Helsinkirapo

Hengasin ensin kolme ja puoli tuntia "sadetta pitämässä" Akateemisessa kirjakaupassa tutkailemassa tenttikirjoja ja "tenttikirjoja". Mukaan tarttui vain Kaarina Hazardin muistiinpanoja mediakulttuurista. Sitten siirryin ruumiinkulttuurivälineisiin ja kuolasin kalliita goretexvaatteita alennushintaan Partioaitassa. Kävin vielä hotkimassa pikainkkaria Namaskaar Expressissä ennen siirtymistäni miittiin, jossa tapasin Olan, Zepan, Kauran ja Kriisin. Seura oli henkevää ja terassikin melkein lämmin. Kiva oli nähdä, tyypit!

Lähdin vielä vilkaisemaan, mitä leffassa mahtaisi mennä, ja siellä menikin hetikohta Chunking Express. En malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä, vaan ostin lipun, jotta voisin nähdä kunnon valkokankaalta, kuinka Liang Chaowei juttelee saippualleen.

Nyt olen hetken asuntovahtina. Huomenna ja ylihuomenna tiedossa ystävien näkemistä, perjantaina suuntaan mummolaan.

Joehannus

Olipa erinomainen juhannus hyvässä seurassa Katumajärven rannalla. Nyt muutama päivä Helsinkiä.

Lisäys: katsokaa, osaan soutaa ja näyttää pölöltä yhtä aikaa!



Kuvan otti Ida.

Suomessa

Matka oli pitkä mutta sujuva. Kiitoksia kovasti kyydistä kyyditsijöille!

Grrh

Ottaisiko Veijo Sääennuste pois ne kaksi tippaa juhannuksen sääkartalta vähän äkkiä, kiitos.

Edit: Kiitos Veijo S! Nyt on perjantaille Hämeenlinnan kohdalle 17 astetta, pilvi ja aurinko, ja lauantaille iso aurinko, pieni pilvi ja 21 astetta.

Miitti?

Haluisko blogi- ja sfnetpersoonat, jotka mahdollisesti tämän lukevat, tavata vaikka tiistaina 26. pvä? Sopisko kelleen? Helsingissä? Jollain kivalla terdellä (ehdottakaa te)? Zepa? Kriisi? Anyone? (Jos ei aika skulaa, niin jotain muuta sopii ehdottaa - juhannusviikonlopun olen kuitenkin maalla, ja sen seuraavan viikon loppuosan oletettavasti eräässä pienessä itäsuomalaisessa rannikkokaupungissa 134 km Helsingistä. Ja jos ei nyt onnaa, niin elokuun alkupuolella voi koettaa uusintaa, lienen silloin taas pari viikkoa Suomessa).

Entä atkosjengin aikataulutukset? Ootteko kaikki lomautumassa, vai nähdäänkö vaiks 2.7.?

(Nämä ovat sitten vasta alustavia kaavailuja, koska mulla ei ole vielä paluulippuja, enkä tiedä, milloin palailen takaisinpäin. Mutta jos nyt aloittaa sumplinnan, niin eiköhän sitä jossain kohtaa saa jotain sovittua.)

Edit: nii, spostia en lue matkan aikana ti-to-aamu, mutta muuten kyllä.. kunnes sitten taas en juhannuksena. Siitä samasta vanhasta suomalaisesta puhnrosta tavoittaa kyllä.

17.6.

Onkos se nyt sitten pumpulihääpäivä, kun on kokonaista 2 vuotta?

Suomettuminen

Mitä sinne Suomeen pitääkään pakata mukaan? Ei kai mun oikeasti tarvitse ottaa takkia? Parit pitkät hihat.. (olen tainnut menettää todellisuudentajuni pohjoismaalaisen kesäsään suhteen)

Vein avokadon hoitoon ja ihmettelin hetken Oude Janin vieressä olevaa rantalentopallopeliä. Hätäilin, kun tekstarit eivät menneet perille H:lle, mutta myöhemmin selvisi, että tulivuorella ei vain ollut kenttää. Pienenä H kuulemma toivoi tulivuorta joululahjaksi, joten loistavaa, että pääsee nyt ainakin vierailemaan sellaisilla.

