Na de vakantie

Syysloma oli ja meni. Tein kasapäin koulujuttuja. Luin hieman hömppää kirjaston fiktiohyllystä. Viikonloppuna meillä oli vieras Suomesta ja H:lla samaan aikaan flunssa. Tällä viikolla pitäisi hankkia joululomamatkaliput; enää noin 53 päivää niin pääsen Suomeen käymään.

Tänään alkoi beoordeeling eli arvosteluviikko. Kaksi ensimmäistä ainetta jo takana, vakorientatie ja kunst- en fotografiegeschiedenis en -beschouwing. Molemmista pääsin läpi, ekasta kehuilla ja tokasta huomautuksella, että olisi syytä käyttää vähän enemmän analyyttista terminologiaa kuva-analyysissa ja lisäksi perustella subjektiivisestikin, miksi on juuri tietyn analysoitavan valinnut. Minä kun kirjoitin tehtäviäni samalla viikolla, kun kirjoittelin jotain yliopistolle päin, ja niihin juttuihinhan ei subjektiivisuutta saisi tekstiin asti eksyä. Pitää muistaa pitää eri opiskeluissa eri mentaliteetti. Huomenna fototekniikan arvostelu, kohteena neljä tehtävää ja työkirja.

Luen opiskeluja varten K. Katajalan Suomalaista kapinaa ja Meltonin The Rise of the Public in Enlightenment Europe. Jälkimmäinen on jostain syystä minulle hankala luettava. Melton viittailee kovasti Habermasiin ja kirjoittaa mielenkiintoisista asioista, mutta jotenkin siten, etten saa helpolla selkoa. Katajalan teksti taas on oikein luettavaa.

"Huvikseni" luen Naomi Kleinin uutta teosta The Shock Doctrine - The Rise of Disaster Capitalism. Opus on näemmä saanut runsaasti kiukkuisia arvosteluja oikean laidan ekonomisteilta. Kleinin peruspointti on se, että jonkun mullistuksen tapahduttua - on se sitten tsunami, sota, tulva tai jotain muuta - ryntää paikalle väkeä, jotka koettavat mullistuksen jälkeisessä poikkeustilassa saada läpi tietynlaisia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, jotka johtavat voittoihin ko. toimijoille. Minä en oikein ymmärrä, mikä tässä paljastuksessa nyt on niin mullistavaa, että siitä oikean laidan ekonomistit herneen nenuun kiskovat. Eikös tuo ole jo nähty monesti? Kun joku köyhä valtio kriisiytyy, tulee lainatarjousta (IMF:n ja Maailmanpankin avullakin), jonka ehtoina on yksityistämisohjelmaa, veronalennuksia, avautumista kilpailulle jne. Sama systeemi vauraan maan sisällä tapahtui Louisianassa Katrinan jälkeen, kun palveluja yksityistettiin vauhdilla, eikä tulvan alle jääneitä vuokrataloja edes suunniteltu korjattavan. Saati sitten Irakissa, jossa ajetaan läpi jonkinlaista neoliberaalia koealuetta, 15 prosentin tasaveroineen ja "maailmalle" avattuine luonnonvaroineen.

Mielenkiintoiselta kirja vaikuttaa, näin 50 ensimmäisen sivun perusteella. Kirjamessuilla olisi ollut mukava käydä. Täällä onnistun jotenkin yhä missaamaan lähes kaikki mielenkiintoiset tapahtumat. Tässä kuussa olisivat olleet yleisöluennoimassa sekä tuo Naomi Klein että Seymour Hersh, mutta kummastakin tapahtumasta luin vasta jälkikäteen. Harmitti lähes yhtä paljon kuin Oliver Sacksin luennon ohittaminen syksyllä 2005. Sacksiltakin on nyt tulossa uusi kirja, mutta kirjakiertue ei tällä kertaa näytä tuovan häntä Lontoota lähemmäs. Nyt on toivoa kuitenkin pysyä ajankohtaisuuksista vähän paremmin kärryillä: tilasin nimittäin sanomalehden. En Volkskrantia, joka on laadukkain, mutta myös vaikeakielisin ja paksuin, vaan NRC Nextin. Kyseessä on vain koetilaus, sillä en tiedä, ehdinkö lukea hollanninkielisen lehden joka päivä (meille jo tulevan Hufvudstadsbladetin lisäksi), enkä lisäksi oikein ole varma lehden konseptista. NRC Next nimittäin on lehti nuorille koulutetuille aikuisille. Kuulemma siellä on jopa työntekijöitä, joiden tehtävä on "kääntää" pääasiallisesta NRC-lehdestä juttuja 25-35 -ikäryhmälle sopiviksi. Kuulostaa minusta vähän selkokielisanomalehdeltä. Tuon onkin kai tarkoitus kilpailla monien ilmaisjakelulehtien kanssa; laajempi kuin Metro, mutta ei vaadi nuorelta aikuiselta lehdenlukuun yleensä tarvittavaa keskittymiskykyä. Eikä todennäköisesti raapaise mitään pintaa syvemmältä.

