Kaikenlaista!

H lähti päivällä työmatkalle Espooseen ja minä kävin Schipholissa saattamassa. Koetan käydä siellä nyt suht usein siedättymässä, eli katsomassa, kun lentokoneet hyvässä järjestyksessä ja turvallisesti nousevat ja laskeutuvat, eikä mitään kamalaa tapahdu. Keli oli loistava, ja Schipholin näköalatasanne täynnä konebongareita. Näin neljä 747:n nousua ja lukuisia muita.

Schipholista lähdin Amsterdamiin ostamaan isotäti M:lle (hmm, heitäkin on kaksi, no, toiselle isotäti M:lle) salottisipulinsiemeniä. Ne löytyivät Bloemenmarktilta äkkiä, mutta niilinkaislaa en löytänyt, enkä onnistunut myöskään saamaan selville, mitä se olisi muilla kielillä. Nyt kun netistä katson, niin näyttää olevan latinaksi cyperus alternifolius ja hollanniksi parapluplant.

Opastin hetken päiväretkellä Amsterdamissa ollutta amerikkalaista perhettä, isä ja kaksi poikaa, kaikki aivan valtavan kokoisia ja ehkä itämaisen, ehkä etelämaalaisen näköisiä. Ei tarvinnut kysäistä, kun kertoivat olevansa Havaijilta. Juuri eilen tulin sanoneeksi H:lle, etten ole varmaankaan koskaan nähnyt aitoa havaijilaista (kun pähkäilimme reissua sinne). Nyt on nähty aito havaijilainen x 3. Kerroin heille, missä Dam-tori ja kanavat ovat. Toinen pojista kysyi, että "What about coffee shops and the ... the .. the ladies, where are they?" Isä katsahti kaveriin varoittavasti ja minä sanoin, että kyllä te niihin törmäätte..

Asemalla näin myös kauko-ohjattavan koiran. Ensin näin kauko-ohjaajan. Mies kulki ympäriinsä handsfree päässään ja tiuski handsfreehen "zit! zit! zit!" eli "istu! istu! istu!". Mietin kummissani, että ketä se puhelimen toisessa päässä tuolla tavalla komentaa. Sitten näin aivan toisaalla koiran, jonka päässä oli kummallinen kuulokeviritys. Koira ei tuntunut paljon kaukokomennoista piittaavan, vaan jolkotteli iloisesti ihmisjoukossa.

Otin kuvia Jordaanissa ja pitkin Amsterdamia. Pari ns. katujen miestä halusi valokuvattavaksi. Toivottavasti portretit onnistuvat (ja toivottavasti saan ilman H:n apua filmirullan kehityspurkin puolalle). Jäin myös kameran kanssa seisoskelemaan Leidsepleinille, kun siellä seisoskeli odottavan näköisinä monta muutakin ihmistä kameroiden kanssa ja tuijotti samaa ovea. Lopulta kävi ilmi, että ei sieltä kai kukaan ollut tulossa - joku oli vain ensin odottanut siinä kameran kanssa, ja muut olivat tulleet uteliaiksi ja tehneet perässä. Sama ilmiö, kuin jos tuijottaa taivaalle. Kohta kaikki muutkin tuijottavat taivaalle, eikä kukaan kehtaa kysyä miksi.

Söin kesän ensimmäisen jäätelön ja join kesän ensimmäisen terassikahvin. Paitahihasillaan tarkeni.

Palasin junalla kotiin. Junassa vieressäni istui varsin päihtynyt vanhahko hollantilainen nainen, jota keskustelutti kovasti. Ensin hän jutteli englanniksi käytävän toisella puolella istuneen meksikolaisen turistin kanssa. Rouva kertoi olevansa menossa lähiaikoina Suomeen, ja intoutui sitten kertomaan kaikkea Suomesta ja varsinkin suomalaisista. Ihastuneena hän selosti, kuinka suomalaisilla on sellaisia käteviä littania pulloja, jotka voivat olla vaikka metallia, ja joihin voi laittaa viinaa, ja sitten sen pullon voi laittaa taskuun! Ja sitten jos matkustaa vaikka taksilla, voi tarjota suoraan pullosta salaa naukut kaikille! Sen lisäksi hän kertoi, kuinka suomalaiset naiset ryyppäävät kamalasti ja pukeutuvat todella huonosti. Meksikolainen turisti jäi pois Leidenissä, ja rouva kääntyi puhumaan minulle. Juteltuamme hetken jouduin sanomaan jonkun sanan englanniksi, kun en keksinyt hollanninkielistä sanaa. Rouva hoksasi: "Ai, et olekaan täältäpäin, mistäs oikein olet?" Minä siihen, että Suomesta.. Rouvan silmät levisivät ja käsi nousi suun eteen. Vastapäisillä paikoilla istuvat kaksi nuorta miestä alkoivat tirskua. Samalla olimmekin jo Delftin kohdalla ja pääsin jäämään pois. Onnistuin pidättämään naurua junaneteiseen asti.