Lopun aikaa olen sitten lepäillyt ja lukenut. Lienee parasta saada tämä korvajuttu hiiteen ennen suomettumista. Huomenna menen tosin kantamaan muuttolaatikkoja.

Noin tsiljoona ihmistä pitäisi nähdä taas sitten Suomessa. Ehkä käyn jopa Tampereella. Varmasti ainakin Helsingissä, Kotkassa ja Hämeenlinnassa. Minkä kameran otan? Digin? Automaattijärkkärin? Manuaalijärkkärin? Perketti, pitää vaihtaa rahaakin, kun on noita eurottomia pikkumaita matkan varrella. No, hyvin ehtii, lähtö vasta tiistaina ennen kuin kukko raakkuu.. jotta ehditään aamuruuhkien alta pois Saksan motareille.

Juhuu

Valvoin yön korvakivun kanssa. Tämäkin vielä. Onneksi on sentään perjantai eikä vielä viikonloppu ja pääsen varalääkärille. Meillähän on ma-to omalääkäri, jonka mielestä korvatulehdusta ei koskaan, missään tilanteissa tarvitse edes vilkaista, ja perjantaisin sitten toinen lääkäri, joka taas tykkää jopa tutkia potilaita.

(Voikohan tämän nyt ajatella positiivisesti silleen, että se korva olisi varmaan ollut lentokoneessa sitten tositositosi kipeä, ja nyt säästyin siltä.. Ei voi.)

Edit: monikielinen tohtori Leung ("Chinese - no problem! English - no problem! Nederlands - no problem!") katseli korvia ja kaiveli niitä kamalalla tikulla muutaman minuutin (au!) ja totesi, että näyttää ihan molemminpuoliselta tulehdukselta. Tärykalvot "ihan sairaan näköiset" ja vasemmassa korvassa taas (vai vielä?) liimakorvan merkkejä, mutta oli kuitenkin sitä mieltä, ettei vielä syytä huoleen. Mä vain pelkään aina tuon vasemman korvan puolesta, kun siellä on se tinnituskin. Mutta nyt taas amoksisilliinia naamaan. Kysyin sitten arasti uteliaisuudesta, että "entä lentäminen" ja tohtori vastasi, että missään tapauksessa hän ei suosittele menemään lentokoneeseen ainakaan viikkoon. Laskun aikana voi tärykalvo puhjeta, mikä kuulemma ei ole kovin paha juttu (!), mutta kivulias, ja isompi huoli on, jos on sinuiittiakin samalla, kun siellä ei ole mitään puhkottavaa mitä kautta paine pääsisi tasautumaan.

Että pääkoppasysteemien kantilta varmaan ihan hyvä homma, etten ollut eilen kolmella lennolla. Nyt uskottelen itselleni niin.

Verotoimistolta tuli postia, mutta en nyt mitenkään saa selvää, onko tulossa palautusta vai pitääkö maksaa. Summa on joka tapauksessa €440. Siinä lukee "te ontvangen of the verrekenen" - kumpi tässä nyt sitten odottaa tilisuoritusta kummalta, me verotoimistolta vai päinvastoin? Eiku... olisikohan niin, että ne tarkistavat vielä, onko jotain muuta saatavaa menossa heillepäin, ja miinustavat sen tuosta rahasta? Ja jos ei, tulee sitten joskus palautusta €440? Minen ymmärrä veroja suomeksikaan.

H pääsi ehjänä mutta väsyneenä perille Waileaan. Posteriputki taas vain jäi normaaliin tapaan jonnekin matkan varrelle.

Delft ei olekaan lintukoto

Turvallisen tuntuisilla kotikulmilla tapahtuu kamalia. Lammaslenkkimme (siis sen pyöräilylenkin, jonka ovat täti O ja Riinakin ajaneet ja äiti kävellyt) varrella on maatalo, jossa hevostalli ja paljon laidunta. Pyöräilemme sen ohi noin viisi kertaa normaaliviikossa. Kyseisen maatalon isäntä löytyi viime perjantaina ammuttuna siitä lenkkitieltä. Hänet on ilmiselvästi murhattu. Paikallislehdessä arveltiin, että tapaus liittyisi jotenkin huumeskeneen ja muutama viikko sitten kaupungilla räjäytettyyn autoon.