Muita asioita: puhuin taas äidin kanssa puoli tuntia puhelimessa, piristi, samoin kuin mesettely serkun kanssa ja nettiscrabble-ottelu pikkuserkkua ja myös pikkusiskoa vastaan. Huomenna pitää herätä aikaisin ilmoittautumaan projektiviikolle (josta myöhemmin lisää), mutta sitten voi kääntää kylkeä. Aakkosten loppupään asukkaana minun arvostelukymmenminuuttiseni on vasta iltapäivällä.

Poliittisen keskustelun taso

Näin epätoivoinen on äärioikeisto huomionkipeydessään, kun VVD:stä pirstoutuneet osaset uhkaavat vähentää ääni- ja mediapottia:

The Parliamentary delegation is visiting Washington DC at the moment.
Freedom party PVV leader Geert Wilders was also among the party. He
would like to have a prison like Guantanamo Bay in the Netherlands. "It
will be a fine day when the Netherlands too has this kind of detention
centre," Wilders said.

Valokuvatorstai 25.10.

Aiheena on portaat. Tässäpä pariisilaisen Shakespeare & Co. -kirjakaupan portaat HDR:nä.



Kuva viime talvelta, jolloin olin jonkin aikaa kovasti innostunut HDR:stä. Ja joo, kierrätystä kierrätystä, on nämä portaat ennenkin tässä blogissa olleet. Mutta nyt ei ehdi ottaa uutta kun pitää tehdä koululle kuvia.

Akuuttia ja kroonista ikävää

Olen kärsinyt jo viikkoja todella kovasta koti-ikävästä. Niin kovasta ikävästä, että se tuntuu palana kurkussa. Kaipaan sukulaisia ja ystäviä Suomessa, Helsinkiä, sitä, että voi kuulla ja puhua omaa kieltään, sitä, että tuntee olevansa kotonaan. On minulla aiemminkin kausittaista ikävää ollut, mutta ei tässä määrin. Nyt ihmettelen, että mitä tehdä.

Tämä johtuu suureksi osaksi varmaan siitä, että meidän piti alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan olla nyt jo takaisin Suomessa. Alitajuntani on koko ajan pitänyt tätä täälläoloa hyvin rajattuna ja rajallisena väliaikaisolosuhteena. Nyt sitten, kun emme palanneetkaan, se huutaa että mitä hittoa nyt, ei tästä tällaisesta ollut ollenkaan puhe. Ja nyt kun ei tiedä, koska sitä pääsee takaisin, ei ole mitään päivämäärää mihin kiinnittyä.

Haluaisin niin kovasti käydä valokuvauskouluni täällä loppuun asti, kun sinne kerran onnistuin valikoitumaan. Mutta en osaa edes kuvitella, että oikeasti asuisin täällä vielä neljä vuotta. Saati sitten viisi, mitä H tuossa maalaili jotain uutta tutkijapaikkahakemusta täyttäessään.

Suomessa käyminen auttaa, mutta ei kokonaan. Siellä ollessamme olemme ihmisten nurkissa, nukumme toisten sohvilla (mistä suuri kiitos kaikille niille sohviaan tarjoaville ihmisille!), johon hermostuu parissa viikossa, kun haluaa omaa tilaa ympärille. Kaikkia ihmisiä ei koskaan ehdi nähdä, ja lomaohjelma on juoksemista paikasta toiseen. Sitä paitsi minä kaipaan sitä Suomen arkea, jossa ollaan vaan, käydään töissä (kyllä, kaipaan työpaikkaanikin), illalla käydään saunassa ja aina välillä pelaamassa lautapelejä ystävien kanssa. Viikonloppuna ehtii porukoille syömään, siskon kanssa kaffelle tai vierailulle mummolaan. Näkee, kun kaverien ja sukulaisten uudet tenavat kasvavat, ja tuntee kuuluvansa johonkin. Täällä minä en kuulu yhtään mihinkään enkä edes oikeasti tunne ketään.

Voi itku. Toivottavasti tämä on vain kausi.

Huoks.

Pitkästä aikaa olusella, ja vielä uuden mukavan tuttavuuden kanssa. Ja sitten iskee migreeniaura ja jomotus, noin 10 sekunnin sisällä toisistaan. Piti pahoitella ja palata kotiin lääkkeiden luokse, vaikka toinen oli tullut puolen tunnin matkan takaa. Sori. Ensi kerralla mä matkustan sinnepäin ja koetan olla migreeniytymättä.

Lääke tepsii hiljalleen ja nyt on jo parempi olo, mutta enpä taida liikkua sohvalta mihinkään ennen nukkumaanmenoa.

Ne tekevät sen itse

GhostTerraBusters!



Täältä.

