Ensimmäinen koulupäiväni

Otsikko kuulostaa ala-asteen kotiaineelta. Mutta kuitenkin.

Ensimmäinen koulupäiväni oli rankka. Kokoonnuimme kello 9:30 koulun kanttiiniin, josta meidät johdatettiin juhlasaliin. Rehtori piti puheen. Olin unelias, mutta pelkästään siitä ei johtunut, että en tahtonut saada rehtorin puolen tunnin puheesta yhtään mitään selvää. Hän nimittäin oli mumisija. Puhe kuulosti siis suunnilleen tältä: "Welkom allemaal muminaamutinaamuminaamutinaa. Ik zeg eerst mutinaamutinaamuminaamuminaamutinaa, en dan mutinaamutinaa. Dus muminaamutinaamutinaamutinaamuminaa. Daarna moeten jullie muminaamutinaamutinaamutinaa".

Sen verran sain selvää, että koulu on a) vanha b) hyvä c) pieni. Meitä täyspäi(väi)siä opiskelijoita on vain 600, jaettuna moneen eri osastoon: valokuvaus, graafinen suunnittelu, sisustusarkkitehtuuri, interaktiivinen media, muoti ja tekstiili, kuvataide. Koulu viettää tänä vuonna 325-vuotissynttäreitään.

Rehtorin mutinan jälkeen kansainväliset opiskelijat pyydettiin yläkertaan. Meitä oli 15, joista lisäkseni vain yksi valokuvauslinjalla. Olemme monikansallisia: Ruotsista, Norjasta, Sveitsistä, Malesiasta, Brasiliasta, Japanista, Puolasta, Turkista ja Suomesta. Meille kerrottiin käytännön asioita Hollannin oloista ja elosta, mikä minulle oli varsin puuduttavaa, kun olen ne asiat käynyt läpi jo kaksi vuotta sitten. Kävi kuitenkin ilmi, että opiskelijoille ilmaisen joukkoliikenteen lahjoittava OV-kortti on rajattu vain hollantilaisille opiskelijoille. En minä olisi sitä kai saanut muutenkaan; ikäraja siinäkin on 30. Meille kerrottiin myös, että Haagin poliisi voi tarkistaa halutessaan meiltä kadullakulkijoilta, josko meillä on mukanamme aseita. Saimme asiasta oikein monisteen.

Sitten seurasi lounas, joka oli vaaleaa leipää ja mössöä. Söin banaanin. Lounaan jälkeen meidät jaettiin opiskelualoittain, ja pääsimme kuulemaan varsinaista asiaa, eli foto-opiskelun yksityiskohtia. Meidät jaettiin kahteen eri luokkaan (minun luokkani on 1A) ja saimme lukujärjestykset. Eri aineita kuvailtiin meille, ja saimme monisteet, joissa kerrottiin, mitä meillä tulee olla työvälineinämme. Onnekseni en taida joutua hankkimaan mitään, paitsi tietysti ajoittain filmiä ja fotopaperia.

Lukujärjestystä seuraavien viikkojen lisäksi on projektiviikkoja ja matkaviikkoja. Joskus tässä seuraa matka Arlesiin, mutten todellakaan saanut selvää, milloin. Ehkä joku vielä kertoo uudestaan. Lisäksi osallistumme eri tavoin Haagin taideskeneen. Varsinaisilta oppitunneilta ei saa olla poissa eikä myöhästyä, 80% läsnäolo on vaatimus kurssin läpäisylle. Lukuvuosi jaetaan neljään eri periodiin, joilla on omat lukujärjestyksensä. Ensimmäisessä periodissa minulla on seuraavia aineita:

• Kunstgeschiedenis en fotografiebeschouwing (taide- ja fotohistoria)
• Vakorientatie (ammattiorientaatio, kehno käännös mutten nyt jaksa paremmin)
• Coaching (hölökohtainen ohjaus)
• Fotografie techniek (valokuvauksen tekninen puoli)
• FTEC werkgroep (edellisen työryhmäopiskelu)
• Digitale technieken (itsestäänselvyys)
• Algemene kunsttheorie (yleinen taideteoria)
• Beeldontwikkeling (kuvantuotanto)
• Fotografie introductie (valokuvaustaiteen intro)

Aikaisimmat aamut alkavat kello 8:50 ja myöhäisimmät illat päättyvät kello 18 tai 19 (tässäkään asiassa en ole selvästikään ihan kärryillä).

