Korjaussarjaa

Meidän vähän kuin piti mennä matkoille männäviikonloppuna, johonkin pienen junamatkan päähän, Kölniin tai edes Brysseliin. Sen sijaan korjasimme lahonnutta ikkunankarmia. Huomasimme nimittäin perjantaina, että yksilasisen pohjoisikkunamme alakarmissa on kohta, jossa maalin takana on puun sijasta höttöä. Höttöä niin paljon, että alakulmasta paistaa päivä läpi. Jostain on joskus päässyt vesi valumaan ja jäänyt muhimaan. Kumman nätti se melkein tyhjän päällä ollut maalipinta oli.

Joo, vuokrakämppä, vuokranantajan homma, mutta. Meillä talvella 2005 käyneet muistanevat suihkunkorjausoperaation, joka jatkui lämmityskattilan vaihdolla? Sitä tehdessä piti tehdä uusi reikä kylpyhuoneeseen piipun putkea varten. No, se reikä piti tuolloin tilkitä kunnolla putken ympäri parissa viikossa. Arvatkaas, onko vieläkään tilkitty. Keittiön heiluva hana piti korjata syksyllä 2005, eipä ole korjattu. Jne. Joten päätimme, että toki näytämme ongelman vuokranantajalle, mutta myös paikkaamme kohdan itse, koska muussa tapauksessa lämpö karkaa kolosta harakoille, tai siis räystäässämme kylpeville puluille. Ja nyt on luvassa jopa pakkasöitä.

Rapsutimme lahon puun pois ja käsittelimme loppupuun jollain kamalalla Rotstop-nimisellä myrkyllä. Annoimme kuivua yön yli. Sitten nostimme ikkunan pois paikaltaan (ja melkein pudotimme sen puutarhaan) ja paikkasimme kolon  epoksifilleriaineella.  Annettiin taas kuivua, nostettiin ikkuna takaisin (tätä ei äiti olisi halunnut nähdä: jouduin seisomaan keittiöjakkaralla avoimen ikkunan edessä ja kurottamaan karmin yläosaan, kun ruuvasin saranan ruuveja paikalleen) ja nyt pitäisi viimeistellä. Eipä paista päivä enää kulmasta sisään.

Sujuu se viikonloppu näinkin.

Sain minä toki tehtyä muutaman kuvankin valmiiksi ensi viikon arvosteluviikkoa varten. Ja roikuttua tuntikausia Facebookissa. Meillä on siellä jopa virtuaalinen Putkinotko. Ja kovasti niitä samoja ihania tyyppejä, jotka siinä aidossa Notkossa hengasivat silloin ihan hetki sitten, vuosina 1991-93.