Korjaussarjaa

Meidän vähän kuin piti mennä matkoille männäviikonloppuna, johonkin pienen junamatkan päähän, Kölniin tai edes Brysseliin. Sen sijaan korjasimme lahonnutta ikkunankarmia. Huomasimme nimittäin perjantaina, että yksilasisen pohjoisikkunamme alakarmissa on kohta, jossa maalin takana on puun sijasta höttöä. Höttöä niin paljon, että alakulmasta paistaa päivä läpi. Jostain on joskus päässyt vesi valumaan ja jäänyt muhimaan. Kumman nätti se melkein tyhjän päällä ollut maalipinta oli.

Joo, vuokrakämppä, vuokranantajan homma, mutta. Meillä talvella 2005 käyneet muistanevat suihkunkorjausoperaation, joka jatkui lämmityskattilan vaihdolla? Sitä tehdessä piti tehdä uusi reikä kylpyhuoneeseen piipun putkea varten. No, se reikä piti tuolloin tilkitä kunnolla putken ympäri parissa viikossa. Arvatkaas, onko vieläkään tilkitty. Keittiön heiluva hana piti korjata syksyllä 2005, eipä ole korjattu. Jne. Joten päätimme, että toki näytämme ongelman vuokranantajalle, mutta myös paikkaamme kohdan itse, koska muussa tapauksessa lämpö karkaa kolosta harakoille, tai siis räystäässämme kylpeville puluille. Ja nyt on luvassa jopa pakkasöitä.

Rapsutimme lahon puun pois ja käsittelimme loppupuun jollain kamalalla Rotstop-nimisellä myrkyllä. Annoimme kuivua yön yli. Sitten nostimme ikkunan pois paikaltaan (ja melkein pudotimme sen puutarhaan) ja paikkasimme kolon  epoksifilleriaineella.  Annettiin taas kuivua, nostettiin ikkuna takaisin (tätä ei äiti olisi halunnut nähdä: jouduin seisomaan keittiöjakkaralla avoimen ikkunan edessä ja kurottamaan karmin yläosaan, kun ruuvasin saranan ruuveja paikalleen) ja nyt pitäisi viimeistellä. Eipä paista päivä enää kulmasta sisään.

Sujuu se viikonloppu näinkin.

Sain minä toki tehtyä muutaman kuvankin valmiiksi ensi viikon arvosteluviikkoa varten. Ja roikuttua tuntikausia Facebookissa. Meillä on siellä jopa virtuaalinen Putkinotko. Ja kovasti niitä samoja ihania tyyppejä, jotka siinä aidossa Notkossa hengasivat silloin ihan hetki sitten, vuosina 1991-93.

LLLLLoma

Nyt on sitten loma. Tai mikä loma, tekemistä on noin jokaiselle päivälle. Pitää kuvata, piirtää, käsitellä kuvia, fotoshopata, saada hyviä printtejä aikaiseksi. Pitäisi myös kirjoittaa jonkinlainen ekan jakson jälkeinen välitilinpäätös taidekorkeakouluelämästä Hollannissa, mutta sen teen kunhan joskus jaksan. Nyt en jaksa ajatella koulua ihan niin paljon.

Libero sai hienon palkinnon! Upea juttu. Ja lehtihän on hyvä, sen lisäksi, että se oli ainoa minulle Suomesta liksaa maksanut taho viime vuonna (tein yhden hyvin pienen jutun + kuvatuksen ja sain muutaman kympin).

Piirustelua

Meillä on fotoaineiden ja teoreettisten aineiden lisäksi beeldontwikkelingiä, eli kuvaamataitoa. Kuvisope on innostanut meitä piirustelemaan luonnoslehtiöihin, ja olenkin yhtäkkiä innostunut lehtiön suttaamisesta. Huomenna pitää viedä töherrykset näytille.













Minulla on karmeita vaikeuksia perspektiivin ja mittasuhteiden kanssa. Onni Ojan vanha kunnon kirja on apuna. Silti ei onnaa rakennuksen piirtäminen, pitäisi treenata lisää..

Edit: mistähän nuo omituiset harmaat läiskät tulevat? Skanneriko kiusaa?

Historiaa

Kemppinen kirjoittaa muuten Esko Salmisen tapauksesta hyvin. Samoin Sedergren.

Riippuvuuksia

Olen viime viikkoina addiktoitunut kahteen asiaan. Toinen on naamakirja ja toinen verkossa pelattava Scrabble. Facebookia eli naamakirjaa eli lärväkettä pidin täysin turhana härpäkkeenä, kunnes parin viikon sisällä löysin sitä kautta monta vanhaa, vanhaa ystävää. Ja tässä "vanha ystävä" tarkoittaa, että viimeksi kun tapasimme, hautasimme Barbeja maahan ja koristelimme niille hautapaikkoja. Ancient history, toisin sanoen.

