15.1.07
meh
Aurinkoinen päivä, joka tuli vietettyä lähes kokonaan sisällä. Luin dekkaria (pitikö näiden Mankellien olla hyviä? Joko olen törmännyt kahteen huonoimpaan, tai sitten ne vain yleensäkin ovat juonellisesti reikäisiä ja tekstiltään töksähteleviä. Jälkimmäinen ongelma tosin voi johtua englanninnoksesta. Ruotsalaisten dekkarien lakonisuus muuttuu käännöksessä kömpelyydeksi) ja nyhjäsin sohvassa. Ei jaksa opiskella, ei kirjoittaa, ei blogata, ei ulkoilla. Huomenna on tartuttava seuraavaa esseetä sarvista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
VastaaPoistaMäkään jaksa mitään... ja silti pakko olla duunihommissa :-( Aurinko yrittää pikistellä esiin, mutta ei mitenkään erityisen vakuuttavasti.
Hola!
VastaaPoistaTulin tänne heti vastavierailulle, kun suinkin ehdin.
Hassua, mutta itsekin luen juuri Mankellia, tosin espanjaksi käännettynä. Taitaa olla järjestyksessä kolmas Wallander jo meneillään, La Leona Blanca (Den vita lejoninnan alkukielellä), ja täytyy sanoa, että tästä pidän ehkä eniten vaikka onkin tempoltaan hitaampi kuin edelliset. Syy miksi pidän on se, että Mankell on tähän osannut ujuttaa enemmän yhteiskuntakritiikkiä kuin edellisiin lukemiini, mikä tekee kirjasta monitasoisemman. Onhan se silti edelleen samanlaista dekkariviihdettä ja kevyttä lukemista, mutta antaa myös vähän jotain muutakin lukijalleen. Mankell on käsittääkseni asunut useita vuosia Mosambicissä, ja osaa kaiketi sen takia kuvata osuvasti Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaa paikallisten näkökulmasta.
Mankellhan on kirjoittanut näiden Wallanderien lisäksi myös muita, joista olen lukenut kirjan nimeltä Tea-Bag. Tätä voin kyllä suositella, käsittelee mm. siirtolaisuuteen liittyviä ongelmia ja ankeita kohtaloita.
VastaaPoistaKiitos vierailusta ja suosituksista! Jeh, Wallanderien hyvä puoli on se kyyninen yhteiskuntakriittinen osuus. Ainakin silloin, kun se ei toista liikaa itseään.