Chic oli länsigötanmaan pystykorva, tosin viimeiset vuotensä lähinnä länsigötanmaan puolipystykorva, kun toinen korva lerpahti. Ehdimme koirun kanssa viettää vielä kovasti aikaa viimeksi Suomessa käydessämme, silloin hauva oli vielä kovin hyväkuntoinen ja pirteä. Mutta äkkiä se menee vanhalla koiralla kunto kun on mennäkseen. Olen kuitenkin onnellinen, että saimme koiraa vielä kuukausi sitten kovasti mökillä halia ja rapsuttaa. Jäi paljon hyviä muistoja, joita voi kohtsillään ajatella, kunhan iso murhe hiljalleen laantuu.
Otan osaa autuaammille oravanjahtausmaille siirtymisen johdosta. Vaikka uutiset olivat ikäviä, oli kuitenkin kiva nähdä kuva koiruudesta itsestään. Hänestä kun on ollut paljon puhetta.
Kuva on viime kesältä. Tuo viikinkikoira riekkui kuten aina ja heitteli huvikseen kuperkeikkoja. Oli myos jostain syysta oppinut ulvomaan kuin susi. Mentiin sen kanssa katsomaan naapurin lampaita, mutta ne olivatkin urhean paimenkoiran mielestä niin hurjia otuksia että piti mennä Tuulin selän taakse piiloon.
(Welshin Corgit ovat sukua l.g.pystykorville siitä sama ulkonäkö)
Katselinpa tuossa eilen illalla chickin pentukuvia albumista ja otin pari lasia vanhuksen muistoksi. Ei tullut hänestä mitään lammaskoiraa koskaan vaikka kyllähän hän näykki nilkoista silloin pienempänä. Snif.
VastaaPoistaViistoista. Iso ikä pienelle koirulle. Osanottoa!
Voi, miten kaunis koira ja kuinka viisas katse. Olen tosi pahoillani; tiedän kokemuksesta, että koiran poismeno on ihan yhtä surullista kuin ihmisen.
VastaaPoista(Tämä koiruus oli ilmeisesti Welsh Corgi Pembroke, jollen pahasti erehdy.)
VastaaPoistaOi mikä koiruus! Ihana ilme ja lurppakorva. Olen pahoillani. Surullista kun oma koissu on pois.
VastaaPoistaChic oli länsigötanmaan pystykorva, tosin viimeiset vuotensä lähinnä länsigötanmaan puolipystykorva, kun toinen korva lerpahti. Ehdimme koirun kanssa viettää vielä kovasti aikaa viimeksi Suomessa käydessämme, silloin hauva oli vielä kovin hyväkuntoinen ja pirteä. Mutta äkkiä se menee vanhalla koiralla kunto kun on mennäkseen. Olen kuitenkin onnellinen, että saimme koiraa vielä kuukausi sitten kovasti mökillä halia ja rapsuttaa. Jäi paljon hyviä muistoja, joita voi kohtsillään ajatella, kunhan iso murhe hiljalleen laantuu.
VastaaPoistaVoi toista... onpa surullista. Otan osaa.
VastaaPoistaOtan osaa autuaammille oravanjahtausmaille siirtymisen johdosta. Vaikka uutiset olivat ikäviä, oli kuitenkin kiva nähdä kuva koiruudesta itsestään. Hänestä kun on ollut paljon puhetta.
Kuva on viime kesältä. Tuo viikinkikoira riekkui kuten aina ja heitteli huvikseen kuperkeikkoja. Oli myos jostain syysta oppinut ulvomaan kuin susi. Mentiin sen kanssa katsomaan naapurin lampaita, mutta ne olivatkin urhean paimenkoiran mielestä niin hurjia otuksia että piti mennä Tuulin selän taakse piiloon.
VastaaPoista(Welshin Corgit ovat sukua l.g.pystykorville siitä sama ulkonäkö)
VastaaPoistaKatselinpa tuossa eilen illalla chickin pentukuvia albumista ja otin pari lasia vanhuksen muistoksi. Ei tullut hänestä mitään lammaskoiraa koskaan vaikka kyllähän hän näykki nilkoista silloin pienempänä. Snif.
VastaaPoistaMun pitää katsella joululomalla niitä pentukuvia, en ole koskaan nähnyt..
Todella kaunis koira! Ja pitkäikäinen! Olen tosi pahoillani.. oman rakkaan koiran poismeno jättää ison ikävän sydämeen..
VastaaPoistaPaljon lämpimiä ajatuksia!