Naamakirjan hyvät puolet: 1) törmää vanhoihin ystäviin 2) helppo pitää yhteyttä ihmisten kanssa 3) näkee, kuinka jännillä tavoilla tutut ovat yhteyksissä toisiinsa. Hämmentävän usein kaveriluetteloista löytyy yhteisiä nimiä, mutta täysin tuntemattomien yhteyksien kautta. Naamakirjan huonot puolet: 1) siellä tulee roikuttua, vaikka pitäisi tehdä opiskeluduuneja.

Ja Scrabble sitten. Tuolla Scrabulous-sivustolla voi pelata englanniksi Scrabblea muita pelaajia tai robotteja vastaan. Minä olen tahkonnut jo satoja pelejä robotteja vastaan (joitakin voittojakin) sekä lisäksi muutamia pelejä oikeita ihmisiä vastaan (tähän mennessä vasta yksi voitto). Hyvät puolet: 1) kasvattaa sanavarastoa, enpä tiennyt, että "teg" on sana 2) loistavaa ajanvietettä. Huonot puolet: 1) siellä tulee roikuttua, vaikka pitäisi tehdä opiskeluduuneja 2) illalla, kun sekä britit että amerikkalaiset ovat hereillä, on paikka täynnä enkä mahdu pelaamaan.

Kolmas addiktioni, jo vanha sellainen, on kofeiiniaddiktio. Saan päänsäryn, jos kahvimuki jää aamulla juomatta. Huomasin eilen kauhukseni, että AlbertHeijnissä ei enää ollut "minun" kahvimerkkiäni (AH Java Gunung Blau).  Iik. Pitääkö tässä oikeasti uskaltautua kokeilemaan uusia kahveja? Tuonkin löytämiseen meni aikansa, ja valintakriteeri oli silloin, että "maistuu suunnilleen Presidentiltä".

Joskus minä en vain ymmärrä

Dutchnews.nl raportoi, että opetusministeri Ronald Plasterk haluaa poistaa opintotuen ja siirtyä kokonaan lainamalliin (minä en muuten tiennyt, että mitään varsinaista tukea on olemassakaan - pitäisiköhän alkaa ottaa asioista selvää? Ties vaikka olisin sittenkin oikeutettu johonkin). Työväenpuolue eli PvdA kannattaa ideaa, koska verovaroista kustannettu opintotuki on "vinoutunutta solidaarisuutta, sillä siinä teurastaja maksaa lakimiehen opinnot".

Haluaako PvdA, että duunarius periytyy? Että vain parempiosaisten kersoilla on mahdollisuus koulutukseen? Minä kun luulin, että SDP on vitsi..

Rita Verdonk on perustanut oman poliittisen liikkeen. Nimi on komeasti Trots op Nederland eli Ylpeä Alankomaista. Siitä vaan kilpailemaan Wildersin Vapauden puolueen kanssa.

Edit: juuei, en minä mitään saa, 30 vuoden yläikäraja taaskin.. Onkohan mahdollisuutta vähentää opiskelukustannuksia verotuksessa?

Tyhmästä päästä kärsii koko... pää

Olen kehittänyt itselleni täysin järjettömän toimintatavan. Nukun viikolla liian vähän (ne aiemmin mainitut univaikeudet..) ja lisäksi lähden aamuisin kouluun syömättä aamiaista ja ilman eväsboksia. H huolehtivaisena aviomiehenä pakkasi jopa minulle eväät valmiiksi laatikkoon, mutta minäpä unohdin ottaa laatikon mukaan.

Sitten koulussa olen silmät väsystä ristissä ja huomaan joskus keskipäivän jälkeen, että nälkä haittaa jo näköä. Vaan ei ole mukana eväsboksia eikä käteistä rahaa. Jostain syystä tässä tilassa ryhdyn aina typerehtimään, tyyliin "ei tässä varmaan kannata lähteä pankkiautomaatille, kyllä minä iltaan asti pärjään." Sitten olen syömättä ja parin tunnin sisällä iskee takuuvarma väsymyksen ja alhaisen verensokerin komea kombinaatio, joka minulla on nimeltään migreeni. Ja minä kun olen näin tehokas ja suunnitelmallinen, jätän tietysti usein kaikki lääkkeenikin kotiin. Siihen mennessä kun pääsen kotiin asti tablettien luokse, on migreeni äitynyt jo sen verran pahaksi, että menee myöhäisiltaan ennen kuin saan sen lääkkeillä karkuun.

Pitää skarpata. Ei tämä oikein toimi.

Nyt on onneksi pari päivää kotona työskentelyä, sitten perjantaina vielä yksi pitkä päivä ja sen jälkeen viikon syysloma (lue: arvosteluviikkoonvalmistautumisruljanssi). Tänään täytyy vielä puurtaa valmiiksi tehtävä historiankurssille. Kiirettä pukkaa.

Meillä oli tänään fototekniikkaa ja esittelimme portfoliomme opettajalle. Minun portfoliossani on kuulemma "pari hyvääkin" kuvaa. Loput 30 eivät kummoisia. No, pitää kai tehdä parempia sitten. Tein studiossa uusiksi tehtävän, jota en viime viikolla ehtinyt muiden jelppaamiseltani saada aikaan. Ja räpsin hupikuvia.



