Pohjoiseen, siis täältä katsoen. Eiku koilliseen.

Taas pitää pakata. En ole vielä kokonaan ehtinyt purkaa rinkkaa, kun pitää pakata laukku. Edessä hieman matkantekoa ja sitten vähän yli viikko mökillä. Matkalukemisena kirjastosta nappaamani uusi Potter, muunmuassa - kirjastontäti oli juuri tarroittanut sen, kun kävelin ohi ja katsoin anovasti, ja sain sen sitten heti mukaani. Olenkin tässä jo pari päivää väistellyt spoilereita, blogimaailmassa navigoimalla äkkiä pois aihetta käsittelevistä blogeista ja reaalimaailmassa vanhalla taatulla tavalla (sormet korviin, silmät kiinni, LAALAALAALAA). Pelkäsin, että houkutus ajaisi lukemaan kirjan jo ennen matkaa, mutta toissapäivänä ilmestynyt Civilization 4:n Beyond the Sword -lisäosa on pitänyt minut tiiviisti pelaamassa.

Huomisiltapäivästä lähtien minut tavoittaa sitten kätevimmin tekstarilla. Vaikka mökki kuulemma aikamoisessa varustelukierteessä onkin, tuskin siellä sentään wifiä vielä on. Ja ennen sinne saapumista pitää taasen matkustaa hitaasti pari päivää.

Ei näin

Kipitin puolitoista viikkoa vuoripolkuja ja poluttomia alueita ketterästi ilman vaurioita. Sitten tulin kotiin, kompastuin makuuhuoneessa alushousuihini ja venäytin varpaani. \\o/

Kotona

Kylläpä se junamatka kesti. Voikohan koko päivän junassa viettänyttä Appenzelleriä vielä syödä?

Helbronner & Aiguille du Midi

Lähdimme aamulla puoli seitsemän aikaan Italiaan tunnelin kautta. Sieltä ajelimme kolmella erittäin natisevalla ja keinuvalla vanhalla telekabiinilla ylös Helbronnerille. H ja Lionel jatkoivat kiipeämään Arrete de Rochefordille ja minä taas jäin hengaamaan Helbronnerille. Olin ainoa turisti siellä siihen aikaan; kaikki muut telekabiinitoverit olivat alpinisteja, ja lähtivät saman tien jäätikölle. Jäin siis hengailemaan Helbronnerille kymmenisen asteen pakkaseen keskenäni, mikä olikin aivan loistavaa. Yhdeksältä mesta tulvahti täyteen turistia. Lähdin panoraamaköysiradalla Geantin jäätikön yli Aiguille du Midiin kymmenen jälkeen, ja viihdyin vielä Midillä kolmisen tuntia. Sitten siellä alkoi olla hyvän näkyvyyden ansiosta niin infernaalisen täyttä, että laskeuduin telekabiinilla Planille. Kävelin vilkaisemaan Lac Bleun (entisellään), kiikaroin paria murmelia ja heittäydyin niitylle lukemaan kirjaa.

H puolestaan oli Lionelin rääkissä. Kolmen jälkeen iltapäivällä tapasimme taas Chamonixissa ja sen jälkeen olemme viettäneet lämmintä iltapäivää laaksossa. Niin se on taas: kun säät paranevat, lähdemme pois. Tänään näkyvyys oli täydellinen, ja kiipeilysääkin olisi ollut, jos ei olisi ollut todella isoa lumivyöryriskiä (ei toki siellä, missä H kiipesi - Lionel on vastuunsa tunteva opas). Riskistä huolimatta Taculilla ja Mont Blancilla näkyi jonoittain jengiä. Kaiken maailman pallopäitä ravaa vuorenrinteitä ylös ilman opastusta, ilman kunnon taitoja, parin päivän jäärautakurssien ja tietämättömyyden rohkaisemina. No, ehkä tänään kävi tsägä eikä kukaan kuollut. En tiedä. Pelastuskopteri on kyllä pörrännyt tuossa, mutta niinhän se aina. (Paitsi että just luin Hesarista, että viisi vuorikiipeilijää on paleltunut kuoliaiksi juurikin Mont Blancilla. Huokaus.)

Me lähdemme huomenna aamupäivällä kotia kohti, TGV kuljettaa vikkelään Lyonista melkein kotiin. Ja viikon päästä tähän aikaan olemme jo mökillä.

Huomenna kuvia tähän postaukseen, nyt on akkua enää 5% jäljellä.

