Matkustamisesta

Kävin siis Suomessa tälläkin kertaa maitse ja meritse. Lentämällä matkaamiseen menisi noin kolme tuntia, bussilla ja laivalla yli 40. Rotterdamista kulkee suora Eurolinesin bussilinja Tukholmaan, mikä helpottaa hommaa vaihtoja inhoavalta, mutta eihän se nopea ole. Matkustamalla junalla lisäisi sekä nopeutta että matkamukavuutta huomattavasti, varsinkin, kun voisi viettää yön makuuvaunussa. Bussi oli kuitenkin yksinkertaisuudessaan ja halpuudessaan tämänkinkertainen vaihtoehto.

Lähdin Haagista bussilla 20.12. Valtasin takapenkin toisen kulman. Seurana takapenkillä oli yksi ihminen, joka ensimmäisessä passintarkastuksessa osoittautui suomalaiseksi. Aloimme jutella, ja juttua riittikin sitten suunnilleen Saloon asti. Osan ajasta saimme pitää takapenkin itsellämme, ja koska olimme kumpikin suhtkoht pienikokoisia naisihmisiä, saimme soviteltua sinne ihan OK nukkumatilan. Saksan rajalla edessämme istunut kaveri poistettiin bussista, kun hän ei suostunut näyttämään passiaan. Tai lähinnä kaveri koetti esittää kuuromykkää ja viittilöi kummallisesti rajamiehille. Oli kuitenkin aiemmin osannut kertoa matkaavansa Hampuriin. Shengeninkin aikana passeja kysytään aika usein, varsinkin Hollannista tulevissa busseissa. Paluumatkalla passia ei kysytty kertaakaan.

Juutuimme hetkeksi Amsterdamiin, kun kokematon ja todella hermostunut kuski sekoili keskustassa. Aiemmin kuski oli rähjännyt matkustajille ja mm. kieltänyt "ylimääräiset" matkalaukut. Väitti, että Eurolinesillä saa olla vain yksi matkalaukku + käsimatkatavara. Oikeasti sääntö puhuu kahdesta matkalaukusta, mutta minkäs teet, kun kuski huutaa eikä usko. Parikin tyyppiä jätti sitten pakaaseja jälkeensä.. Amsterdamin jälkeen juutuimme seuraavaksi ruuhkaan jossain Flevolandissa. Hollanti jäi illan hämärtyessä taakse. Bussi käväisi Bremenissä ja Oldenburgissa ja jatkoi matkaansa Hampuriin.

Puttgardenin lautalle saavuimme aamuyöllä ja vietimme 45 minuuttia taxfreessä ja kahvilassa. Aika hiljaista siihen aikaan. Sain vihdoin kahvia. Kahviaddiktioni on hieman lievempi nykyään, mutta kaksi mukillista on vuorokaudessa kipattava, muuten iskee armoton päänsärky. Ruokaan eettisesti ja filosofisesti suhtautunut matkakumppanini katsoi minua ehkä hieman säälivästi, kun kiskoin kahvia ja rouskutin laivan pahanmakuisia ranskalaisia.

Puttgardenin lautan lisäksi paatti ajoi Köpiksenkin jälkeen lautalle. Ennen reitti kulki Öresundin sillan ja Malmön kautta, nyt Helsingorin lautan ja Helsingborgin kautta. Lautta toi muistoja mieleen 10 vuoden takaisista Tanskan reissuista. Matka kestää 20 minuuttia, mutta silti paatilla on taxfree ja jopa parfyymimyymälä. Sekä tietysti ravintola. Pallomerta en löytänyt.

Ruotsin läpi jurnutettiin hissukseen. Pysähdyimme Jönköpingin kieppeillä upealle paikalle kaffelle. Näin pitkästä aikaa kallioita ja järviä. Ruotsi näytti kovin kauniilta. Tukholmassa hengasimme pari tuntia Cityterminalenissa ja lähdimme sitten laivalle. Minulla oli naispaikka A-hytissä varattuna (merenkäynnin varalta haluan ikkunallisen hytin; tuppaa tulemaan ontto olo, jos laiva keikkuu kovin enkä näe ulos). Matkatoveri sai varattua paikan myös itselleen. Sain hänet houkuteltua saunomaan, porealtaalle ja vielä ravintolaankin, missä koetimme selvittää, mistä annoksen jättikatkaravut olivat kotoisin. Tarjoilija sanoi, että "Ei ne varmaan tosta Itämerestä ole".

Hytissäni oli lisäkseni kolme naista. Yhden kanssa juttelin monikielisesti, eli hän puhui minulle ruotsia ja minä hänelle suomea, tulimme kumpikin ymmärretyiksi. Yksi ei sanonut mitään. Yksi, se jakkupukuisin ja siistein, tuli kolmelta yöllä ördäämään ja mekkaloimaan: "missä v*ussa on mun tyyny, voi saatanahelvetti". Merenkäyntiä ei ollut, kuten ei Tukholma - Turku -reitillä yleensäkään, ja sain jopa hieman nukutuksi. Aamulla junaan Turussa ja sitten olinkin yllättäen jo perillä. Kaikki sujui muuten oikein hyvin, mutta koputtelemassa ollut flunssa äityi matkan aikana ikäväksi, mikä ei ole valvomisen ynnä muun rasituksen takia mitenkään ihmeellistä. Oli kyllä kivaa, kun oli seuraa.