Lonneke kuvaa tässä asetelmaa tai kananmunaa, en muista kumpaa.

Iltalehdestä

Voiko kamalampaa kohtaloa olla?

Royal flush

Kirjallisuuden Nobel meni oikeaan paikkaan. Doris Lessing on terävä, tarkkanäköinen ja kaikin puolin rankka täti. BBC:llä näytettiin eilen pätkää, jossa reportterit päivystivät Lessingin oven ulkopuolella odottamassa nobelistia kotiin kaupasta. Lessing saapui, ihmetteli vähän aikaa, ja kysyi häntä taukoamatta räpsiviltä valokuvaajilta, että "mitä te oikein kuvaatte?" "Teitä." "Miksi?" "Olette voittanut Nobelin palkinnon".

Lessing tuhahti ja jatkoi matkaansa kotiovelleen, vastaten kuitenkin mennessään vielä "miltä nyt tuntuu" -kysymykseen: "I've won all the prizes in Europe, every bloody one. I'm delighted to win them all, the whole lot. It's a royal flush."

Tädillä on asennetta.

Lessing on muuten vasta 11. nainen, joka voittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Samalla hän taitaa olla vanhin palkittu, kohta 88-vuotias. Viimeisin teos ilmestyi tänä vuonna.

Uudelleenlukisikohan sitä seuraavaksi Shikasta-sarjan vai The Fifth Childin?

Kunhan nyt olisi joskus tarpeeksi hereillä lukeakseen jotain. Olen ajautunut unettomuuskierteeseen. Jos aamulla aikaisin on herätyskello soimassa, en saa unta. Viime yönä kuuntelin jokikisen kellonlyömän aamuseitsemään asti, ja sitten olikin jo aika nousta sängystä. Olen kehittänyt itselleni stressin heräämisestä, ja tämä stressi sitten estää nukkumisen. Ei kovin fiksua, mutta minkäs teet.

Kellonlyömistä puheenollen: Nieuwe Kerkin kellot ovat soittaneet samaa sävelmää (15 minuutin välein) maaliskuusta asti. Täällä menis kohta hermo.

Valokuvatorstai 11.10.

Aiheena on arki. Minä katselen arkisin nykyään koulun käytäviä ja kulmia.



Käytävä uuden puolen ja vanhan puolen välillä. Sinisenä hohtava valo tulee fotolabrasta.



Kirjasto. Ylätasanne ei korkeita paikkoja kammoavalle.

Kuvat otettu Hasselblad SWC:llä diafilmille (Velvia 100F).

Hyvä spintroonikot!

Fyssan tämänvuotinen Nobel meni sitten H:n tutkimalle alalle. On tuo H kuulemma ollut samassa konferenssissa uusien nobelistien kanssa. (Nyt se korjaa tuolta keittiöstä että on ollut samassa konferenssissa vaikka kuinka monen nobelistin kanssa, ja vieläpä samassa vessassa yhden nobelistin kanssa. Hmmmmmm.)

Tarkoittaakohan tämä sitä, että kohtapuoliin joku kiinnostuisi rahoittamaan ko. tutkimusta Suomessakin.. :-p

Hyvä Emp!!!!

Hesarista:

Ydin-lehdelle on valittu uusi päätoimittaja, valtiotieteiden tohtori Emilia Palonen, 30.

Lehteä on tarkoitus muokata nuorekkaammaksi ja keskustelevammaksi,
unohtamatta sen juuria suomalaisessa rauhanliikkeessä ja tehtävää
politiikan kriittisen analyysin suomalaisena foorumina.

Loistava juttu, ystävä hyvä, me ollaan susta ylpeitä!!

Identiteettikriisi ja muita hollantiuutisia

Prinsessa Maxima sanoi puheessaan pari päivää sitten, että ei ole vain yhtä tietynlaista hollantilaista, vaan hollantilaisia on kaikenlaisia.

"Maar 'de' Nederlandse identiteit? Nee, die heb ik niet gevonden. Nederland is: grote ramen zonder gordijnen, zodat iedereen goed naar binnen kan kijken. Maar ook: hechten aan privacy en gezelligheid. Nederland is: één koekje bij de thee. Maar ook: enorme gastvrijheid en warmte. Nederland is: nuchterheid en beheersing. Pragmatisme. Maar ook: samen intense emoties beleven.

Nederland is veel te veelzijdig om in één cliché te vatten. 'De' Nederlander bestaat niet."

Hollanti on Maximan mukaan aivan liian monipuolinen, jotta sen voisi tiivistää johonkin klisheeseen. No, tämäkin minusta oikein positiivinen ilmaus on nyt herättänyt kritiikkiä. Esimerkiksi entinen pääministeri Ruud Lubbers on sitä mieltä, että Maxima on nyt kovasti väärässä. Lubbersin mukaan "There is no one in the world that doesn't recognise a Dutch person."

