Astetta rankempi päivä. Jotain yli 20 km kävelyä, 1360 m nousua, yhä hellettä. Grindelwaldista Grundin kautta Kleine Scheideggiin katsomaan isoja vuoria lähempää. Neljä tuntia tallasimme, ja saavuimme turistirysään. Mutta vuoret kyllä näkyivät läheltä.
Tässä edessä H, takana Eiger. Hengasimme turistien seassa aikamme ja jatkoimme sitten vielä Eigergletscherin lähelle ihmettelemään. Viides kävelytunti taisi kulua siinä. Takaisin Grindelwaldiin palasimme hammasratasjunalla, ja tallustimme vielä sen puolitoista kilometriä hotellillemme, joka on paikassa nimeltä Isch. Kuvasin suurimman osan päivästä mustavalkofilmiä, mikä tuntuu tavallaan vuorilla hassulta, mutta entäs sitten. Jotain vuoridigikuviakin sain sentään aikaiseksi. Tässäpä Jungfrau:
Grindelwald on varsinkin japanilaisia ja amerikkalaisia turisteja täynnään. Kyltit ovat saksan ja englannin ohella japaniksi, kuten usein myös ruokalistat ja kauppojen ilmoitukset. Suurin osa turisteista mennee Jungfraujochille, paikkaan, joka sijaitsee yli 3000 metrin korkeudessa ja jonne pääsee noin sadan euron (!!) hintaan vuoren sisällä kulkevalla junalla. Toki joitakin reippaita kulkee myös alempana poluilla, jotka ovat täällä paljon leveämpiä ja parempikuntoisia kuin esimerkiksi Chamonixissa - toki myös ruuhkaisempia ja ehkä niissä kuitenkin näin on vähän vähemmän fiilistä. Mukavia polkuja toki, ei siinä mitään.
Tämän päivän saldo: yksi rulla mustavalkoa, yksi gigainen kortti digiä, palanut vasen käsivarsi, kolme uutta rakkoa jalkoihin. H taisi ottaa kasapäin kuvia, minä keskityin kävelemään ja pysymään helteessä tolpillani.
VastaaPoistaJos nyt täs vaiheessa kysyisin: oletkos sinä lukenut Maarit Verrosta? Sillä on aika paljon vuoristojuttuja ja muita asfaltoimattoman maaston tarinoita, ja mie kyllä tykkään niistä niin että itekin ihmettelen. Kun en kuitenkaan oo mikään kommando eli tuskin itse viitin liikkua bussipysäkille asti.
VastaaPoistaMä olen lukenut yhden kirjan joskus vuosia sitten (ja kerran melkein joutunut ko. henkilön tupareihin, mutta se on ihan toinen tarina..) Pitäisi tosiaan alkaa lukea niitä. Silloin, kun sen yhden luin, en vielä ollut yhtään innostunut mistään vuorilla tai maastossa käppäilyistä.