Sataasataasataa

Tänään ei ole tapahtunut oikein mitään. Aamulla satoi, päivällä satoi, illalla satoi. H meni kiipeilemään sisähalliin ja minä haahuilin kaupungilla, joka tyhjeni puolenpäivän maissa, kun kaikki kaupatkin menivät siestalle. Huomiseksi on luvattu noin täydellistä keliä (mitä nyt lumivyöryriski on suurensuuri), mutta minulla on hieman lämpöä ja kurkku kipeä, joten näyttää tosiaan siltä, etten pääse pukemaan jäärautoja ja heiluttamaan jäähakkua tällä reissulla. Prkl.

Lähdemme kuitenkin aamulla Italian puolelle Lionelin autolla (Mont Blanc -tunnelin läpi) ja nousemme köysiradalla Courmayerista Helbronneriin. H ja Lionel lähtevät sieltä mountaineeraamaan ja minä hengailen ja matkaan sitten varmaan näköalaköysiradalla Aiguille du Midille ja sieltä takaisin Chamonixiin. Viime vuonna kävelimme Aiguille du Midiltä Helbronneriin.. näkemättä mitään, koska sää oli kauhea ja näkyvyys jäätiköllä pari metriä.

Ai niin: brittituristit miettivät, miten lausua Les Houches. "I think it's pronounced Lei Hussies".

Argentieren jäätikkö & Breventin järvi

Sateisista illoista huolimatta olemme päässeet täälläkin käveleskelemään. Eilen kävimme tökkimässä Argentieren jäätikönreunaa kepillä ja tänään ihmettelimme vuoristoeläimiä Breventin järven tienoolla. Tässä nyt ensin Argentieren jäätikköä:



Huomatkaa pikkiriikkiset ihmishahmot jäätikön päällä.

Eilinen kävely sujui vielä oikein hyvin, mutta tänään heräsin tukkoisena ja kurkkukipuisena, eikä kävelystä tahtonut tulla mitään. Oli ihan veto pois. Lämpöäkin ehkä hieman. En sitten tiedä, onko liikarasitus vai viirus iskenyt. Uni on ollut vähän kortilla, varsinkin kun meidän yläpuolellamme olevassa hotellihuoneessa mekkaloi joku suomalaisporukka.

Seuraava pari päivää oli tarkoitus tehdä hankalampia juttuja, mutta taitavat jäädä H:n heiniksi (ja hänenkin kohdallaan käytän veto-oikeutta ja kiellän tekemästä mitään kauhean vaarallista tai menemästä kauhean ylös; tänään pitäisi tulla ylhäällä lunta kunnolla ja lumivyöryvaara kasvaa). Saattaa siis olla, että minulla on kevyttä turismia ohjelmassa loppuaika.

En siis tänään tuntenut olevani kuin ketterä vuorikauris



vaan raahasin itseäni puoliväkisin hankalaa ja kivistä polkua ylös Brevent-järveltä telekabiiniasemalle. Huonon ilman pilvet lähestyivät, kova tuuli puhalsi ja oli kylmä. Mutta olihan sielläkin nähtävää, neljä ibexiä ja pari murmelia.

Tuohon edelliseenkin postaukseen lisään yhden kuvan..

Chamonix

Kävimme vielä Gonergratissa hammasratasjunalla aamulla - sää oli hieno, ja näkymätkin upeat. Olisi tehnyt mieli jäädä Zermattiin tutkimaan lukemattomia tuntemattomia korkeita polkuja. Aikataulu ei kuitenkaan antanut myöten, tai siis majoitusvalinnat, ja siispä siirryimme tänne Ranskan puolelle. Chamonix on entisellään, ja myös sää näyttää samalta kuin viime vuonna: sataa rankasti, ja vuoret ovat kokonaan pilvien peitossa. Tilanteen pitäisi kuitenkin ennusteen mukaan muuttua.

Majoitumme samassa vanhassa El Pasossa, joka on jonkinlainen lumilautailijalääv^H^H^Hhostelli. Vähän pudotusta Zermattin Alfasta, joka oli vähäisistä tähdistä ja OK hinnasta huolimatta aika luxu (puhdas ja siisti, huoneessa telkka, minibaari, kylpyhuone ammeella ja parveke, josta näkymä Matterhornille). Täällä huoneen ainoa erityispiirre on vankka homeen haju. Täytyy toivoa, että säät suosivat, niin ei tarvitse viettää aikaa sisällä.

