Kävely Rothornin telekabiiniasemalta Oberrothornin huipulle oli rankka, mutta ei kamalan rankka. Yli kolmen kilsan korkeudessa on sopivasti viileä tallustaa. Ensin tuli parisataa metriä polkua alas, sitten jotain 580 metriä siksakkia ylös. Loppuvaiheessa vähän jyrkkää moreenia. Huippu oli hieno.
Ylös kipuamiseen meni tunti ja 15 minuuttia (15 minsaa vähemmän kuin opaskirjoissa) ja alas yksi tunti (sama aika kuin oppaissa). Ylhäällä vietimme tunnin, jonka aikana dramaattiset pilvet alkoivat kerääntyä ympärille.
Luvattua ukkosta ei kuitenkaan tänäänkään kuulunut, eikä edes sadetta. Huomiseksi harkitun Breithornin kipuamisen poistin ohjelmasta veto-oikeudella, kun kävi ilmi, että paikallisesta vuoriopastusmestasta ei saakaan pelastusvakuutusta, ja kun sääkin on vähän niin ja näin. Nyt jos huomenna onkin superhyvä keli niin ketuttaa.
Otin paljon mv-kuvia (myös sauvakävelevistä nunnista!) ja ne saan esille vasta kotona, mutta kyllä tällä digivermeelläkin selvästi dokumentointikäyttöä on. Illalla oli tarkoitus kuvata vuohien marssi laitumelta toiselle Zermattin keskustan läpi, mutta jostain syystä vuohia ei näkynyt eikä kuulunut. Ehkä huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti