Helbronner & Aiguille du Midi

Lähdimme aamulla puoli seitsemän aikaan Italiaan tunnelin kautta. Sieltä ajelimme kolmella erittäin natisevalla ja keinuvalla vanhalla telekabiinilla ylös Helbronnerille. H ja Lionel jatkoivat kiipeämään Arrete de Rochefordille ja minä taas jäin hengaamaan Helbronnerille. Olin ainoa turisti siellä siihen aikaan; kaikki muut telekabiinitoverit olivat alpinisteja, ja lähtivät saman tien jäätikölle. Jäin siis hengailemaan Helbronnerille kymmenisen asteen pakkaseen keskenäni, mikä olikin aivan loistavaa. Yhdeksältä mesta tulvahti täyteen turistia. Lähdin panoraamaköysiradalla Geantin jäätikön yli Aiguille du Midiin kymmenen jälkeen, ja viihdyin vielä Midillä kolmisen tuntia. Sitten siellä alkoi olla hyvän näkyvyyden ansiosta niin infernaalisen täyttä, että laskeuduin telekabiinilla Planille. Kävelin vilkaisemaan Lac Bleun (entisellään), kiikaroin paria murmelia ja heittäydyin niitylle lukemaan kirjaa.

H puolestaan oli Lionelin rääkissä. Kolmen jälkeen iltapäivällä tapasimme taas Chamonixissa ja sen jälkeen olemme viettäneet lämmintä iltapäivää laaksossa. Niin se on taas: kun säät paranevat, lähdemme pois. Tänään näkyvyys oli täydellinen, ja kiipeilysääkin olisi ollut, jos ei olisi ollut todella isoa lumivyöryriskiä (ei toki siellä, missä H kiipesi - Lionel on vastuunsa tunteva opas). Riskistä huolimatta Taculilla ja Mont Blancilla näkyi jonoittain jengiä. Kaiken maailman pallopäitä ravaa vuorenrinteitä ylös ilman opastusta, ilman kunnon taitoja, parin päivän jäärautakurssien ja tietämättömyyden rohkaisemina. No, ehkä tänään kävi tsägä eikä kukaan kuollut. En tiedä. Pelastuskopteri on kyllä pörrännyt tuossa, mutta niinhän se aina. (Paitsi että just luin Hesarista, että viisi vuorikiipeilijää on paleltunut kuoliaiksi juurikin Mont Blancilla. Huokaus.)

Me lähdemme huomenna aamupäivällä kotia kohti, TGV kuljettaa vikkelään Lyonista melkein kotiin. Ja viikon päästä tähän aikaan olemme jo mökillä.

Huomenna kuvia tähän postaukseen, nyt on akkua enää 5% jäljellä.