Lontoon-päivinä 2 ja 4 kävimme museoissa. Edellisillä reissuillamme on tullut koluttua lähinnä Imperial War Museumia (joka on todella mielenkiintoinen) ja British Museumia. Jälkimmäiseen päätyy toki aina uudelleen, mutta sen lisäksi halusimme jotain uutta. Jostain syystä en ole koskaan tullut käyneeksi Science Museumissa, mikä on hämmentävää, sillä olen viettänyt kuitenkin Lontoossa yhteensä nelisen viikkoa aikaa elämästäni, ja kyseinen museo on ihan selvästi aivan ykkösjuttu tällaiselle tekniikasta kiinnostuneelle puolinörtille.
Sinne siis.
Science Museum sijaitsee South Kensingtonin tuubiaseman lähettyvillä
Natural History Museumin vieressä. Museossa on päärakennus, jossa on viisi kerrosta, ja vielä kolmikerroksinen lisäsiipi. Eka kerros oli heti minulle kiinnostavin, sillä siellä sijaitsevat avaruusraketit ja muu avaruusskälä. Se, mitä varsinaisesti tahdoin katsomaan, on tässä:
Apollo 10:n komentomoduuli. Alus, joka on kiertänyt Kuun ja palannut takaisin. Ei mikään kopio, vaan ihan se aito. Täytyy myöntää, että tämän nähdessäni oikeasti mykistyin hetkeksi. Olen ollut tenavasta asti hyvin kiinnostunut avaruudesta ja varsinkin kuumatkoista; ala-asteen esitelmiäkin pidin Apollo-ohjelmasta ja luin asiasta kaikkia mahdollisia kirjoja. Ihan tämän takia kannatti käydä.
Mutta oli siellä muutakin. Aika paljon interaktiivista skälää Heurekan tyyliin. Niitä emme paljon testaileet, koska jokaisen vempaimen edessä oli iso lauma tahmatassuisia keskenkasvuisia läimimässä nappeja ja riekkumassa. Heillehän ne varmasti ovat enemmän tarkoitettukin..
Pari kerrosta oli omistettu lääketieteen historialle, yhdessä oli fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa ja tietokoneilua, yhdessä lentokoneita ja lentolaitteita ja sitten vielä jossain oli upea kokoelma laivojen moottoreita ja pienoismalleja. Paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen, ja kuten kaikki Lontoon isot museot, ilmainen.
Natural History Museumiin emme tällä kertaa menneet, sillä sen edessä oli oikein pitkä jono lapsiperheitä, ja olimme Science Museumin jälkeen jo aivan kuitteja ja ulkoilman tarpeessa. Se jäi siis seuraavalle kerralle. On kyllä kuulemma sekin oikein upea ja erinomainen.
Tiistaina oli vuorossa visiitti British Museumiin. Siellä olemme molemmat käyneet monta kertaa aiemminkin, mutta ei sitä koskaan saa kokonaan nähtyä. Paras taktiikka lienee valita pari kohdetta, joita katselee, ja sitten seuraavalla visiitillä pari lisää. Tällä kertaa minä keskityin katselemaan ihmisiä, jotka katselivat museota.
Aina jaksaa hämmästyttää se, kuinka tämäkin museo on ilmainen, ja kuinka iso osa näyttelyesineistä on aivan ihmisten ilmoilla käpälöitävissä. Onneksi mitään ei ole sattunut. Mekin saimme valokuvata kolhoilla kameroillamme ihan vapaasti, eikä kukaan edes halunnut vilkaista laukkuihin. Olin kuullut huhuja, että Lontoossa on nykyään tosi tarkkaa ja hankalaa terroripelon takia, mutta osoittautuivat huhut liioitelluiksi. Kyllähän joka puolella kaupunkia on valvontakameroita, ja kuulutukset metrossa varoittelevat jättämästä tavaroita mihinkään, mutta en minä mitään pelon ilmapiiriä havainnut. Lontoo on tottunut vaikka mihin, eivätkä lontoolaiset taida antaa pelotella itseään.
Museossa oli aika rauhallista. Koululaisryhmät piirsivät näyttelyesineitä.
Katselimme tällä kertaa vain ensimmäistä kerrosta ja Reading Roomia. Museon ulkopuolella turistit kuvasivat toisiaan museon edessä.
ja muut vain hengailivat.
Seuraavalle reissulle jäi seuraava kerros British Museumista, Natural History Museum ja uusi Churchill Museum + Cabinet War Rooms. Lontoosta ei taida nähtävä loppua kesken, vaikka siellä vierailisi kuinka monta kertaa.