(Ehkä lentäminen onkin turvallisempaa kuin kotikaupunkini kadut! :-p  )

Jänistin, siis olen jänö

H lähti työmatkalleen yksin. Vaikka pidin koko ajan noin tasavahvoina kaukomatkailuun pystymistä ja Suomen matkaa, niin silti olen jälkimmäisen vaihtoehdon valinnan syiden suhteen itseeni vähän helvetin pettynyt. Ja taitaa olla H:kin minuun pettynyt, vaikka kovasti koetti väittää, että ei ei.

Taidan mennä vetämään peiton korviin. Ensi viikolla sitten Suomeen, jos mersun takapenkillä on vielä tilaa. Majapaikkavinkkejä juhannuksen jälkeiselle viikolle otetaan vastaan jo nyt, kommentteja jänöydestäni ei mielellään. Hävettää muutenkin.

Suomeen on silti hyvä mennä.

reize reize

Luxemburg oli helteinen ja mukava. Ihmettelin Empun proggiksia ja kaupunkia. Törmäsimme suomea puhuvaan nepalilaisen ravintolan tarjoilijaan ja meistä valokuvia bluespubissa näpsivään turistiin. Teimme kunnon pub crawlin ja päädyimme retkeilymajaan vasta kahden jälkeen. Törmäsimme delftiläisiin "naapureihin" Unescon vesikasvatuslaitokselta. Söimme bhutanilaista juustoa ja otimme hyviäkin kuvia. Erinomainen lyhytreissu, siis.

Havaitsin juuri, että jos en jänistä, pitäisi olla lentokentällä alle 30 tunnin päästä. Lentopelkoisen itineraari: Amsterdam - Lontoo - San Francisco - Kahului - Denver - Chicago - Amsterdam. Minulla on kuitenkin vielä jänistysmahdollisuus, joka taas tarjoaisi ensi viikolle reitin Hollanti - Saksa - Puttgardenin lautta - Tanska - Öresundin silta - Tukholma - Ruotsinlaiva - Turku - Helsinki.

Paljon mieluummin pelkäisin vaikka hämähäkkejä. Tosin olen varmasti pelännyt ennen niitäkin. Sen lisäksi isoja laivoja, hissejä, puhelimessa puhumista, esiintymistä, korkeita paikkoja, neuloja, hammaslääkäriä. Kaikista noista edellämainituista peloista olen selvinnyt, mutta lentopelosta en päässyt edes yrittäessäni viimeksi siedättyä reitillä Helsinki - Amsterdam - Detroit - New Orleans - Memphis - Amsterdam - Helsinki. Siitä reissusta on kuusi ja puoli vuotta, ja muistan koneesta Helsinki-Vantaalla päästyäni sanoneeni kärsivälliselle matkakumppanilleni, että "nyt kun tästä selvisin, niin mun ei ihan oikeasti tarvitse enää lentää". Enkä sitten ole lentänytkään.

Tämähän on siis fobia. Se tarkoittaa, että tilastot lentomatkustamisen oletetusta turvallisuudesta eivät auta asiaa. Logiikalla ei ole pelon kanssa paljon tekemistä. Tietysti tietyissä asioissa tietäminen auttaa - kun tietää, mistä koneessa kuuluva laskutelineiden noston aiheuttama kolahdus johtuu, ei ehkä sen äänen kuullessaan mene paniikkiin - mutta sillä on kääntöpuolensakin. Lentopelkoisille on tyypillistä, että kaivetaan tiedonhalun varjolla detaljeja onnettomuuksista ja katsotaan Seconds from Disasteria NGC:ltä. Samalla toki kuvitellaan, että entä jos siellä olisin ollut minä.

