Vaikka oli kyllä Suomessakin kivaa. Kesäkelit ja ehdottoman mukavia kesäjuttuja:
- vaarin kanssa kalassa käynti & affenten savustaminen Haikkolaisessa, aina kesän paras juttu
- mökkisaunan lämmittäminen
- sukulaisten ja ystävien tapaaminen
- mustikoiden poiminta
- kantarellit
- saaristo ja meri, vaikka melkoista levävelliä olikin
Nyt on vielä viikko lomaa ennen koulun alkamista. Pitäisi ostaa kova pyörälaukku koulumatkapyöräilyä varten, lähettää yksi kovalevy takuuvaihtoon, asentaa pari linuxia, pestä kovasti pyykkiä, lukea HY:n tenttiin, käsitellä ja vedostella siskon hääkuvia yms. pientä. Olin suunnitellut meneväni rannalle löhöämään huomenna tai ylihuomenna, mutta unohdin, että se, että suunnitellessani asiaa oli ympärillä helle, ei toki tarkoita sitä, että täällä ja nyt sellainen olisi. 16 astetta ja tuulista. Toisaalta ihan sopivaa Suomen helteiden jälkeen.
Kaupungilla näytetään järjestettävän taas kemuja. Opiskelijoilla on jo fuksiaisrekvisiittaa pitkin katuja (apua, olenko minäkin taas fuksi?) ja jotain muutakin on meneillään, sillä torin keskellä on taasen lava. Juhlaton kesäviikonloppu taitaakin olla Delftissä kummajainen. Sopii mulle.
"Mitenkäs sitten jos joskus vielä muutamme johonkin kolmanteen maahan - kaipaanko aina niihin kaikkiin toisiin paikkoihin?"'
VastaaPoistaAjoittain sitä kaipailee niihin toisiin maihin, vaikken olekaan asunut kuin Suomessa, Englannissa Ja Ruotsissa, niin silloin tällöin iskee kaukokaipuu, kumma kyllä eniten se kaipuu iskee niihin maihin joissa ehti viettää vain puolisen vuotta (Portugali ja Ranska).
Onneksi nykyisin matkustaminen on niin halpaa että sitä voi lyhyelläkin lomalla käydä verestämässä muistoja ja äkkiä muistaakin miksi sitä muutti pois ko. maasta... ja taas on hyvä mieli :-)
Siis tarkennetakoon sen verran että lasken _asumiseksi_ vain vähintäin vuoden-parin asustelun, siksi nuo Portugali & Ranska eivät ole _asuttujen_ maiden listallani. Mutta juuri niihin se kaipuu useimin iskee, johtuneeko siitä ettei ehtinyt kunnolla näkemään huonoja puolia?
VastaaPoista
VastaaPoistaAika jännä, mulle tuli nimittäin juuri tänään kova kaipuu kotiin - siis Meksikoon. Siellähän se koti tällä hetkellä on... Luulen, että ainakin tällä kertaa kaipuu johtuu yksinkertaisesti siitä, että Suomessa reissatessa viettää aikamoista matkalaukku elämää ja vain yksinkertaisesti kaipaa vähän omaa rauhaa, ja sitä, ettei tarvitse koko ajan olla menemässä jonnekin tai tekemässä jotain. Mutta kun taas olen Meksikossa, tulee välillä kova koti-ikävä - Suomeen. Tuttu tunne, siis.
VastaaPoistaJuu, se matkalaukkuelämä kyllä käy tökkimään. Se, että on koko ajan liikenteessä, ja nukkuu ihmisten vuodesohvilla. (Ei silleen etteikö meistä olisi ihanaa että kaikki kivat ihmiset päästävät meidät vuodesohvilleen; siitä olemme toki kovin iloisia!) Omaa sänkyä ja itsekseen olemista tulee ikävä. En osaa oikein erotella, kuinka paljon tuosta koti-ikävästä sitten on kotiolojen kaipuuta ja kuinka paljon Hollannin kaipuuta.
Tuttuja ajatuksia!
VastaaPoistaMinä en hirveästi ole Suomeen vielä kaivannut. Vaikka on niitäkin hetkiä ollut! Mutta ne ovat aina menneet ohi. Keväällä, tai noh, talvea se oli, tuli tunne että on ihan pakko päästä, onneksi mies sai järjestettyä minut ja tytön Suomeen hetkeksi :D
Suomessa sitten olikin koko ajan ikävä kotiin.. Ja hassuinta kai oli se, että kaipasi sitä toista kieltä! Vaikka täällä ollessa kaipaa suomenkieltä, etenkin sitä, että oisi kirjasto, josta saisi kuinka paljon vaan _suomen_kielistä lukemista ;)
Tyttökin alkoi puhua Suomessa saksaa minulle, vaikka kotona aina puhutaan suomea. JA siitä on pidetty kiinni.
kyllä ainakin mulle tuli ikävä molempia muita siinä kolmannessa paikassa - ja yhtäkkiä niitä koteja olikin enemmän kuin kolmessa maassa tai kaupungissa. päätin alkaa vastustaa kotiutumista. niinpä saksasta kotoisaa oli enää berliinissä - eikä se edes ole kunnolla saksaa - vaan ainakin mulle semmoinen kansainvälinen zone jossa pyrin puhumaan kavereiden kanssa englantia enkä saksaa. ;-)
VastaaPoistaja nyt toivon, ettei tarttis muuttaa mihinkään uuteen paikkaan. nämä kodit riittäisivät ihan hyvin!