Kävi ilmi, että aiemmat valokuvauksen pääkoordinaattorit ovat juuri nyt lähdössä koko koulusta, ja molempien suuntausten (dokumentaari- ja kaupallinen valokuvaus) uudeksi koordinaattoriksi ja päävalmentajaksi tulee sama henkilö. Tämä kyseinen henkilö on syntynyt 1980-luvulla ja valmistunut vuosi sitten. Pitkä kokemus ei näemmä ole välttämätön...

Aine-esittelyn jälkeen olin aivan puhki, ja haukottelin leukani kipeiksi. Oli tullut nukuttua huonosti (siihen kun riittää se, että tiedän joutuvani heräämään herätyskellon ääneen aamulla), ja lisäksi on todella kovin kovin rankkaa pinnistellä koko päivä hollanninkielisenä. Jouduin venyttämään keskittymistäni äärimmilleen ja silti asioista meni hirveän paljon ohi. Ei tule olemaan helppoa.

Lähdimme pienryhmissä vielä vilkaisemaan haagilaisia kulttuuripaikkoja. Ensin kävimme TodaysArt -festivaalin toimistolla tutustumassa Olofiin ja festivaaliin. Kuuntelimme Olofin jutustelua, katsoimme videon viime vuoden festarista ja joimme tarjotut oluet. Olofin ja festivaalin tausta on Haagin talonvaltausskenessä. Tyypit valtailivat tyhjiä rakennuksia taide-, bile- ja konserttikäyttöön, ja homman kasvaessa Haagin kaupunki huomasi, että tämähän voisi olla ihan hyvä juttu tämä tällainen ruohonjuuritasolta lähtevä kansalaistaiteilu. Nykyään festari on jo iso ja kansainvälinen ja sponsoroitu.

Toinen paikka, jossa kävimme, oli keskeneräinen "kuvataiteellinen teatteri" ja monen taiteilijan työtila entisessä tehdasrakennuksessa. Siellä kipitti pari kaunista seropikoiraa taiteilijoiden taiteilun lomassa.

Sitten oli iltajuhlan aika. Scheveningenistä oli varattu käyttöömme Karavaan -rantaklubi, jossa musiikki soi ja ruokaa kannettiin noutopöytään. En jaksanut enää puhua hollantia, mikä aiheutti sen, että loppujenlopuksi en puhunut mitään kenenkään kanssa. Muut ulkkarit olivat kadonneet jonnekin. Päätin lähteä aikaisin kotiin, ei biletyttänyt. En nyt tiedä, miten sopeudun noiden juuri ja juuri parikymppisten joukkoon - jos tarvitseekaan. Yksi lähes ikäiseni itäeurooppalainen tuli vastaan (ja hän sanoi: "Thank God! You are even older than me.")

Huomenna meidät jaetaan taas randomilla pienryhmiin ja saamme näpertää jonkinlaisten poikkitaiteellisten pikkuprojektien parissa. Keskiviikko on tällä viikolla onneksi vapaa. Vaikuttaa siltä, että minulle rankinta tulee olemaan opiskelun sosiaalisuus; hollantilaiseen systeemiin kuuluu jatkuva keskusteleminen ja osallistuminen ja jauhaminen ja selittäminen, johon minulla mennee hermot muutamaan kertaan. Tänäänkin joka pienryhmäjaon jälkeen piti esiintyä ja esittäytyä kaikille, vaikka silloisen ryhmän ainoa funktio olisi ollut kävellä jonkinlaisessa laumassa yhtä jalkaa raitiovaunupysäkille.

Tulipas tästä nyt romaani. Mutta hyvä pistää muistiin asioita alusta lähtien. Muutaman rankan päivän jälkeen ei välttämättä enää niin muista.