Pöh. Täytyy kyllä myöntää, että minulla ei ollut hollantilaisista yhtään minkäänlaista käsitystä ennen tännemuuttoani. Olin tavannut ohimennen ehkä yhden, keskustellut en yhdenkään kanssa, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, millainen otus on hollannikas. Ja minä sentään olin jo kuitenkin lomaillut Hollannissa pariinkin otteeseen ennen maahanmuuttoani.

Kai pienten maiden täytyy aina kuvitella itsestään suuria. Ja miettiä, että mitähän ne muut vain mahtavatkaan meistä ajatella. Sitä jälkimmäistä ainakin tuntuu riittävän sekä täällä että Suomessa.

Muita uutisia: "Liberaali"puolue VVD haluaa kieltää äänestäjiltä vieraiden kielten puhumisen Amsterdamin äänestyspaikoilla. VVD:n mielestä äänestyspaikoilla saa puhua vain ja ainoastaan hollantia.

Ayaan Hirsi Ali on palannut takaisin Hollantiin. Ura republikaanien think tankissa American Enterprise Institutessa ei tainnutkaan sujua. Nyt maan oikeistolaiset islamfoobikot näykkivät toisiaan kilpaa, jotta osoittaisivat, kuka on maan ksenofoobikkojen kingi. Ehsan Jami oli jo pääsemässä hyvään asemaan (ryhdyttyään kaveeraamaan Wildersin kanssa), mutta Ayaanin paluu muuttaa kuviota. Jami yrittää vielä nokittaa: hän ilmoitti julkisuuteen olevansa tekemässä filmiä, joka tulee hänen mukaansa kohauttamaan maailmaa samalla tavalla kuin Muhammed-pilakuvaepisodi. Epäilemättä kohta joku koettaa pistää vielä paremmaksi. Jos en aivan erehdy, ilmassa on kuitenkin jo jonkinlaista kyllästymistä iänikuiseen "islam-debattiin" - ehkä on jo aika huomata, että Hollannissa on viimeisen viiden vuoden aikana ollut pari muutakin puheenaihetta?

Tässä jonnin aikaa sitten oikean laidan kiistakumppanit Geert Wilders ja Rita Verdonk ehtivät toimia myös muotikriitikkoina. Ministeri Ella Vogelaar oli pukenut päälleen Prinsjesdagina marokkolaisperäisen hollantilaisen vaatesuunnittelijan Houda El Fechkan suunnitteleman puvun. Tätä eivät Wilders ja Verdonk sulattaneet, vaan kritisoivat tiedotusvälineille ministerin asuvalintaa. Ei näemmä niin pientä ei-eurooppalaisuuteen liittyvää asiaa, etteivät nämä kaksi siihen puuttuisi. Sinänsäkin koomista (tai traagista), että El Fechka on malliesimerkki integroituneesta marokkolaisesta: koulutettu, toimeentuleva nainen, joka on oppinut kielen täydellisesti ja pistänyt pystyyn menestyvän yrityksen. Wildersille ja Verdonkille - jotka kumpikin väittävät hiiltyvänsä vain integroitumattomista, laiskoista ulkkareista - ei tämäkään esimerkkitapaus kelpaa.

Anne Frankin puu säästyi vielä. Amsterdamin kaupunki oli jo hyväksynyt sisältä lahohkon puun kaatamisen, mutta nyt tuli lisäaikaa. Puu on siis se, jonka Anne perheineen näki piilopaikkansa ikkunasta.

3 ajassa

"Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa! "

10 vuotta sitten - 1997
1. Minulla oli kissoja
2. Haahuilin toista vuotta yliopistolla
3. Asuin vihdoinkin homeettomassa asunnossa parin homekämpän jälkeen

5 vuotta sitten - 2002
1. Muutin H:n kanssa kahden kämpän systeemistä yhden kämpän systeemiin ihanaan krunalaiseen jugendtaloon
2. Tein duunia yliopistolla maailman kivoimmassa porukassa
3. Reissasin mm. Lontoossa

1 vuosi sitten - 2006
1. Innostuin valokuvaamisesta uudella tavalla
2. Kiipesin vuorelle ja vaelsin jäätikön yli Alpeilla
3. Suoritin NT2 II -tutkinnon hollannin kielessä

Tähän asti tänä vuonna
1. Aloitin valokuvausopinnot
2. Tein yliopisto-opintoja hyvällä tahdilla eteenpäin
3. Reissasin Alpeilla ja Suomessa

Eilen
1. Puhuin äidin kanssa puhelimessa puoli tuntia - olipa nopea puolituntinen!
2. Laitoin hyvää kasvisminestronea
3. Vietin hiljaista koti-iltaa

Tänään
1. Kuvasin Haagissa kahteen koulutehtävään kuvia
2. Pyöräilin lammaslenkin
3. Vein viime viikonlopun kuvausurakan valmiit tuotteet tilaajalleen

Huomenna
1. Menen tutustumaan Rotterdamin valokuvamuseoon
2. Piirrän kuvia yhtä koulutehtävää varten
3. Aloitan kuva-analyysitehtävän tekemisen

Ensi vuonna
1. Joko muutan Suomeen tai sitten en
2. Opin paljon lisää valokuvauksesta
3. Pääsen taas reissaamaan

Haasteen ottakoon vastaan ken tahtoo.