Minulla on aika hyvä käsitys siitä, minkälaisia asioita tämän pelon takana on. Kyseessä on tyypillinen kontrollifriikin pelko. Minulle tyypillistä on, että haluan hoitaa kaikki asiat itse, koska en luota muiden hoitavan niitä kunnolla. Lentokoneessa minulla ei ole mitään mahdollisuutta olla edes varsinaisesti tietoinen siitä, mitä milloinkin tapahtuu. En näe pilottia, enkä kuule, mitä hän missäkin tilanteessa kommentoi (paitsi ehkä United Airlinesin koneissa, joissa matkustajat voivat kuunnella koneen radioliikennettä istumapaikoillaan). En tiedä, onko tilanne täysin jees vai sekunnin päässä katastrofista. Tästä johtuu myös, että voisin kuvitella helikopterilennon olevan helpompi homma, ja että isot laivat olivat joskus hermostuttavia, mutta pienessä veneessä ei mitään ongelmaa. Tahdon aina olla tietoinen siitä, mitä ympäristössä tapahtuu, ja olla valmiina reagoimaan. Tiedän senkin, mistä tämä piirre suunnilleen tulee, mutta ei siitä sen enempää - näiden asioiden muuttaminen perusluonteessani taitaisi olla aika pitkällinen prosessi, eikä siitä ole nyt apua tämän vuoden lentomatkustusten suhteen.

Sinänsä onnekasta, että junamatkan päässä on niin paljon kaikkea hienoa. Marseilleen matkustaa TGV:llä meiltä alle seitsemässä tunnissa, Pariisiin kolmessa, Lontooseen kolmessa, Berliiniin neljässä. Euroopassa on paljon nähtävää, jopa lentokoneita välttävälle. Lentoliikenteessä tökkivät fobiaseikan lisäksi myös sen saastevaikutukset. Mutta jostain syystä Havaijille ei helposti pääse laivalla, ainakaan kahden viikon konferenssi/lomayhdistelmän kontekstissa.

Hitto kun tää on hankalaa. Ihan oikeasti tässä on vielä sekin piirre, että minulla on aivan hillitön ikävä suomijuhannusta ystävineen ja saunoineen ja järvineen. Kattellaan nyt, mitä tässä nyt tapahtuu.
 

Valokuvatorstai 7.6.

Aiheena on kone.



Homesick Advice Bureaun kirjoituskone Luxemburgissa perjantaina 7.6. Kamera on Canon AE-1, linssi 50mm, vähän cropattu.

And then what?

Nythän tässä on tietysti se ongelma, että minä olin jo ihan asennoitunut muuttamaan ensi joulun kieppeillä Suomeen. H:n uusi työsopimus jatkuu tammikuun loppuun, ja pomoni ystävällisesti järjestivät minulle vielä sinne asti työstävapautusta Helsingin ylipoistolta. Siellä se duuni sitten kuitenkin kovasti minua odottaa, ja täytyy myöntää, että olen minäkin duunia kaipaillut.

Vaan tämä koulu. No, muuta ei voi tehdä kuin katsoa mitä tapahtuu. Onhan tässä aikaa ihmetellä. H:kaan ei saa tietää tammikuun jälkeisestä apurahatilanteestaan mitään konkreettista ainakaan ennen syyskuun loppupuolta. Jospa sitä koettaisi viettää kesää pähkäilemättä ja katsoa sitten syksyllä ja talvella, mitä tuleman pitää.

(Vaikka täytyy kyllä sanoa, että iso haave tässä täyttyi kun pääsin vihdoinkin opiskelemaan juuri tuota alaa... Kävin tänään viemässä paperit koululle ja heti olisi haluttanut jäädä sinne hengaamaan. Paikka on iso, sekava, sokkeloinen, epäsiisti, kaikin puolin ihana. Vähän kuin Kaapelitehdas sisältä.)

Hetki lomaa

Aatehistorian kurssin viimeinenkin tehtävä tuli palautettua ja nyt voi hieman hengähtää. Huomenna aamujunalla Luxemburgiin! Sitä ennen pitää käydä kirjastossa hakemassa junalukemista ja koululla viemässä papereita.