H Gonergratissa:

Kleine Matterhorn

Kleine Matterhornilla, melkein neljän kilometrin korkeudessa, oli mammutteja.

 

Ilma oli tuulinen ja osin pilvinen, minkä takia oli ehkä ihan jees, ettemme lähteneet Breithornille valloittamaan ekaa nelitonnistamme. Kuvasimme vain Breithornia kauempaa.



Värjöttelimme hetken Kleine Matterhornilla kylmässä ja pakkasessa ja odotimme pilvetöntä hetkeä Matterhornin tienoolta, mutta sitä ei tullut. Ajelimme hurjalla telekabiinilla takaisin Trockener Steegiin kolmen kilometrin korkeuteen katselemaan jäätiköitä läheltä.



Jää on joskus sinistä.

Illalla piti vielä törsätä viimeiset frangit ravintolassa ja noitabaarissa (missä tällä kertaa ei ollut laumaa sveitsiläisiä hiihtoukkoja kommentoimassa H:n drinkkivalintoja, kuten eilen). Nyt ukkostaa ja sataa. Huomenna ehkä vielä jotain täällä ja sitten joka tapauksessa Chamonixiin.

Oberrothorn

Kävely Rothornin telekabiiniasemalta Oberrothornin huipulle oli rankka, mutta ei kamalan rankka. Yli kolmen kilsan korkeudessa on sopivasti viileä tallustaa. Ensin tuli parisataa metriä polkua alas, sitten jotain 580 metriä siksakkia ylös. Loppuvaiheessa vähän jyrkkää moreenia. Huippu oli hieno.



Ylös kipuamiseen meni tunti ja 15 minuuttia (15 minsaa vähemmän kuin opaskirjoissa) ja alas yksi tunti (sama aika kuin oppaissa). Ylhäällä vietimme tunnin, jonka aikana dramaattiset pilvet alkoivat kerääntyä ympärille.



Luvattua ukkosta ei kuitenkaan tänäänkään kuulunut, eikä edes sadetta. Huomiseksi harkitun Breithornin kipuamisen poistin ohjelmasta veto-oikeudella, kun kävi ilmi, että paikallisesta vuoriopastusmestasta ei saakaan pelastusvakuutusta, ja kun sääkin on vähän niin ja näin. Nyt jos huomenna onkin superhyvä keli niin ketuttaa.

Otin paljon mv-kuvia (myös sauvakävelevistä nunnista!) ja ne saan esille vasta kotona, mutta kyllä tällä digivermeelläkin selvästi dokumentointikäyttöä on. Illalla oli tarkoitus kuvata vuohien marssi laitumelta toiselle Zermattin keskustan läpi, mutta jostain syystä vuohia ei näkynyt eikä kuulunut. Ehkä huomenna?

Zermatt

Tänään siirryimme junalla Zermattiin. Matka ei ollut pitkä, mutta kesti kuitenkin 4 tuntia 20 minuuttia, kun junat kiertelivät vuoria ja suhailivat tunneleissa. Zermatt on kiva! Kuin Chamo, mutta sveitsinsaksaksi. Selvästi olemme siirtyneet etelämmäs, etelän ihmisten ja katolisten joukkoon. Sauvakävelevät nunnat ovat vänkä näky.

Pesimme pyykkiä ja hengailimme kaupungilla. Kävin valittamassa ahtaita vaelluskenkiäni kenkäkaupassa ja sain kuulla, että minulla on japanilaiset jalat: lyhyet, mutta leveät. Minä kun luulin niitä vain peruslättäjaloiksi. Kaupansetä sai myytyä minulle leveille tassuille tarkoitetut popot, ja nyt tallustus käy taas vähän paremmin.

Kuuntelimme kaupungilla kellopelisoittokuntaa ja hanuristeja, jotka eivät olleet ihan hanurista. Täällä on vähän Grindelwaldia viileämpää, onhan korkeutta jotain 1600, mutta silti aika lämpimät kelit. Huomenna vihdoin korkean paikan leiriä. Ajattelimme vilkaista Oberrothornin huipun, 3415m. Jos vain sää näyttää lupaavalta. Ei kiipeämistä, vain tallustamista. Yllättäen ei edes lunta eikä jäätä, vaikka korkea huippu onkin. Mutta aikaisin pitää lähteä, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi olla jo nukkumassa. On se kummaa tämä lomailu, kymmeneltä nugguun ja puoli seitsemältä ylös.