Paluumatka oli sitten tylsempi. Olin päättänyt matkustaa tällä kertaa laivalla Helsingistä, pitkästä aikaa. Osaksi siksi, että VR ei ole enää entisensä, ja rantaradallakin tuntuu olevan myöhästymisiä sun muita hankaluuksia yhtenään. Päätin siis varmuuden vuoksi hypätä laivaan jo Helsingissä. Satamassa jonotti kauhea kasa teinejä ja valmiiksi pohjia ottaneita henkilöitä. Alkoi arveluttaa. Olin myös lukenut kovan tuulen varoituksia, ja tiesin, että tämän paatin reitti kulkisi saariston suojan sijasta Utön ulkopuolelta. Roudasin rinkan hyttiini, jossa oli jälleen ikkuna ja kolme hyttitoveria. Menin palloilemaan pitkin laivaa. Istahdin penkille miettimään, mitä seuraavaksi, enkä ehtinyt ottaa edes poppitikkua ja kirjaa "älä häiritse" -rekvisiitaksi, kun ensimmäinen tapaus yritti lyöttäytyä seuraan. Hän kertoi olevansa Habib Marokosta ja osaavansa hierontaa, jota voisi demonstroida hytissään. Minä kerroin olevani Tuuli Hollannista ja mainitsin lähes parimetrisen aviomieheni osaavan japanilaisia itsepuolustuslajeja, joita voisi demonstroida satamassa. (Tästä hätävale oli vain se, että H olisi ollut tulossa Tukholmaan asti vastaan).

Lähdin kävelylle, koska halusin päästä tuosta takiaisesta eroon, ja törmäsin heti tuttuun. Eräs samassa talossa työskennellyt henkilö ja hänen kaksi kaveriaan olivat jonottamassa ravintolaan. Söimme lopulta yhdessä. Sitten kävimme taxfreessä ihmettelemässä, he jatkoivat jonnekin ja minä menin laivabaariin. Kävin infossa kysymässä säätilannetta ja sain vastaukseksi, että "kyllä tässä tullaan kuule kohtuullisesti keinumaan, tuuli on lounaasta ja 17 metriä". Oivoi. Päätin mennä oluelle. Luin dekkaria itsekseni savuttomassa pöydässä, kun seuraan ilmestyi risteilyllä ollut pariskunta, jonka seurassa sitten istuskelin muutaman tunnin. Puhuimme lähinnä eläimistä. Hiljalleen laiva alkoikin keinua, kunnes lopulta henkilökunnallakin oli pystyssäpysymisvaikeuksia. Minusta hankalinta oli rullaus. Otin askeleen, mutta laivan keula päätti painua aallokkoon askeleen aikana, ja jalka ei kohdannut lattiaa siinä, missä oletti. (Ei, tämä ei johtunut juomasta, ik was geen lazarus.)

Hangon jälkeen keli kävi todella ikäväksi. Laiva tuntui keinuvan kaikissa mahdollisissa suunnissa ja paljon. Menin sitten yrittämään nukkumista, kun en muutakaan keksinyt, mutta jouduin kytkemään itseni yläpetiin, kun olisin muuten pudonnut sängystä. Hirveä väsy aiheutti kuitenkin nukahtamisen, ja havahduin joskus myöhemmin siihen, että keinuminen oli loppunut. Vilkaisin ikkunasta ja näin Maarianhaminan sataman.

Tukholmaan tultuani tuntui siltä, että koko kaupunki keinuu. Mainittakoon, että vielä nytkin tuntuu keinuttavan. Tasapainoelimillä vaikuttaa kestävän hetkisen aikaa toipumisessa.

Bussi lähti ajallaan kohti kotia. Tällä kertaa ei löytynyt juttukavereita, muut tuntuivat puhuvan lähinnä turkkia. Yksi perhe osasi myös hieman hollantia, joten vaihdoimme ajoittain muutaman sanan. Lautat olivat nekin kovin keinuvaisia, mutta matka-aika sentään lyhyt. Hampurista kyytiin tuli suurperhe, jonka lapsoset pitivät kiljahtelukilpailua noin koko yön. Sen ja kuskin soittaman Abban kootut -levyn takia olin kovasti tyytyväinen poppitikkuuni. Kotiteollisuus tai Bob Dylan toimivat paljon paremmin matkamusiikkina. PJ:tä en jostain syystä bussissa jaksanut, vaikka sitäkin tuli tungettua tikkuun ennen reissua.

Amsterdamiin tullessa istuimme hetken jos toisenkin 15 kilometrin pituisessa fileessä eli ruuhkassa. Bussi oli kuitenkin ajallaan perillä Haagissa ja siellä vastassa H. Kotona odotti hyvä ruoka, lämmin kylpy, kaksi kukkakimppua ja oma sänky.