Piti kertoa vielä jotain sunnuntaisesta konserttimatkasta. Konsertti oli Heineken Music Hallissa, joka on Bijlmerin kaupunginosassa lähellä Ajaxin areenaa. Hyppäsin täpötäyteen paikallisjunaan Amsterdam Centraalilla. Aloin pian ihmetellä: kovasti jengiä menossa konserttiin, mutta.. Jengillä oli päällä sähkönsinistä glitteriä ja stetsoneita. Mietin, että kummaa porukkaa nämä paikalliset Tori Amos -fanit. Bijlmerin asemalle saavuttuamme nämä glitteritkin jäivät pois, ja kuljin sitten väkijoukon mukana. Aseman ulkopuolella porukka jakautui: oikealle kulkivat nämä siniset glitteröitsijät, ja vasemmalle mekkoihin ja doc martenseihin sonnustautuneet hahmot. Ei ollut vaikea päättää, kumpaa porukkaa seurata.

Glitteriväki olikin menossa Ajax-areenalle Toppersin konserttiin. Väkeä sinne kulki kuin pipoa, ja porukassa näytti olevan ihan kaikenikäisiä. Googlettelin Toppersia saadakseni tietää, mistä hemmetistä on kyse, ja löysin tällaisen kuvan:



Vaikuttaa.. hurmaavalta. Tietääkö joku hollannikas, mistä on kyse?

Pääsykoerapo

Lähdin siis eilen aamulla kolmen tunnin yöunien jälkeen hyvissä ajoin kohti Haagia ja pääsykokeita. Junamatka meiltä Haag Centraalille taittuu noin kymmenessä minuutissa, mutta lähdin silti melkein tunnin ennen alkamisaikaa, jotta olisin varmasti ajoissa. Asemalle tullessani alkoivat pahat aavistukset: asemalaiturit olivat aivan täynnä väkeä, ja junia ei näyttänyt kulkevan. Kohta kuulutettiin, että mikään ei mene Rotterdamiin tai tule Rotterdamista, sillä siellä on häiriö.

Haagiin menevää junaa ei kuulunut, vaikka näyttötaulun mukaan sen piti olla ajoissa. Kuulutus kertoi, että juna lähtisi justiinsa. Sitä ei kuitenkaan ilmaantunut. Tähän mennessä aikaa oli kulunut jo sen verran, että tiesin, etten enää ehtisi raitiovaunulla tai edes ruuhkassa kulkevalla taksilla perille. Ei auttanut kuin odotella.

Haagin toiselta asemalta tuli lopulta erikoisjuna hakemaan väkeä sinnepäin. Se taas ei kuitenkaan ajanut Centraalille asti. Juna pysähtyi vielä jonnekin välille muutamaksi minuutiksi ja saapui Haagin Holland Spoorille kello 9:25. Pääsykokeiden alkamisaika oli 9:30. Juoksin raitiovaunupysäkille ja hyppäsin siellä seisseeseen sporaan tarkistamatta, mihin se oli menossa. Kerrankin oli tsägää, ja spora meni kuin menikin Centraalille, jonne saavuin tasan 9:30. Sitten vielä eksyin KABK:n sokkeloiseen rakennukseen ja saavuin koehuoneeseen kello 9:45. Onneksi moni muukin oli junaliikenteen takia myöhässä.

Meitä oli ykkösvaiheessa paikalla ehkä 10. Esittelimme portfoliomme ryhmälle. Minä olin hikinen ja hengästynyt, minkä takia puhuin aivan mitä sylki suuhun tuo, mutta ehkä jotain asiaakin. Sitten meidät vietiin kiertokäynnille (jonka olin kokenut jo edellisvuonna), ja sen aikana opettajat katsoivat läpi kansiomme.

Tultuamme tuntia myöhemmin takaisin kansiot oli arvosteltu ja saimme palautteemme. Yleinen palaute tuntui olevan, että "tee lisää kuvia", "enemmän sarjallisuutta", "kokeile ensi vuonna uudestaan". Minulle sanottiin viimeisenä, että "sinun palautteesi on nyt vähän toisenlaista kuin muiden. Täällä alkaa parin tunnin päästä kakkosvaihe, voisitko jäädä tänne ja osallistua heti siihen?" Hämmennyin, mutta sanoin, että tietysti. Olin otaksunut, että pääsen ehkä kakkosvaiheeseen, mutta vasta 10.7. (Kakkosvaiheen kokeita on useita, sillä hakijoita on paljon.)