Ai niin, se Grindelwaldin hotellin suomalainen sauna: paras ulkomailla kohtaamani! Siellä oli kunnon löylykippo, toimiva kiuas, kylpytynnyri ja lepäilyalue. Tyypit selvästikin tajusivat homman nimen. Lämpöä reippaat 80 astetta ja viskomalla löylyä sai lisää.

Bäregg

Eikö Bäregg muka tarkoitakaan karhunmunaa? Joka tapauksessa tallasimme ko. paikkaan Pfinstereggin telekabiiniasemalta. Luulimme tallaavamme erääseen toiseen tönöön, mutta se tönö olikin kadonnut kartalta vuonna 2005 maanvyörymässä. Löytämämme tönö oli uudenuusi.

Tämä polku muistutti jo vuoripolkua; paikoin oli varoituksia kivivyöryistä ja huomautus, että korkeanpaikankammoisten ei kannata yrittääkään. Olihan siellä jyrkkää pudotusta, juu. Mutta myös upeat maisemat.

Grindelwald taitaa olla tältä erää tsekattu. Tänään vielä saunaan (majapaikkamme mainostaa Finnische Saunaa, joten pitäähän se taso testata) ja huomenna aamulla Zermattia kohti. Siellä ohjelmassa huomenna vain pyykinpesua ja turismia. Poluille sitten taas ylihuomenna, teipatuin jaloin. Veikkaanpa, että minä ja uskolliset Haltini eroamme tämän kesän jälkeen - voisi olla paremmin jalkaan sopivien vaelluskenkien aika.

Vaelluskenkää vaelluskengän eteen

Astetta rankempi päivä. Jotain yli 20 km kävelyä, 1360 m nousua, yhä hellettä. Grindelwaldista Grundin kautta Kleine Scheideggiin katsomaan isoja vuoria lähempää. Neljä tuntia tallasimme, ja saavuimme turistirysään. Mutta vuoret kyllä näkyivät läheltä.



Tässä edessä H, takana Eiger. Hengasimme turistien seassa aikamme ja jatkoimme sitten vielä Eigergletscherin lähelle ihmettelemään. Viides kävelytunti taisi kulua siinä. Takaisin Grindelwaldiin palasimme hammasratasjunalla, ja tallustimme vielä sen puolitoista kilometriä hotellillemme, joka on paikassa nimeltä Isch. Kuvasin suurimman osan päivästä mustavalkofilmiä, mikä tuntuu tavallaan vuorilla hassulta, mutta entäs sitten. Jotain vuoridigikuviakin sain sentään aikaiseksi. Tässäpä Jungfrau:



Grindelwald on varsinkin japanilaisia ja amerikkalaisia turisteja täynnään. Kyltit ovat saksan ja englannin ohella japaniksi, kuten usein myös ruokalistat ja kauppojen ilmoitukset. Suurin osa turisteista mennee Jungfraujochille, paikkaan, joka sijaitsee yli 3000 metrin korkeudessa ja jonne pääsee noin sadan euron (!!) hintaan vuoren sisällä kulkevalla junalla. Toki joitakin reippaita kulkee myös alempana poluilla, jotka ovat täällä paljon leveämpiä ja parempikuntoisia kuin esimerkiksi Chamonixissa - toki myös ruuhkaisempia ja ehkä niissä kuitenkin näin on vähän vähemmän fiilistä. Mukavia polkuja toki, ei siinä mitään.

Tämän päivän saldo: yksi rulla mustavalkoa, yksi gigainen kortti digiä, palanut vasen käsivarsi, kolme uutta rakkoa jalkoihin. H taisi ottaa kasapäin kuvia, minä keskityin kävelemään ja pysymään helteessä tolpillani.

Grrrrindelwald

Täällä on helle. Ensimmäinen polku kävelty. Ei ollut kuin ehkä 10 kilsaa, ei isoja korkeusmuutoksia, korkeus koko ajan jotain 2200 m. Mutta ei sitä olisi enempään pystynytkään; yöjunapaikkamme eivät olleetkaan couchetteja vaan jotain omituisia tuoleja, joissa ei ainakaan nukkumaan kyennyt. Eli univelkaa on, mutta sitä nyt tuppaa usein olemaan, korjautuu ajan kanssa, viimeistään ehkä mökillä sitten.

