Lisserapo, kuvitettu

Hollannissa on huhti-toukokuussa tulppaanikausi. Tuolloin siis tulppaanipellot ovat väriloistossaan, tulppaanipuisto Keukenhof auki ja pellonvierustat täynnään turisteja. Ajanjakson paras ja värikylläisin osuus kestää pari viikkoa ja sen ihan tarkkaa ajankohtaa on vaikea ennustaa, se kun riippuu säästä. Viime keväänä tulppaanit olivat kovasti myöhässä ja tänä keväänä jonnin verran aikaisessa. Päätimme lähteä tulppaaneja katselemaan lähietäisyydeltä. Tähän on fillari paras keino.

Tulppaaneja ei toki kasva Hollannissa joka puolella. Meidän seudullamme niitä ei näy, mutta saman Zuid-Hollandin provinssin pohjoisimmissa osissa jo näkyy. Kunta nimeltä Lisse on loistava tulppaaninbongauspaikka, siellä on sekä peltoja että se kuuluisa Keukenhof. Päätimme siis yrittää polkea Lisseen. Viime vuonna kävimme ko. paikassa isovanhempieni kanssa vuokra-autolla, ja silloin matkaan kesti ruuhkineen tunteja. Zuid-Holland Fietsrouteplanner ilmoitti matkan pituudeksi noin 40 kilometriä suuntaansa.

Pyöräilyoloni ei ollut aamulla ihan paras mahdollinen. Olo oli vähän epämääräinen, ja kurkkukin lähes kipeä, mutta ei ihan. Mietin, että onkohan tässä jokin virus aluillaan. Ei kuitenkaan tuntunut väsyneeltä eikä varsinaisesti sairaalta, joten päätin lähteä polkemaan. Vähän tuo olon epämääräisyys kuitenkin tuntui matkantekoa haittaavan. Ihan parhaassa polkemiskunnossa en selvästikään ollut.

Ajoimme ensin Starrevaartin lintulammelle, mutta emme pysähtyneet siellä tällä kertaa. Löysimme mukavan kanavanrannan ja Leidschendamin pikkukaupungin. Kanava taisi olla Rijn-Schiekanaal, ja sitä pitkin liikkui rutkasti isoja ja pieniä veneitä. Syvyyttä oli varmaankin melkoisesti, sillä jahteja ja isoja purjeveneitäkin näkyi liikenteessä. Poljimme kanavanrantaa pitkin välillä melkoisessa ruuhkassa.

Näimme yhden kuolleen nokikanan (oli varmaankin jäänyt mopon tai auton alle) ja yhden elävän sorsaemon poikasineen. Pari lokkia otti matsia harmaahaikaran kanssa, niillä oli varmaan pesä lähitienoolla. Sivukanavissa oli hemmetin isoja kaloja. Onkiäijiä näkyi pääkanavallakin sen verran, että arvailimme sinne istutetun jotain isompaa kalaa.

Reitti jatkui Voorschoteniin. Siellä oli Vlietlandin ulkoilualue, jossa näytti olevan ranta, ratsastuspolkuja, fillarireittejä ja nakuilualue. Tällä kertaa ei nähty nakuilijoita, toisin kuin Delftse Houtissa vieraiden kera pyöräillessä. Voorschotenista seuraava kaupunki olikin jo Leiden. Ajelimme keskustaan ja pysähdyimme lounaalle. Torilta lähti juuri saapuessamme iso suomalaislauma, jonka tunnisti suomalaisiksi jo kaukaa. Liinatukkaisia lapsia ja silleen.

Leidenistä ajoimme eteenpäin ja aloimme ihmetellä, josko olisi järkevää jatkaa radanvartta vai kääntyä. Ajoimme sitten ensin radanvartta ja käännyimme vasta, kun kyltit ohjasivat Lisseen ja Sassenheimiin. Näistä Sassenheim tuli ensin vastaan. Se oli pieni kylä. Pääkadulla törmäsimme terassiin, jolla soitteli kovasti tutunoloinen kokoonpano. Kaksi kitaraa soittavaa parrakasta kaveria, toisella pitkät, vähän harmaantuvat hiukset ja hapsunahkatakki, toisella lyhyt tukka ja farkkurotsi. Kolmantena yhtyeessä vaaleatukkainen nainen. Teimme pikajarrutuksen ja jäimme hetkeksi kuuntelemaan. Soittivat vanhaa Dylania ynnä muuta ja lauloivat äänissä. Tiedoksi vain faijalle, sedälle ja tädille, että teidän kokoonpanolla on hollantilainen vastine Sassenheimin kylässä. Harmi, etten kehdannut ottaa kuvaa, mutta kovin tutunoloisia olivat he.