Hengailin koululla ja luin aatehistoriaa, kunnes kakkosvaihe alkoi klo 12:30. Siellä meitä olikin sitten jo 40. Meidät jaettiin ryhmiin ja laitettiin tekemään kuvanselitystehtäviä, kuva-analyyseja ja rajaustehtäviä. Yksi kerrallaan kutsuttiin opettajien haastatteluun. Samalla portfoliot jäivät opettajille, kotitehtävät taas piti pitää itsellään.

Parin tunnin jälkeen minut kutsuttiin haastatteluun. Haastattelutilanne oli aikamoinen inkvisitio. Tiukin oli ehdottomasti journalistisen linjan pääopettaja Marga Rotteveel. Minulta kysyttiin, että miksi oikein haluan valokuvaajaksi, miksi kuvittelen, että minun pitäisi päästä kouluun, mikä on historiani valokuvaajana, entä tulevaisuuteni, miten aion rahoittaa opintoni, miksi olen hollannissa, en hoe is jouw Nederlands jne. Olin aika hermostunut, mikä harmitti. Tilanteen laukaisi, kun Rotteveel tokaisi, että "Mutta sinähän olet kyllä tosi vanha opiskelijaksi" ja minua alkoi naurattaa. Mitään viitteitä opettajien ajatuksista en saanut.

Poistuin seuraavaan haastatteluun, jossa haastattelijoina oli yksi opettaja ja ryhmä vanhempia opiskelijoita. Tässä tarkasteltiin kotitehtäviä. Olin valinnut kommentoitavakseni journalistisia Ilkka Uimosen kuvia toisen intifadan väkivaltaisuuksista Länsirannalla ja otsikoinut ne tyyliin "Kamppailua Palestiinasta". No, kävi äkkiä ilmi, että yksi vanhemmista oppilashaastattelijoista oli armeijan käynyt israelilainen.. Hän ei kommentoinut sanavalintojani tai poliittisia näkemyksiäni, mutta puhui minulle kovin vähän nähtyään tehtäväni. Muut suhtautuivat varsin positiivisesti.

Toisen haastattelun jälkeen piti vain odotella. Meille oli kerrottu, että homma olisi valmis noin kello 16:30, mutta tuon ajan koittaessa oli vielä yli 10 ihmistä haastattelujonossa. Juttelimme ja laahustimme ympäri koulua. Muut kokelaat olivat muuten ihan lapsia. En tiedä mikä siinä on, mutta koulunsa päättäneet näyttävät nykyään 12-vuotiailta. Yksi heistä kysyi minulta, että "mitä sinä opiskelit silloin, kun olit nuori?" Teki mieli vastata, että oi voi, en voi muistaa, siitä on niin pitkä aika..

Joskus kuuden jälkeen opettajat ja vanhemmat oppilaat vetäytyivät tekemään valintaa. Meni vielä jotain tunti. Me istuimme käytävässä opettajien kokoushuoneen ulkopuolella ja koetimme kuunnella jokaista pientä risahdusta. Lopulta ovi avautui ja meidät kutsuttiin sisään. Opettajat lukivat sisäänpäässeiden nimet. Ne menivät aakkosjärjestyksessä, ja V-kirjaimen kohdalla ehdin jo apeutua, mutta sitten hännän huippuna luettiin minun nimeni (tai oikeastaan "tyli sarkovski", mutta tarkistettuani asian se oli sitten minä, päivän ainoa ulkkaripyrkijä). Opettajat tulivat taputtamaan selkään ja joku antoi minulle pahvimukillisen viiniä. Iski helpotus, hämmennys ja tavaton väsy.