Tähän mennessä tapahtunut muuta: poltin niskan ja vasemman käden auringossa, kehitin pikkuvarpaaseen yhden pienen rakon ja havaitsin jälleen, että jostain syystä digijärkkärilläni otetut vuorikuvat ovat vähän hemmetin valjuja. Voihan se tietysti olla, että EnVainOsaa, mutta miksi osaisin filmillä ja digillä en? Digi ylivalottaa järestään, ja lisäksi värit näyttävät tylsiltä ja haaleilta. Saattaa siis olla, että kuvia tulee vähän hissukseen. Koetan saada jotain esiin, kunhan jaksan. Nyt pizzalle.

Vroooooom

Kohta lastaamme rinkat selkään ja lähdemme lättymaasta vuoria kohti. Olo voisi olla parempi - meni vähän myöhään A:n ja Z:n läksiäisissä. Vaan eiköhän tässä fiilis kohoa kun pääsee taas yöjunaan.

Hatsepsut

on vaikea sana.

Geert, Geert

A right-wing Dutch lawmaker wants women jailed for wearing the
head-to-toe Islamic robe known as a burqa, calling it a ''symbol of
oppression.''

Geert Wilders, whose Freedom Party has nine lawmakers in the
150-seat lower house of Dutch parliament, filed a proposed law change
Thursday that would make wearing a burqa in public a crime punishable
by up to 12 days jail.

''The burqa and niqab are a symbol of oppression of women,'' Wilders told The Associated Press in a telephone interview.

(Boldaukset ja alleviivaukset mun. Uutinen Expaticasta.)

Niin, mikäpä se olisikaan näppärämpi keino taistella naisten alistamista vastaan kuin pistää ko. alistetut naiset vankilaan? Sehän se auttaa! Vakavasti ottaen, niitä kauhistuttavia burqanaisia oli jonkun laskutoimituksen mukaan Hollannissa kokonaista muutama kymmenen. Jos Geert olisii oikeasti huolissaan näiden naisten alistetusta asemasta, miettisi hän varmaan sitäkin, mitä käy burqaan piilotetulle naiselle, kun tämä ei enää saa kulkea burqassa ulkona? Nainen piilotetaan burqan sijasta neljän seinän sisälle.

Mikä se olikaan vaarallista, mikä turvallista?

Hesarista poimittuja uutisia tältä päivältä:

Lentäminen on ollut tänä vuonna ennätyksellisen turvallista, kertoo tuore Flight International -aikakauslehti.

Kuuden kuukauden aikana ei ole koskaan tapahtunut niin vähän vakavia lentoturmia liikennemääriin nähden kuin tämän vuoden tammi–kesäkuussa.

ja

Kuusi vuorikiipeilijää on kuollut onnettomuudessa Sveitsin Alpeilla.

Uutiskanava BBC:n mukaan kiipeilijät saivat surmansa, kun lumivyöry osui heihin ja pudotti kiipeilijät monta sataa metriä alaspäin. Turman syytä tai uhrien kansalaisuuksia ei vielä tiedetä.

Onnettomuus tapahtui Etelä-Sveitsissä Jungfrau-vuorella.

Prkl lumivyöryt. No, onneksi me emme ole menossa lumivyöryvaarallisiin paikkoihin. Ahistaa nyt vain kovasti noidenkin kiipeilijöiden kohtalo. Olosuhteet ylhäällä ovat hurjat nyt; ensin on satanut rutkasti lunta koko alkukesän, ja nyt sitten ilma lämpeää todella nopeasti ja föhn on alkamassa puhaltaa. Lumivyöryriski on ihan hirveän suuri. Miksi he silti menivät?

Pakkuulista

- Retkihousut
- Kiipeilyhousut
- Vaelluskengät
- Lenkkarit
- Lämpökerrasto
- Ohut fleece
- Paksu fleece
- Goretakki
- 3 urheilupaitaa
- Pari tavallista paitaa
- Vaellussukkia
- Alusvaatteita
- Gaiterit
- Paksut hanskat
- Ohuet hanskat
- Pipo
- Aurinkohattu
- Shortsit
- Kävelysauvat
- Aurinkovoide
- Ensiapupakkaus
- Kompassi
- Kartat
- Taskulamppu
- Aurinkolasit
- Digieos ja filmieos, filmiä, 3 opiskaa
- Hasselblad SWC
- Lukemista
- Piirustuslehtiö
- Junaliput
- Passi
- Matkavakuutuskortti
- Pyykinpesuaine

Puuttuu:
- Jäähakku
- Zermattin alueen vaelluskartta

Ik mis alleen de Hema

Selailin otsikon kirjaa tänään kirjakaupassa. Siinä ulkohollantilaiset kertovat kokemuksistaan. Nimen voisi luovasti kääntää vaikka "Ikävöin vain Anttilaa". Jos minulta kysyttäisiin, niin kaupat ehkä eivät olisi se oleellisin kaivattava asia kotimaassa (paitsi Akateeminen Kirjakauppa, mutta se onkin asia erikseen..)