Sassenheimista vain eteenpäin ja Lisseen. Ensimmäiset kukkapellot tulivat hetikohta vastaan, mutta ne eivät olleetkaan tulppaaneja vaan hyasintteja. Huumaava tuoksu. Vähän myöhemmin löydettiin toki niitä tulppaanejakin, sekä turisteja tulppaanien keskellä.



Mun pitäis leikkauttaa tukka.



H on ihan pellossa.






Muutama hyasintti



Pyörimme aikamme pellonreunalla ja lähdimme sitten takaisinpäin. Fietsrouteplannerin lukema piti hyvin paikkansa, Lisseen saavuttuamme matkamittari oli näyttänyt noin neljääkymmentä. Jaloissa ei vielä tuntunut ollenkaan. Ajoimme takaisin Sassenheimiin, kuuntelimme taas yhden biisin (Billy levyltä Pat Garrett & Billy the Kid) ja jatkoimme matkaa. Pysähdyimme Leidenissä tällä kertaa jäätelölle, mutta pöhköinä emme juoneet mitään.

Voorschotenissa alkoi tuntua väsyltä. Söimme järven rannalla banaanit ja joimme pari kulausta vettä. En kyllä tajua, miksi ei ollut enemmän jano, ja miksi emme ymmärtäneet juoda tarpeeksi nestettä. Jatkoimme matkaa, kun alkoi tulla kovasti pilvistä. Pysähtelimme aina välillä katsomaan pieniä karitsoja, joista osa jopa poseerasi.



Vasta kuvien purkamisen jälkeen huomattiin, että etummainen lammetje pissii!

Leidschendamin jälkeen alkoi kyllä väsy painaa. Selkää pakotti, ja polkemisessa ei tuntunut olevan enää voimaa. Pyörittämisen sijasta poljin aina voimakkaasti muutaman kerran ja sitten lepäilin ja annoin fillarin rullata. Onneksi Hollannissa ei ole mäkiä. Dobbelplasille päästyämme olin jo varsin kuitti ja nopeus oli tipahtanut jonnekin 14 km/h paikkeille. Jaksoimme kuitenkin kotiin asti (intialaisten setien kaupan kautta, limua oli saatava) ja sitten olikin kiire syömään. Matkamittari näytti 82,5 kilometriä.

Tänään olo on ollut hyvin väsynyt. Menin eilen illalla aikaisin nukkumaan ja nukuinkin melkein yksitoista tuntia, mutta silti olo on puhki. Jalkalihakset eivät tunnu erityisen kipeiltä, mutta jalat ovat raskaan tuntuiset. Oikeaa käsivartta särkee, mutta se onkin se käsi, jonka päälle lauantaina rojahdin kaatuessani. En kaatunut tällä reissulla kertaakaan, mutta kerran oli lähellä - klassiset spedet, eli jalka irti polkimesta ja hidas kallistuminen väärälle puolelle, jonka sain oikaistua, mutta sillä kustannuksella, että poljin teki ilkeät mustelmat pohkeeseen. Veikkaan, että yliväsyydessä on osuutensa liian vähäisellä juomisella ja vähän flunaisella olotilalla. Tiedän, flunassa ei missään tapauksessa saa rehkiä.

Seuraava pidempi fillarointi suuntautunee toisaalle, ehkä Hoek van Hollandiin, mistä englanninlaivat lähtevät. Sinne pitäisi olla vain parikymmentä kilsaa suuntaansa. Vaikka satasen ajaminen lähiaikoina houkutteleekin, taidan ottaa maltillisesti ja katsella, miltä olo tuntuu parin lyhyemmän lenkin jälkeen.

Ja sitten käsittelemään kuvia sanojen väleihin..