveä kertyy sikana. Ihmekös tuo, kun suussa on vielä oikomiskojeita, joiden takaa on mahdoton putsata täydellisesti. Hammaslääkäri katsoi hampaat läpi, ei sanonut mitään, putsasi hammaskiven pois ja sanoi näkemiin. Ihmettelin, kun ei yhtään sattunut. No, eipä ihme, sillä tyyppi ei putsannut ienrajasta ollenkaan. Siellä se kivi rakentaa itseään yhä. Äsh. Pitäisiköhän sitä nyt sitten vaihtaa hammaslääkäriä (työn ja tuskan takana), odottaa puoli vuotta ja mennä uuteen putsaukseen ja toivoa, ettei ien sillä aikaa tulehdu, vai mennä ärisemään, että mitäs jos tehtäis kunnolla kun kerran aloitetaan. Ainoa vaan, etten nyt enää luota koko setään, kun se ei kerran oma-aloitteisesti tehnyt kunnolla. Ties vaikka siellä olisi reikää ja ongelmaa suu täynnä, mutta tyyppi ei viitsi mainita.