Juutuubissa silmiini osui taas traileri dokumenttielokuvasta, joka kertoo Hollantiin muuttaneiden ulkkaripuolisoiden kokemuksista. Tässä tämä:



Varmasti mielenkiintoinen leffa.

Käväisin Leidenissä hakemassa sveitsiläiset junaliput ja Haagissa asioimassa lukukausimaksuasioissa. Lukukausimaksu on vähän päälle 1500 euroa, ja sen saa takaisin, kunhan on EU-kansalainen ja alle 30 vuotta vanha. Heh heh. No, ei tuo nyt niin paha rasti ole. Pitäisi alkaa pakata. Johan tässä on melkein viikon kotona oltukin. Lauantaina yöjunaan, ja sitten puolitoista viikkoa seikkailua suunnalla Grindelwald - Zermatt - Chamonix. Breithorn (4164 m) siintää haaveissa, mutta tyydyn kyllä matalampiinkin paikkoihin (H ei tyydy). Sää on kai paranemassa, ja syytä onkin.

Väsy

Olen yhtäkkiä ihan väsy ja pufki, vaikka olen kotiin palattuani nukkunut 10 tuntia yössä. On pitänyt saada aikaiseksi vaikka mitä, mutta olen vain nuokkunut ja lukenut. Eilen piti jo polkea koululle, mutta ukkonen esti pyöräilyn ja lopulta myös junailun, kun salamaniskut katkaisivat junaliikenteen. Yksi salama zappasi sen verran lähelle (meidän taloomme?) että tunsin juuri ennen iskua tukkani nousevan pystyyn. Tänään on ollut ukkosrintamalla rauhallisempaa, mutta on sitä jyrinää riittänyt kuitenkin.

Kävimme Rotterdamin asemalla yrittämässä ostaa Swiss Flexi Pass -junakortteja, mutta eipä onnistunut. Takaisintullessa odottelimme junassa, joka ei vain lähtenyt. Lopulta junaan tulivat poliisit, jotka noukkivat mukaansa yksinäisen pienen sinisen repun ja lähtivät pois. Konnari kuulutti, että pelästynyt matkustaja oli havainnut repun ja soittanut pommipelossaan poliisit paikalle. Eipä tainnut olla tälläkään kerralla kyse terrrrrrorismista, vaan vain jonkun onnettoman unohtuneesta laukusta.

Illalla poljimme vielä pienen lenkin. Jouduin väistämään sinkoilevaa pupua. Jossain lähistöllä lienee pupugeneraattori, sillä pikkuisia pupusia on Delftin tienoo täynnään.

Hei hei, tilaajat 57 ja 56

Yhä vain näyttää pätevän, että tilaajia tulee lisää, kun en pitkään aikaan kirjoita mitään, ja lähtee pois, kun taas päivitän blogia. Mielenkiintoinen ilmiö. Viimeisen parin päivän päivityksillä pääsin eroon tilaajista 57 ja 56. Mutta mitäs tuosta.. ne lukevat, joita jaksaa kiinnostaa.

Olin eilen Piiliksen läksiäisissä ja oli hurjan mukavaa. Iltaan mahtui sekä pussikaljaa että visiitti Kurhausin oikein fiiniin baariin. Jouduin lähtemään aikaisin, koska väsytti armottomasti, ja jatkojen sijasta haaveilin tyynystä ja peitosta. Harmitti, koska seura oli hehkeää. Mutta ei sitä aina voi jaksaa hengata.

Tänään pääsimme vihdoin katsomaan Blijdorpin eläintarhan pieniä pandoja. Viimeksi Bokito-gorilla sotki suunnitelmat. Pandat olivat oikein aktiivisella päällä. Lisäksi kuuntelimme susien ulvontakonsertin ja tsekkasimme tiikerien ruokinnan. Tiikereillä on muuten pelottavan maaninen ilme. Pandat taas näyttävät kieltä.



