Taide tänäpänä

Kiireinen lauantaipäivä. Ensin kävin kirppiksellä; tarkoitus oli vain jatkaa niitä helkatan hipshotteja, mutta sorruin varsinaisiin heräteostoksiin. Ensin tarttui mukaan Polaroid-kamera 90-luvun alkupuolelta. Halpa kamera - 6 euroa - mutta sitten järkytyin, kun kävin ostamaan siihen filmikasetin. 10 kuvan kasetti maksoi 17 euroa! Tulee huonolaatuiselle polaroidkuvalle hintaa. Ehkä siitä on iloa kuitenkin. Fotasin Haagia polaroidilla ja mietin, tehdäkö neljän kuvan sarjatehtävä Nieuw Centrumista kököllä Polaroidilla vai huippuhienolla Hasselilla. "Now you're zinking about form and not image," sanoisi valokuvausopettajani, jolla on aksentti osapuilleen kuin Rene Artois'lla.

Toinen heräteostokseni oli kitara. Omat soittimemme (kaksi kitaraa, yksi sähköbasso ja yksi cembalo) ovat muiden hoivissa Suomessa, joten olen ollut soittamatta pari vuotta. Nyt hankin kirpparihintaan pienen kivan nailonkielisen mukavaäänisen kitaran. Onkohan tämä jotain ostosterapiaa? Säädänkö stressitasoa shoppaamalla? Jos näin on, niin ei hyvä; ei minulla ole sellaiseen varaa, olettaen, että stressiä on hieman jatkossakin. Tai sitten mietin taas turhia, sillä olenhan ikipihi.

Iltapäivällä lähdimme TodaysArt -festarille. Olisimme tosin voineet lähteä vasta myöhemmin, sillä mitään ei tapahtunut ennen kello kahdeksaa illalla. Ehdimme palloilla Chinatownissa katsomassa juhlia (paikalla oli myös lava, jolla kiinalaiset tädit kepittivät toisiaan karaokessa) ja harhailla ympäri Haagia. Festariannista tsekkasimme KABK:n fotaajien videoinstallaation, art&media -osaston vilkkuvaloja ja ääniä, pari DJ:tä ja yleistä suureellista valoheijastelua. Lisäksi minä kävin vilkaisemassa KABK:n vaatesuunnitteluosaston muotinäytöstä, joka oli kumma. Lavalla istui kuutisen tyttöä meikattavana kampausviitat päällä. Heidän takanaan, pimeässä, kulki aina välillä malleja erikoiset vaateluomukset yllään. Parinkymmenen minuutin kuluttua meikattavat tytöt nousivat ylös, heittivät viitat yltään ja antoivat yleisön katsoa vaatteitaan noin viisi sekuntia. Sitten he kävelivät pois lavalta. Siinä se sitten kai oli? Väki jäi hämmentyneenä vilkuilemaan lavalle, mutta ei sinne tosiaan enää kukaan palannut. Olikohan tämä nyt jotain postmodea?

Minulla oli vapaa pääsy kaikkialle, sillä ranteessani luki "pers". Varsin harhaanjohtavaa mainontaa.

Festarin pääanti vaikutti olevan konemusiikin puolella ja alkavan noin kello kahden aikaan aamuyöstä. Ei vanha jaksa; palasimme kotiin kymmenen jälkeen. Vähän sekava kuva jäi siitäkin vähästä, jonka onnistuimme näkemään. Tai sitten minä en vain ymmärrä nykytaidetta.

Huomenna pitää käsitellä kasa kuvia ja pistää eteenpäin, sekä käsitellä kasa kuvia ja printata koulutehtäviksi. Ei sentään tarvitse herätä aikaisin.