Oi Suomi

Olen lukenut Hesarista viime päivinä

että Kemissä laitetaan vanhukset nukkumaan jo kello 15, koska terveystoimesta on niin paljon väkeä lomautettuna

että helsinkiläinen hammashoitola kehotti naista paikkaamaan lohjenneen hampaan itse, koska vastaanotolle pääsee vasta kolmen kuukauden päästä

että kuntaliiton toimitusjohtaja vaatii lukioita maksullisiksi

että mielenterveyspotilaat joutuvat jonottamaan varsinaista hoitoa toista vuotta.

Minkähänlaiseen maahan sitä ennemmin tai myöhemmin palaa?

Eipä silti, täällä ehdotettiin vastikään, että sairaaloista tehtäisiin voittoa tuottavia yrityksiä.

50 000

Huomaamattani on kävijälaskuri kipittänyt luvun 50 000 ohi. Huisaa.

Een beetje lastig

Koulussa on hiukan hankala kuvio kehkeytymässä. Meitä on ekavuotisina valokuvausopiskelijoina kaksi ulkkaria koko laumasta, vuoden Hollannissa asunut tyttö ja minä. Tämä toinen ei osaa yhtään hollantia. Hän sanoo, että hänelle olisi kerrottu pääsykokeissa, että opetus on puoliksi englanniksi ja puoliksi hollanniksi, joten kielitaidon puutteesta ei ole mitään haittaa. Tätä vähän ihmettelen, sillä aivan samat opettajat sanoivat minulle, että opetus on täysin hollanniksi, joten kieli tulee opetella vähän vikkelään.

Nyt ummikkona tämä tyyppi on melkoisessa pinteessä. Osaksi siksi, että hänellä on kovin torjuva asenne kieleen ja sen oppimiseen. Osaksi siksi, että hän ei jostain syystä (ei uskalla? en usko, sillä muuten kyseessä on hyvin sanavalmis ja suorasanainen ihminen) koskaan kysy tunnilla tai pyydä käännöstä. Välillä hän istuu minun vieressäni ja kyselee, että mitä se opettaja nyt sanoi, entä nyt, entä nyt, entä nyt, mikä on huono idea, sillä a) kun hän kyselee minulta koko ajan, menetän keskittymiskykyni enkä kohta ymmärrä itsekään ja b) eiköhän joltakulta hollanninkieliseltä ole enemmän toivoa saada eksakti käännös. Välillä hän taas sanoo minulle, että minun tulisi mennä nyt puhumaan opettajalle ja sanoa, että en ymmärrä, niin opettaja sitten selittäisi englanniksi siten, että hänkin kuulisi.

Mutta kun ei minun tarvitse. Minä ymmärrän ihan ok, enkä tajua, miksi tyttö ei itse voi pyytää käännöstä. Miksi minun pitää olla tilanteessa välittäjänä? Minulle itselleni on parempi, että koetan ymmärtää ja kommunikoida mahdollisimman paljon hollanniksi, koska olen huomannut, että tällainen kielikylpy itse asiassa toimii kohdallani tosi hyvin. Ymmärrän kyllä, että jos kielitaitoa ei ole ollenkaan, ei kielessä kylpeminen kovin äkkiä tuota (aikuisen ihmisen kohdalla) tuloksia, ja alussa turhauttaa. Mutta hiukan ärsyttää, että tässä on selvästi kovin paljon asenteestakin kiinni; yksi teoriaopettajistamme kääntää ihan vapaaehtoisesti kaikki hankalat kohdat englanniksi, mutta näiltä tunneilta ulkkaritoverini lintsaa, koska aine on "tylsä".

Nyt tämä tyttö haluaa, että menemme yhteisrintamana valittamaan pääopettajalle, kuinka meitä kohdellaan väärin ja kuinka emme pärjää, kun emme saa opetusta englanniksi. Minä en vain mitenkään haluaisi mennä mukaan. En odottanut englanninkielistä opetusta, en tarvitse sitä, enkä halua, että tämän tytön äärinegatiivinen asenne (joka näkyy monessa muussakin asiassa) leimaa minutkin. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista; tuntuu, kuin olisin jengipetturi, kun en ole varauksetta pitämässä toisen maahanmuuttajan puolia. Yritin sanoa hänelle, että autan toki häntä tarvittaessa, ja voin vaikka tulla puhumaan opettajalle hänen puolestaan, mutta en halua mennä väittämään että minä itse en pärjää, kun se ei kerran ole totta. Tytön mielestä tämä vain ei ole tarpeeksi, koska hänen mukaansa meidän pitää olla täysin samassa rintamassa tässä asiassa.

