Tijgerrapo 1

Kävimme Rotterdamin filmifestareilla ihmettelemässä meininkiä (paljon isoa meininkiä!) ja katsomassa yhden leffan, israelilaisen A Hebrew Lessonin. Se olikin mainio! Parin tunnin dokumentti, jossa seurattiin maahanmuuttajia heprean alkeiskurssilla. Odotin jotain.. no israelilaisuuden pohdintaa tms., mutta kyse olikin yleismaailmallisesta uusien tulokkaiden elämän ongelmista ja riemuista. Meininki kurssilla oli aivan kuin meininki omalla alkeishollannin kurssillani viime vuonna. Paljon jengiä monesta eri maasta ja kaikilla eri hankaluudet, innokas, mutta tiukka opettaja, kulttuurieroista aiheutuvat pienet konfliktit, haparoivat ystävyydenalut. 

Filmi seurasi lähinnä kahta kiinalaista naista, yhtä venäläismiestä, yhtä perulaisnaista ja yhtä saksalaisnaista; heidän sopeutumistaan, kielenoppimistaan ja elämäänsä. Alkupuolella Annabel Saksasta kertoi, kuinka on vaikea olla vieraassa maassa varsinkin kun on itse vain "mukana". Omat kaverit ja läheiset ovat kaukana, ei ole kielitaitoa, ei ole työtä, ei ole sosiaalista kuviota tai turvaverkkoa, ja mieskin töissä pitkät päivät. Minähän nyökyttelin niin kiivaasti, että viereiset ihmiset kääntyivät katsomaan..

Filmin jälkeen iski hirmuinen päänsärky. Milloinkohan oppisin, että ihan oikeasti en voi jättää syömättä saati juomatta kahvia koko päivänä. Verensokerin tai kofeiinipitoisuuden laskusta seuraa rangaistus. Äkkiä kotiin ahmimaan spagettia ja buranaa ja kaatamaan kaffetta kurkkuun.