Huomenna pitää mennä koululle setvimään pari paperijuttua ja kirjastoon palauttamaan pari kirjaa ja lainaamaan monta. Tai siis viisi. Lukujonossa on Robert Fiskin Libanon -kirja (jonka olen omistanut jo pitemmän aikaa, mutten ole saanut luettua) ja kesken Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli hollanniksi. Sain juuri loppuun Stephen Kingin tähänastisista kehnoimman (ja se on paljon sanottu se!) tekeleen nimeltä Lisey's Story.

Ensi viikon to do -listalla on myös vaellus- ja vuorikamppeiden pakkausta (ensi viikolla tähän aikaan olemme jo paikassa nimeltä Grindelwald), fillarointia, seuraavan suomimatkan reittipohdintaa, avokadon hakeminen hoidosta ja toimittaminen seuraavaan hoitoon, ja sitten vielä jotain tähdellistä, jota en juuri nyt kuitenkaan muista. Äsken se vielä mielessä pyöri.

Ai niin, muistuihan se. Pitää taas toimittaa kovalevy takuuvaihtoon. Maxtorin takuuvaihdosta vuosi ja kolme kuukautta sitten tullut 160-gigainen on ilmoittanut olevansa rikki. Filesysteemikin hajosi jo kerran, mutta sain fsck:lla fiksattua jotain. Onneksi on backupit. Nyt kun Seagate omistaa Maxtorin, voisi toivoa, että sieltä tulisi Seagaten levy tilalle - alan kyllästyä vuodessa hajoileviin Maxtoreihin.

Kuvia suomimatkan varrelta, osa 1

Menomatkalla Suomeen ehdimme harhailla hetken Tukholman vanhassa kaupungissa.



Siellä oli kesäistä ja ruuhkaista. Jengi söi jäätelöä.

7

Ulrika haastoi minutkin tähän joka puolelta Blogistania vyöryvään meemiin. Eli pitää kertoa seitsemän faktaa tai tapaa itsestään ja sitten haastaa seitsemän muuta blogaajaa. Kokeillaanpa.

1. Astun aina oikealla jalalla pois pyörän selästä. Jos koetan laskea vasemman jalan maahan ensin, menen helposti nurin. En osaa edes nousta portaita siten, että vasen jalka aloittaa. Olen siis erittäin oikeajalkainen.

2. En kuuntele nykyisin lähes ollenkaan musiikkia. Kotona meillä soi musiikki lähinnä vain jos H on yksin kotona, ja sekin on sitten hyvin vanhaa klassista. Itse en jaksa kuunnella mitään. Silloin harvoin, kun kaipaan taustaääntä, laitan taustalle puheohjelman tai TV:n. Lapsuudenkodissa oli noin koko ajan musiikkia, ja tulihan sitä nuorempana kuunneltua itsekin, mutta nyt ei enää.

3. Pelaan mielelläni urheilupelejä tietokoneella. Lätkä on ihan ykkönen, mutta kyllä futiskin menee, ja kaikki kaahauspelit. Jos PC:lle olisi ammoisten Winter Gamesin ja Summer Gamesin hyviä vastineita, pelaisin varmaan niitäkin.

4. Tein lapsena listoja kaikista asioista. Tuntemistani ihmisistä, nimistä, ohiajavien autojen rekisterinumeroista jne. Listasin ihan mitä tahansa. Nykyään kirjoittelen vain muistilistoja: mitä pitää ottaa matkalle mukaan, mitä pitää ostaa kaupasta jne.

5. Minulla oli pienenä mielikuvituskissa. Se istui aina siinä nojatuolissa, jolle joku meinasi istua.

6. Syön hyvin hitaasti. Opin tavan, kun minulla oli muutama vuosi sitten taas hammasraudat, ja se on jäänyt päälle. Muut lopettelevat jälkiruokaansa siinä vaiheessa, kun minä pureksin vielä huolellisesti perunoita.

7. Minusta on mukava purkaa laitteita osiin ja kasata ne uudelleen. Joskus saan jotain jopa korjattua. Joskus taas vain pyrin ottamaan selvää, mikä osa menee minnekin ja miten mikäkin toimii.

Onkohan ketään haastettavaa enää jäljellä, vai ovatko kaikki jo vastanneet tähän? Katsotaan.. Haastan Empun, J. Pekan, Riitan, Janskun , Oblomovin, Laurasen ja Paren.