En oikein haluaisi, että meidät sotketaan toisiimme (mitä tapahtuu jonkin verran; toinen on Suomesta ja toinen Turkista ja ensimmäinen hyvin tumma ja toinen kovin vaalea, joten..) tai että meihin aletaan suhtautua yksikkönä. Ehkä olen vain penseä, ja annan liikaa sen, etten oikein ole tämän tytön kanssa samalla aaltopituudella, vaikuttaa asenteisiini.

4

Meemi kiersi Empulta tänne. Vastataanpas nyt, jotta ei nukahdeta kuvankäsittelytunnilla.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. kahvilatyöntekijä
2. kirjasto-orja (työharjoittelussa)
3. atk-neuvoja
4. tietotekniikka-asiantuntija

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. Kotka
2. Helsinki
3. Espoo
4. Delft

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1. Allo, Allo (eli Maanalainen armeija iskee jälleen)
2. Frasier
3. Golden Girls (eli Tyttökullat)
4. I Love Lucy

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1. Firenze, Italia
2. Chamonix, Ranska
3. Nizza, Ranska
4. Lontoo, Iso-Britannia

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin (työpäivinä):

1. www.kabk.nl
2. www.google.com
3. www.facebook.com
4. oma blogi

Neljä lemppariruokaani:

1. Kalakeitto
2. Paneer tikka
3. Lasagne (äidin laittama)
4. Kasviscurry

Missä haluaisit olla juuri nyt?

1. Kotkassa
2. Kotona nukkumassa
3. Helsingissä
4. Lomalla

Neljä ystävää, joille ainakin olen lähettänyt tämän viestin ja joiden arvelen (?) vastaavan (haastan näin perinteisesti blogityyliin):

1. Riitta Amsterdamista
2. Jansku
3. Ulrika
4. Ninna

Linkit lisään myöhemmin, kunhan pääsen oikeaan käyttöjärjestelmään..

Öh

Kattokaa, mitä juuri näin telkkarista. Apeldoornilaisen vakuutusyhtiön mainoksen.



Heinekenin avantoonjuoksumainoksen ja Rovaniemi -mainoksen vielä tajuan, mutta tämä..

Zeppelin zonder Led

Tällainen on juuri talomme yläpuolella.

Syys

Täällä on niin perussyksyistä että. Valitettavasti perussyksy Hollannissa ei ole kirpeän kuulaita aamuja ja ruskan loistoa, vaan vihmovaa sadetta ja joka nurkkaan tunkeutuvaa kosteutta. Lokakuun kunniaksi lämmitys on nyt päällä (kävi se kerran päällä syyskuussakin, vaikka koetimme kovasti sinnitellä mahdollisimman pitkälle - kaasu on kallista) ja kohta pitänee virittää huopa tuohon ikkunaan, jossa on vain yksinkertainen lasi.

Mietin lattiaremppaa. Voisi repiä yläkerran kamalat kokolattiamatot pois ja laittaa ikealattiaa tilalle.

Kävin lauantaina valokuvaamassa brittiystäväni taideteoksia, ja nyt pitäisi käsitellä parisataa kuvaa ja polttaa rompulle. Tuli istuttua iltaa aamuun asti, ja sunnuntaina olikin hieman heikko olo.

Koulussa noin jokaisella on flunssa. Opettajillakin, minkä takia suurin osa tämän päivän tunneista oli peruttu. Ei haitannut minua, pääsin kotiin tekemään rästissä olleita kuvankäsittelyhommia. Haagin keskustasarjaan pitäisi käydä ottamassa muutama lisäkuva, mutta ei tässä sateessa.

Uutisissa oli taas juttua niistä ulkkareiden sopeuttamis- ja kielikursseista. Tilanne on kumma: koulut ovat valmiina, materiaalit ovat valmiina, opettajat ovat valmiina, mutta oppilaat ovat yhä keskellä byrokraattista paperisotaa. Paperisodasta selviytymistä kun haittaa se, että ummikkoulkkareillekin tarkoitetuille kursseille pitää hakea lomakkeilla, jotka ovat vain hollanniksi.. Näin täällä.

Oma uusi hollanninkurssini alkoi keskiviikkona. Se on koulun järjestämä, ja painottuu puhumiseen. Meidät testattiin ja jaettiin kolmeen ryhmään; aloittelijat, keskivaiheilijat ja ne, jotka puhuvat jo hollantia, mutta tarvitsevat lisäharjoitusta sujuvuuden parantamiseksi. Minä olen tuossa kolmannessa. Käytännössä kai juttelemme keskenämme ja opettaja valmentaja, kuten hän haluaa meidän itseään kutsuvan, käy vieressä korjaamassa.

Kolme viikkoa syysloman alkuun.