Liian lämmintä

On jotain outoa siinä, että voi mennä iltakävelylle ilman takkia tammikuussa. Mutta niin se vain on, lämpötilamittarimme näyttää 14 astetta, ja etelästä puhaltelee kovaa mutta lämpimästi. Maailmankirjat sekaisin. Välipäivinä näin Kotkassa pajunkissoja.

Katsoimme Girl with a Pearl Earringin. Jokseenkin siistiä katsella omia kotikulmia leffassa! Mieleen tuli edelliset kerrat - jossain amerikkalaisessa leffassa Krunan kulmat esittivät Neuvostoliittoa (olisiko ollut Gorkin puisto) ja sitä ennen Uuno Turhapuro juoksi kerran pikkukoulumme ohi Länsi-Pasilassa. Mutta tällä kertaa oli vähän eri fiilis. Leffakin oli paljon parempi kuin oletin, vaikken silti usko tarinan järkevyyteen. Huomasin jipon, josta en etukäteen tiennyt - moni kohtaus oli tehty jonkun hollantilaisen taideteoksen mukaan. Olin tunnistavinani jopa van Goghin potunsyöjät, vaikkei se aikakauteen kuulukaan. Ehkä näin omiani.

Leffan jälkeen piti käydä vilkaisemassa Vermeerin kotikulmia tuossa vieressä. Ulkona on jostain syystä kovastipaljon poliiseja, minkä huomasin jo päivällä. Ei niitä kaupunkipoliiseja, vaan ihan oikeita, isoissa autoissa ja moottoripyörien kanssa. Kadullamme käveli myös kaksi suomea keskenään puhuvaa tyyppiä, kumma juttu.