Hajahuomioita kotimatkalta

Risteilymatkustaminen tosiaan taitaa olla vähentymään päin. Minulla oli naispaikka, ja sain koko neljän hengen A-hytin itselleni. Laiva oli tyhjähkö ja rauhallinen. Ravintolassa luki "Smakelijk Eten".

Hässleholmin pikajunasta puuttui yllättäen vaunu numero 15. Skånea puhuva konnari yritti sitä minulle hetken paikallistaa, mutta sitten levitti kätensä ja sanoi det finns ingen 15. Mutta ei se mitään, tilaa riitti.

Öresundjunaan on vaikea tunkea Roskilden festarin aikana. Jouduin seisoskelemaan Hässleholmista Köpikseen.

Kumisaappaat ovat muodissa. Roskildeen menevä nuoriso oli pukeutunut enimmäkseen kumppareihin. Ei tennareihin tai dokkareihin, vaan ihan aitoihin kumppareihin. Lisäksi nuorilla ruotsalaiskundeilla oli lököistä lököimmät pöxyt: koko kalsaripersanders oli näkyvissä, ja housunkaltaiset vyötetty pakaroiden alle.

Köpiksessä tuli vastaan tuttuja. Nyhavnissa on varmaan Pohjoismaiden kallein kaffe: 4,5 euroa.

Dusseldorfin yöjunassa minulla oli yläpeti. Juttelin hetken sekaisin saksaa, ruotsia ja hollantia matkakumppanien kanssa. En tarkoituksella, vaan siksi, että väsynä nuo kielet tuppaavat minulla joskus sekaantumaan, varsinkin, jos olen liikkunut samana päivänä sekä Ruotsissa että Saksassa ja lukenut samalla hollanninkielistä lehteä. Seurana oli muunmuassa opiskelija, joka oli matkaamassa Uumajasta kotiin Bochumiin. Hänelle yö junassa oli jo toinen peräkkäin. Ensimmäinen oli kuulemma kulunut tuolissa. Alapetien tyypit hölöttivät yöhön asti tanskaksi, mutta ihme kyllä sain nukahdettua ja heräsin kälätykseen vain ajoittain. Aamulla heräsin sateisessa Saksassa.

Dusseldorfin asemalla vietin 20 minuuttia, paikallisjuna Hollannin puolelle Venloon löytyi heti. Samaan junaan hyppäsi suomalainen pyöräilijäperhe, jonka miespuolisen jäsenen tunnistin heti vanhaksi atkos-helpdesk-kollegaksi ja koulututtavaksi. Vaihdoimme väsyneitä kuulumisia.

Ja Venlosta pääsinkin sitten jo kotijunaan. H odotti asemalla. Kotona on hyvä olla.

Suomesta jäi vielä aiemmin raportoimatta, että istuin iltaa ystävien kanssa _myöhään_ sunnuntaina ja tapasin työystäviä maanantaina, kumpanakin päivänä oli siis oikein vänkää. Nyt olenkin ollut pari viikkoa niin sosiaalinen, että hengaan tämän kuukauden lähinnä H:n seurassa. Paitti että on sitä parit kemut ehkä käytävä.

Rumbameemi

Peesu haastoi meemiin!

Nimeä kolme suosikkieläintäsi.

1. Punainen panda eli pikkupanda eli firefox. Upea eläin, varsinkin nukkuessaan puunoksalla kieli suusta ulkona.

2. Kettu. Se ny on vaan niin kiva.

3. Kissa, tietysti.

Jos saisit olla jokin soitin jossakin biisissä, niin mikä soitin ja missä?

Tori Amosin piano Pretty Good Yearissa.

Jos musiikkisi/kirjoittamisesi/valokuvauksesi olisi rakennus, millainen rakennus se olisi?

Vanha rautatieasema jossain päin Eurooppaa.

Haastanpa .. no, en tiedä kenet - itse kukin saa kokea itsensä haastetuksi!

Kotkarapo

Poljimme (vaari melkein-82-vee ja minä) 14 kilometriä fillareilla, teimme vastoja (tai vaari teki ja minä kuvasin), kävimme mummon ja serkun ja serkunmiehen kanssa fotonäyttelyssä, törmäsimme toiseen serkkuun ja serkunmieheen kadulla, joimme kaffet enolassa ja vietimme muutenkin laatuaikaa. Vähän pikainen visiitti mutta elokuussa sit taas.

Nyt on kova koti-ikävä.