Portfolioni voi muuten katsoa tuolta. Minulla oli setti portretteja, setti otsikolla "at the bookstore", setti otsikolla "at the museum", setti otsikolla "streets of london", setti otsikolla "dutch life" ja lisäksi pari kolme yksittäistä kuvaa. Nuo skannit eivät jotenkin näytä samalta kuin itse folion vedokset, mutta kyllä niistä jotain selvää saa. Suurin osa noista kuvistahan on esiintynyt blogissa. Viime vuonna minulle sanottiin pääsykokeissa, että "er is geen verhaal in jouw foto's", tänä vuonna se tarina sitten kai löytyi.

Hups

Minusta tulikin sitten taideopiskelija. Kuninkaallinen taideakatemia heitti minut aamun ykkösvaiheesta suoraan kakkosvaiheeseen ja sitten läpipäässeeksi. On vähän pöllämistynyt olo. Valokuvauksen opinnot (suuntana journalistinen/dokumenttikuvaus) alkavat kesän jälkeen.

Tori Amos & her piano

Joku juutuubasi improvisoinnin tältä illalta (mitään ei näy mutta jotain kuuluu):



Kyllä oli hyvä keikka. Vaan nyt kello tulee 3 ja minun pitää olla kuuden tunnin kuluttua pääsykokeissa. Rapoa siis enemmän huomenissa. Tässä vielä setlist:

Teenage Hustling
Bliss
Fat Slut
Smokey Joe
Body and Soul

*wig change*

Big Wheel
Liquid Diamonds
Improv/Spring Haze
Cornflake Girl
Doughnut Song
Caught A Lite Sneeze

*solo*

fun improv
Flying Dutchman
Winter

*band returns*

Father's Son
God
Code Red

*encore 1*

Precious Things
Tear In Your Hand

*encore 2*

Bouncing Off Clouds
Hey Jupiter

Meh

Tökkii nysvätä noita Kabkin pääsykoetehtäviä. Portfolio on jo jokseenkin valmis (on se ainakin hiton paljon parempi kuin viimevuotinen, vaikkei mikään huippu olisikaan), mutta nämä huisopdrachtit takkuavat taas kunnolla. Ehkä eniten siksi, että muistan, ettei niitä viime vuonna edes vilkaistu. Pitäisi kuitenkin saada jonkinlaiseen kondikseen ne tänään, jotta huomenna voisi viimeistellä. Huomenillalla olen menossa pitkästä aikaa kuuntelemaan musiikkia, ja sitä ennen pitäisi olla pinkka kasassa.

Niin, musiikkia: täällä on välillä vaikea suhtautua keikoilla käymiseen, koska valinnanvaraa on niin mahdottoman paljon koko ajan. Maailmantähtiäkin käy täällä ihan eri malliin kuin Suomessa. Jotenkin on sitten jäänyt keikkalistojen lukeminen kokonaan. Vaan nytpä täytyy mennä, kun Tori Amos esiintyy Amsterdamissa. En ole tosin kuullut viimeisimmältä tai sitä edelliseltä levyltä yhtään kappaletta, mutta toivon, että setissä on vanhojakin. Jos Tori soittaa kappaleen Cooling, niin se jo minulle riittää tekemään keikasta konserttilipun arvoisen.

Kylläpä hyydyttää.

Se olikin huijausta!

Munuaisenluovutustositeevee olikin kuulemma feikki. Osallistujat sanovat, että tarkoituksena oli kasvattaa elinluovuttajien määrää. Jostain syystä itse kuitenkin veikkaisin, että tarkoituksena oli lähinnä kasvattaa kyseisen tv-kanavan katsojien määrää.

Pöytäkoneen Fedora päivittyi seiskaversioon. Koneella näpräämisen lisäksi olen luuhannut pimiössä niin paljon, että kädet haisevat fikseriltä varmaan loppuiän. Sekä varannut yhden petipaikan hostellista Luxemburgista ensi viikon torstaille, ajattelin käydä pääsykoepaineiden helpotettua moikkaamassa Emppua ja olemassa turistina.

Samba!

Tässä muistoja parin vuoden takaa.. Kuvasuhde on vähän hassu, asianosaiset eivät oikeasti ole noin leveitä.



(Sori vaan, faija ja M, mutta oli pakko laittaa tämä juutuubiin hyvään talteen!)