7.9.07
Pavarotti
Pitää kertoa yksi Pavarotti -muisto. Olin vuonna 1998 reissussa Euroopassa, en ollut silloin vielä reissannut paljon ollenkaan, ja päädyin Pariisiinkin. Siellä kävelin hotellilta pari korttelia, kunnes yhtäkkiä näin Eiffel-tornin ja oikeasti haukoin henkeä: siinä se on, ja se on ihan oikeasti olemassa! Ja minä olen päässyt tänne asti sen näkemään! Jatkoin matkaa tornin lähelle, ja huomasin, että sielläpä oli lava. Iso lava. Odotettavissa oli siis konsertti.
Odottelun jälkeen lavalle tuli orkesteri ja lopulta kolme isoa miestä. Alkutahtien jälkeen, kun laulu alkoi, tajusin kuuntelevani kolmea tenoria. Pariisin ilta hämärtyi hiljalleen, ja minä seisoin siellä, katselemassa Eiffel-tornin välkkyviä valoja ja kuuntelemassa, kuinka Pavarotti lauloi Nessun dorman. Jotenkin se oli uskomatonta, ei sellaista kuvitellut itse näkevänsä ja kuulevansa. Sitä kun nyt muistelee, saa vieläkin selkäpiihin kylmiä väreitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
VastaaPoistaOih, kadehdittavan hienoa. Pavarottin Nessun dormaa parempaa ei minulle ole ollut olemassa pitkään aikaan.
VastaaPoistaSe ny vain on hieno.
Oi, hieno mielikuva. Täydellistä. Just semmonen että jos ton kohtauksen näkis leffassa niin rupeis itkettämään, ja sit vtuttas ku itkettää, koska se on vaan niin tyttöä :-D
VastaaPoista*snif*
VastaaPoistaJuu, aika tyttöä. :-)